Miehellä kaksi omaa lasta, minä lapseton, mies ei halua enää lasta.

Sinä haluat lapsia, mies ei halua lapsia. Siinähän se ydinasia tuli. Se, mitä ajattelet miehen lapsista, on ihan lillukanvarsia isossa kuvassa.

Mitä järkeä olla ihmisen kanssa joka ei halua samaa kuin toinen. Ja vielä noin isossa asiassa.

Sinä haluat lapsen, mies ei halua lasta, te ette siis ole oikeat toisillenne. Silloin ei todellakaan aleta lähentyä jonkun tilapäisheilan lasten kanssa, sehän olisi todella väärin lasten kannalta.

Siis hoitaisin miehen lapsia rakkaudesta mieheen, mutta mies ei halua lasta kanssani, koska lapsiluku täynnä. Mielipiteitä haluaisin kuulla, pitäisikö alkaa katselemaan toista miestä. Tämä mies tuntuu sopivalta luonteen puolelta ja muuten kuuntelee, osaa olla huomaavainen, mutta onko sittenkään? Kun enhän voi velvoittaa tietenkään tekemään lasta, mutta itse ajattelen toisin asiasta, että jos joku haluaa huolehtia omista lapsistani ja antaa rakkautta, niin näkisin sellaisen ihmisen hyvänä kumppanina.

-Ap

Meille olisi tullut ero ajanmittaan, jos miehelleni olisi riittänyt jo olemassa oleva lapsi. Vauvakuumehan se jossain vaiheessa iski ja kaikki se "vaiva" mitä hänen lapsensa eteen jouduimme yhdessä vaiheessa tekemään olisi katkeroittanut entisestään.

Ei jatkoon.

Kyllä minä rakastamalleni naiselle antaisin äitiyden kokemuksen. Eli yhteen lapseen suostuisin jos naisella ei olisi ennestään yhtään lasta

Yhteistä lasta vain liittoamme vahvistamaam en haluaisi, jos mplemmilla olisi lapsi.

t. Mies jolla on kaksi lasta.

Myös se voi olla hyvin vahva tunne, että ei enää yhtään lasta. Esim on nähnyt, mitä vauva- ja taaperoaika vaikuttaa parisuhteeseen.

Tuo on niin iso kysymys, että eroaisin. En suostuisi siihen, että mun pitää tyytyä hoivaamaan miehen lapsia enkä saisi omaa lasta.

Itseä ei lapset haittaa, sen puolesta on kyllä energiaa, eikö ole mitään tunne-elämän ongelmia itsellä, mutta nyt vain tullut mieleen olisiko silti olemassa kumppani joka haluaa antaa lapsen, jos asian noin ilmaisee, eikä pelkää tätä asiaa.

Täytyy miettiä asia nyt läpi, ja puntaroida. Olisin valmis hänen lapsiin, ja haluaisin omankin. Totta myös tuo onko mies oikea jos ei halua samoja asioita. Ehkäpä hän löytää itselleen naisen, joka huolehtii lapsista myös, mutta ei halua omia. Näkisin asian nyt niin, että nainen joka ei halua omaa lasta, ei kykene solmimaan mitään kovin läheista tunnesidettäkään silloin lapseen, eli ellei mies etsi vain pelkää kumppania.

Lapsilla toki on jo äiti, mutta jos yhteisessä taloudessa asuttaisiin niin en isänä enkä äitinä haluaisi sinne henkilöä joka olisi vain vanhempaa varten, eli saa nähdä lähteekö mies nyt vaihtoon, koska äitiyden haluan kokea. Olen aina halunnut omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Myös se voi olla hyvin vahva tunne, että ei enää yhtään lasta. Esim on nähnyt, mitä vauva- ja taaperoaika vaikuttaa parisuhteeseen.

Tuo on niin iso kysymys, että eroaisin. En suostuisi siihen, että mun pitää tyytyä hoivaamaan miehen lapsia enkä saisi omaa lasta.

