Lue keskustelun säännöt.
Miehellä kaksi omaa lasta, minä lapseton, mies ei halua enää lasta.
Orion
02.01.2019 |
Mitä ajattelette tästä kuviosta? Haluan ainakin yhden oman lapsen. Miehellä on jo kaksi lasta, ja lapsiluku täynnä.
Pidän lapsista, eikä miehenkään lapset haittaa, mutta koen ristiriitaisena, että pitäisin huolta miehen lapsista, koska jos suhde etenee niin olen varmasti tilanteessa jossa antaisin hoivaa ja rakkautta lapsille, esim jos asuisin yhdessä hänen kanssaan joskus näin teoriassa. Ja mielelläni pitäisin huolta, en koe kahta lasta ongelmana.
Nyt mietin sitä, että onko tässä tasapaino siltikään, olen sanonut miehelle että lapset ovat osa häntä ja tulevat samassa paketissa, haluan tutustua heihin jne.. Ja koska hänestä välitän.
Olenko liian avosydäminen, sitä mietin.. Että voiko mies olla minuun oikeasti rakastunut, jos ajattelee noin.. Kun itse näkisin asian niin että moni ei välttämättä ottaisi avosylin toisen lasta vastaan elleivät lapset olisi omia... Onko täällä kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Ymmärrän, että lapsia ei välttämättä haluta enää lisää, pitäisikö olla itsekkäämpi.. Esim, ehdottaa miehelle että jos katselisin samalla muita miehiä, kun on tämä silti turn off..
Kommentit (90)
Mielipide on se, että jos toivot omaa lasta, lopetat suhteen välittömästi. Halvalla sua pannaan muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaavassa tilanteessa ”pakotin” mieheni lapseen, eli sanoin että se on joko lapsi tai ero. Hyvin menee vieläkin
Tulet vielä löytämään tuon kiristämisen myrkyn edestäsi, kunhan musta möykky miehesi sielussa muhii tarpeellisen määrän vuosia.
"Hyvin menee". Voi voi.
Tuskinpa:) En sentään huijannut isäksi, mikä sekin on hyvin yleistä. Olisihan mies voinut valita sen eronkin, ja voi valita vieläkin jos tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
v*ttu sä oot tyhmä. älä levitä urpon geenejäsi yhtään minnekään, maapallo ei kestä tyhmiä ihmisiä. kiitos!
Niin, apkyseli mielipiteitä. Siinä yksi.
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Tämä on totta. Totta lienee myös sekin, mikä ei tietenkään ole ap:n ongelma, että miehelle kyllä tässä kuviossa jää käteen naiseton tulevaisuus. Mistä ap:n mies uskoo löytävänsä naisen, joka on niin lapsirakas, että jaksaa hoivata arjessa vieraita mukuloita, muttei halua omia? Tietysti nainen, jolla omia lapsia entuudestaan ymmärtää perhekuvion, eikä ehkä halua itsekään lisää lapsia. Uusperhekuvio kyllä on sitten sitäkin raskaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin miehellä on oikeus olla haluamatta lisää lapsia.
Ja naisella on oikeus hankkia lapsi sitten toisen miehen kanssa.
Bää Bää, minäminäminä, MINÄ haluan lapsia vaikka meitä on maailmassa jo ihan liikaa, minäminä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Tämä on totta. Totta lienee myös sekin, mikä ei tietenkään ole ap:n ongelma, että miehelle kyllä tässä kuviossa jää käteen naiseton tulevaisuus. Mistä ap:n mies uskoo löytävänsä naisen, joka on niin lapsirakas, että jaksaa hoivata arjessa vieraita mukuloita, muttei halua omia? Tietysti nainen, jolla omia lapsia entuudestaan ymmärtää perhekuvion, eikä ehkä halua itsekään lisää lapsia. Uusperhekuvio kyllä on sitten sitäkin raskaampi.
En ole lapsirakas (mutta en vihaakaan) ja olen aina ollut sitä mieltä, että olisi paljon parempi, että miehellä olisi valmiiksi lapset tehtynä, jos sellaisia ikinä haluaa. Miksei niitä voisi hoivata samalla huolenpidolla kuin hoivaisi omia? Itsekästä ja turhaa eläimellisten geenien pillin mukaan tanssimista ajattelutapasi ja koko lisääntymistouhu.
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa jokunen aika sitten. Miehelläni on kaksi lasta entuudestaan ja tavatessamme minä en halunnut lapsia lainkaan ja hänellä oli kiintiö ns. täynnä.
