Että taas ottaa päähän tuo miehen itsekkyys

Jättäkää ne siat!

Mä olisin saanut semmoiset kilarit ettei mies tekis toista kertaa ja se sais käydä hakemassa mulle vaikka pizzaa menis syömään minun ruuat :D monesta muusta asiasta meillä väännetään mutta sen se on oppinut että vaimon on syytä saada syödäkseen säännöllisesti.

Tietäjäbä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Poikamiehenä ollessani tein kaikki ruokani itse. En omistanut mikroaaltouunia. Parisuhteessa olen ollut yli 10 vuotta, ja teen meillä suurimman osan ruuista, myös eilen. Eikä meillä vieläkään ole mikroa. Olen mies.

Hatun nosto, vässykkä. Pitäisikö sinulle nyt antaa mitali? Taitaa olla melkoinen pirttihirmu sinun emäntä, kun on raukan piiakseen saanut?

Itsellä loppui kokkaus, kun mentiin vaimon kanssa yhteen. Ok, kokkaan pari, kolme kertaa kuukaudessa ja leivon, mutta ihan omaksi iloksi lähinnä.

Emäntä ei kyllä ole valittanut... Oisko sillä my asiat kunnossa? Kiksauttaminen auttaa...

No tämähän se ikuisuuskysymys on.Nainen valittaa kotitöiden raskautta mutta jos mies alkaa tekemään niitä,se on vielä pahempi.Naisten suusta on kuultu mm. "Se on puoli-nainen" ja "En mä tykkää että mies tulee keittiöön touhuamaan" 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Meillä nainen ei siivoa, kokkaa, leiki lasten kanssa, pese pyykkiä tai mitään muutakaan jos somea ja netflixiä ei lasketa. Miksi valitat jostakin näin pienestä? Tämä on aivan mitätön asia.

Onko se veljeni Matti siellä, joka kirjoitrelee. Eukkos on taas lihonut, muuten. Liikunta edes mopin varressa vois auttaa, mutta ei taida Sanna jaksaa, kun pitää pelata padilla?

Sannasta sais aikaan komedian. Suomalaisäiti välttelee kotitöitä vois olla aihe. Kehui äitiyslomalla muuten mun vaimolle, että ei tee päivällä muuta kuin katsoo Netflixia (gossip girl) ja pelaa angry birdsia. Kotityöt tehdään yhdessä, kun Matti palaa kotiin. Hyvin menee, eikö? Ei oo ihme, että siiderivalas lihoo!

Tää on niin klassikkoaihe täällä. Oma mies on ihan samanlainen ja soitan sille säännöllisesti Kalevauvan "Mies syö lapsen vanukkaat" -biisiä koska sen biisin sanat kuvastaa niin täydellisesti hänen käytöstään (ja ilmeisesti aika monen muunkin miehen, koska täältähän ne sanat biisiin on otettu). Hän vaan nauraa biisille. En tiedä tajuaako edes kuittia.

Biisissä mainittu ruokien piilottaminen vihaneslokeroon myös itsellä säännöllisesti käytössä. pakko, koska kaikki menee muuten hänen napaansa. Ja kaikista ärsyttävintä miehessä on se, että se ei perkele edes liho vaikka vetää kaapeista kaiken lasten joulukalenterisuklaita myöten.

Koska tää on täällä niin yleinen aihe, oon miettiyt, että onko miehet keskimäärin vaan itsekkäämpiä, kuin naiset? Ei toki kaikki miehet, mutta keskimäärin siis. Onko miehillä vaan syntyjään heikompi kyky ottaa muita ihmisiä huomioon? Vai kasvatetaanko miehet eri tavalla tässä suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Koska tää on täällä niin yleinen aihe, oon miettiyt, että onko miehet keskimäärin vaan itsekkäämpiä, kuin naiset? Ei toki kaikki miehet, mutta keskimäärin siis. Onko miehillä vaan syntyjään heikompi kyky ottaa muita ihmisiä huomioon? Vai kasvatetaanko miehet eri tavalla tässä suhteessa?

Kyllä pätee ihan samalla tavalla kumpaankin sukupuoleen, aina löytyy näitä ääripäitä ikävä kyllä.

Pahoittelut pitkästä tekstistä, jaan sen kahteen osioon (skipatkaa te lyhytjännitteiset lukijat).