Tämä! Kiitos!

-Ap

Mies on päässyt lisääntymään ja hoitanut geeninsä kiertoon, sinä et. Ei tuollainen suhde tule kestämään, jos biologinen kello tikittää noin kuuluvasti jo tässä vaiheessa. Onhan se tietysti ymmärrettävää, että lisääntymishaluja on, jos on oikea puoliso löytynyt.

Ja lisäksi alat vielä lapsenlikaksi ja hoidat hänen ja toisen naisen jälkikasvun maailmalle? Ties vaikka mies on laskenut tämän varaan suhteenne?

Muutaman vuoden päästä kärvistelet vauvahaaveinesi, ja miehesi kokee, että häntä vainotaan, ja jos suhde kestää tämän asetelman, tulet olemaan ikuisesti katkera miehellesi. Varsinkin, jos suhde päättyy esimerkiksi 40+ iässä, jolloin vauvahaaveet ovat jo mennyttä, mutta eksästäsi on kenties tullut jo vaari. Hän sai kaiken, mutta sinulle jäi se kuuluisa mustapekka käteen.

Jos ihminen ei halua lapsia, hän ei halua lapsia. Ei se ole kiinni siitä (lähes koskaan, ainakaan niillä joilla on jo lapsia), millainen kumppani hänellä on. ÄLÄ tuudittaudu siihen, että miehesi jotenkin palkintona sun toiminnasta suostuukin hankkimaam lapsen.

Minulla on kaksi lasta ja haaveilen kolmannesta, mutta mies ei. Jos ero tulisi, niin en haluaisi päätyä yhteen miehen kanssa, joka ei enää enempää lapsia tahtoisi. Jos olisin sopivan ikäinen eronneena, niin haluaisin vielä yhden lapsen eri miehen kanssa.

Näin isossa asiassa ei voi eikä kannata yrittää tehdä kompromissia. Jos jäät tuohon, katkeroidut ja erot sitten "viime hetkillä". Jatka etsimistä.

Tuo on se syy miksei minulle kelpaa miehet joilla on jo lapsia. Yritän löytää miehen joka on lapseton ja joka haluaa lapsen/lapsia kanssani. Liian monta kertaa mies ottaa jonkun naisen osaksi uusperhettään, olettaa että nainen on mukava äitipuoli lapsille ja mahdollisesti hoitaa lapsia jopa enemmän kuin mies, mutta naisen pitäisi samalla omat lapsihaaveet hylätä. Olen seurannut tuollaisia kuvioita vierestä ja itse en siihen haksahda.

N33

Ei siinä miehessä välttämättä mitään vikaa ole tai hänen rakkaudessaan sinuun. Mutta: jos sinä voimakkaasti haluat lapsia ja mies ei, niin se lienee niin iso asia että vaikea voi olla jatkaa yhdessä.

Itsellä samanlainen kuvio ollut ja olen ollut miehen kanssa jo 8 vuotta naimisissa. Mies minua 12 vuotta vanhempi, hänellä 2 lasta ekasta avioliitosta, ja oli tajunnut jo silloin ettei ole yhtään lapsiperhe-ihminen vaan ahdistuu voimakkaasti pikkulapsista. Itse asiassa hänen ja ekan vaimon erokin ilmeisesti tuli ainakin osittain siitä, että mies pakeni ylitöihin ja baareihin kun ei kestänyt perhe-elämää, mistä sitten vaimo syystäkin suuttui ja alkoi valittaa kun joutui yksin kodin ja lapset hoitamaan.

