Lue keskustelun säännöt.
Miehellä kaksi omaa lasta, minä lapseton, mies ei halua enää lasta.
Orion
02.01.2019 |
Mitä ajattelette tästä kuviosta? Haluan ainakin yhden oman lapsen. Miehellä on jo kaksi lasta, ja lapsiluku täynnä.
Pidän lapsista, eikä miehenkään lapset haittaa, mutta koen ristiriitaisena, että pitäisin huolta miehen lapsista, koska jos suhde etenee niin olen varmasti tilanteessa jossa antaisin hoivaa ja rakkautta lapsille, esim jos asuisin yhdessä hänen kanssaan joskus näin teoriassa. Ja mielelläni pitäisin huolta, en koe kahta lasta ongelmana.
Nyt mietin sitä, että onko tässä tasapaino siltikään, olen sanonut miehelle että lapset ovat osa häntä ja tulevat samassa paketissa, haluan tutustua heihin jne.. Ja koska hänestä välitän.
Olenko liian avosydäminen, sitä mietin.. Että voiko mies olla minuun oikeasti rakastunut, jos ajattelee noin.. Kun itse näkisin asian niin että moni ei välttämättä ottaisi avosylin toisen lasta vastaan elleivät lapset olisi omia... Onko täällä kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Ymmärrän, että lapsia ei välttämättä haluta enää lisää, pitäisikö olla itsekkäämpi.. Esim, ehdottaa miehelle että jos katselisin samalla muita miehiä, kun on tämä silti turn off..
Kommentit (90)
kirjoitti:
Bää Bää, minäminäminä, MINÄ haluan lapsia vaikka meitä on maailmassa jo ihan liikaa, minäminä
"Bää Bää, minäminäminä, MINÄ olen jo syntynyt maailman ylimieliseksi kuninkaaksi muiden yläpuolelle ja MINUN virheettömän maailmankatsomukseni mukaan tulee muidenkin elää, koska MINÄ olen parempi ja nöyrä! MINÄ yksin tiedän millaisen maailman haluan ja muiden on turha pilata MINUN maailmaani länsimaisilla lapsillaan."
Et kuitenkaan kanna suunnatonta maailmantuskaa omista metaanipäästöistä vaan vielä roikut täällä hengissä ja haisemassa? Kovin ristiriitaista....
Mutta et olekaan marttyyri vaan profeetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap siltä, että yrität rivien välistä kauniisti kysyä miten saisit miehen suostumaan vielä yhteen lapseen. Voin kertoa, että olet tuhon tiellä. Terveen parisuhteen salaisuus on siinä, ettei vaadi toista muuttumaan tai painosta häntä missään asiassa. Ei suorasti eikä kierosti. Tämä luo molemmille aidon tilan olla oma itsensä ja kehittyä ihmisenä juuri sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä ja olla muuttamatta tai muuttaa mielipiteitään. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisenaan ja se todella tarkoittaa, että lähtökohtaisesti aina mietit mihin itse olet puhtain sydämin valmis suhteessasi taipumaan sen sijaan että miettisit miten saisit toisen muuttamaan ajatteluaan itseäsi hyödyttäväksi.
Kai ap saa tuoda esiin myös omia halujaan? Ap:n mies ei ainakaan tuota yllä olevaa noudata, joten kovin yksipuolista olisivat ap:n hyväksymiset ja taipumiset. Itse ajattelen, että parisuhteessa nimenomaan pitää puhua omista tarpeista, haluista ja toiveista ja kompromisseja on tehtävä ihan jokaisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap siltä, että yrität rivien välistä kauniisti kysyä miten saisit miehen suostumaan vielä yhteen lapseen. Voin kertoa, että olet tuhon tiellä. Terveen parisuhteen salaisuus on siinä, ettei vaadi toista muuttumaan tai painosta häntä missään asiassa. Ei suorasti eikä kierosti. Tämä luo molemmille aidon tilan olla oma itsensä ja kehittyä ihmisenä juuri sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä ja olla muuttamatta tai muuttaa mielipiteitään. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisenaan ja se todella tarkoittaa, että lähtökohtaisesti aina mietit mihin itse olet puhtain sydämin valmis suhteessasi taipumaan sen sijaan että miettisit miten saisit toisen muuttamaan ajatteluaan itseäsi hyödyttäväksi.
