Jos kärsit sosiaalisten tilanteiden pelosta, minkä asioiden oletat olevan siihen syinä?
Kommentit (19)
Lapsuuden kaltoinkohtelu on aiheuttanut minulle useita mielenterveysongelmia kuten sosiaalisen tilanteiden pelon. Vaikka järjellä tiedän että tuskin kukaan minulle mitään pahaa haluaa niin jotenkin koen olevani alempiarvoinen kuin muut ja häpeän itseäni. Hankala siinä jutella kun ahdistaa niin pahasti, että sanat katoavat päästä.
Geneettinen taipumus, veikkaisin. Minulla oli hyvä lapsuus. Lapsene olin ujohko ja sitten täysi-ikäisenä se kehittyi fobiaksi asti. Olen huomannut samoja piirteitä äidissäni.
Äiti nolasi minut usein lapsena. Tahallaan.
Minun vanhempani olivat helluntailaisia, minulle ei tuntunut olevan paikkaa missään.
Nyt vanhemani ovat kuolleet, en löydä mistään paikkaa elämälline!
Kunpa kuolisin!
Geneettinen taipumus ehkä osittain minullakin. Isäni on aika neuroottinen ja vetäytyvä. Itselläni myös ehkä jotain ADD-piirteitä.
Iän myötä kyllä olen karaistunut. Ja käyttänyt on offina mielialalääkkeitä koko aikuisiän 20 vuotta. Lähinnä työelämässä pärjätäkseni.
Olen luontaisesti hieman varovainen ja ujo, hitaasti lämpenevä. Vanhempani eivät oikein ymmärtäneet tuota, vaan hermostuivat helposti, jos en ollut tarpeeksi reipas ja sosiaalinen. Tuo ainakin aiheutti stressiä. Tunsin oloni vääränlaiseksi, huonoksi.
Lisäksi jouduin lapsena koulussa silmätikuksi, kun muutimme ulkomaille enkä osannut kieltä kunnolla. Vaikka minua ei varsinaisesti kiusattu, sain osakseni ihmettelyä ja koin hyvin vahvasti erottuvani joukosta. Tällaiselle ujolle ihmiselle oli hyvin raskasta joutua sillä tavalla huomion keskipisteeksi.
Sinänsä ei siis mitään valtavalta kuulostavia juttuja taustalla. Liikaa vain stressiä pienelle lapselle, mikä näkyy aikuisenakin uusien tilanteiden ja sosiaalisten juttujen jännittämisenä. Enemmän kyse on kehollisesta reaktiosta kuin ajatuksista. Eli sydän hakkaa, kädet hikoavat, tärisen, päässä tuntuu sumenevan jne.
En ole varma, onko tämä vakavuudeltaan sosiaalisten tilanteiden pelon luokkaa. Mutta olen kuitenkin viime aikoina alkanut tajuta, miten paljon tämä on rajoittanut toimintaani (kynnys mennä sosiaalisiin tilanteisiin on korkea jne).
Koko peruskoulun ajan kestänyt koulukiusaaminen ja tähän päälle vielä yläasteen kestänyt seksuaalinen ahdistelu.
Kun lapsena kiusattiin mielettömillä asioilla, otin eväät kun kävimme jossain, kaveri paheksui ja nalkutti koko paluumatkan miten kehtasit. Jälkeenpäin samassa paikassa oli ilmoitus, että täällä saa syödä omia eväitä.
Tuntui mukavalta kun näin samanlaista sosiaalista kiusaamista ja ihminen antoi takaisin, teenkö kaikki väärin, en ole ikinä tavannut kaltaistasi.
Häpellä kasvattaminen oli syynä, nykyään ei ole enää pelkoa vaikka välillä jännittääkin. Suosittelen kaikkia täälä opettelemaan häpeästä eroon pääsemistä! :) ei itseä tarvitse ikinä hävetä.
100 % geenit. Meillä suvussa kulkee, vaikka ei ole ollut mitään kaltoinkohtelua tai isompia traumoja.
Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee. Ja sen arkuuden on nähnyt jo pienestä saakka. Yleensä se myös sitten ruokkii itse itseään eli jotain noloa tapahtuu, sen jälkeen on epävarmempi, välttelee, vetäytyy syrjemmäksi jne.
Toki sellaisen saa tehtyä ympäristölläkin, kun esim. vanhempi vähättelee lasta jne, niin onnistuuhan se niinkin.
Vierailija kirjoitti:
100 % geenit. Meillä suvussa kulkee, vaikka ei ole ollut mitään kaltoinkohtelua tai isompia traumoja.
Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee. Ja sen arkuuden on nähnyt jo pienestä saakka. Yleensä se myös sitten ruokkii itse itseään eli jotain noloa tapahtuu, sen jälkeen on epävarmempi, välttelee, vetäytyy syrjemmäksi jne.
Toki sellaisen saa tehtyä ympäristölläkin, kun esim. vanhempi vähättelee lasta jne, niin onnistuuhan se niinkin.
Puhut tekosyistä mutta silti luettelet erilaisia täysin valideja syitä sille, miksi sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä. Totta kai alttius voi olla synnynnäinen, mutta alttiuden puhkeaminen peloksi johtuu hyvinkin paljon ympäristötekijöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100 % geenit. Meillä suvussa kulkee, vaikka ei ole ollut mitään kaltoinkohtelua tai isompia traumoja.
Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee. Ja sen arkuuden on nähnyt jo pienestä saakka. Yleensä se myös sitten ruokkii itse itseään eli jotain noloa tapahtuu, sen jälkeen on epävarmempi, välttelee, vetäytyy syrjemmäksi jne.
Toki sellaisen saa tehtyä ympäristölläkin, kun esim. vanhempi vähättelee lasta jne, niin onnistuuhan se niinkin.
Puhut tekosyistä mutta silti luettelet erilaisia täysin valideja syitä sille, miksi sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä. Totta kai alttius voi olla synnynnäinen, mutta alttiuden puhkeaminen peloksi johtuu hyvinkin paljon ympäristötekijöistä.
Vastasin ensin henkilökohtaisesti kysymykseen, jonka ap esitti, että miten on omalla kohdalla. Sitten sanoin, että sen pystyy kaltoinkohtelemallakin tehdä myös. Eli molemmat onnistuu ja niiden sekoitus myös. Tämä tutkimustulos tulee oman suvun otannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100 % geenit. Meillä suvussa kulkee, vaikka ei ole ollut mitään kaltoinkohtelua tai isompia traumoja.
Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee. Ja sen arkuuden on nähnyt jo pienestä saakka. Yleensä se myös sitten ruokkii itse itseään eli jotain noloa tapahtuu, sen jälkeen on epävarmempi, välttelee, vetäytyy syrjemmäksi jne.
Toki sellaisen saa tehtyä ympäristölläkin, kun esim. vanhempi vähättelee lasta jne, niin onnistuuhan se niinkin.
Puhut tekosyistä mutta silti luettelet erilaisia täysin valideja syitä sille, miksi sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä. Totta kai alttius voi olla synnynnäinen, mutta alttiuden puhkeaminen peloksi johtuu hyvinkin paljon ympäristötekijöistä.
Vastasin ensin henkilökohtaisesti kysymykseen, jonka ap esitti, että miten on omalla kohdalla. Sitten sanoin, että sen pystyy kaltoinkohtelemallakin tehdä myös. Eli molemmat onnistuu ja niiden sekoitus myös. Tämä tutkimustulos tulee oman suvun otannalla.
Okei, hyvä täsmennys, että juuri sinun kohdallasi uskot syyn löytyvän täysin synnynnäisestä temperamentistasi. Ensimmäinen viestisi antoi vahvasti ymmärtää, että puhuit yleisellä tasolla ("Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee"). Ei tuota oikein mitenkään voinut lukea niin, että olisit puhunut vain itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100 % geenit. Meillä suvussa kulkee, vaikka ei ole ollut mitään kaltoinkohtelua tai isompia traumoja.
Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee. Ja sen arkuuden on nähnyt jo pienestä saakka. Yleensä se myös sitten ruokkii itse itseään eli jotain noloa tapahtuu, sen jälkeen on epävarmempi, välttelee, vetäytyy syrjemmäksi jne.
Toki sellaisen saa tehtyä ympäristölläkin, kun esim. vanhempi vähättelee lasta jne, niin onnistuuhan se niinkin.
Puhut tekosyistä mutta silti luettelet erilaisia täysin valideja syitä sille, miksi sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä. Totta kai alttius voi olla synnynnäinen, mutta alttiuden puhkeaminen peloksi johtuu hyvinkin paljon ympäristötekijöistä.
Vastasin ensin henkilökohtaisesti kysymykseen, jonka ap esitti, että miten on omalla kohdalla. Sitten sanoin, että sen pystyy kaltoinkohtelemallakin tehdä myös. Eli molemmat onnistuu ja niiden sekoitus myös. Tämä tutkimustulos tulee oman suvun otannalla.
