Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Mä olen 16 vuotiaasta asti seurustellut/ollut avoliitossa, lyhyitä pätkiä ollut yksin.. Nyt olen eronnut ja ei jaksa enää. Yksin olen onnellinen ja ilman stressiä. Olen tullut siihen tulokseen että kunnon miehet ovat kun yksisarvisia.. heitä ei ole. Ja mikäkö on kunnon mies? Rehellinen, raitis, luotettava, empaattinen eikä mt ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60v raitis reipas sinkku kirjoitti:
Mä olen 16 vuotiaasta asti seurustellut/ollut avoliitossa, lyhyitä pätkiä ollut yksin.. Nyt olen eronnut ja ei jaksa enää. Yksin olen onnellinen ja ilman stressiä. Olen tullut siihen tulokseen että kunnon miehet ovat kun yksisarvisia.. heitä ei ole. Ja mikäkö on kunnon mies? Rehellinen, raitis, luotettava, empaattinen eikä mt ongelmia.
Se on kyllä uskomatonta, että ei kunnon mies paperilla ole ihme. Mainitsemasi vaatimukset siis. Käytännössä vain kyllä on!
Ollut ihmisiä jotka pettää, valehtelee ja leikkii tunteilla. Olen kyllä halunnut seurustella ja olenkin. Kerran omat tunteet lässähtivät ja kiinnostus meni. Ehkä jossain kohtaa, katsotaan.
Takana pitkä avioliitto (josta lapset) sekä pitkä avoliitto. Nyt melkein 10v yksin. Lapset aikuisia ja lapsenlapsiakin on. Omat vanhemmat jo kuolleet. Viihdyn yksin, parisuhdekuviot jo nähty. Tulen, menen, syön, sisustan, harrastan ja elän muutenkin miten haluan, niin pitkään jo vapautta että en taitaisi enää osata olla parisuhteessa. En juo enkä tupakoi, seksikään ei enää tässä iässä tärkeää. Korkeintaan ehkä jotain seurusteluntapaista jossa molemmilla omat asunnot. Elämässäni on sisältöä riittämiin, osa-aikatyö mutta silläkin pärjää kun velkoja ei ole. Monella tapaa elän tyyntä vaihetta elämässä.
Miksi joku seurustelee? En ole tilivelvollinen kenellekään siitä miten elämäni elän ja mitä valintoja teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, koska seksi saman ihmisen kanssa on pidemmän päälle äärimmäisen tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
On kyllä törkeää.
on mullekin sanottu että olen niin ruma ettei seuraani kestä ja että täytyy laittaa pussi päähän jos haluaa että muna seisoo kanssani.en sääli yhtään miehiä keiden munan kokoa arvostellaan.
olen petolinnun perseen näköinen läski matami jota ei enää seurustelut kiinnosta. elelen kahden lapsen kanssa jotka syntyivät pussi päässä suhteesta..Mies lähti kauniimman matkaan. olen onnellinen ilman miehiä enkä koe tarvetta miellyttää vastakkaista sukupuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan yksinkertaista, helppoa elämää, ja olen todennut, ettei parisuhde kuulu sellaiseen minun kohdallani. Liikaa olen kuullut kauhutarinoita deittailusta, avioitumisesta, lapsista, perhearjesta, pettämisestä, erosta, huoltajuuskiistoista, uusioperhearjesta yms. yms... Ei minun pää kestäisi moista. Olen onnellinen, kun minun tarvitsee huolehtia vain itsestäni ja omasta hyvinvoinnistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn itsekseni ja osaan rentoutua vain yksin. Olisi kestämätöntä ajatella että asuisin jonkun kanssa, lapsista puhumattakaan. Tämän vuoksi en hanki kevyitäkään seurustelusuhteita, koska kokisin harhaanjohtavani toista, kun mielessäni ei ole sitoutuminen. En usko että puolison tai yhden yön jutunkaan löytäminen olisi vaikeaa.
Tiedän, että minuun on ollut ihastuneet moni poika/mies, mutta itse en tunne sellaisia rakkaus ja ihastus tunteita. Olen asexuaali ja aromantic. En luota kehenkään enkä mihinkään.
T: nainen, hetero, 21v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylen Henna Korkala.... mun mielestä kauniit kasvot ja hymy..
https://i.media.fi/incoming/img2272560/alternates/FREE_960/korkala-web…
Miestä ei ole löytynyt. Olen ihan ok näköinen, sivistynyt ja moniosaaja eläkkeelle työelämästä joutunut. Pää toimii, kroppa ei niinkään, en juo, tupakoi eikä minulla ole lemmikkejä. Useita harrastuksia, mutta yksin olen, enkä ole kummasti "etsinyt" miestä. Jos vastaan tulee, en luovu kodistani enkä menoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on vain niin ihana olla. Saa olla just niinkuin haluaa, tehdä mitä haluaa. Saan syödä vapaasti mitä haluan, nukkua pitkään viikonloppuisin. Ei ole pakko harrastaa seksiä. Ei tarvitse kököttää vapaa-aikaansa miehen tylsillä sukulaisilla.
