Lue keskustelun säännöt.
Miksi et seurustele?
Suomessa on paljon sinkkuja ja se on joidenkin mielestä ongelma. Kerrotaan toisillemme miksi ei olla suhteessa. Yleisin on varmasti se, että ei ole löytynyt ketään.
Itse en seurustele siksi, koska en ole koskaan seurustellut. Ylä-aste aikoina olin kiusattu, paha akne ja lievä ylipaino. Itsetunto tuhoutui jne. Samaan aikaan olisi pitänyt saada niitä ensimmäisiä seurustelukokemuksia. Olin melkein koko koulusta ainoa joka ei seurustellut. Kerran uskalsin käydä diskossa ja sieltä mut naurettiin pihalle. Tuntui pahalta, mulle tehtiin selväksi etten kelpaa.
Amiksessa olin masentunut ja en jaksanut edes miettiä seurusteluhommia. Sen hoidin läpi jotenkuten. Sitten olin jo täysi-ikäinen ja seurustelukokemuksia tai muuta siihen liittyvää 0.
Eli en kasvanut suhteeseen siinä "kriittisimmässä" iässä, en osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut. Olen nyt +20v ja tuntuisi tyhmältä alkaa seurustella tässä iässä vain pelkän seurustelun takia. Se kuuluu enempi sinne teini-ikään "harjoittelusuhteeksi".
Miksi pitäisikään seurustella jos ei ihastu tai koe mitään tunteita ketään kohtaan? Nykyään ulkonäössäni tai sosiaalisissa taidoissa ei ole mitään vikaa eli saisin suhteen jos haluaisin. En vain näe siinä mitään pointtia.
Kommentit (2052)
Vierailija kirjoitti:
Erosin pitkästä parisuhteesta ja sen jälkeen ollut itsetunto murskana. Koen, etten kelpaa enää koskaan kellekään. En halua että sattuu taas. Yritän totutella ajatukseen loppuelämästä yksin. Olen kuitenkin kiitollinen, että sain edes pienen hetken elämästäni olla onnellinen. Elämässäni ei ole enää mitään, joten menen päivä kerrallaan normaalia arkea yrittäen selviytyä. Olen katkera ja kateellinen muille, jotka ovat onnellisesti parisuhteessa.
N30
Jos olisit mies, niin tuo voisi olla hyvinkin mahdollista totuttautua. Mutta naisena tulet saamaan tilaisuuksia vielä läpi kolmannen vuosikymmenen, eli eipä mene kauaakaan, niin sinulla on uusi mies. Varsinkin, jos sinulla on ulkonäköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo viittäkymmentä lähentelevä mies (ikäloppu), eronnut. Lapset lähellä aikuistumista, toinen muuttanut omilleen.
Olisi sinänsä hauskaa seurustella jonkun omanikäisen naisen kanssa, mutta kiinnostus naisiin on hiipunut, koska erektio-ongelmat ja yleinen ikääntyminen on vienyt seksihalut täysin, samoin vaikutusta saattaa olla yhdellä lääkityksellä, jolla olen.
Tunnen paljon mukavia naisia, ja viihdyn hyvin naisten kanssa - olen sosiaalinen - joten siitä ei sinänsä kiikasta. En vaan näe parisuhteelle enää mitään tarkoitusta tai tarvetta, koska seksi taitaa olla osaltani jo ohimennyt juttu.
En vaan näe mitään järkeä enää mitenkään tavoitella parisuhdetta, en tunne tarvetta romanttiselle suhteelle. No joo, jos joku nainen kuin taikaiskusta muuttaisi talouteeni asumaan ja maksamaan puolet laskuista, se voisi olla ihan positiivinen juttu. Mutta en haluaisi edes nukkua samassa sängyssä kenenkään kanssa. Suoraan sanoen oman seksuaalisuuden kuoleminen lamaannutti aivan kaiken kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen (paitsi kaverimielessä).
Useimmat ei harrasta seksiä lehmien kanssa.
Olen kuullut sellaista tapahtuneen, mutta ei tuo kovin yleistä varmaan ole.
Äitini joskus kertoi jostain navetan omistajasta , joka oli vaimolleen jäänyt kiinni "tilanteessa", ja erohan siitä tuli.
