Yksinäinen, miksi et etsi ystäviä?

Minä taas luulen, että minulla synkkaisi paremmin muiden vähän introverttien ja yksinäisten kanssa. Monesti ne kovin suositut eivät ymmärrä yksinäisiä, vaan juurikin pitävät outoina, vitsailevat yksinäisistä. "Sillä ei ole varmaan kavereita, hohohoo." Olenkin oppinut häpeämään yksinäisyyttäni. Toisten yksinäisten seurassa ei tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

En ymmärrä logiikkaasi. Onhan se ystäviä etsivä itsekin yksinäinen. Miksi ne muut yksinäiset olisi jotenkin huonompia, hankalia, outoja, jos ei hänkään ole?

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutten ymmärrä logiikkaassi. Olen yksinäinen enkä todellakaan kuvittele, etten olisi hankala, outo ja haasteellinen tapaus. Olen Asperger-piirteinen aistiyliherkkyyksistä kärsivä introvertti, olen kiinnostunut enimmäkseen aika erikoisista asioista jne. Olen myös varma siitä, että eri tavoin hankalat ja oudot ihmiset on yliedustettuina yksinäisten joukossa - syistä jotka on varmasti helppo ymmärtää, jos asiaa vähänkin ajattelee.

Ihanneystäväni olisi varmaan samoilla tavoilla erilainen kuin mäkin, mutta kuinka todennäköistä sellaiseen törmääminen on? Ainakin omien kokemusteni perusteella erittäin epätodennäköistä. Suurin osa meistä "hankalista" yksinäisistä on hankalia sellaisilla tavoilla, jotka sopii huonosti yhteen omien erityistarpeideni ja omituisuuksieni kanssa.

Uskonkin löytäväni ystäviä helpommin niiden joukosta, joilla on jo valmiiksi kavereita. Ne kun on todennäköisemmin sellaisia ihmisiä, jotka tulee monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja pystyy sopeutumaan myös omiin erityispiirteisiini.

Montako ystävää olet jo löytänyt?

Viime vuosina, tältä uudelta paikkakunnalta en yhtäkään. En vaikka olen koittanut tutustua niin muihin yksinäisiin kuin sellaisiin ihmisiin, joilla on jo kavereita.

Aiemmin mulla on ollut vain yksi sellainen kaveri, jota olisi voinut kuvailla yksinäiseksi. Kaikki muut kaverini on aina ollut sellaisia, että niillä on ollut myös muita kavereita minun lisäkseni ja ne on tavannut niitäkin säännöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Samalla aaltopituudella olevia ihmisiä on vaikeaa löytää. Lisäksi olen melko introvertti ja kotona viihtyvä, joten aina kun tutustun uuteen mukavan oloiseen ihmiseen, ongelmaksi muodostuu se, että niitä ihmisiä pitäisi jaksaa nähdä. Siitä tulee sitten jonkinlainen velvollisuus, joka vie voimat. Jotenkin kai odottaisin aikuisuudenkin ystävyyssuhteilta sitä samaa helppoutta kuin ihmisten kanssa, jotka on tuntenut vuosia; että voidaan olla näkemättä pitkänkin aikaa, viestitellä välillä ja sitten olla taas kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen.

Jotakuinkin näin. 

Siis kyllä mulla on nytkin kavereita, joita voin nähdä joskus (asuvat aika kaukana). Mutta sellaiset samalla aaltopituudella olevat "sielunkumppanit" puuttuu nykyään ja koska koen tarvitsevani tuollaisia läheisiä suhteita, koen yksinäisyyttä ilman niitä vaikken olekaan absoluuttisen yksin. Kepeät kaverisuhteet tuntuvat vievän voimia enemmän kuin antavan sitä. 

Tuntuu ettei saisi valittaa tässä tilanteessa. Sori kaikille täysin yksinäisille.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulen, että minulla synkkaisi paremmin muiden vähän introverttien ja yksinäisten kanssa. Monesti ne kovin suositut eivät ymmärrä yksinäisiä, vaan juurikin pitävät outoina, vitsailevat yksinäisistä. "Sillä ei ole varmaan kavereita, hohohoo." Olenkin oppinut häpeämään yksinäisyyttäni. Toisten yksinäisten seurassa ei tarvitsisi.

Jep. Jotkut "yksin viihtyvistä" kavereistani sitten kuitenkin tekstailevat päivässä monen kanssa, kun minulla ei ole ketään niin läheistä että voisi tekstailla niitä näitä. Ja sitten on näitä jotka ovat minun kanssani tapaamisen jälkeen menossa tapaamaan jotakuta muuta. Siinä sitä vasta tulee yksinäinen luuseriolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulen, että minulla synkkaisi paremmin muiden vähän introverttien ja yksinäisten kanssa. Monesti ne kovin suositut eivät ymmärrä yksinäisiä, vaan juurikin pitävät outoina, vitsailevat yksinäisistä. "Sillä ei ole varmaan kavereita, hohohoo." Olenkin oppinut häpeämään yksinäisyyttäni. Toisten yksinäisten seurassa ei tarvitsisi.

Jep. Jotkut "yksin viihtyvistä" kavereistani sitten kuitenkin tekstailevat päivässä monen kanssa, kun minulla ei ole ketään niin läheistä että voisi tekstailla niitä näitä. Ja sitten on näitä jotka ovat minun kanssani tapaamisen jälkeen menossa tapaamaan jotakuta muuta. Siinä sitä vasta tulee yksinäinen luuseriolo.

