Yksinäinen, miksi et etsi ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.

Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.

Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.

Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.

Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.

Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.

Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.

Sinä et näytä ymmärtävän, että ystävyydessä on kyse vastavuoroisuudesta, ei hyväksikäytöstä.

Vastavuoroisuus on hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli jos minä saisin valita mulla ois paljon eri ystäviä, joiden kanssa tekisin eri asioita. Minua ahdistaa sellainen hirveä ajattelu, että koska olen ystäväsi, minun pitää jotenkin tehdä asioita sinun hyväksesi. Senhän (avun ja tuen antamisen) pitäisi olla aivan vapaaehtoista, eikä asettua ystävyyden tielle mitenkään.

Aito ystävyys on vastavuoroista.

Jos pyydät jotakin, sinun pitää myös antaa jotakin. Tästä ei pidetä mitään kirjaa, tietenkään, mutta jos esim. ystäväsi auttaa sinua muutossa, mutta sinä et suostu auttamaan häntä hänen muutossaan - koska ei satu huvittamaan - niin voit sanoa hyvästit sille ystävälle. 

Kaiken ydin on samanmielisyys ja vastavuoroisuus. Jos haluat ystäviä, niin sinun pitää hyväksyä tämä.

Muuttofirmat hoitaa muutot, ei ystävät. Entä jos muuttoapuna ollut ystäväsi asuu lopun elämäänsä samassa asunnossa? Missä on sun vastavuoroisuutesi silloin? Ei missään vaan sinä olet hyväksikäyttäjä, jos et maksanut ystävällesi muuttoavusta.

Juuri näin! Minäkin kyllä muutin aikana, jolloin olin ystävä yhden itseään erinomaisena ystävänä toisille, minullekin, pitävän ihmisen kanssa. Eipä silti tullut mieleenikään kysyä häntä siivoamaan asuntoa, johon minä muutin. Hän oli pyytänyt kyllä minua. Ei v*ttu että oli hirveää. En tajua, kuka ystävä haluaa kaverinsa saatana hinkkaavan omaa keittiötään. Eipä tämä erinomainen ihminen myöskään tarjoutunut tulemaan apuuni :) Minusta on paljon tehokkaampaa toimia yksin, kuin jonkun toisen asiaan kuulumattoman kanssa tuollaisissa asioissa, ja niin teenkin.

Minäkään en pyydä ystäviltäni asioita, joista jäisin loppuelämäkseni kiitollisuudenvelkaan. Vastavuoroisuuden kannattajat ovat hyvin usein haluamassa milloin mitäkin palvelusta ystäviltään, vaikka näillä ystävillä ei olisi mitään tarvetta saada vastapalveluksia nyt eikä myöhemminkään. Ei tuo ole ystävyyttä vaan hyväksikäyttöä. Ystävää voi auttaa tarpeen mukaan, jos se sillä hetkellä sopii ja auttamistapa on sellainen, millä haluaa auttaa. Mutta ei pidä auttaa vain siksi, että toinen jäisi vuosiksi tai kenties vuosikymmeniksi kiitollisuudenvelkaan.

Samaa mieltä. Pahoitin mieleni todella pahasti, kun tämä muuttoapuun minua kysynyt "ystävä" piti itseään minua parempana ystävänä ja arvosteli minua hyvänpäivän tuttavana itseään pitäväksi. Ilmeisesti siis syynä nihkeä suhtautumiseni hänen toiveittensa, joista en pitänyt, toteuttamiseen. Joskus kysyin häntä lähtemään seurakseni Vermon raveihin, ei lähtenyt. Siinä se mahtava vastavuoroisuus.

Joskin olen ihminen, joka ei nauti tekemisestä, jos se ei ole toiselle mieleen.

Ja kyllä meitä moni asia tai kiinnostuksen kohde yhdistikin, ennen kuin joku kuvittelee, että olimme tyystin erilaisia. Ja innostuin monista asioista, joita hän ehdotti tekemiseksemme. Mutta se ei sitten riittänyt tälle ystävä-nirppanokalle.

