Iäkkäät vanhemmat ramppaa lääkärissä ja kuitenkaan eivät ota lääkkeitään kuten ne on määrätty

Voimia ja jaksamista sinulle , tiedän kokemuksesta ettei tule olemaan helppoa vanhenevien vanhempien kanssa. Omani ihmetteli onko sama lääke ja muuta kun paketti oli muuttunut isommaksi  mutta aivan samat nimet oli  , ei tainnut siltikään uskoa että on sama .

Omista vanhemmista alkaa olla huolta siitä lähtien kun jäävät eläkkeelle ja alkavat vanheta tulevat sairaaksi ja itseppäiseksi kuin taaperot. Se on ikäänkuin karmaa meille kun olimme itse uhmaikäisiä aikoinaan. 

Aika rasittavaa tosiaan on kun ottaa lääkkeet ikäänkuin mutulla ja tietää paremmin kuin lääkkeen määrännyt lääkäri. Tosin mun melkein viisikymppinen  puoliso tekee samaa. 

Niihin haittavaikutuksiin pitää kirjata kaikki, mitä sellaisiksi edes epäillään. Ei lääkeyhtiö ala selvittää sitä, mikä on lääkettä käyttäneen lapsettomuuden tai vuotohäiriöiden syy. Se kirjoitetaan siihen pakkausliuskaan. Valtaosa ei saa minkäänlaista haittavaikutuksia oikein otetuista lääkkeistään. 

Ja minullakin on siis sukulainen, jolle määrättiin Panacodia poretabletteina leikkauksen jälkeen. Haki lääkkeen, luki pakkausliuskan ja luuli joutuvansa huumatuksi ottamalla kolme poretablettia Panacodia vuorokaudessa. Ei ottanut ja kipu kroonistui. Se kipulääke määrätään kivun kroonistumisen estämiseksi. Sukulainen on kärvistellyt nyt vuosia kroonisen kivin vuoksi. 

Ei ole kyllä kokemusta, vaan päinvastaisesta. Isäni oli jotain 75v kun iski kakkosryypin diabetes.

Painoa jotain 70 kg, lakto-ovo-vegeruokavalio ja liikkuu useita tunteja päivässä. Eihän siinä muuta kuin diabeteshoitajalle. Äijä oli jotenkin ilmeisesti onnistunut vähättelemään liikunta- ja ruokatottumuksiaan sille hoitajalle. Tai ei vaan kertonut totuutta. Hoitaja tietenkin käski vähentää rasvaa ruokavaliosta ja lisäämään liikuntaa. 
Suositukset otettiin vakavasti ja käyttöön. Isä laihtui muutamassa viikossa 10 kg ja alkoi olla jaksamisen kanssa ongelmia. Ja pyörrytti kuulema vähän väliä. . Kyseltiin sitten lääkäriserkkuni kanssa vähän, että mitä se syö ja kuinka paljon liikkuu. Kaikki näkyvä rasva ja tietysti sokeri oli karsittu pois, proteiinia kananmunan verran päivässä. Normaalien puutöiden, pihatöiden, tanssien (3xvko) oli alkanut käydä joka arkipäivä kuntosalilla ja uimassa.

Käytännössä kai sille oli jo iskemässä ortoreksia. Serkku piti sille ihan h*lvetinmoisen saarnan syömisen ja liikunnan tasapainosta. Nyt isä on paremmassa kunnossa, kun uskaltaa syödäkin jotain ja salilla ja uimassa käy vain jokatoinen päivä.

Niin ja ihmettelijöille, diabetes2 voi tulla vaikka ei olisi ylipainoinen, kun on tarpeeksi sukurasitetta.

Niin, ja lihavan pitäs laihuttaa,mutta eihän se sitä tietenkään tee.

Vierailija kirjoitti:

Niihin haittavaikutuksiin pitää kirjata kaikki, mitä sellaisiksi edes epäillään. Ei lääkeyhtiö ala selvittää sitä, mikä on lääkettä käyttäneen lapsettomuuden tai vuotohäiriöiden syy. Se kirjoitetaan siihen pakkausliuskaan. Valtaosa ei saa minkäänlaista haittavaikutuksia oikein otetuista lääkkeistään. 