Kahden avoliiton kokemuksella itsekkäiden miesten kanssa päädyin siihen, että en enää muuta yhteen ilman koeaikaa. Uudessa suhteessani se koeaika tuli pyytämättä, kun mies tuli luokseni evakkoon kotinsa remonttia. En ollut ajatuksesta innoissani, koska mulla on urheileva, kohta täysi-ikäinen lapsi kotona ja kauhea härdelli jatkuvasti, mutta koska he tulevat hyvin juttuun ja lapsen mielestä ajatus "evakkolaisesta" oli kiva juttu (kuulemma pysyn poissa hänen huoneestaan sitten, heh heh), niin suostuin miehen toiveeseen.

Mies ajoitti kesälomansa rempan yhteydeen, joten käytännössä hän muutti luokseni lomailemaan. Tämän hän ilmoitti heti alussa, että aikoo ottaa loman kannalta. Vitsailin, että niin tarkoittaako se lomailua kotitöistäkin, niin sanoi että tietysti. Pidin sitä vitsinä, kunnes mies oli pelannut pleikkaria kotonani viisi päivää ja istui olmina telkkarin ääressä kun minä ja lapsi tultiin kotiin. Teini vinoili jossain vaiheessa, että hänellä ei ole aikaa pelata noin paljon kuin herra X:llä.

Painotin miehelle, että hänen ei tarvitse maksaa vedestä eikä asumisen kuluista, jos hän osallistuu ruokiin. Varoitin myös siitä, että tosiaan se lapsi sitten syö kaapista sitä mitä haluaa, ellei toisin sitten sanota. Jo heti alussa alkoi nillitys siitä, että miksi hänen pitää maksaa ruuasta puolet, koska siellä asuu lapsikin, että 1/3 pitäisi riittää. Perustelin sen puolikkaan sillä, että mies syö urheilevana aikuisena miehenä saman verran kuin minä ja teini yhteensä, ja lisäksi minä ja lapsi syödään lounas töissä ja koulussa.

Eli käytännössä syömme vain aamupalat ja iltapalat kotona. Tyttö myös harrastaa viidesti viikossa, joten usein hän on kotona vasta ilta ysin aikaan, eli ei syö päivän aikana kuin aamupalan (välipalat ja lounaan syö muualla). Tiedän kokemuksesta ja eurolleen lapsen konkreettisen ruokakulutuksen, minähän ne kulut yksin maksan.

Jos se, että tästä asiasta tuli kina, ei enteillyt hyvää. Kyseessä on siis mies, joka tykkää kokata. Miehen ruokaintoilu teki alussa minuun vaikutuksen, koska mun exän kanssa piti jatkuvasti olla säätämässä ruuan terveellisyydestä. Exän mielestä peruna voisilmällä oli aivan kelpo lounas lapselle.

Vieraillessani miehen luona hän kokkasi minulle usein, ja minä ostin ruokatarvikkeet. Mielestäni se oli ihan hyvä tapa, koska kyllähän laadukas ruoka maksaa, ja en halua hyväksikäyttää ketään.

Minulle mies vinoili usein kun käytän pakastekasviksia arkena ja teen simppeliä ruokaa ( = peruna ja jauhelihakastike). Vasta muutettuani  (hetkellisesti) mun luo mies tajusi, että sitä ruokaa pitää tehdä kerralla suuri määrä, jos ei halua kokata joka päivä.

Aika pian alkoi miehellä sitten narina siitä, että miten TAAS pitää mennä ruokakauppaan, juurihan me käytiin ostamassa PURKKI KAURAMAITOA ja PAKETTI LEIPÄÄ. Mies ei laskenut omaa kulutustaan lainkaan, vaan keskittyi nillittämään lapsen aamuleivistä. Lapsi syö ruualla lautasmallin mukaisesti puolet salaattia ja kaksi perunaa, lihapullia viisi.

Mies syö kymmenen lihapullaa ja viisi perunaa ja kaksi palaa leipää aamulla, ruuan kanssa ja illalla. Sitten se oli lapsen vika, että ruokaa kului. Mies ei huomioinut sitäkään, että oli itse lomalla ja ainoa talouden jäsen, joka söi kotona päivällä.

*jatkuu seuraavassa viestissä*

jatkuu* Joka päivä tuli kinaa ruuasta, vaikka pidin kirjaa kauppalaskuista. Minä ostin vessapaperit, kävin erikseen kahvimaidot ja pesuaineen, kokkasin viikonloppuna sitten paremmin sillä ajatuksella, että siitä jää myös alkuviikolle lounasta. Mies otti sen viestinä, että hänen ei tarvitsekaan kokata maanantaina, vaan voi syödä sitä minun laittamaani parempaa ruokaa lounaaksi ma ja ti. Sitten heittäytyi marttyyriksi kun pitikin JO KESKIVIIKKONA kokata. Mies kokkasi koko kolmen viikon aikana kolme kertaa, mutta minulle väitti jatkuvasti tekevänsä ruokaa. On aivan absurdia, miten sokea hän oli. Ruuan mikrottaminen oli hänelle kokkaamista.