Okei, hyvä täsmennys, että juuri sinun kohdallasi uskot syyn löytyvän täysin synnynnäisestä temperamentistasi. Ensimmäinen viestisi antoi vahvasti ymmärtää, että puhuit yleisellä tasolla ("Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee"). Ei tuota oikein mitenkään voinut lukea niin, että olisit puhunut vain itsestäsi.
Täsmennän vielä, että suvussa voisi jokainen löytää jonkin syyn, jos haluaisi. Jokaiselle sukupolvelle varmasti on tapahtunut joitain ikäviä juttuja. Itselle tuo alkaa olemaan jo selvää, että näin vaan tapahtuu osalle omistakin lapsista. Sama ympäristö kaikilla lapsilla ja joillakin sen on jo nähnyt pienestä pitäen.
Raju koulukiusaaminen. Olin tosi ulospäin suuntautunut ja avoin lapsi, rakastin luokan edessä esitelmien pitoa jne, ei ollenkaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa.
Sit muutettiin ja alkoi koulussa paha kiusaamienn ja se lopulta sit johti siiehn että nykyisin mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko.
Koulukiusaaminen ja minut nolattiin. Vaikea luottaa ihmisiin. Ajattelen että kaikki haluavat minulle pahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
100 % geenit. Meillä suvussa kulkee, vaikka ei ole ollut mitään kaltoinkohtelua tai isompia traumoja.
Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee. Ja sen arkuuden on nähnyt jo pienestä saakka. Yleensä se myös sitten ruokkii itse itseään eli jotain noloa tapahtuu, sen jälkeen on epävarmempi, välttelee, vetäytyy syrjemmäksi jne.
Toki sellaisen saa tehtyä ympäristölläkin, kun esim. vanhempi vähättelee lasta jne, niin onnistuuhan se niinkin.
Puhut tekosyistä mutta silti luettelet erilaisia täysin valideja syitä sille, miksi sosiaalisten tilanteiden pelko voi kehittyä. Totta kai alttius voi olla synnynnäinen, mutta alttiuden puhkeaminen peloksi johtuu hyvinkin paljon ympäristötekijöistä.
Vastasin ensin henkilökohtaisesti kysymykseen, jonka ap esitti, että miten on omalla kohdalla. Sitten sanoin, että sen pystyy kaltoinkohtelemallakin tehdä myös. Eli molemmat onnistuu ja niiden sekoitus myös. Tämä tutkimustulos tulee oman suvun otannalla.
Okei, hyvä täsmennys, että juuri sinun kohdallasi uskot syyn löytyvän täysin synnynnäisestä temperamentistasi. Ensimmäinen viestisi antoi vahvasti ymmärtää, että puhuit yleisellä tasolla ("Voihan sitä jokainen keksiä jonkin tekosyyn menneisyydestä, mutta uskon, että se synnynnäinen temperamentti ratkaisee"). Ei tuota oikein mitenkään voinut lukea niin, että olisit puhunut vain itsestäsi.
Täsmennän vielä, että suvussa voisi jokainen löytää jonkin syyn, jos haluaisi. Jokaiselle sukupolvelle varmasti on tapahtunut joitain ikäviä juttuja. Itselle tuo alkaa olemaan jo selvää, että näin vaan tapahtuu osalle omistakin lapsista. Sama ympäristö kaikilla lapsilla ja joillakin sen on jo nähnyt pienestä pitäen.
Ei ehkä kannattaisi ajatella, että noin vaan väistämättä käy. Alttius ei mitenkään automaattisesti johda pelon kehittymiseen. Asian voi huomioida kasvatuksessa ja keskittää erityisesti energiaa pelon lievittämiseen. Ihmiset myös ovat yksilöitä, joten samat tekniikat eivät toimi kaikilla.
Vanhempani häpesivät minua. Olin aina jotenkin väärin ja opinkin sitten olemaan hiljaa ja huomaamatta. Minun lisäkseni äitini arvosteli minulle myös muita ihmisiä näiden ulkonäöstä ja käytöksestä, ja näin kasvoin uskomaan, että kaikki ihmiset vain kyräillen puhuvat toisista pahaa ja arvostelevat. Aikuistuessani olen vähä vähältä hahmottanut, että äidin ajatusmaailma oli ilkeä ja mielenvikainen, eivätkä kaikki ihmiset todellakaan ajattele muista ihmisistä samoin.
Minua myös kiusattiin koulussa. Ehkäpä näistä löytyi mukavat ainekset pelkotiloihin.