Kai ap saa tuoda esiin myös omia halujaan? Ap:n mies ei ainakaan tuota yllä olevaa noudata, joten kovin yksipuolista olisivat ap:n hyväksymiset ja taipumiset. Itse ajattelen, että parisuhteessa nimenomaan pitää puhua omista tarpeista, haluista ja toiveista ja kompromisseja on tehtävä ihan jokaisen.
Kompromisseja tuskin kannattaa tehdä lapsen hankitaa koskien. Ajattelen, että molempien täytyy sitä sydämestään haluta. Juurikin siksi ap:n on mietittävä jääkö suhteeseen, jossa toinen ei halua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ap siltä, että yrität rivien välistä kauniisti kysyä miten saisit miehen suostumaan vielä yhteen lapseen. Voin kertoa, että olet tuhon tiellä. Terveen parisuhteen salaisuus on siinä, ettei vaadi toista muuttumaan tai painosta häntä missään asiassa. Ei suorasti eikä kierosti. Tämä luo molemmille aidon tilan olla oma itsensä ja kehittyä ihmisenä juuri sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä ja olla muuttamatta tai muuttaa mielipiteitään. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisenaan ja se todella tarkoittaa, että lähtökohtaisesti aina mietit mihin itse olet puhtain sydämin valmis suhteessasi taipumaan sen sijaan että miettisit miten saisit toisen muuttamaan ajatteluaan itseäsi hyödyttäväksi.
Kai ap saa tuoda esiin myös omia halujaan? Ap:n mies ei ainakaan tuota yllä olevaa noudata, joten kovin yksipuolista olisivat ap:n hyväksymiset ja taipumiset. Itse ajattelen, että parisuhteessa nimenomaan pitää puhua omista tarpeista, haluista ja toiveista ja kompromisseja on tehtävä ihan jokaisen.
parisuhteessa ei pidä tehdä jatkuvasti suuria kompromisseja vaikka toki niitäkin ja luonteeltaan joustavien ja toisensa huomioonottavien ihmisten parisuhteet kestävät parhaiten.
Mutta varsinkin isoissa elämää suuremmissa asioissa ei pidä tehdä kompromisseja, pidemmän päälle kumpikaan ei saa mitä elämältä haluaa. Esim. toisen osapuolen halutessa suurperheen äidiksi ja toisen halutessa jäädä lapsettomaksi, kompromissi olisi tehdä yksi tai kaksi lasta. Molemmat joutuvat tyytymään eri elämään kuin mistä haaveilivat.
Meillä on luovuttu kompromisseista vaikka usein kuuleekin kliseisesti sanottavan, että "parisuhde vaatii kompromisseja". Toki voidaan pienissä asioissa tulla puoliväliin vastaan, kuten ostaa se keskikokoinen telkkari sen typerän 65" oledin tai pikkuruisen tietokoneen näytön väliltä. Se ei nakerra parisuhdetta ja elämää pala palalta pilalle.
Mutta olet kyllä oikeassa, että keskusteluyhteys on tärkeä parisuhteessa. (Takerruin nyt liikaa tuohon kompromissi-sanaan.) Voihan juuri olla, että ap:n miehelle asia ei ole niin ehdoton kuten joku jo edellä kertoi käyneen oman miehensä kohdalla. Eli, että puhumalla ja aiempia pettymyksiä käsittelemällä mies voisi uskaltaa haluta lapsen myös ap:n kanssa. - Mutta jos kyse ei ole siitä vaan mies ei todellakaan haaveile enää kokoaikaisesta lapsiarjesta niin silloin ei mitään kompromisseja kummankaan puolelta vaan ap toteuttaa unelmansa jonkun hänen lapselleen isäksi haluavan kanssa ja nykyinen mies jatkaa elämäänsä omilla ehdoillaan.
Haluaako kuitenkin laueta? Siis sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Bää Bää, minäminäminä, MINÄ haluan lapsia vaikka meitä on maailmassa jo ihan liikaa, minäminä
"Bää Bää, minäminäminä, MINÄ olen jo syntynyt maailman ylimieliseksi kuninkaaksi muiden yläpuolelle ja MINUN virheettömän maailmankatsomukseni mukaan tulee muidenkin elää, koska MINÄ olen parempi ja nöyrä! MINÄ yksin tiedän millaisen maailman haluan ja muiden on turha pilata MINUN maailmaani länsimaisilla lapsillaan."