En usko että kukaan haluisi olla mun kanssa. En käy koskaan missään ja teen kaikki etä, jos mahdollista. Jotenkin ajatus siitä, että joku vois muka tykätä musta tuntuu ihan mahdottomalta, niin en ole pitänyt koskaan mitään seurustelua edes vaihtoehdona :D
N23 lahdesta
Vierailija kirjoitti:
Montakin syytä, ensinnäkin ei ole energiaa, kun työ ja kotityöt vie niin paljon aikaa. En usko että kukaan mies alkaisi pesemään ikkunoita ja tekemään pihatöitä minun kanssa. Ottaisi päähän jos ukkeli istuisi telkkaria katsomassa sillä aikaa kun raadan. Exä teki tätä. 😡
Toiseksi pelkään, että mies osoittautuukin jollain tavalla vaativaksi, ärsyttäväksi tai ällöttäväksi, esim. haisee tai kulkee likaisissa vaatteissa tai laiskottelee. En ala äidiksi kenellekään, en ala kokkaamaan tai pyykkäämään yhtään kenellekään.
Kolmanneksi on aika hemmetin vapauttavaa olla täysin oma itsensä, vapaa mistään ulkonäköön liittyvästä tai parisuhde ristiriidoista. Ei tarvitse ns. kelvata kellekään.
Ajattelen juuri samoin...naisista.
Eronneena miehenä asun käytännössä yksin omassa talossa. Minun aikani menee työssä, oman talon hoidossa ja harrastuksissa oikein mukavasti. En viitsi etsiä ketään tähän kuvioon.
Hoidan talon, puutarhan ja kesämökin kaikki työt, mutta en jaksaisi katsella jotakuta akan rötväkettä, joka pötköttäisi pihakeinussa samalla kun minä niitän nurmikkoa tai hoidan kasvimaata.
Toiseksi, tunnen tämän ikäisiä naisia tarpeeksi jotta voin sanoa, että heidän kanssaan ei ole helppoa. Vaatimuksia, kiukuttelua, holtitonta rahankäyttöä, riitelyä, "tyttöjen iltoja" joiden päätteeksi käydään n***massa nuorempia miehiä. Oikkuja oikkujen perään. Koskaan, KOSKAAN ei naisen kanssa voi vaan olla ihan normaalisti ja luottavaisella mielellä, koko ajan pitää olla jotakin ihme säätöä, veivaamista, puljaamista, pelailemista, testaamista. En jaksa yhtään.
Enkä jaksa muuttaa itseäni. Olen siisti ihminen, pukeudun hyvin, ja tiedän, mikä minulle sopii. Siihen en kaipaa yhtään neuvoja, etenkään naiselta. Menen stylistille jos kaipaan neuvoja. En halua myöskään, että joku alkaisi pirttihirmuilemaan minulle kodissani. Pidän kotini kunnossa ja teen asiani niin kuin parhaaksi näen. En kaipaa neuvoja. Enkä marinaa.
Kolmanneksi: en tosiaankaan halua pelleillä tämänikäisen naisen seksuaalisuuden kanssa. En jaksa esittää kiinnostunutta, en tehdä typeriä ehdotuksia, en koeta olla enää seksin perään koska ihan oikeasti, intiimi läheisyys ei enää kiinnosta pätkän vertaa. Paria naista yritin tapailla, mutta homma lopahti aina tähän, kun en jaksanut olla riittävän kiinnostunut hänen viettelystään. Vai vielä pitäisi yrittää olla kiinnostunut, vietellä ja tehdä temppuja, että pääsisi vatkaamaan jonkun plösähtäneen mamman lihoja, hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan haluisi olla mun kanssa. En käy koskaan missään ja teen kaikki etä, jos mahdollista. Jotenkin ajatus siitä, että joku vois muka tykätä musta tuntuu ihan mahdottomalta, niin en ole pitänyt koskaan mitään seurustelua edes vaihtoehdona :D
N23 lahdesta
Unelma nainen, harmi että olen yli 10 vuotta vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan haluisi olla mun kanssa. En käy koskaan missään ja teen kaikki etä, jos mahdollista. Jotenkin ajatus siitä, että joku vois muka tykätä musta tuntuu ihan mahdottomalta, niin en ole pitänyt koskaan mitään seurustelua edes vaihtoehdona :D
N23 lahdesta
Unelma nainen, harmi että olen yli 10 vuotta vanhempi.
Mä oon luonteeltani niin ujo burgeri, että en usko että olisin mikään unelmanainen :D luikin karkuun kaikkea sosiaalisia tilanteita, jos vain mahdollista. Kaikki vaatekaupat on pahimmat, kun tuntuu että myyjät aina hyökkää kimppuun :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että kukaan haluisi olla mun kanssa. En käy koskaan missään ja teen kaikki etä, jos mahdollista. Jotenkin ajatus siitä, että joku vois muka tykätä musta tuntuu ihan mahdottomalta, niin en ole pitänyt koskaan mitään seurustelua edes vaihtoehdona :D
N23 lahdesta
Unelma nainen, harmi että olen yli 10 vuotta vanhempi.
