Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan ruokaa valmiissa purkeissa: kuka kotona oleva ostaa?
02.01.2019 |
Olen ylpeä siitä, että lapseni sai aina ihan oikeasti äitinsä tekemää ruokaa alkaen 4 kk.
Ens´alkuun oli soseena perunaa, porkkanaa, parsakaalia yrttimausteilla, myöhemmin naudanlihaa ja kalaa ruokaan lisättynä.
Ja kaurapuuroa, ihan itse keitettyä kaurapuuroa banaanilla ja marjoilla höystettynä.
-
Meitä on moneksi, mutta silti hämmästelen, että lastaan kotona hoitavat ihmiset ostavat jotain Piltti- ym. purkkeja, kun kotona ollaan hoitotuella ihan siksi, että se lapsenhoito on senhetkinen työ.
Eikö osata pottua keittää?
Voi tämän provoksikin lukea, mutta olen kyllä ihmetyksineni ihan tosissani.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä reilu satsi soseita pakkaseen. Yhtenä päivänä keittää kattilallisen porkkanaa, perunaa, kukkakaalia jne ja tekee eri makuyhdistelmiä. Helppo sulattaa sieltä.
Mutta eikös pakastaminen hävitä vitamiinit?
Ei, vaan hidastaa sitä häviämistä. Siksi ihmiset pakastavat kesän marjoja talvea varten pakkaseen. Jos sulatat nopeasti pakastetun tuotteen, niin ne vitamiinit katoaa siinä. Ei silloin, jos sulaa rauhassa jääkaapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti: kuka ostaa valmista purkkiruokaa????
Oksettavan makuista!
Maista itse ja lopetat HETI lapselle antamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä reilu satsi soseita pakkaseen. Yhtenä päivänä keittää kattilallisen porkkanaa, perunaa, kukkakaalia jne ja tekee eri makuyhdistelmiä. Helppo sulattaa sieltä.
Mutta eikös pakastaminen hävitä vitamiinit?
Itse asiassa se säilöö monet vitamiinit erinomaisesti. Usein satokauden ulkopuolella pakastevihannekset on se tuoreempi ja ravintoainerikkaampi vaihtoehto kuin ikuisuuden Ecuadorista seilanut "tuore" serkkunsa. Ja enemmän se keittäminen/kuumennus tuhoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä mitään vikaa, ettet tule sitä kokemaan, mutta vanhemmuuden oikeasti kokeneena voin kertoa.
Uahhahaa, ja vielä supervakuuttavasti elävänelämänesimerkillä... kaverisi elämästä tosin. 😂
No kun nyt oli tästä ruokailusta kyse, mutta jos nyt yhtään pitemmälle pystyt itse ajattelemaan, voi ehkä mieleesi tulla, että vanhemmuudessa on pari muutakin juttua kuin ruuanlaitto. Ja näissä muissa asioissa on sitten tullut eteen kaikenlaista, jossa huomaa, että kuvitelma ei vastaa todellisuutta.
Voimme jatkaa keskustelua, jos jatkat asiallisemmalla linjalla, mutta jos aiot jatkossakin argumentoida hymiöillä ja tuollaisilla järjettömillä heitoilla, mä voin lopettaa omasta puolestani keskustelun tähän.
Ai, anteeksi maalaisuuteni.
Totta puhuen luulin kommenttisi olevan tahallisesti ironinen. Ja olishan se ollut sitren myöskin hauska.
Ilmeisesti kuitenkin vaan ihan aidosti alentuva ja ristiriitainen. *ei-hymyä-tähän*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihmetellyt samaa. Kaksi kertaa ostettiin jotain pilttiä purkissa, toinen kerta jäi viimeiseksi kun oikeaan ruokaan tottunut lapsi oksensi kaiken syömänsä ulos.
Onnea tuleville vuosille.
Terveisin kolmen kaikkiruokaisen teinin äiti.
Loistavia esim. mökillä ja muutenkin reissussa, kotonakin silloin kun suunnitelmat muuttuvat ja tulee kiire saada ruokaa pöytään.
En näe nissä mitään muuta huonoa kuin lasipurkkijätteen. Joka tietty menee kierrätykseen.
Kyllä meilläkin kaikkiruokaisia ollaan, ei vaan syödä eineksiä. Eipä ole vielä tullut kertaakaan niin kiire saada ruokaa, että olisi pakko syödä ravintoarvotonta roskaa. Mutta varmasti kolmen lapsen kanssa on eri kuin yhden.