Vuosien varrella mun mieli muuttui. Halusin kokea samoja asioita kuin mieheni lastensa kanssa. Eikä toisten lapset vaan korvaa omia.
Kerroin miehelleni, että haluan oman lapsen. Mieheni ei halunnut enempää. Pohdiskelin asiaa melkein vuoden, minkä jälkeen totesin, että en voi suhteeseen enää jäädä koska kaipuu omaan lapseen on niin kova. Tästä käytiin monta itkuista keskustelua.
Meillä tilanne kääntyi kuitenkin lopulta niin, että mieheni kertoi haaveilevansa lapsesta kanssani mutta kokemuksesta tietää, että pikkulapsiarki on parisuhteelle todella rankkaa. Hän vihdoin kykeni avautuun peloistaan ja aiemmista pettymyksistään, mikä oli mulle silmiä avartavaa. Kävimme pitkiä keskusteluja siitä, millaista elämää haluaisimme elää lapsen kanssa. Tämä selvästi rauhoitti mieheni mieltä ja ehkä hän paremmin ymmärsi, että olen eri ihminen kuin exänsä ja suhteemme on myös erilainen - tämähän on toki itsestäänselvyys mutta tunneasiat ei aina ole kauhean yksinkertaisia ja voi vaatia prosessointia.
Päätimme tosiaan yrittää yhteistä lasta ja sellainen on nyt meille tulossa. Mies on selvästi asiasta onnellinen ja hyvillään, vaikka välillä mieleeni hiipii ajatus, että painostinko häntä. Vakuuttaa kuitenkin, että en painostanut. Ollaan ihan avoimesti puhuttu, jos välillä on tullut negatiivisia tunteita, koska on niitä ollut mullakin. Kaikki on kuitenkin mulle uutta ja välillä pelottavaa.
Omasta kokemuksestani siis sanoisin, että koeta saada selville, miksi mies ei halua lapsia. Onko kyse puhtaasti siitä, ettei halua lapsia vaan kumpuaako haluttomuus jostain pelosta, jota voisitte kuitenkin työstää ja käsitellä?
Niin tai näin, niin itse en olisi jäänyt parisuhteeseemme, jos mies ei olisi lasta halunnut. Tiedän, että olisin muuttunut katkeraksi ja liitto päättynyt sitten kuitenkin muilla syillä naamioituna.
Toivottavasti näissä keskusteluissa oli kyse muustakin kuin että sinä lupasit olla erilainen kuin eksä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne olisi luultavasti erilainen, jos sinulla olisi oma lapsi. Se olisi luonnollisesti tärkeämpi kuin miehen kaksi lasta ja voisi aiheuttaa mustasukkaisuutta. Varmaan lapsettomiakin löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on oikeus olla haluamatta enempää lapsia. Tämän lisäksi lapset ei ole mitään pelinappuloita vanhempien parisuhdekuvioissa!
Tämä on totta. Totta lienee myös sekin, mikä ei tietenkään ole ap:n ongelma, että miehelle kyllä tässä kuviossa jää käteen naiseton tulevaisuus. Mistä ap:n mies uskoo löytävänsä naisen, joka on niin lapsirakas, että jaksaa hoivata arjessa vieraita mukuloita, muttei halua omia? Tietysti nainen, jolla omia lapsia entuudestaan ymmärtää perhekuvion, eikä ehkä halua itsekään lisää lapsia. Uusperhekuvio kyllä on sitten sitäkin raskaampi.
En ole lapsirakas (mutta en vihaakaan) ja olen aina ollut sitä mieltä, että olisi paljon parempi, että miehellä olisi valmiiksi lapset tehtynä, jos sellaisia ikinä haluaa. Miksei niitä voisi hoivata samalla huolenpidolla kuin hoivaisi omia? Itsekästä ja turhaa eläimellisten geenien pillin mukaan tanssimista ajattelutapasi ja koko lisääntymistouhu.
Hyvä sinulle. Itse kyllä lapsen saatuani realisoitui se, että lapsiarki on oikeasti raskasta, ja omat tarpeet voi vuosiksi unohtaa. Tunne lasta kohtaan on se voima, jonka turvin näistä vuosista mennään läpi, ja kuten sanoin, hyvä, jos pystyt tähän myös kumppanin lapsen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä edes harkitset tuota miestä, jos kerran haluat oman lapsen. Mies selvästi haluaa optimaalisen tilanteen, jossa hänellä in sekä aiemmin tehdyt lapset että lapsivapaa suhde sinun kanssasi silloin, kun lapset ei ole hänellä.