Mä oon luonteeltani niin ujo burgeri, että en usko että olisin mikään unelmanainen :D luikin karkuun kaikkea sosiaalisia tilanteita, jos vain mahdollista. Kaikki vaatekaupat on pahimmat, kun tuntuu että myyjät aina hyökkää kimppuun :D
Niin minäkin.
Koska sellaiset miehet kiinnostuvat minusta joista en itse ole kiinnostunut. Sitten itse taas kiinnostun miehistä jotka on yleensä jo varattuja, eli kaikki hyvät miehet on jo varattuja. Olen mielummin yksin, kuin sellaisen kanssa josta itse en ole kiinnostunut. Toisekseen yleensä myös sellaiset miehet kiinnostuvat minusta, jotka haluaa vain seksiä. Nytkin eräs mies kiinnostunut vain seksistä, vaikka itse halusin enemmän. Olen varmaan lopunelämäni sitten yksin, tai ainakin tällä menolla. Itseluottamus myös huono, en voisi luottaa mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska edellinen mies petti, enkä enää uskalla ottaa sitä samaa riskiä, että seuraavakin mies pettäisi. Olen ollut sinkkuna jo 10 vuotta, enkä tiedä osaisinko edes enään seurustella. Kaikki on yksin niin paljon helpompaa, eikä tarvitse miellyttää miestä tai tehdä kompromisseja, ja mikä parasta kun ei tarvitse pelätä, että mies pettäisi. Ei miehet osaa olla pettämättä, joten olen yksin. Liian monta kertaa miehet kohdellu kuin tiskirättiä, joten ei enää. Oma itseluottamus myös liian maassa, en usko, että kukaan mies voisi minua rakastaa. Olen toki matkanvarrella monesti ihastunut, mutta osaan kylmettää omat tunteeni.
Itsehän sä olet ne miehet päästänyt lähellesi? Miksi?
En seurustele, koska en halua luopua mistään nykyisestä. Rakastan nykyistä elämääni! En keksi, mihin tarvitsisin miehen. Päivisin teen töitä, iltaisin harrastan ja vietän aikaa lasten kanssa. Lapset ovat vain joka toinen viikonloppu isällään ja silloin tapaan kavereitani ja nautin yksinolosta. Jos olisi enemmän aikaa, haluaisin lisää harrastuksia. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia juttuja. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu ei (enää) kiinnosta enkä ole itse kelvollinen parisuhteeseen.
En omista autoa, kavereita ei oikeastaan ole, ikääni nähden olen aivan liian huonopalkkaisessa työssä, harrastukseni ovat yksin puuhailtavia juttuja kotona, olen alle 180cm pitkä, en ole matkustellut, en ole rikas, en välitä ihmisten kanssa sosialisoinnista, ei ole ajokorttia eikä autoa, urheilu ja liikunta eivät kiinnosta, en ole koskaan yrittänytkään lähestyä naista internetin ulkopuolella (ylipainoisena miehenä tiedän että vain normaalipainoiset/urheilulliset miehet voivat naisia lähestyä).
Viihdyn yksin aivan liian hyvin. Lapsia en ole koskaan halunnut, sillä en halua luopua elämän mukavuudesta tai vähistä rahoistani.
Videopelit kiinnostavat enemmän kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian komea mies niin naiset pelkää,suomalaisten naisten itsetunto ei vaan riitä.
Tällä ikää on jo niin monta kierrosta osittain toista miellyttääkseenkin takana, että ei maksa vaivaa, jos ei yhteiselo natsaa aika täydellisesti. Mieluummin yksin ja vapaana sitten.
Yh-naisen alle 12v lapset ehdoton no-no.
M48
Minä en seurustele mutta minulla on täydellinen ystävyyssuhde yhden miehen kanssa. Tehdään parisuhdejuttuja, seksi on ihanaa ja tullaan hyvin toimeen silloin kun tavataan. Koska ei seurustella, kummankaan ei tarvitse olla jotain muuta kuin on, ei ole vaatimuksia eikä tarvitse pahoittaa mieltään mistään mitä toinen tekee. Ystävyydessä toinen ei ole toisen jatke tai näyttelyesine ja se on siinä parasta. Rakastamme toisiamme leppoisan suvaitsevasti.
Ei kiinnosta. Olen aseksuaali nörtti, joka viihtyy mieluummin omissa oloissaan. Plus seurusteluun liittyy se oletus seksin harrastamisesta, joka on itselle "Ei kiitos". Pitäisi hakea jostakin kolosta toinen aseksuaali, jos kumppania kaipaisin. En minä muuta seksitöntä läheisyyttä vastaan ole vaikken siihen kaipuuta koekaan.