Et kuitenkaan kanna suunnatonta maailmantuskaa omista metaanipäästöistä vaan vielä roikut täällä hengissä ja haisemassa? Kovin ristiriitaista....
Mutta et olekaan marttyyri vaan profeetta?
Voi uli uli. Liikakansoitus on fakta jonka sinäkin tiedät vaikka pääsi on pensaassa, ja lisääntymistä ei pelkkää eläimen halua. Olemassa olevien ihmisten tappamista tuskin kukaan tervejärkinen haluaa toteuttaa.
Samaa myös niihin muihin maihin, turha vetää mitään rajakkipsykoosia tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Bää Bää, minäminäminä, MINÄ haluan lapsia vaikka meitä on maailmassa jo ihan liikaa, minäminä
"Bää Bää, minäminäminä, MINÄ olen jo syntynyt maailman ylimieliseksi kuninkaaksi muiden yläpuolelle ja MINUN virheettömän maailmankatsomukseni mukaan tulee muidenkin elää, koska MINÄ olen parempi ja nöyrä! MINÄ yksin tiedän millaisen maailman haluan ja muiden on turha pilata MINUN maailmaani länsimaisilla lapsillaan."
Et kuitenkaan kanna suunnatonta maailmantuskaa omista metaanipäästöistä vaan vielä roikut täällä hengissä ja haisemassa? Kovin ristiriitaista....
Mutta et olekaan marttyyri vaan profeetta?
Voi uli uli. Liikakansoitus on fakta jonka sinäkin tiedät vaikka pääsi on pensaassa, ja lisääntymistä ei pelkkää eläimen halua. Olemassa olevien ihmisten tappamista tuskin kukaan tervejärkinen haluaa toteuttaa.
Samaa myös niihin muihin maihin, turha vetää mitään rajakkipsykoosia tähän.
*Lisääntymistarve on pelkkää. Voit nyt puuttua tähän autocorrectiin kun et muuhun pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään lapset ole pelinappuloita, mutta eikö rakkaus kuulu olla parisuhteessa tasa-arvossa. Oisko miehellä itsekkäämmät arvot kuitenkin taustalla, ei siis ajattele naista, lapsia vaan itseä?? Ap vaikuttaa loisto naiselta, vaikka aina löytyy joku joka keksii jotakin ikävää sanottavaa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Bää Bää, minäminäminä, MINÄ haluan lapsia vaikka meitä on maailmassa jo ihan liikaa, minäminä
"Bää Bää, minäminäminä, MINÄ olen jo syntynyt maailman ylimieliseksi kuninkaaksi muiden yläpuolelle ja MINUN virheettömän maailmankatsomukseni mukaan tulee muidenkin elää, koska MINÄ olen parempi ja nöyrä! MINÄ yksin tiedän millaisen maailman haluan ja muiden on turha pilata MINUN maailmaani länsimaisilla lapsillaan."
Et kuitenkaan kanna suunnatonta maailmantuskaa omista metaanipäästöistä vaan vielä roikut täällä hengissä ja haisemassa? Kovin ristiriitaista....
Mutta et olekaan marttyyri vaan profeetta?
Voi uli uli. Liikakansoitus on fakta jonka sinäkin tiedät vaikka pääsi on pensaassa, ja lisääntymistä ei pelkkää eläimen halua. Olemassa olevien ihmisten tappamista tuskin kukaan tervejärkinen haluaa toteuttaa.
Samaa myös niihin muihin maihin, turha vetää mitään rajakkipsykoosia tähän.
Suunnitelmissa on liikakansoittaa maailmaa 4-6 lapsen panoksella. Olen todellakin tietoinen täysin samoista ilmiöistä kuin sinä, oi suuri viisas, joka salamana muuntui lampaaksi haukkujasta asialliseen valistajamoodiinsa. Ihanaa, että olet verbaalisesti noin ketterä ja ylivoimainen.