Sinä saisit tässä diilissä toimia lapsenlikkana toisen naisen lapsille ja katkeroitua siitä, että mies ei anna sinun saada omaa lasta. Kuulostaa kauhealta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vastaavassa tilanteessa jokunen aika sitten. Miehelläni on kaksi lasta entuudestaan ja tavatessamme minä en halunnut lapsia lainkaan ja hänellä oli kiintiö ns. täynnä.
Vuosien varrella mun mieli muuttui. Halusin kokea samoja asioita kuin mieheni lastensa kanssa. Eikä toisten lapset vaan korvaa omia.
Kerroin miehelleni, että haluan oman lapsen. Mieheni ei halunnut enempää. Pohdiskelin asiaa melkein vuoden, minkä jälkeen totesin, että en voi suhteeseen enää jäädä koska kaipuu omaan lapseen on niin kova. Tästä käytiin monta itkuista keskustelua.
Meillä tilanne kääntyi kuitenkin lopulta niin, että mieheni kertoi haaveilevansa lapsesta kanssani mutta kokemuksesta tietää, että pikkulapsiarki on parisuhteelle todella rankkaa. Hän vihdoin kykeni avautuun peloistaan ja aiemmista pettymyksistään, mikä oli mulle silmiä avartavaa. Kävimme pitkiä keskusteluja siitä, millaista elämää haluaisimme elää lapsen kanssa. Tämä selvästi rauhoitti mieheni mieltä ja ehkä hän paremmin ymmärsi, että olen eri ihminen kuin exänsä ja suhteemme on myös erilainen - tämähän on toki itsestäänselvyys mutta tunneasiat ei aina ole kauhean yksinkertaisia ja voi vaatia prosessointia.
Päätimme tosiaan yrittää yhteistä lasta ja sellainen on nyt meille tulossa. Mies on selvästi asiasta onnellinen ja hyvillään, vaikka välillä mieleeni hiipii ajatus, että painostinko häntä. Vakuuttaa kuitenkin, että en painostanut. Ollaan ihan avoimesti puhuttu, jos välillä on tullut negatiivisia tunteita, koska on niitä ollut mullakin. Kaikki on kuitenkin mulle uutta ja välillä pelottavaa.
Omasta kokemuksestani siis sanoisin, että koeta saada selville, miksi mies ei halua lapsia. Onko kyse puhtaasti siitä, ettei halua lapsia vaan kumpuaako haluttomuus jostain pelosta, jota voisitte kuitenkin työstää ja käsitellä?
Niin tai näin, niin itse en olisi jäänyt parisuhteeseemme, jos mies ei olisi lasta halunnut. Tiedän, että olisin muuttunut katkeraksi ja liitto päättynyt sitten kuitenkin muilla syillä naamioituna.Toivottavasti näissä keskusteluissa oli kyse muustakin kuin että sinä lupasit olla erilainen kuin eksä..
Meidän keskustelut eivät sisältäneet lupauksia, vaan ajatuksia siitä miten hoidamme parisuhdettamme jatkossa ja miten kasvatamme yhteistä lastamme. Exän kanssa nämä ajatukset eivät kohdanneet.
Eikä mun tarvi luvata olla erilainen kuin mieheni ex, koska mä olen eri ihminen kuin hän ihan ilman lupauksiakin. Kyllä mun mies tietää millainen olen tai en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti tarkkaan. Jos ikää on jo yli 30, lähde suhteesta heti, jos meinaat omaa lasta saada uuden kumppanin kanssa. Sitä kunppaniakaan ei välttämättä löydy noin vain! Voit jäädä siis lapsettomaksi sinkuksi. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsirakas (mutta en vihaakaan) ja olen aina ollut sitä mieltä, että olisi paljon parempi, että miehellä olisi valmiiksi lapset tehtynä, jos sellaisia ikinä haluaa. Miksei niitä voisi hoivata samalla huolenpidolla kuin hoivaisi omia? Itsekästä ja turhaa eläimellisten geenien pillin mukaan tanssimista ajattelutapasi ja koko lisääntymistouhu.
Huomaa ettei sinulla ole omia lapsia. Vaikka kumppanin lapset olisivatkin rakkaita, niin tunteet on heitä kohtaan silti erilaiset kuin omaa lasta kohtaan.
Toisekseen, ei se aina niin vain onnistu, että voisi hyvillä mielin alkaa hoitaa muiden lapsia, koska näiden lasten vanhemmat eivät sitä välttämättä halua. Elän uusperheessä ja mulle tehtiin heti alussa selväksi, ettei kolmannelle vanhemmalle ole tarvetta vaan lasten vanhemmat hoitavat itse lapsensa. Se sopi kyllä mulle oikein hyvin mutta se ei olisi sopinut sellaiselle, joka olisi toivonut voivansa toteuttaa hoivaviettiään.