Vapaus on parasta mitä tiedän. Mihin minä miestä tarvitsen? Introverttina en kaipaa edes juttuseuraa, ihanaa kun saa olla hiljaa työpäivän päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on liian pieni muna, en kelpaa.
Sama. Tämä on minulle myös sanottu suoraan.
On kyllä törkeää.
on mullekin sanottu että olen niin ruma ettei seuraani kestä ja että täytyy laittaa pussi päähän jos haluaa että muna seisoo kanssani.en sääli yhtään miehiä keiden munan kokoa arvostellaan.
olen petolinnun perseen näköinen läski matami jota ei enää seurustelut kiinnosta. elelen kahden lapsen kanssa jotka syntyivät pussi päässä suhteesta..Mies lähti kauniimman matkaan. olen onnellinen ilman miehiä enkä koe tarvetta miellyttää vastakkaista sukupuolta.
Minusta kenenkään ulkonäköä tai munan kokoa ei pidä arvostella noin rumasti. Ovatpa ihmiset kamalia.
Parisuhteessa miehen kanssa oleminen on hemmetin noloa. Lukekaapa alkajaisiksi vaikka Tradegy of heterosexuality
Olen seurustellut teininä kerran n. puoli vuotta ja se riitti. Suhteesta jäi mukavat muistot ja ero tapahtui yhteisymmärryksessä. En ollut häneen kuitenkaan kovin ihastunut, ehkä halusin vain kokemuksen seurustelusta. Olen ollut kunnolla ihastunut elämässäni kerran ja se kesti vuosia, eli niin kauan kun jouduin/pääsin olemaan tekemisissä sen henkilön kanssa. Hän ei kuitenkaan ollut minusta kiinnostunut. Tämän lisäksi en ole ollut ihastunut kehenkään. Kukaan mies ei kiinnosta minua nykyään enää ollenkaan. Kyllä minulla on paineita asiasta vaikka olenkin vasta 25-vuotias, koska kaikki ystävät ja kaverit ovat pitkissä parisuhteissa, ihan joka ikinen. En edes halua seurustella tai tutustua kehenkään eikä minulla ole minkäänlaisia seksuaalisia haluja tai tarpeita. En ole syönyt mitään pillereitä eikä minulla ole muutakaan lääkitystä, eli siitäkään ei löydy selitystä tähän haluttomuuteen.
On minulla kuitenkin ollut tässä lyhyen aikusikäni aikana muutamia epäonnistuneita tapailuja miesten kanssa. Ne epäonnistuvat siksi, koska miehet eivät ole minusta tosissaan kiinnostuneita ja tajuan lopulta aina itsekin, ettei minuakaan voisi vähempää kiinnostaa. Olen täysin varma että tulen olemaan sinkku koko loppuelämäni ajan. Elämäni ainut rakkaus oli se mies jonka kanssa tilanne oli täysin yksipuolinen eikä meillä ollut mitään romanttista missään vaiheessa. Nykyään hänkin on parisuhteessa.
Parisuhde nojaa liikaa seksiin, ja seksi sattuu. Lisäksi en voi hankkia lapsia. Olen läski enkä tarpeeksi kaunis. Siinäpä ne. Olen seurustellut 3 kertaa ja kaikki olivat ikäviä kokemuksia. Kaipaan miestä joka on ystävällinen ja luotettava, sekä kestää sen etten voi hommata lapsia... yksin jään.
Vierailija kirjoitti:
Treffisovellusten käyttö inhottaa, eikä ole aikaa/energiaa mennä opiskelemaan. Suurin osa jäljelle jääväistä mahdollisuuksista on kapakan "vakkarinaiset". Normi 40-vuotiaat, ei-alkoholisoituneet sinkut eivät käy hartaasti baarissa.
Kyllä niitä naisia saa kadullakin mennä jututtamaan ja kokeilemaan, syntyisikö siitä mitään. Tietysti sillä asenteella varustautuneena, että moni ei varmaan uskalla jutella tuntemattomien kanssa, mutta ei se mitään ota, jos ei annakaan.
Olen sairas ja ruma, en jaksa edes yrittää löytää ketään, koska varmasti tulisin pettymään. Helpompaa hyväksyä yksinäisyys suorilta käsin.