En alkanut nahistelemaan miehen kanssa enempää, koska tiesin järjestelyn väliaikaiseksi. Teini alkoi jossain vaiheessa kysymään, että saako syödä tätä ja tätä kaapista, mitä ei saa syödä- säälitti katsella sitä.

Miehen lomailu tuli maksamaan mulle kalliisti, koska tosiaan maksettiin ruuat puoliksi, mutta kokkaamaani ruokaa en päässyt maistamaan useinkaan, koska halusin jättää lapselle valmiin ruuan jääkaappiin. 

Viimeisellä viikolla laitoin lapsen ruuat pakasterasioihin valmiiksi, koska mies ei jostain syystä kyennyt kurkistamaan suljettuihin rasioihin, vaan hän vaan söi näkemänsä ruuan.

Viimeinen pisara oli, kun olimme lähdössä minireissuun miehen kanssa hänen viimeisenä viikonloppunaan meillä. Mies oli päivän kylässä kavereillaan ja kävin ostamassa lasagnetarpeet. Mä varmistin vielä puhelimessa mieheltä, että onhan hän syönyt, koska tein juuri lasagnea sen verran, että siitä riittää lapselle ja kaverilleen viikonlopuksi, kun jäävät kaksin. Mies tuli (sanojensa mukaan) kylläisenä kotiin, kysyin vielä uudestaan, että eihän hänellä ole nälkä, jos on, niin rasiassa on eilisen lounasta yksi annos. Ei ollut kuulemma nälkä yhtään joten söin sen annoksen itse.

Sitten heti pian otin lasagnen pois uunista. "Kylläinen" mies meni sitten ottamaan lasagnea omalle lautaselleen. Kysyin aika napakasti, että anteeksi, sunhan piti olla kylläinen, miksi hitossa sä nyt syöt sitä kun sulle oli varattu se yksi annos eilistä ruokaa?? Vastasi: no kun toi näytti herkullisemmalta kuin se eilinen ruoka.

Ai että mulla leikkasi kiinni. Kun tämä avoliittokokeilu päättyi, helpotti aivan helvetisti. Näen painajaisia asumisesta tämän miehen kanssa, sillä se itsekkyys iski kyllä päin pläsiä. 

Itsekäs on itsekäs, ei se siitä kasva tai muutu. Mies pysyköön sinkkupoikana ja kokatkoon Tinder-daameilleen vaan, kyllä se joku tuohon hassahtaa. Mulla meni fiilis koko ihmisestä ja huomasin, että seksiäkään ei tehnyt enää mieli. Ei itsekästä miestä halua panna tai tuottaa hänelle mielihyvää, sillä huomasin hänen itsekkyytensä sängyssäkin. Ei auttanut puhuminen tai pyytäminen, hän on vaan kyvytön huomioimaan toisia. 

Aloin nähdä miehen aidosti, enkä enää fantasian läpi. Kaiken kruunasi kuitenkin miehen ihastunut kommentti tämän kotileikin päätteeksi: olisi kiva muuttaa ihan oikeasti yhteen, mulla oli niin kivaa.

Juu ei kiitos. :D

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin saanut semmoiset kilarit ettei mies tekis toista kertaa ja se sais käydä hakemassa mulle vaikka pizzaa menis syömään minun ruuat :D monesta muusta asiasta meillä väännetään mutta sen se on oppinut että vaimon on syytä saada syödäkseen säännöllisesti.

Suuhuni tuli juuri hieman oksennusta. Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä opin kerran jälkeen, joten lapsiluku jäi yhteen. Nyt täytyy vaan sinnitellä omien virheidensä kanssa ja odottaa että lapsi kasvaa tarpeeksi isoksi.

Mulle kävi myös noin...tosin en jäänyt sinnittelemään, vaan vaihdoin miehen parempaan 14 v sitten, sen ainokaisen ollessa 4.

Kaikilla ei ole vaihtoehtoja esim. taloudellisten tai työhön liittyvien seikkojen takia. Kaikki eivät myöskään halua vaihtaa kumppania lennossa toiseen, vaan ovat mielummin yksin.