Ja sitten todisteet siitä, että eines on ravintoarvotonta roskaa ja sinun tekemäsi ei. Kotona tehty kun ei ole synonyymi hyvälle ja terveelliselle.
Voi että. Kannattaisi tutustua eineksien valmistustapoihin. Ensinnäkin ne on pitkän säilymisajan vuoksi kuumennettava niin kuumissa lämptiloissa, että kaikki elollinen ruuasta kuolee, siis kaikki se hyvä. Pilttien syöminen on ihan sama kuin söisi vitaminoitua perunajauho-vesi-kiisseliä. Se ei ole oikeaa ravintoa, keho ei saa mitään kasvutarvikkeita niistä, vain ne lisätyt vitamiinit.
Kaikki hyvä elollinen, joka katoaa kuumentaessa. Ai niinku listeria?
Tässä on kyllä totta toinen puoli. Ei kukaan listeriaa tai salmonellaa halua, mutta kun kaikki lihavuudesta mielenterveysongelmiin liitytään nykyään suoliston bakteeriflooraan niin vaikea kuvitella että sileät viimeisen päälle mikrobittomiksi käsitellyt soseet olisivat se oikea pöperö suolistolle. Niitä mikrobejakin kuuluu saada. Esim. ykköstyypin diabeteksen ja pelkän purkki-ja tölkkiruuan yhteyttä on spekuloitu.
Mutta vauvan pääruokahan on bakteereja vilisevä äidinmaito. Ja siinä sivussa vauva maistelee kaikki kengät eteisestä.
Joten vaikea kuvitella, että vauvan terveys olisi kiinni jonkin lähtökohtaisesti kypsennetyn ruokasoseen mahdollisista bakteereista. Tämän tyyppisissä ruoissahan bakteerit ovat yleensä merkki huonosta hygieniasta.
Käsittääkseni ykköstyypin diabetes on yhdistetty lehmänmaidon insuliiniin, ei purkkiruokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aloitettiin kuopuksen kanssa kiinteät 4kk iässä, imetin 6kk ikäiseen asti. Esikoisen kohdalla imetys loppui jo 4kk iässä ja kiinteät alkoi samaan aikaan.
Korviketta ovat molemmat saaneet imetyksen jälkeen ja kiinteät aloitettu 4kk iässä.
Itse tein soseet 4-6 kk ikäiseen asti pakastamalla valmiita kuutioita/annoksia.
Ruoka määrien kasvaessa on siirrytty piltti-kotiruoka-sormiruokailu vaiheeseen molempien kohdalla.
Nyt meidän 8kk jo syö pilttejä ja kotiruokaa sujuvasti, sormiruokaillen söi tänään mm riisiä, parsakaalia ja kukkakaalia mitä muu perhekin. Se mitä voi tarjota sujuvasti kuopuksellekin lisäämällä mausteet jälkikäteen niin silloin teen itse. Ns. ei samaan aikaan valmistuvat ruuat tarjoan piltin muodossa. Välipalat on sitten piltti soseita tai tuoreita sormin syötäviä.
Ja lapsukaisilla on ikäeroa 4 vuotta joten muutakin tekemistä ruuan laiton lisäksi tässä huushollissa löytyy.
Eli en koe itseäni huonoksi vanhemmaksi vaikka meillä säännöllisesti pilttejä tarjotaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on purkkiruoissa? Piltit ovat ihan samaa mössöä, mitä itsekin keittelette. Turhaan taas syyllistetään äitejä ja ehkäpä väsyneitä vanhempia, jotka arkeaan helpottaakseen ostavat valmisruokaa vauvalle. Eiköhän ole jokaisen perheen oma asia, mihin rahansa käyttää. Pääasia on, että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Omat lapseni (esikoinen keskosvauva ja kahden vuoden kuluttua kaksoset) saivat aikoinaan sekä äidinmaitoa että Tuttelia, ja neljän kuukauden ikäisinä siirryttiin Piltti-soseisiin. Itsekin olen adoptiolapsena kasvanut aikoinaan korvikemaidolla. Ihan kelpo aikuinen minustakin tuli, samoin lapsistani on varttunut hienoja, terveitä nuoria. Jospa siis vouhotettaisiin ja päsmäröitäisiin vähän vähemmän ja keskityttäisiin nauttimaan perhe-elämästä rennosti.
Purkkiruokien suurin vika on mauttomuus! KAMALAN makuista, turhaa.
Kukaan ei voi olla niin "väsynyt", ettei pottua ja porkkanaa jaksa keittää.