En missään nimessä alkanut yli nelikymppistä miestä, joka ei ollut tykännty nuorempanakaan lapsihommasta, vaatia minun kanssa lapsia tekemään vaan harkitsin sen että voinko elää tyytyväisenä ilman lapsia, totesin että minun tapauksessani voin -lapset on minulle vaan 'olis ihan kiva mutteii mikään pakko' asia. Myöhemmin huomasin että en itse asiassa itsekään erityisemmin pidä lapsista. Meillähän oli miehen lapset joka toinen viikonloppu kunnes kasvoivat niin isoiksi että ovat omillaan, ja MINÄ käytännössä pakenin esim. vanhemmilleni aina kun oli lapsiviikonloppu, hoitakoon isä omat jälkikasvunsa :D Ehkä olisi ollut eri asia jos nämä olisi olleet pikkulapsia kun tapasimme, olisin voinut kiintyä enemmän, mutta ekstrahankalat esiteinit ja teinit jotka kiukuttelee "pahaa äitipuolta" vastaan olivat kyllä kuvio johon ei kiinnostanut kovin läheisesti osallistua.

v*ttu sä oot tyhmä. älä levitä urpon geenejäsi yhtään minnekään, maapallo ei kestä tyhmiä ihmisiä. kiitos!

Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. End of story.

Jos olet ehdottoman varma, että haluat oman lapsen ja olla äiti niin siihen unelmaan kannattaa tähdätä. Tarkista vaikka oma hedelmällisyys ensin jollain klinikalla, ettei tule sen suhteen onnetonta yllätystä mahd. eron päälle.

Miestä taas et tietenkään voi yrittää manipuloida myöntymään tekemään lasta kanssasi jos nykyiset riittävät hänelle. Tästä tulee varmaan törkyä niskaan, mutta moni eroaa lasten ollessa pieniä pitkälti mukavuussyistä eli kun väsyneet puolisot vanhemmat väsyvät ja tappavat parisuhteensa. Onhan se selvä, että vuoroviikoin palaava vapaus ja kevyt arki lapsettoman kumppanin kanssa vetoaa moniin ja ehkä miehesi on juuri tällainen tyyppi. Eikä häntä siis huvita sitoutua kokemaan sinun kanssasi samaa lapsiperhearjen uupumusta ilman hengähdystaukoa kuin exänsä.

Eli mieti kuinka tärkeä haave äitiydestä itsellesi on ja jos se voittaa niin sitä kohti. Ymmärrän todellakin jos se haave voittaa nykyisen miehen koska sen haave sisältää miehen myös. Oma lapsi on kuitenkin rakkainta mitä tiedän ja jotenkin tekee pariskunnasta yhdessä perheen.

Orion kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös se voi olla hyvin vahva tunne, että ei enää yhtään lasta. Esim on nähnyt, mitä vauva- ja taaperoaika vaikuttaa parisuhteeseen.

Tuo on niin iso kysymys, että eroaisin. En suostuisi siihen, että mun pitää tyytyä hoivaamaan miehen lapsia enkä saisi omaa lasta.

Tämä! Kiitos!

-Ap

Kyllä, koska on se aika iso teko ja kertoo vilpittömästä tunteista toista kohtaan, jos on valmis ottamaan miehen lisäksi kaksi muuta pientä mukaan mahdolliselle taipaleelle. Jos homma toimii vain yhteen suuntaan, niin miksi suostua siihen?

Siis ymmärsinkö oikein.. sinä olet valmis huolehtimaan miehen edellisen liiton lapsista ja ikäänkuin "palkintona" odotat että mies suostuu sitten lapsentekoon myös sinun kanssa, vaikka on JO ilmaissut ettei halua lapsia lisää?

Ei, ei ja vielä kerran ei. Lapsia tehdään koska molemmat haluaa, ei siksi että toinen käyttää niitä jonkinlaisena kauppatavarana.

Kunnioita miehen päätöstä ja eroa jos se on sinulle kynnyskysymys.

En ymmärrä näitä naisia, jotka ylipäätään alkavat seurustella jos miehellä on noin eri toiveet tässä asiassa. Kuvitteleeko ap että saa miehen pään käännettyä? Ilmeisesti.