Mun kaveri jätti juuri miehensä, koska koki olevansa tälle henkilökohtainen avustaja eikä vaimo. Mies oli tyypillinen vanhoilla päivillään lapsen saaneen äidin pilalle passaama poika. Äiti kävi omilla avaimillaan poikansa kotona tekemässä kotitöitä (kaveriltani kysymättä) ja isänsä vaihtoi autoon renkaatkin.

Kaverini oli muuttanut yhteen miehensä kanssa pian tapaamisen jälkeen, koska miehen mukaan siellä oli maatila emäntää vailla. Kaveri oli haaveillut juuri sellaisesta elämästä maalla,missä yhdessä pidettiin taloutta yllä.

Mies oli kehuskellut alusta asti tiluksillaan ja omavaraisuudella. Pian muuton jälkeen oli selvinnyt, että mies ei tehnyt tilalla mitään, vaan vanhempansa raatoivat, ja päättivät sitten myydä lehmät ja metsät muuttaakseen vanhainkotiin, koska poika ei kuulemma taitanut maatilan töitä lainkaan.

Mies etsi siis itselleen huoltajaa, ei vaimoa. :D

Kun kaveri lopulta lähti litomaan sieltä maaseudun auvoisasta rauhasta, laitteli mies perään viestejä, että kuka hänestä huolehtii nyt kun äitikin muuttaa kohta pois?? 

Vetosi suhteen jatkuvuuteen siis näin.. kaveri sanoi, että jos laki mahdollistaisi, niin hän vetäisi kaverin oikeuteen petoksesta. Jos en olisi läheltä nähnyt, en olisi uskonut moisia Turhapuroja olevan olemassakaan enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin saanut semmoiset kilarit ettei mies tekis toista kertaa ja se sais käydä hakemassa mulle vaikka pizzaa menis syömään minun ruuat :D monesta muusta asiasta meillä väännetään mutta sen se on oppinut että vaimon on syytä saada syödäkseen säännöllisesti.

Suuhuni tuli juuri hieman oksennusta. Olen mies.

Olet tainnut ylensyödä. Söitkö vaimosi ja lastesikin ruoat?

Vierailija kirjoitti:

Tietäjäbä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan perusmieheltä. Näitä aloituksiahan täällä on jatkuvasti. Olen pahoillani. Nainen on onnellisempi ilman parisuhdetta ja perhettä, ja elää pidempään. Toista se on miehillä.

Poikamiehenä ollessani tein kaikki ruokani itse. En omistanut mikroaaltouunia. Parisuhteessa olen ollut yli 10 vuotta, ja teen meillä suurimman osan ruuista, myös eilen. Eikä meillä vieläkään ole mikroa. Olen mies.

Hatun nosto, vässykkä. Pitäisikö sinulle nyt antaa mitali? Taitaa olla melkoinen pirttihirmu sinun emäntä, kun on raukan piiakseen saanut?

Itsellä loppui kokkaus, kun mentiin vaimon kanssa yhteen. Ok, kokkaan pari, kolme kertaa kuukaudessa ja leivon, mutta ihan omaksi iloksi lähinnä.

Emäntä ei kyllä ole valittanut... Oisko sillä my asiat kunnossa? Kiksauttaminen auttaa...

No tämähän se ikuisuuskysymys on.Nainen valittaa kotitöiden raskautta mutta jos mies alkaa tekemään niitä,se on vielä pahempi.Naisten suusta on kuultu mm. "Se on puoli-nainen" ja "En mä tykkää että mies tulee keittiöön touhuamaan" 🤣🤣🤣

Minä kyllä tykkään kun mies touhuaa keittiössä. Mutta en siitä että hän on heti erikoisasiantuntija joka saa antaa neuvoja joka lähtöön jos on paistanut kananmunan onnistuneesti.

Mä en ymmärrä miten tämmöinen tilanne on edes päässyt syntymään. Minä ja mun miesystävä suunnitellaan ruokalista yhdessä niin aamiaisen, lounaan kuin illallisenkin suhteen. Käymme yhdessä kaupassa ja laitamme ruuat joko yhdessä tai erikseen (joskus mies kokkaa, joskus minä). Ja ruuan valmistuttua syömme sen yhdessä. 