Jos on, lapsi suojeluun, hus pois vanhemmiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas täällä taas hyeenalauma omaa kruunuaan kiillottamassa. Sääliksi käy lapset kun on tuollainen n*rttu äitinä, paljon pienempi paha se purkkiruoka on kuin myrkyllinen, omahyväinen ja ilkeä äiti.
Niin onhan sitä paljon asioita joita voi tehdä riittävän hyvin, hyvin tai helvetin hyvin. Nämä äitien omahyväiset ”ihmettelyt” ovat kyllä äitiyden syöpä.. ja ennen kuin rouva omahyväisyys kerkeää huutaa kolahtelusta, niin tämän asian suoritin silleen ”helvetin hyvin”.
Eikö teitä ällötä koskaan katsoa peilistä itseänne ja ajatella, että olette yksi suurin syy äitien ja isien väsymiseen? Vai ajatteletteko te ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kaverini syöttää lapsilleen kaurapuuronkin valmisruokana. Hän potee "väsymysoireyhtymää", mutta silti aina löytyy aikaa itsepuolustusharrastuksille, luoville harrastuksille, autolla ajellaan myös tiiviisti sukulaisten luona, mökillä jne. Joskus vielä kysyn miten muuten se väsymysoireyhtymä vaikuttaa kuin haluttomuutena olla töissä.
Aattelin että olisivat reissussa yms käteviä....mutta ei sitä ekaa purkillista syönyt edes mummon koira, joten en ostanut enempää.
Mulla oli erilaisia yksittäiskuutiota pakastimessa ja niistä sitten koottiin vaihtelevia annoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos isä on kotona lapsen kanssa niin se on SANKARI, ja aivan sama mitä paskaa se lapsi syö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että olet provo, mutta jos et ole, katso peiliin ja häpeä. Tämänkaltaiset aloitukset ovat juurikin osasyy siihen, miksi äidit uupuvat ja kokevat riittämättömyyden tunteita. Kai sitä jaksaisi soseuttaa itse, ellei nurkan takana vaanisi loputonta joukkoa väittämässä, että olet huono äiti, kun teet senkin jollain tavalla väärin. Lapset tässä kärsivät, kun äidit vaativat itseltään ja toisiltaan täydellisyyttä. Soseuta ihan rauhassa ja työnnä omahyväinen pääsi samalla sinne parsakaalimössöön. Et ole muita parempi ihminen.
Mutta entäpäs jos onkin? Olen eri ja vela, mutta jos olisi kakaroita tekisin ruoat todennäköisesti ihan itse alusta loppuun. Miksi? No siksi. Eikä tarvitse tulla vaahtoamaan, ettei lapseton tiedä lapsiperhearjesta mitään. Tiedän aika paljonkin, ja juuri sen vuoksi tein tietoisen valinnan olla lisääntymättä.
Mutta onko ruoat alusta alkaen kokkaava ihminen kuitenkaan parempi ihminen kuin sellainen, joka viettää saman ajan rennosti lapsensa kanssa?
Mikä estää viettämästä lapsen kanssa rennosti aikaa samalla kun ruokaa laitetaan? Ipana vaunuihin, tuoliin tai kantoliinaan odottelemaan ja seuraamaan äidin toimia. Näin kasvava ihminen oppii, että asiat eivät vain tapahdu itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä työtä. Ihan pienelle vauvalle on myös aivan samantekevää mitä sen ympärillä tapahtuu, kunhan saa olla lähellä äitiään. Taaperolle taas on hyväksi nähdä kaikenlaista normaalia arkista puuhastelua, jotta käsitys elämänhallinnasta juurtuu jo nuorena mieleen.
Ihan riittävästi saa meillä vauva käsitystä arjen puuhasteluista, kun pyöritetään arkea kahden isomman sisaruksen ruokahuoltoineen.
Pitää olla myös aikaa olla ja höpsötellä lasten kanssa. Niin vähän aikaa ne ovat pieniä. Tämä on viimeinen vauvani ja jo melkein taapero. Nyt en enää suorita, vaan naksautan iloisesti purkin auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka sitten mitäkin osaa.