Tiedän oikein hyvin ja tämän heillekin kerroin, mutta ei. Vaikka ei tuosta hänelle tullut mitään sivuvaikutuksia, ei halua "noin vaarallista lääkettä" käyttää ja sillä hyvä. Kun huomioi kaikki ne mitä ikinä mahdollisesti jollekin yhdelle 10 000 käyttäjästä on aiheutunut. Ja on varma, että saa sitten itsekin ne kaikki sivuvaikutukset. Ap

On yleistä. Varsinkin tuo, että puolitetaan annostusta tai otetaan verenpainelääke vain silloin, kun se mittauksen mukaan on koholla jne.

Yllättävän suuren osan ajasta ne vanhukset on oikeassa. Toisin sanoen suurin osa ihmisille ja varsinkin vanhuksille syötettävistä lääkkeistä on turhia, päällekäisiä, ja osa ihan suoraan vahingollisia.

Itselläni ja ystävilläni on tuttavapiirissäni useita tällä tavalla terveydenhuoltoa kuormittavia ikäihmisiä. Olisikohan kyse siitä, että halutaan huomiota ja huolenpitoa ja haetaan sitä lääkäristä? Kaikki normaali kunnon vaihtelu katsotaan lääkkeiden sivuvaikutukseksi. Ikäihmisen elimistössä on jo monenlaista harmitonta toiminnan vaihtelua. Mielestäni lääkärin tai terveydenhoitajan pitäisi sopia vaikka puolen vuoden päähän joku tsekkaus. Vanhus tietäisi, että siellä on kontrolli tulossa. Vähenisi tarpeeton asiointi.

Vierailija kirjoitti:

Aika rasittavaa tosiaan on kun ottaa lääkkeet ikäänkuin mutulla ja tietää paremmin kuin lääkkeen määrännyt lääkäri. Tosin mun melkein viisikymppinen  puoliso tekee samaa. 

Niin teen minäkin. Itse tunnen kroppani paremmin kuin vieras, minut kerran nähnyt lääkäri. Ja hyvä, että olen näin toiminut. Olisin varmaan jo kuollut niihin mömmöihin, mitä lääkärit on määrännyt, jos kaikki olisin syönyt. Kävi nimittäin niin, että eräs lääkäri päätti viimein lähettää mut gaanitestiin, jossa tutkittiin eri lääkeaineryhmien(?) poistumista kehosta (maksan toimintaa siis kai). Lopputulos oli, että mulle on joidenkin lääkkeiden syöminen hengenvaarallista, varsinkin normaaleilla annoksilla. Nyt ei enää lääkärit paljon lääkkeitä määrää, kun ei löydä sellaisia, mitä voisi määrätä.

Ei meillä ollut koskaan mitään tuollaista. Eivät valitelleen vaivojaan, eivät kätisseet lääkkeistään, eivätkä kyllä rampanneet lääkärissäkään.  Äiti oli 80v, kun sairastui syöpään ja sitä ennen lääkärissä käynnit oli olleet ajokortin uusimista varten.  

Ja sitten on niitä iäkkäitä vanhempia, jotka syö kiltisti ne määrätyt lääkkeet ja niiden lisäksi käsikauppavalmisteet ja luontaistuotteet. Kukaan ei ota enää selvää mikä sivuvaikutus on mistäkin, kun niitä pillereitä menee kouratolkulla. Toteavat vaan iloisesti että ei aamupalalla mahaan muuta mahdu kun lääkkeet. 
Itse edustan tuota, en syö lääkkeitäni -linjaa. Saatan ottaa aluksi, mutta sitten kun oireet helpottavat unohtuu koko lääke tai tosiaan tulee sellaisia sivuvaikutuksia että en kestä pystyssä ja koko maailma pyörii ja siihen loppuu lääkkeen käyttö. Tosin en kyllä lääkärissäkään käy, ellei ole suunnilleen pää kainalossa.