Yksinäinen, miksi et etsi ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.

Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.

"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.

Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa. 

Eli ovat siis hyväksikäyttäjiä.

Voihan sitä niinkin ajatella, mutta hyväksikäyttö on molemminpuolista. Kas kun se ystäväkin haluaa välillä lähteä ilman puolisoa ja lapsia käymään jossain kodin ulkopuolella, ihan vaikka vain kahvilla tai shoppailemassa, ja kysyy ystävältään, huvittaisiko tätä lähteä mukaan. Ystävien ja kavereiden kanssa tekeminen on vaihtelua perheen ja muiden läheisten kanssa tekemiseen tai yksin tekemiseen. Ei sen kummempaa.

Niin, se toinen kaipaisi ehkä aitoa välittäjää, tuollaiset ihmiset ovat hänelle täysin turhia.

Sitähän mä juuri yritin aiemmissa sanoakin. Jos odotukset ystävyydestä on korkeammat kuin niillä, joihin tutustuu ja joiden seurassa viettää aikaansa, on aika selvää, ettei oikein löydä ystäviä. Näille muille kun riittää vähempikin kuin mitä kenties olisit heille valmis antamaan, koska heidän odotuksensa ystävyydestä ei ole yhtä korkeat kuin sinulla. Mielihyvää ja onnea he saavat esimerkiksi parisuhteestaan ja perheestään, mukavasta työstään, harrastuksistaan jne eli ihan siitä tavallisesta arjestaan. 

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.

Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.

Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.

Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.

Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.

Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.

Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.

Sinä et näytä ymmärtävän, että ystävyydessä on kyse vastavuoroisuudesta, ei hyväksikäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.

Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.

"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.

Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa. 

Eli ovat siis hyväksikäyttäjiä.

Voihan sitä niinkin ajatella, mutta hyväksikäyttö on molemminpuolista. Kas kun se ystäväkin haluaa välillä lähteä ilman puolisoa ja lapsia käymään jossain kodin ulkopuolella, ihan vaikka vain kahvilla tai shoppailemassa, ja kysyy ystävältään, huvittaisiko tätä lähteä mukaan. Ystävien ja kavereiden kanssa tekeminen on vaihtelua perheen ja muiden läheisten kanssa tekemiseen tai yksin tekemiseen. Ei sen kummempaa.

Niin, se toinen kaipaisi ehkä aitoa välittäjää, tuollaiset ihmiset ovat hänelle täysin turhia.

Sitähän mä juuri yritin aiemmissa sanoakin. Jos odotukset ystävyydestä on korkeammat kuin niillä, joihin tutustuu ja joiden seurassa viettää aikaansa, on aika selvää, ettei oikein löydä ystäviä. Näille muille kun riittää vähempikin kuin mitä kenties olisit heille valmis antamaan, koska heidän odotuksensa ystävyydestä ei ole yhtä korkeat kuin sinulla. Mielihyvää ja onnea he saavat esimerkiksi parisuhteestaan ja perheestään, mukavasta työstään, harrastuksistaan jne eli ihan siitä tavallisesta arjestaan. 

Niin no, totta.

Asun pienellä paikkakunnalla, asukkaita alle 8000. Olin koulukiusattu ja siitä jäi traumat. Vaikka olen jo yli parikymppinen en halua ystäviä täältä, tuskin edes saisin jos haluaisin.

Olen vain se "outo kaveriton luuseri" ikäluokkani silmissä eli muhun liittyy negatiivinen sosiaalinen stigma jonka takia mua todennäköisesti välteltäisiin.

Toisaalta, en kaipaa kavereita. Niitä on ollut viimeksi ylä-asteen alussa ja hetkellisesti amiksessa toisella paikkakunnalla jossa opiskelin (masennuksen takia en jaksanut panostaa paljoa niihin kahteen amiskaveriin ja lisäksi niillä oli paljon muitakin kavereita, lisäksi kävin amiksen kotipaikkakunnalta käsin joten kaveruus rajoittui vain kouluun).

En tiedä miksi vastasin tähän, koska enhän mä varsinaisesti ole yksinäinen, mutta jos olisin niin syy olisi se etten saisi kavereita täältä. Ei tää paikkakunta ole muutenkaan hyvä ympäristö. Saisipa rohkeutta muuttaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.

Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.

Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.

Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.

Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.

Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.

Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.

Sinä et näytä ymmärtävän, että ystävyydessä on kyse vastavuoroisuudesta, ei hyväksikäytöstä.

Ei ole kyse vastavuoroisuudesta. Sellainen on jokin muu suhde, kuin ystävyys-. Liike- tai kauppasuhde tms. Ystävä ei ole sellainen ihminen, joka vaatii mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.

Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.

Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.

Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.

Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.

Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.

Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.

Sinä et näytä ymmärtävän, että ystävyydessä on kyse vastavuoroisuudesta, ei hyväksikäytöstä.

Ei ole kyse vastavuoroisuudesta. Sellainen on jokin muu suhde, kuin ystävyys-. Liike- tai kauppasuhde tms. Ystävä ei ole sellainen ihminen, joka vaatii mitään.

Ystävyyssuhde ei voi olla hyväksikäyttösuhde. Jos yrität tuollaista ystäviesi kanssa, niin he kaikkoavat ympäriltäsi. Sinun pitää myös tehdä ja antaa jotakin sen ystävyyssuhteen eteen. Kyse on aina vastavuoroisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.

Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.

Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.

Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.

Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.

Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.

Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.

Sinä et näytä ymmärtävän, että ystävyydessä on kyse vastavuoroisuudesta, ei hyväksikäytöstä.

Sitäpaitsi sinä et ymmärrä, että ystävyydessä ei ole kysymys hyväksikäytöstä, vaan vaadit muita tekemään kuten itse haluat, jotta ovat ystäviäsi. En ainakaan itse haluaisi olla sellaisen ihmisen ystävä. Jos joku tekee haluamiani (huom. ei vaatimiani, en koskaan edellytä kenenkään tekevän mitään, mitä ei halua) asioita, vaikkei siitä pidäkään, niin aika ilkeää ajatella, että minä hyväksikäytän häntä, jos en itse ole valmis uhrautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.

Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.

Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.

Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.

Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.

Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.

Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.

Sinä et näytä ymmärtävän, että ystävyydessä on kyse vastavuoroisuudesta, ei hyväksikäytöstä.

Ei ole kyse vastavuoroisuudesta. Sellainen on jokin muu suhde, kuin ystävyys-. Liike- tai kauppasuhde tms. Ystävä ei ole sellainen ihminen, joka vaatii mitään.

Ystävyyssuhde ei voi olla hyväksikäyttösuhde. Jos yrität tuollaista ystäviesi kanssa, niin he kaikkoavat ympäriltäsi. Sinun pitää myös tehdä ja antaa jotakin sen ystävyyssuhteen eteen. Kyse on aina vastavuoroisuudesta.

Kaikkoavat, koska eivät ole aitoja ystäviä, eivät välitä. Siksi. Miksi ihmeessä kaipaisin sellaisia ympärilleni? Minä en vaadi enkä edellytä kenenkään tekevän asioita, joista ei pidä. Jos tekee, se että mä en uhraudu ei tee minusta mitään hyväksikäyttäjää, paitsi p*skiaisten silmissä ja mielissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

En pyydä mitään. Jos haluan mennä jonnekin, ja ystävä EI halua, oletan, että osaa itse sanoa, ettei halua tulla, en ala itse uhrautumaan hänen halujensa perään. Jos hän uhrautuu, on oma valintansa.

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Muuttofirmat hoitaa muutot, ei ystävät. Entä jos muuttoapuna ollut ystäväsi asuu lopun elämäänsä samassa asunnossa? Missä on sun vastavuoroisuutesi silloin? Ei missään vaan sinä olet hyväksikäyttäjä, jos et maksanut ystävällesi muuttoavusta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Muuttofirmat hoitaa muutot, ei ystävät. Entä jos muuttoapuna ollut ystäväsi asuu lopun elämäänsä samassa asunnossa? Missä on sun vastavuoroisuutesi silloin? Ei missään vaan sinä olet hyväksikäyttäjä, jos et maksanut ystävällesi muuttoavusta.