Jaksamisestahan nyt ei ole kysymys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on purkkiruoissa? Piltit ovat ihan samaa mössöä, mitä itsekin keittelette. Turhaan taas syyllistetään äitejä ja ehkäpä väsyneitä vanhempia, jotka arkeaan helpottaakseen ostavat valmisruokaa vauvalle. Eiköhän ole jokaisen perheen oma asia, mihin rahansa käyttää. Pääasia on, että lapsi kasvaa ja voi hyvin. Omat lapseni (esikoinen keskosvauva ja kahden vuoden kuluttua kaksoset) saivat aikoinaan sekä äidinmaitoa että Tuttelia, ja neljän kuukauden ikäisinä siirryttiin Piltti-soseisiin. Itsekin olen adoptiolapsena kasvanut aikoinaan korvikemaidolla. Ihan kelpo aikuinen minustakin tuli, samoin lapsistani on varttunut hienoja, terveitä nuoria. Jospa siis vouhotettaisiin ja päsmäröitäisiin vähän vähemmän ja keskityttäisiin nauttimaan perhe-elämästä rennosti.
Purkkiruokien suurin vika on mauttomuus! KAMALAN makuista, turhaa.
Kukaan ei voi olla niin "väsynyt", ettei pottua ja porkkanaa jaksa keittää.
Jos on, lapsi suojeluun, hus pois vanhemmiltaan.
Ei se keitinliemellä jatkettu pottu tai porkkana maistu yhtään sen kummemmalta itse keitettynä. Vähän enemmän paakkuja jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihmetellyt samaa. Kaksi kertaa ostettiin jotain pilttiä purkissa, toinen kerta jäi viimeiseksi kun oikeaan ruokaan tottunut lapsi oksensi kaiken syömänsä ulos.
Onnea tuleville vuosille.
Terveisin kolmen kaikkiruokaisen teinin äiti.
Loistavia esim. mökillä ja muutenkin reissussa, kotonakin silloin kun suunnitelmat muuttuvat ja tulee kiire saada ruokaa pöytään.
En näe nissä mitään muuta huonoa kuin lasipurkkijätteen. Joka tietty menee kierrätykseen.
Kyllä meilläkin kaikkiruokaisia ollaan, ei vaan syödä eineksiä. Eipä ole vielä tullut kertaakaan niin kiire saada ruokaa, että olisi pakko syödä ravintoarvotonta roskaa. Mutta varmasti kolmen lapsen kanssa on eri kuin yhden.
Ja sitten todisteet siitä, että eines on ravintoarvotonta roskaa ja sinun tekemäsi ei. Kotona tehty kun ei ole synonyymi hyvälle ja terveelliselle.
Voi että. Kannattaisi tutustua eineksien valmistustapoihin. Ensinnäkin ne on pitkän säilymisajan vuoksi kuumennettava niin kuumissa lämptiloissa, että kaikki elollinen ruuasta kuolee, siis kaikki se hyvä. Pilttien syöminen on ihan sama kuin söisi vitaminoitua perunajauho-vesi-kiisseliä. Se ei ole oikeaa ravintoa, keho ei saa mitään kasvutarvikkeita niistä, vain ne lisätyt vitamiinit.
Kaikki hyvä elollinen, joka katoaa kuumentaessa. Ai niinku listeria?
Tässä on kyllä totta toinen puoli. Ei kukaan listeriaa tai salmonellaa halua, mutta kun kaikki lihavuudesta mielenterveysongelmiin liitytään nykyään suoliston bakteeriflooraan niin vaikea kuvitella että sileät viimeisen päälle mikrobittomiksi käsitellyt soseet olisivat se oikea pöperö suolistolle. Niitä mikrobejakin kuuluu saada. Esim. ykköstyypin diabeteksen ja pelkän purkki-ja tölkkiruuan yhteyttä on spekuloitu.
Mutta vauvan pääruokahan on bakteereja vilisevä äidinmaito. Ja siinä sivussa vauva maistelee kaikki kengät eteisestä.
Joten vaikea kuvitella, että vauvan terveys olisi kiinni jonkin lähtökohtaisesti kypsennetyn ruokasoseen mahdollisista bakteereista. Tämän tyyppisissä ruoissahan bakteerit ovat yleensä merkki huonosta hygieniasta.
Käsittääkseni ykköstyypin diabetes on yhdistetty lehmänmaidon insuliiniin, ei purkkiruokiin.
Imetys on kyllä varmasti hyvä kompensoimaan tilannetta, mutta suomalaiset imetykset on lyhyitä ja suurin osa isommista vauvoista saa kokonaan tai enimmäkseen purkkimaitoa.
Lehmiksen ja diabeteksen yhteyttä on tutkittu sitäkin, kuten myös tätä liian puhtaan ruuan vaikutusta, mutta spekuloinniksi sen nimesin kun viimeksi aiheesta lukiessa näyttö ei ollut riittävää.