Mulla ei tulisi mieleenkään mennä jääkaapille kauhomaan jotain random-juttuja suuhun sieltä, eikä tätä harrasta mieskään. Puhumattakaan siitä, että jompi kumpi meistä söisi KAIKEN valmiin ruuan hellalta. :D Meillä syödään vain ruoka-aikoina ja kummallekin on selkeät annokset - miehen annokset ovat toki hieman isompia kuin minun mutta muuten syömme samaan aikaan ja samaa ruokaa. 

Mulla ei ole välejä aikuiseen veljeeni, jota kohdeltiin kuin Jeesusta Kristusta koko lapsuus. Ukkini ja isäni edustivat sitä perinteistä koulukuntaa, jossa mies oli perheenpää ja nainen hänen kuuliainen alamaisensa. Veli kiusasi kaikkia lapsena ollessaan, rääkkäsi eläimiä ja pienempiää, pikkusisaruksiamme kiusasi jatkuvasti ja ratsasti meidän vanhalla koiralla ja potki sitä.

Kukaan ei koskaan kieltänyt veljeä, hän oli keisari jonka käskyjä isä totteli. Veli sai syödä muidenkin herkut ja ottaa pöydästä ensin, hänestä tuli sitten jäätävän lihava kouluikään mennessä ja koska on luonteeltaan vielä aika mulkku, joutui kiusatuksi. Äidin mielestä veli oli uhri, vaikka siis vaihtoehtona hän oli kiusaaja tai kiusattu itse. 

Veli oli sadistinen väkivallassaan ja hakkasi eläimiä julmasti, mm. karannutta koiraa. Minä muistan usein olleenki nyrkittämisen uhri, mutta veljeni päässä se on kääntynyt niin, että minä purin häntä. Sitä purema-arpea veli esittelee vieläkin marttyyrina kaikille.

Minulla kasvoi jo lapsena syvä viha veljeä kohtaan, koska hän oli niin epäoikeudenmukainen ja silti etuoikeutettu. Silti puolustin joskus veljeä kiusaajilta koulussa, vaikka mietin aina, että se oli sille ihan oikein. Äitin mielestä veli oli aina vaan uhri jota sitten lellittiin kotona, koska oli kiusattu. Minä taas temperamenttisena olin äidin ja isän mielestä veljeni kiusaaja, vaikka toitotin sitä epäoikeudenmukaisuutta kovaan ääneen.

Nyt aikuisena veli on täysin kyvytön solmimaan ihmissuhdetta, on niin järkyttävän itsekäs ihminen. Kykenee kyllä esittämään oman edun tavoittelun nimissä mukautuvaa, mutta hän ei vaan osaa huomioida muita. Hän käyttää törkeästi hyväkseen iäkästä mummoamme, ei käy siellä huvikseen kylässä, mutta ottaa kyllä vastaan ennakkperinnöt ja rahan toivossa käy siellä loisimassa, käyttää mummon 5km päässä kaupassa ja ottaa 50 euroa bensoja. Äidiltämme on varastanut tuhansia euroja rahaa ja maksattanut velkojaan, luottotietoja hänellä ei ole, koska äidin nimissä on puhelinliittymät sun muut. Minä en ole halukas edes tapaamaan veljeäni, sillä joka kerta pelkästään sen omahyväisen naaman näkeminen ottaa aivoon.

Kaiken lisäksi äitini soittaa mulle aina uhriutumispuheluita, miten veli on taas käynyt pyytämässä rahaa ja mummo itkee, kun poika ei käy kylässä.

Nii-in, kannattiko kasvattaa tuollainen itserakas narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole välejä aikuiseen veljeeni, jota kohdeltiin kuin Jeesusta Kristusta koko lapsuus. Ukkini ja isäni edustivat sitä perinteistä koulukuntaa, jossa mies oli perheenpää ja nainen hänen kuuliainen alamaisensa. Veli kiusasi kaikkia lapsena ollessaan, rääkkäsi eläimiä ja pienempiää, pikkusisaruksiamme kiusasi jatkuvasti ja ratsasti meidän vanhalla koiralla ja potki sitä.

Kukaan ei koskaan kieltänyt veljeä, hän oli keisari jonka käskyjä isä totteli. Veli sai syödä muidenkin herkut ja ottaa pöydästä ensin, hänestä tuli sitten jäätävän lihava kouluikään mennessä ja koska on luonteeltaan vielä aika mulkku, joutui kiusatuksi. Äidin mielestä veli oli uhri, vaikka siis vaihtoehtona hän oli kiusaaja tai kiusattu itse. 