Käsityksemme maailmanpolitiikasta ja ongelmanratkaisusta tai tulevaisuudesta sekä ajatuksemme mm. yksilön oikeuksista vaan poikkeavat melkoisesti. Sinä sanot, että "ei saa kun mitään ei saa..." ja minä sanon, että "tasan saa ja vahvin voittaa". Onneksi sinun ei tarvitse pelätä lastesi näkevän maailmanloppua ja sinäkin pääset lopulta pois. Pelkääminen kai lienee "täysjärkistä", kenties jokseenkin ahdistavaa.
Olisi mielenkiintoista kuulla moralistin aborttikanta? Millä raskausviikolla solumöykky on arvon saava ihminen?
(Ihan tosissaan on mukava vaihtaa mielipiteitä jos niille saa perusteluja. Enkä googlaa sun mielipiteitä itse, kiitos.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Tämä on totta. Totta lienee myös sekin, mikä ei tietenkään ole ap:n ongelma, että miehelle kyllä tässä kuviossa jää käteen naiseton tulevaisuus. Mistä ap:n mies uskoo löytävänsä naisen, joka on niin lapsirakas, että jaksaa hoivata arjessa vieraita mukuloita, muttei halua omia? Tietysti nainen, jolla omia lapsia entuudestaan ymmärtää perhekuvion, eikä ehkä halua itsekään lisää lapsia. Uusperhekuvio kyllä on sitten sitäkin raskaampi.
Tätä ketjua lukiessa vaikuttaa kyllä siltä että kaikkein helpointa on jos molemmilla on lapsia. Silloin on jo tietty järki ja realiteetti lapsiperhe-elämästä syntynyt molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Tämä on totta. Totta lienee myös sekin, mikä ei tietenkään ole ap:n ongelma, että miehelle kyllä tässä kuviossa jää käteen naiseton tulevaisuus. Mistä ap:n mies uskoo löytävänsä naisen, joka on niin lapsirakas, että jaksaa hoivata arjessa vieraita mukuloita, muttei halua omia? Tietysti nainen, jolla omia lapsia entuudestaan ymmärtää perhekuvion, eikä ehkä halua itsekään lisää lapsia. Uusperhekuvio kyllä on sitten sitäkin raskaampi.
Tätä ketjua lukiessa vaikuttaa kyllä siltä että kaikkein helpointa on jos molemmilla on lapsia. Silloin on jo tietty järki ja realiteetti lapsiperhe-elämästä syntynyt molemmille.
Niin, siinähän ap:n mies olisi tilanteessa, jota nyt vaatii ap:lta, asumaan lasten kanssa, jotka eivät ole omia, joilla on muualla asuva toinen vanhempi, jonka kanssa on tultava toimeen, lapset, jotka voivat reagoida millä lailla vaan uuteen puolisoon ja tämän lapsiin, muut mummit, kummit ja ystävät entisestä elämästä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. End of story.
Eihän miehen oikeutta ole edes kyseenalaistettu. Ei alkutekstissä tule ilmi, etteikö mies saisi kieltäytyä asiasta, ainakaan itse en ole aloittajan viesteistä löytänyt tähän suuntaan meneviä viestejä.
Kyllä äitiyttä saa pohdiskella ja mitä hyvä parisuhde pitää sisällään. Liian kiltti ei tarvitse olla ja onhan se totta jos suhteessa ollaan, niin jos arvomaailma poikkeavat tai halua toisistaan, niin voiko tuossa tilanteessa vaatia naistakaan joustamaan, jos tilanne on tuo että lasten suhteen on ehdoton.
Taitaa jäädä mies nyt puille paljaille. Jos miehellä ei ole mitään menetettävää jos nyt ero tulisi, ja ei on ei, niin silloin mies ei ole tätä naista varten. Tunteet eivät voi olla silloin kovin syviä naista kohtaan alunperinkään.
En itse haluaisi menettää itselle rakasta ihmistä tuosta noin vain, eli olisin valmis harkitsemaan lasta siinä sivussa. Kuka haluaa elää ihmisen kanssa joka on täysin vääränlainen..Eri asia jos pystyy vaihtamaan naisen lennosta.
Selvittäisin itse mistä näkökanta johtuu, ja mitä on noiden ehdoton ei ajatusten takana.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä edes harkitset tuota miestä, jos kerran haluat oman lapsen. Mies selvästi haluaa optimaalisen tilanteen, jossa hänellä in sekä aiemmin tehdyt lapset että lapsivapaa suhde sinun kanssasi silloin, kun lapset ei ole hänellä.