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä miehessä välttämättä mitään vikaa ole tai hänen rakkaudessaan sinuun. Mutta: jos sinä voimakkaasti haluat lapsia ja mies ei, niin se lienee niin iso asia että vaikea voi olla jatkaa yhdessä.
Itsellä samanlainen kuvio ollut ja olen ollut miehen kanssa jo 8 vuotta naimisissa. Mies minua 12 vuotta vanhempi, hänellä 2 lasta ekasta avioliitosta, ja oli tajunnut jo silloin ettei ole yhtään lapsiperhe-ihminen vaan ahdistuu voimakkaasti pikkulapsista. Itse asiassa hänen ja ekan vaimon erokin ilmeisesti tuli ainakin osittain siitä, että mies pakeni ylitöihin ja baareihin kun ei kestänyt perhe-elämää, mistä sitten vaimo syystäkin suuttui ja alkoi valittaa kun joutui yksin kodin ja lapset hoitamaan.
En missään nimessä alkanut yli nelikymppistä miestä, joka ei ollut tykännty nuorempanakaan lapsihommasta, vaatia minun kanssa lapsia tekemään vaan harkitsin sen että voinko elää tyytyväisenä ilman lapsia, totesin että minun tapauksessani voin -lapset on minulle vaan 'olis ihan kiva mutteii mikään pakko' asia. Myöhemmin huomasin että en itse asiassa itsekään erityisemmin pidä lapsista. Meillähän oli miehen lapset joka toinen viikonloppu kunnes kasvoivat niin isoiksi että ovat omillaan, ja MINÄ käytännössä pakenin esim. vanhemmilleni aina kun oli lapsiviikonloppu, hoitakoon isä omat jälkikasvunsa :D Ehkä olisi ollut eri asia jos nämä olisi olleet pikkulapsia kun tapasimme, olisin voinut kiintyä enemmän, mutta ekstrahankalat esiteinit ja teinit jotka kiukuttelee "pahaa äitipuolta" vastaan olivat kyllä kuvio johon ei kiinnostanut kovin läheisesti osallistua.
Muuten kantaa ottamatta, omat lapset ja vieraat kakarat on kyllä ihan eriasia. En minäkään pidä muiden lapsista, mutta omiani rakastan yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole helppoa löytää uudelleen hyvää miestä. Jätä pillerit pois salaa. Mies voi aluksi järkyttyä raskaudesta, mutta kyllä hän siitä rauhoittuu. Eihän pilleritkään raskauksia täysin estä.
Huolehdi ensisijaisesti omista tarpeistasi. Et välttämättä tule löytämään enää toista isäehdokasta.
Pillerit voi toki jättää pois ja kertoa asiasta miehelle niin voi alkaa käyttämään kondomia tai hankkia vasektonian. Kukaan ei enää nykypäivänä usko "hups pillerit petti" varsinkaan, jos ollaan puhuttu lapsista ja toinen haluaa ja toinen ei. Siinä voi hyvin nopeasti olla yh.
Kyllä ne pillerit vaan voi pettää t. teini-iän abortista ikuisesti traumatisoitunut. mutta totta, että tarkoituksella niiden poisjättäminen ja valehtelu olisi aloittajan tilanteessa läpinäkyvää kun kerran on vasta tullut esiin, että haluaa sen lapsen. Eikä se ole läheskään ainoa vika tuossa suunnitelmassa.
Eroa.
Jos tekisitkin miehesi kanssa lapsia, todennäköisesti saisit leikkiä uusperhekuvioita.
Kuulostaa ap siltä, että yrität rivien välistä kauniisti kysyä miten saisit miehen suostumaan vielä yhteen lapseen. Voin kertoa, että olet tuhon tiellä. Terveen parisuhteen salaisuus on siinä, ettei vaadi toista muuttumaan tai painosta häntä missään asiassa. Ei suorasti eikä kierosti. Tämä luo molemmille aidon tilan olla oma itsensä ja kehittyä ihmisenä juuri sellaiseksi mikä tuntuu hyvältä ja olla muuttamatta tai muuttaa mielipiteitään. Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen sellaisenaan ja se todella tarkoittaa, että lähtökohtaisesti aina mietit mihin itse olet puhtain sydämin valmis suhteessasi taipumaan sen sijaan että miettisit miten saisit toisen muuttamaan ajatteluaan itseäsi hyödyttäväksi.
Ap, sulla menee jyvät ja akanat sekaisin...