Veli oli sadistinen väkivallassaan ja hakkasi eläimiä julmasti, mm. karannutta koiraa. Minä muistan usein olleenki nyrkittämisen uhri, mutta veljeni päässä se on kääntynyt niin, että minä purin häntä. Sitä purema-arpea veli esittelee vieläkin marttyyrina kaikille.

Minulla kasvoi jo lapsena syvä viha veljeä kohtaan, koska hän oli niin epäoikeudenmukainen ja silti etuoikeutettu. Silti puolustin joskus veljeä kiusaajilta koulussa, vaikka mietin aina, että se oli sille ihan oikein. Äitin mielestä veli oli aina vaan uhri jota sitten lellittiin kotona, koska oli kiusattu. Minä taas temperamenttisena olin äidin ja isän mielestä veljeni kiusaaja, vaikka toitotin sitä epäoikeudenmukaisuutta kovaan ääneen.

Nyt aikuisena veli on täysin kyvytön solmimaan ihmissuhdetta, on niin järkyttävän itsekäs ihminen. Kykenee kyllä esittämään oman edun tavoittelun nimissä mukautuvaa, mutta hän ei vaan osaa huomioida muita. Hän käyttää törkeästi hyväkseen iäkästä mummoamme, ei käy siellä huvikseen kylässä, mutta ottaa kyllä vastaan ennakkperinnöt ja rahan toivossa käy siellä loisimassa, käyttää mummon 5km päässä kaupassa ja ottaa 50 euroa bensoja. Äidiltämme on varastanut tuhansia euroja rahaa ja maksattanut velkojaan, luottotietoja hänellä ei ole, koska äidin nimissä on puhelinliittymät sun muut. Minä en ole halukas edes tapaamaan veljeäni, sillä joka kerta pelkästään sen omahyväisen naaman näkeminen ottaa aivoon.

Kaiken lisäksi äitini soittaa mulle aina uhriutumispuheluita, miten veli on taas käynyt pyytämässä rahaa ja mummo itkee, kun poika ei käy kylässä.

Nii-in, kannattiko kasvattaa tuollainen itserakas narsisti?

Onko persoonallisuus kiinni pelkästä kasvatuksesta? Enpä usko,miljoonat lapset elää kurjissa oloissa eikä niistä tule hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienosti olet valinnut miehesi :) Et sitten huomannut tästä mitään merkkejä ennen kuin aloitte tekemään lapsia?

Et sitten kuluneempaa kommenttia keksinyt? 🙂

Oikeasti ihmettelen eikö tuollaista itsekkyyttä pysty aiemmin huomaamaan? Vai teittekö ekat lapset jo ensimmäisenä päivänä kun tapasitte ja siksi olette jääneet yhteen?

Onko sulla jotain rakentavaa kommenttia? Jos ei ole, niin et sitten ymmärtänyt pysyä pois palstalta?

Eipä tuo sinunkaan kommentti yhtään asiaa selvennä. Edellinen kirjoittaja kysyi "eikö tuollaista itsekkyyttä pysty aiemmin huomaamaan" ja sinä vedät siitä herneen nenään.

Näitä riittää. Nappasin kiireessä nakkeja ja perunasalaatin jämät reppuuni. Pakkasessa oli maksalaatikkoa, lohta, italianpataa. Jääkaapissa vain näitä nakkeja ja perunasalaattia. Ex kerran ihan tosissaan oli sitä mieltä, että lähtiessäni töihin joudun hakea eväät matkalla sillä hänelle pitää jäädä nuo jääkaapin ruuat päiväksi. Kuulemma ei ala sulattelemaan mitään. No riivin puolet nakeista takasin jääkaappiin ja lähdin töihin. Lopullisesti suhteestakin hetken päästä. Itsekkyys oli yksi suurin syy eroon.

Mies söi lasten vanukkaat tasoinen mies.

Joko sama mies tai näitä löytyy näköjään enemmänkin.

En olisi lisääntynyt yhtään enempään kuseisen kanssa, koko perhe kuolisi nälkään ennen miestä hätätilanteessa.

Itse osallistuisin kyllä miehenä kotihommiin, mutta arvostaisin suuresti omaa vapaa-aikaa, mikä jostain syystä tuntuu olevan vieras käsite parisuhteessa eläville. Ruuan laitossa ei mene kauan jos tekee suuremman satsin kerralla. Itse olet omaksunut työtä tekevän roolin. Jätä pariksi viikoksi ruuat tekemättä ja pyykit pyykkäämättä. Onneksi sinkun ei tarvitse vaivata päätä tämän enempää.