Sinä saisit tässä diilissä toimia lapsenlikkana toisen naisen lapsille ja katkeroitua siitä, että mies ei anna sinun saada omaa lasta. Kuulostaa kauhealta.
Tämä myös! Kiitos! Tuota olen miettinyt, kun lapset heillä vuoroviikoin hoidossa, ja myös sitä olen miettinyt onko lapset jotenkin rasite heille molemmille, kun sellainenkin tunne välillä herännyt, että omille menoille on molemmilla päästävä ja lapset äiti on saattanut jättää isälle pariksikin viikoksi kerralla. Toinen lapsi on alle pari vuotias..
Kiitos tästä viestistä, täytyy nyt punnita oma suunta.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vielä tuo lainasmasi viestin kirjoittaja. :) Kiva, jos viestistä on apua ajatuksia selventämään. Oma ystäväni teki erehdyksen, jossa lähti suhteeseen miehen kanssa jolla oli jo takana ero ja erityislapsi eksän kanssa. Mies ei halunnut lisää lapsia, nainen kyllä. Eivät sitten kuitenkaan huolehtineet ehkäisystä ja kun nainen tuli raskaaksi, niin mies halusi kumminkin pitää tämän uudenkin lapsen.
Loppu hyvinkö siis?
No ei. Miehen nuppi ei kumminkaan kestä jatkuvaa perhe-elämää näemmä, vaan nyt ovat eroamassa parin vuoden jatkuvan riitelyn ja miehen toistuvien erouhkausten takia. :( Tosi ikävää seurattavaa, ja ennen tätä vahinkolasta oli jo monesti havaittavissa, miten kaverini kärsi, kun toisen lapsen mukaan piti elää puolet ajasta ja samalla kyseisen lapsen äiti teki selväksi, että kaverini ei ole tervetullut lapsen elämään. Lapsi eli toivossa että vanhemmat palaa yhteen ja löi, syljeksi ja haukkui kaveriani n. ekan vuoden.
Nyt lapsi on sitten tottunut tähän kaveriini, joka potee erosotkun keskellä syyllisyyttä siitä, että lapselle tulee taas vaikeaa kun elämä menee jälleen uusiksi.
Oriin kirjoitti:
Itseä ei lapset haittaa, sen puolesta on kyllä energiaa, eikö ole mitään tunne-elämän ongelmia itsellä, mutta nyt vain tullut mieleen olisiko silti olemassa kumppani joka haluaa antaa lapsen, jos asian noin ilmaisee, eikä pelkää tätä asiaa.
Täytyy miettiä asia nyt läpi, ja puntaroida. Olisin valmis hänen lapsiin, ja haluaisin omankin. Totta myös tuo onko mies oikea jos ei halua samoja asioita. Ehkäpä hän löytää itselleen naisen, joka huolehtii lapsista myös, mutta ei halua omia. Näkisin asian nyt niin, että nainen joka ei halua omaa lasta, ei kykene solmimaan mitään kovin läheista tunnesidettäkään silloin lapseen, eli ellei mies etsi vain pelkää kumppania.
Lapsilla toki on jo äiti, mutta jos yhteisessä taloudessa asuttaisiin niin en isänä enkä äitinä haluaisi sinne henkilöä joka olisi vain vanhempaa varten, eli saa nähdä lähteekö mies nyt vaihtoon, koska äitiyden haluan kokea. Olen aina halunnut omia lapsia.
Nainen joka ei halua omaa lasta, ei kykene solmimaan läheistä tunnesidettä lapseen?? Mitä ihmettä? Ei kaikkia halua omia lapsia, silti voivat rakastaa toisen lasta, eikä adoptiolapsikaan ole biologisesti oma.
Teidän, jotka kyselee, että eikö voi vaan kiintyä niihin toisen lapsiin jne.
Ymmärrättekö yhtään, miltä lapsia halunneesta ihmisestä tuntuisi, jos tyytyisi ohjaamaan välittämisensä toisen lapsiin, ja sitten tämä toinen päättääkin erota eikä se lapsiin kiintynyt uusi puoliso pääse välttämättä enää edes näkemään koko lapsia?