Juuri näin! Minäkin kyllä muutin aikana, jolloin olin ystävä yhden itseään erinomaisena ystävänä toisille, minullekin, pitävän ihmisen kanssa. Eipä silti tullut mieleenikään kysyä häntä siivoamaan asuntoa, johon minä muutin. Hän oli pyytänyt kyllä minua. Ei v*ttu että oli hirveää. En tajua, kuka ystävä haluaa kaverinsa saatana hinkkaavan omaa keittiötään. Eipä tämä erinomainen ihminen myöskään tarjoutunut tulemaan apuuni :) Minusta on paljon tehokkaampaa toimia yksin, kuin jonkun toisen asiaan kuulumattoman kanssa tuollaisissa asioissa, ja niin teenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Ei ole noin. Ikinä en pyydä ystäviltäni palveluksia. Kun tarjoavat apuaan niin olen onnellinen ja tiedän, että minusta välitetään. Erotessa soitin muuttofirman hoitamaan muuton. Ihana työkaveri tarjosi tuolloin apua ja kiitin kovasti. Autoa minulla ei ole, mutta kyydin tarjoajia on ollut monia. Koskaan en ole pyytänyt. Näitä ihmisiä auttaisin välittömästi, jos apua pyytäisivät ja tarjoaisin apua elämän mullistushetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Ei ole noin. Ikinä en pyydä ystäviltäni palveluksia. Kun tarjoavat apuaan niin olen onnellinen ja tiedän, että minusta välitetään. Erotessa soitin muuttofirman hoitamaan muuton. Ihana työkaveri tarjosi tuolloin apua ja kiitin kovasti. Autoa minulla ei ole, mutta kyydin tarjoajia on ollut monia. Koskaan en ole pyytänyt. Näitä ihmisiä auttaisin välittömästi, jos apua pyytäisivät ja tarjoaisin apua elämän mullistushetkellä.

Hienoa. En tajua, miten kaikille ihmisille ei riitä se, että odottavat, tarjoaako joku apuaan, ja jos ei hoitavat asiat itse, kuten ihmisen kuuluukin. Ei sinun elämäsi ole muiden vastuulla, ei edes ystävien. Aika rasittavaa olisi olla sellaisten ystävä, joka kuvittelee hänen elämänsä olevan jotenkin vastuullani.

Ei kiinnosta lässytys. Ennemminkin niin, ettei kukaan häiritse kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Muuttofirmat hoitaa muutot, ei ystävät. Entä jos muuttoapuna ollut ystäväsi asuu lopun elämäänsä samassa asunnossa? Missä on sun vastavuoroisuutesi silloin? Ei missään vaan sinä olet hyväksikäyttäjä, jos et maksanut ystävällesi muuttoavusta.

Juuri näin! Minäkin kyllä muutin aikana, jolloin olin ystävä yhden itseään erinomaisena ystävänä toisille, minullekin, pitävän ihmisen kanssa. Eipä silti tullut mieleenikään kysyä häntä siivoamaan asuntoa, johon minä muutin. Hän oli pyytänyt kyllä minua. Ei v*ttu että oli hirveää. En tajua, kuka ystävä haluaa kaverinsa saatana hinkkaavan omaa keittiötään. Eipä tämä erinomainen ihminen myöskään tarjoutunut tulemaan apuuni :) Minusta on paljon tehokkaampaa toimia yksin, kuin jonkun toisen asiaan kuulumattoman kanssa tuollaisissa asioissa, ja niin teenkin.

Minäkään en pyydä ystäviltäni asioita, joista jäisin loppuelämäkseni kiitollisuudenvelkaan. Vastavuoroisuuden kannattajat ovat hyvin usein haluamassa milloin mitäkin palvelusta ystäviltään, vaikka näillä ystävillä ei olisi mitään tarvetta saada vastapalveluksia nyt eikä myöhemminkään. Ei tuo ole ystävyyttä vaan hyväksikäyttöä. Ystävää voi auttaa tarpeen mukaan, jos se sillä hetkellä sopii ja auttamistapa on sellainen, millä haluaa auttaa. Mutta ei pidä auttaa vain siksi, että toinen jäisi vuosiksi tai kenties vuosikymmeniksi kiitollisuudenvelkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Ei ole noin. Ikinä en pyydä ystäviltäni palveluksia. Kun tarjoavat apuaan niin olen onnellinen ja tiedän, että minusta välitetään. Erotessa soitin muuttofirman hoitamaan muuton. Ihana työkaveri tarjosi tuolloin apua ja kiitin kovasti. Autoa minulla ei ole, mutta kyydin tarjoajia on ollut monia. Koskaan en ole pyytänyt. Näitä ihmisiä auttaisin välittömästi, jos apua pyytäisivät ja tarjoaisin apua elämän mullistushetkellä.

Itse ajattelen samoin. Pyrin selviämään itsekseni, en tahdo rasittaa ketään, mutta mielelläni olen ystävien apuna. En kuitenkaan sellaisten, jotka tinkaavat voisinko vaihtaa työvuoroa, kun kerron olevani valitettavasti töissä hänen muuttonsa aikaan. Tai jotka pyytävät baarissa suoraan pankkikorttiani lainaan, koska kyllähän ystävä tarjoaa, kun oma tili on pian miinuksella. Minun ajatukseni on juuri se, että ystävyys on vastavuoroisuutta, että apua tarjotaan ja saadaan, mutta sitä apua ei vaadita.