Itse en silti suhtautuisi huolettomasti siihen jos vauva saisi _vain_ säilykeruokaa. Harvoin kai tilanne oikeasti on tämä. Ruuasta saaduilla mikrobeilla on väliä.
Minä olen aina ostanut valmista vauvanruokaa. Niin paljon helpompaa. Outoa, että joku pitää sitä huonona asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä siinä mitään vikaa, ettet tule sitä kokemaan, mutta vanhemmuuden oikeasti kokeneena voin kertoa.
Uahhahaa, ja vielä supervakuuttavasti elävänelämänesimerkillä... kaverisi elämästä tosin. 😂
No kun nyt oli tästä ruokailusta kyse, mutta jos nyt yhtään pitemmälle pystyt itse ajattelemaan, voi ehkä mieleesi tulla, että vanhemmuudessa on pari muutakin juttua kuin ruuanlaitto. Ja näissä muissa asioissa on sitten tullut eteen kaikenlaista, jossa huomaa, että kuvitelma ei vastaa todellisuutta.
Voimme jatkaa keskustelua, jos jatkat asiallisemmalla linjalla, mutta jos aiot jatkossakin argumentoida hymiöillä ja tuollaisilla järjettömillä heitoilla, mä voin lopettaa omasta puolestani keskustelun tähän.
Ai, anteeksi maalaisuuteni.
Totta puhuen luulin kommenttisi olevan tahallisesti ironinen. Ja olishan se ollut sitren myöskin hauska.
Ilmeisesti kuitenkin vaan ihan aidosti alentuva ja ristiriitainen. *ei-hymyä-tähän*
Ei ollut alentuva, se, johon vastasin, oli alentuva. "Jos minä hankkisin lapsia, niin tiedän, että tekisin näin, mutta en aio niitä kuitenkaan hankkia." Kun saa lapsen, siinä tulee mukana todella monta eri muuttujaa. Vauva-aikana korostuu jaksaminen, koska vauva saattaa olla vähän millainen vain, esim. nukkua tosi huonosti. Siinä ei oikein auta se, että on ajatellut etukäteen olevansa jonkinlainen äiti. Ja kun on tästä kokemusta, hymyilyttävät etenkin kommentit, joissa sanotaan, että vanhemmaksi en aio, mutta jos olisin vanhempi, olisin sellainen ja sellainen. Siitä vain unohtuu se, että vanhemmuus ei ole yksisuuntainen juttu, vaan siinä on useampia osapuolia, mm. se lapsi, josta ei voi tietää yhtään mitään etukäteen (puhun nyt siis siitä yksilöstä, joka voi tosiaan olla vaikka minkälainen), se on sellainen kuin on, eikä sitä voi enää vaihtaa tai palauttaa.
Mulla oli suhteellisen helppoa vauva-aikoina. Olen laittanut lapsilleni sormiruuat itse ja käyttänyt molemmilla kestovaippoja. Haasteet ovat tulleet lasten ollessa isompia. Niiden rinnalla joku "minäpä olen niin reipas, etttä laitan soseet itse, miten te luuserit voitte ostaa purkkiruokaa" kuulostaa tyhjältä lätinältä. Ja vielä tyhjemmältä lätinältä kuulostaa "en aio itse vanhemmaksi, mutta tiedän kyllä, millainen vanhempi olisin. Nyt kun puhut tahallisesta ironiasta, niin tuohan olisi helposti tulkittavissa tahallisen ironiseksi kommentiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sitten mitäkin osaa.
Jaksamisestahan nyt ei ole kysymys.
ap
Okei, no viimeistään nyt voi sanoa, että kyllä, olet provoilija.
Alue: Aihe vapaa
Mikä estää viettämästä lapsen kanssa rennosti aikaa samalla kun ruokaa laitetaan? Ipana vaunuihin, tuoliin tai kantoliinaan odottelemaan ja seuraamaan äidin toimia. Näin kasvava ihminen oppii, että asiat eivät vain tapahdu itsestään, vaan niiden eteen on tehtävä työtä. Ihan pienelle vauvalle on myös aivan samantekevää mitä sen ympärillä tapahtuu, kunhan saa olla lähellä äitiään. Taaperolle taas on hyväksi nähdä kaikenlaista normaalia arkista puuhastelua, jotta käsitys elämänhallinnasta juurtuu jo nuorena mieleen.