Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
En tunne hankaussähköä+kipinöitä eräässä elimessä enää, ja en tiedä miten ilmaisisin tämän treffi-ilmlituksessa vaikuttamatta oudolta
Muutoin olen melko normaali, köyn töissä, harrastan aktiivisesti liikuntaa ja syön terveellisesti
M31v
Koska en ole tuntenut vetoa naisiin 20 vuoteen. Netti- ja pornoriippuvuus on pitänyt minut apaattisena koko tuon ajan. Luulin, että tällaista on olla aikuinen eikä kukaan muukaan aikuinen tunne mitään, mutta viime aikoina olen saanut vähän elämästä otetta ja sitä myöten erilaisia tunteita on alkanut ilmestyä ja myös kiinnostusta naisiin.
Nyt olen vaan jo vähän myöhässä, etenkin kun ensin pitäisi saada töitä ennen naisen yrittämistä, enkä ole koskaan töissä ollut. Haastatteluihin en tämän ikäisenä syrjäytyneenä enää pääse.
M42
Eron jälkeen kokeilin nettideittailua pääosin huonoin tuloksin. Sittemmin löysin uuden harrastuksen, mikä vienyt vahvasti mukanaan. Ensi vuonna aloittanen seuramme valmentajaringissä, jolloin tulee käytyä entistä useammin treeneissä joko tekemässä itse tai ohjaamassa. Siihen leirit, koulutukset, omat kilpailut ja toimitsijavuorot päälle. Kalenteri on varsin täynnä siis, joten aikaa parisuhteelle ei juuri ole. Lisäksi mietin lähivuosina muuttoa toisella paikkakunnalle, joten minulla senkin takia huonommin kiinnostusta pariutua tällä seudulla enää.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kukaan halua. Ja ikääkin jo on niin toivo on jo menetetty.
Joo, silloin kun teineinä liikuttiin...Kukaan ei koskaan kysynyt kavereilta minusta mitään. Kännissä joskus. Sitten sai kuulla, olet soma ja kiva mutta...
En ole koskaan seurustellut, sillee oikeesti.
Nyt ois ukot kiinnostuneet, mutta mä en.
OOn naimisissa. Voisin kyllä seurustella jos löytyis joku kiva nuori mies :)
Mua kakattaa eikä ole rikosrekisteriä.
Viihdyn sinkkuna, parisuhde ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kivannäköinen lesbonainen, en halua lapsia, plus tykkään fiksusta seurasta joka ei mm läträä päihteillä. Oman vähemmistön sisällä vaihtoehdot ovat karua luettavaa.
Mistäs päin? Kriteerit täyttyvät, vaikka fiksuus pitäisi ehkä vähän tarkemmin määritellä.
En itse liiku missään vähemmistöni piireissä saati käytä sovelluksia tms, joten vaihtoehtoni ylipäänsä kenenkään kohtaamiselle ovat vielä huonommat kuin sulla. Tässä samalla vastaus aloitukseen.
En tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa, jos kohtaa miellyttävän naisen ja saisi mahdollisesti vihjeitä vastavuoroisuudesta.
Olen kyllä myös vähän nirso ja vaativa. Naisen tulisi olla älyllisesti samalla tasolla. Kouluja käynyt, keskituloinen ja suhtkoht täyspäinen. Tyhmään ja vähä-älyiseen menisi vain hermot ja pinna palaisi. Hyvätuloisena yrittäjänä en vain voi sietää kunnianhimottomuutta ja siitä lähinnä itsekin ärsyynnyn.
M37
Jos olet aseksuaali, kaltaisiasi on olemassa, koska sille on määritelmä.
Oon väsynyt antamaan parisuhteissa aina paljon enemmän kuin toinen. Useassa suhteessa tää on aina vain toistunut, eikä asiasta keskustelu ole auttanut.
Jos mä olen aina se, joka on aloitteellinen siinä, et pyydän mun luo, kutsun mökille, reissulle, hotelliviikonloppuun. Tai laitan sen päivällisen tai aamiaisen.
Kustannuksista tässä ei oo kyse missään tapauksessa vaan siitä vapaaehtoisesta, oma-aloitteisesta pienestä, mut jatkuvasta vaivannäöstä toisen eteen. Ei se ole sama asia jos toinen näkee vaivaa vain jos siitä täytyy erikseen keskustella.
Ottajia seurustelusuhteeseen, parisuhteeseen, yhdessäasumiseem olis kyllä. Ei kiitos.
Annan aikani niille jotka sitä aidosti arvostavat. Seurustelussa se ei toteudu.
N46
(Seksi kiinnostaa kyllä ja toteutan sen mutkattomasti itseäni kymmenisen vuotta nuorempien, myöskin vain seksiä hakevien miesten kanssa hyvässä hengessä. Omanikäiset kelpaisi kyllä jos olisi noissa merkeissä sopivia liikkeellä.)
Seurustelu on vaikeaa koska ihmiset ovat niin ennakkoluuloisia.
Koska minulla on monipuolisia ja rakkaudentäyteisiä ihmissuhteita, sisältörikas ja mielenkiintoinen elämä. Mitä minulta puuttuu?
En löydä itselleni sopivaa kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet aseksuaali, kaltaisiasi on olemassa, koska sille on määritelmä.
No en ole, vaikka aseksuaalisuutta yritetäänkin tyrkyttää. En vain innostu kenestä tahansa vaikka oletus ilmeisesti on, että kuka tahansa kelpaa, kunhan on penis housunlahkeessa. Vai kelpaako sinulle kuka tahansa?
Minua ei kukaan halua. Ja ikääkin jo on niin toivo on jo menetetty.