Orion kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä edes harkitset tuota miestä, jos kerran haluat oman lapsen. Mies selvästi haluaa optimaalisen tilanteen, jossa hänellä in sekä aiemmin tehdyt lapset että lapsivapaa suhde sinun kanssasi silloin, kun lapset ei ole hänellä.
Sinä saisit tässä diilissä toimia lapsenlikkana toisen naisen lapsille ja katkeroitua siitä, että mies ei anna sinun saada omaa lasta. Kuulostaa kauhealta.
Tämä myös! Kiitos! Tuota olen miettinyt, kun lapset heillä vuoroviikoin hoidossa, ja myös sitä olen miettinyt onko lapset jotenkin rasite heille molemmille, kun sellainenkin tunne välillä herännyt, että omille menoille on molemmilla päästävä ja lapset äiti on saattanut jättää isälle pariksikin viikoksi kerralla. Toinen lapsi on alle pari vuotias..
Kiitos tästä viestistä, täytyy nyt punnita oma suunta.-Ap
Pienempi lapsi alle parivuotias? Ettei vain olisi käynyt niin, että perhe-elämä on osoittautunut liian raskaaksi isukille ja ajanut eroamaan? Hommaa toki penska puoliväkisin - ja huomaa tulleesi jätetyksi.
Olen samassa tilanteessa enkä myöskään tiedä mitä tehdä. Rakastan miestä ja hänen lapsiaan, mutta haluan lisäksi yrittää omaa. Mies ei halua enää lapsia. Tällä hetkellä odotan vielä miehen lopullista mielipidettä ja jos se on edelleen ei, niin emme voi muuta kuin erota.
Tämä on ollut elämäni paras parisuhde ja koen miehen sielunkumppaniksi. Miten ikinä toivun erosta, jotta voisin edes yrittää etsiä miestä, jota rakastaisin ja joka haluaisi lapsen kanssani? Ihan absurdi ajatuskin. Ihan kuin sitä rakastuisi keneen vain noin vain ja ihan kuin he rakastuisivat minuun. Ei se niin mene. "Etsi uusi mies", joopa joo. Tosi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Tämä on totta. Totta lienee myös sekin, mikä ei tietenkään ole ap:n ongelma, että miehelle kyllä tässä kuviossa jää käteen naiseton tulevaisuus. Mistä ap:n mies uskoo löytävänsä naisen, joka on niin lapsirakas, että jaksaa hoivata arjessa vieraita mukuloita, muttei halua omia? Tietysti nainen, jolla omia lapsia entuudestaan ymmärtää perhekuvion, eikä ehkä halua itsekään lisää lapsia. Uusperhekuvio kyllä on sitten sitäkin raskaampi.
Tätä ketjua lukiessa vaikuttaa kyllä siltä että kaikkein helpointa on jos molemmilla on lapsia. Silloin on jo tietty järki ja realiteetti lapsiperhe-elämästä syntynyt molemmille.
Niin, siinähän ap:n mies olisi tilanteessa, jota nyt vaatii ap:lta, asumaan lasten kanssa, jotka eivät ole omia, joilla on muualla asuva toinen vanhempi, jonka kanssa on tultava toimeen, lapset, jotka voivat reagoida millä lailla vaan uuteen puolisoon ja tämän lapsiin, muut mummit, kummit ja ystävät entisestä elämästä jne.
Vaatii? Eiköhän se ole kuitenkin ap:n oma vapaa valinta että on alkanut heilastelemaan miehen kanssa jolla on lapsia.
En itse ainakaan koe olevani velvollinen synnyttämään enää yhtään lisää lasta jos en halua, vaikka minulla on jo omia lapsia ja miehellä ei. En myöskään koe että vaatisin miestä sietämään lapsiani, koska perhe-elämään minun ja lasteni kanssa en ketään pakota, se on ihan vapaa valinta.
Minusta nämä on ihan perusasioita jotka tulee ymmärtää, lähti sitten kenen matkaan tahansa. Toista ei saa painostaa tai kiristää lapsentekoon yhtään millään verukkeella. Jos se lapsiluku on täynnä ekan kumppanin jälkeen niin se on.
No silloin suhteella ei ole tulevaisuutta. Etsi sellainen mies joka haluaa lapsia. Miehesi on jo tehnyt omansa.