Ei kai tuossa ole mitään väärää? Jotkut introvertit vaan eivät välitä kauheasti olla fyysisesti muiden seurassa, mutta omien aikataulujen mukainen, omassa rauhassa  viestittely on ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

En ymmärrä logiikkaasi. Onhan se ystäviä etsivä itsekin yksinäinen. Miksi ne muut yksinäiset olisi jotenkin huonompia, hankalia, outoja, jos ei hänkään ole?

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutten ymmärrä logiikkaassi. Olen yksinäinen enkä todellakaan kuvittele, etten olisi hankala, outo ja haasteellinen tapaus. Olen Asperger-piirteinen aistiyliherkkyyksistä kärsivä introvertti, olen kiinnostunut enimmäkseen aika erikoisista asioista jne. Olen myös varma siitä, että eri tavoin hankalat ja oudot ihmiset on yliedustettuina yksinäisten joukossa - syistä jotka on varmasti helppo ymmärtää, jos asiaa vähänkin ajattelee.

Ihanneystäväni olisi varmaan samoilla tavoilla erilainen kuin mäkin, mutta kuinka todennäköistä sellaiseen törmääminen on? Ainakin omien kokemusteni perusteella erittäin epätodennäköistä. Suurin osa meistä "hankalista" yksinäisistä on hankalia sellaisilla tavoilla, jotka sopii huonosti yhteen omien erityistarpeideni ja omituisuuksieni kanssa.

Uskonkin löytäväni ystäviä helpommin niiden joukosta, joilla on jo valmiiksi kavereita. Ne kun on todennäköisemmin sellaisia ihmisiä, jotka tulee monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja pystyy sopeutumaan myös omiin erityispiirteisiini.

Montako ystävää olet jo löytänyt?

Viime vuosina, tältä uudelta paikkakunnalta en yhtäkään. En vaikka olen koittanut tutustua niin muihin yksinäisiin kuin sellaisiin ihmisiin, joilla on jo kavereita.

Aiemmin mulla on ollut vain yksi sellainen kaveri, jota olisi voinut kuvailla yksinäiseksi. Kaikki muut kaverini on aina ollut sellaisia, että niillä on ollut myös muita kavereita minun lisäkseni ja ne on tavannut niitäkin säännöllisesti.

Laajenna aluetta. Eihän ystävien tarvitse olla samalta paikkakunnalta, kunhan ei sentään ole satojen kilometrien päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulen, että minulla synkkaisi paremmin muiden vähän introverttien ja yksinäisten kanssa. Monesti ne kovin suositut eivät ymmärrä yksinäisiä, vaan juurikin pitävät outoina, vitsailevat yksinäisistä. "Sillä ei ole varmaan kavereita, hohohoo." Olenkin oppinut häpeämään yksinäisyyttäni. Toisten yksinäisten seurassa ei tarvitsisi.

Jep. Jotkut "yksin viihtyvistä" kavereistani sitten kuitenkin tekstailevat päivässä monen kanssa, kun minulla ei ole ketään niin läheistä että voisi tekstailla niitä näitä. Ja sitten on näitä jotka ovat minun kanssani tapaamisen jälkeen menossa tapaamaan jotakuta muuta. Siinä sitä vasta tulee yksinäinen luuseriolo.

Tuntuu, että olet kateellinen. Olisiko parempi, jos he eivät tapaisi sinua lainkaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulen, että minulla synkkaisi paremmin muiden vähän introverttien ja yksinäisten kanssa. Monesti ne kovin suositut eivät ymmärrä yksinäisiä, vaan juurikin pitävät outoina, vitsailevat yksinäisistä. "Sillä ei ole varmaan kavereita, hohohoo." Olenkin oppinut häpeämään yksinäisyyttäni. Toisten yksinäisten seurassa ei tarvitsisi.

Jep. Jotkut "yksin viihtyvistä" kavereistani sitten kuitenkin tekstailevat päivässä monen kanssa, kun minulla ei ole ketään niin läheistä että voisi tekstailla niitä näitä. Ja sitten on näitä jotka ovat minun kanssani tapaamisen jälkeen menossa tapaamaan jotakuta muuta. Siinä sitä vasta tulee yksinäinen luuseriolo.

Ei kai tuossa ole mitään väärää? Jotkut introvertit vaan eivät välitä kauheasti olla fyysisesti muiden seurassa, mutta omien aikataulujen mukainen, omassa rauhassa  viestittely on ihan ok. 

Olisit boldannut seuraavan lausen mieluummin, pointti oli että vaikka kaverini viihtyisivätkin yksin, heillä kuitenkin on monia läheisiä kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas luulen, että minulla synkkaisi paremmin muiden vähän introverttien ja yksinäisten kanssa. Monesti ne kovin suositut eivät ymmärrä yksinäisiä, vaan juurikin pitävät outoina, vitsailevat yksinäisistä. "Sillä ei ole varmaan kavereita, hohohoo." Olenkin oppinut häpeämään yksinäisyyttäni. Toisten yksinäisten seurassa ei tarvitsisi.

Jep. Jotkut "yksin viihtyvistä" kavereistani sitten kuitenkin tekstailevat päivässä monen kanssa, kun minulla ei ole ketään niin läheistä että voisi tekstailla niitä näitä. Ja sitten on näitä jotka ovat minun kanssani tapaamisen jälkeen menossa tapaamaan jotakuta muuta. Siinä sitä vasta tulee yksinäinen luuseriolo.

Tuntuu, että olet kateellinen. Olisiko parempi, jos he eivät tapaisi sinua lainkaan? 

No vastasin viestiin jossa puhuttiin häpeästä ja sanoin itseäni luuseriksi, joten eikö ole selvää eikä mitään mutua että tietenkin olen kateellinen ja häpeän itseäni näiden pidetympien ihmisten seurassa. Kun vertaan itseäni muihin yksin viihtyviin, olen siinäkin joukossa epäsuosituin.