Nainen 35v
Jorma xxx kirjoitti:
En tarvitse parisuhdetta mihinkään. En halua että joku toinen on järjestelemässä elämään ylimääräisiä menoja ja aikatauluttaa arkea. Haluan elää vain ja ainoastaan omalla tavalla ja olla rauhassa. Parisuhteissa on aina liikaa läheisyyttä ja liian vähän omaa tilaa.
Usein töiden jälkeen on todella väsynyt ja haluaisi laittaa vaan hyvää musiikkia soimaan ja maata hiljaa sohvalla. No entäpä jos parisuhteet toinen osapuoli ei pidä siitä musiikista. Entä jos pitää lähteä kauppaan tai alkaa siivoamaan. Ei kiitos. Makaan siinä sohvalla yksin ja olen tyytyväinen elämääni.
Viikonloppuisin haluan herätä aikaisin. Joskus siinä kuuden maissa ja keittää puurot ja kahvit ja lähteä luontoon liikkumaan. Entäs jos kumppani arvostaa aamuja jolloin nukutaan pitkään ja kuljeksitaan yli puolenpäivän aamutakissa kotona ja syödään aamupala joskus iltapäivällä. Siihen asti juodaan vain kahvia ja katsotaan netflixistä jotain pukudraamaa.
Seksi. Ei aina huvita. Ei todellakaan huvita. Siitä sitten pitää pettyä kun toinen huutaa vieressä että miksi en kelpaa. Kyse ei aina ole siitä että ei kelpaa kun ei vaan tee mieli seksiä. Tekee mieli vaikka lukea, piirtää, puuhailla harrastusvälineiden parissa ym.
Koti. Koko ajan pitää sisustaa. Koko ajan pitää katsella blogeista ja instasta että mikä maljakko tai kynttilä sopisi meidän tv-tasolle tai kukkapöydälle somistamaan olohuonettamme. Itse olen minimalisti ja ostan niin vähän kuin mahdollista. Toinen osapuoli ostaa jatkuvasti. Koko ajan on verkkokaupasta tilaus tulossa. Paketti pitäisi hakea, paketti pitää palauttaa kun ei ollut hyvä. Paketti pitää hakea. Tänään on kaksi pakettia toinen Prisman pakettiautomaatilla ja toinen siellä keskustan postissa. Voi jumalauta.
Musiikki. Toiselle on tärkeitä mustat naislaulajat ja brittipoppi. Itse en saa niistä mitään irti. Tai joku suomiräppi. Mitä teet kun kotona soi semmonen musiikki että meinaa ohimot räjähtää. Puret vaan hammasta ja olet niinkuin asia olisi ok. Mieluummin rokkia ja heviä soittaisin kotona mutta se ei taas käy toiselle kun alkaa heti mielenosoitus lukkiutumalla makuuhuoneeseen tai lähtemällä ulos kävelemään.
Ruoka. Aina pitää olla kallista ja hienoa vaikka tulotaso ei siihen riittäisi. Miksi pitää joka ruuan päälle raastaa jotain saatanan kallista juustoa. Miksi pitää aina olla jotain tuoreita etelän hetelmiä aamupalalla vaikka ne maksaa niin paljon että kyyneleet tulee silmiin niitä kaupan vaa'alla punnitessa. Ei kelpaa että on joku päivä vähän parempaa ruokaa ja muina päivinä vaikka perunalaatikkoa ja makkarakastiketta.
Itse olen kiinnostunut siitä mitä maailmalla tapahtuu. Mitä jos kumppani ei. Kotona ei voi avata televisiota että sodan tapahtumat ei järkytä. Ei saa kuunnella radiota autoss että siellä ei kerrota ahdistavisat asioista. Kaiken pitää olla seesteistä ja ihanaa että ei vain ala ahdistamaan. Jos jossain lööpissä lukee että on tapahtunut perhesurma ja siitä satut kauppajonossa mainitsemaan alkaa toinen melkein hysteerisenä itkemään että tiedäthän sinä että et saisi järkyttää häntä. Olen pilannut sen päivän olemalla ajattelematon.
Tässä vain muutamia asioita minkä vuoksi nautin yksin olemisesta.
Tämä on kuin suoraan omasta suusta. Olen seurustelua kokeillut muutaman kerran, mutta tulos on aina sama: lähinnä vain ahdistun. Minulle kun se oma tila on todella tärkeää.
Erosin pitkästä parisuhteesta ja sen jälkeen ollut itsetunto murskana. Koen, etten kelpaa enää koskaan kellekään. En halua että sattuu taas. Yritän totutella ajatukseen loppuelämästä yksin. Olen kuitenkin kiitollinen, että sain edes pienen hetken elämästäni olla onnellinen. Elämässäni ei ole enää mitään, joten menen päivä kerrallaan normaalia arkea yrittäen selviytyä. Olen katkera ja kateellinen muille, jotka ovat onnellisesti parisuhteessa.
N30