Minä teen vuorotyötä ja siinä kuviossa tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi, jos olisi kumppani ja perhe. Yksinäisyyttä kun tuntee silloin, kun tulee myöhään tyhjään kotiin ja se on myöhäinen aika soitella tai viettää aikaa jonkun kanssa.

Ja vaikka uusia ihmisiä tulee tai tulisikin elämään niin tietää, että ystävyyden hoidot menee sillä kaavalla, että tapaamiset pitää sopia hyvissä ajoin. Itse kaipaan enemmän sitä spontaania elämää, mitä oli nuorempana, kun törmäsi kaupungilla johonkuhun ja saattoi vain hengailla. Tai jos lähti baariin, joko törmäsi johonkuhun hengailukaveriin tai ainakin tiesi, että tuttuja on liikkeellä. Toisaalta ymmärrän, että vaikka tuosta haaveilen, olen itsekin muuttunut ja vanhentunut. En siis itsekään enää välttämättä vain jaksa lähteä yllättäen jonnekin. Vähän kuten eilen uutenavuotena. Ehdotin kaverille samana päivänä, että lähtisi edes yksille illalla. Hän ensin suostui, mutta sitten perui, koska ei sanojensa mukaan jaksanutkaan vaan menisi nukkumaan.

Sellaista se on nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

Ei tietysti kannatakaan, mutta hehän eivät olekaan kovin kauaa yksinäisiä vaan yksinäisyys on hyvin tilapäistä esim paikkakunnan vaihdoksen tms vuoksi. Heidän on  helppoa ystävystyä, eivät ole vaativia eivätkä hankalia ja heille on tarjolla sellaisia ihmisiä, joilla riittää oikein hyvin aikaa heillekin. 

Totesin itsestäni, etten kykene sellaiseen molemminpuoliseen vuorovaikutukseen, mitä ystävyydessä vaaditaan. Kyllästyin siihen paskaan fiilikseen, jonka se aiheutti että muut aina ottaa yhteyttä ja tekee niitä ystäväjuttuja mitä itse en saa kirveelläkään aikaiseksi, joten olen pyrkinyt vähentämään ystäväsuhteet niihin nettityyppeihin joiden kanssa voi viestitellä milloin haluaa vailla omantunnon tuskia. Eiköhän se ole parempi näille ex-ystävillekin niin eipähän tarvi enää yksipuolisesti harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin moni täällä kirjoittaa, että on yksinäinen. Varmasti jokaiselle löytyy joku.

Joku löytyy aivan varmasti, mutta ei sellaista jonka seurassa viihtyisi. On parempi olla rehellisesti yksin kuin viettää väkisin aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa henkinen yksinäisyyden tunne on suorastaan musertava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Onko todella liikaa vaadittu, että kaveri olisi suht tasapainoinen ja osaisi käyttäytyä ihmisiksi?

On se. Jos et ole innolla yrittämässä ystävystyä joka ikisen vastaantulevan puliukon kanssa, et ole oikeasti yksinäinen, vaan nirso marttyyri.

Olen yrittänyt, mutta samanhenkisiä ihmisiä on kai sitten vain niin vähän. Tai pidän turhan epätyypillisistä asioista tai jotain, en tiedä. Olen hyvin ekstrovertti ja tutustun helposti ihmisiin, mutta syvempiä suhteita ei oikein tule, osittain myös siksi, että ei ole yhteisiä intressejä juuri kenenkään kanssa.

Se on ärsyttävää, että vaikka kuinka pystyy olemaan yksin, niin et koskaan pysty saavuttamaan täyttä aivojesi kapasiteettiä olemalla yksin, vaan siihen tarvitsee aina vähintään yhden ihmisen, joka ymmärtää ja jonka kanssa voi puhua. Muuten minä ainakin keskityn vain ja ainoastaan omiin asioihini ja itseni kehittämiseen mieluummin, kuin yrittäisin havuta jotain kavereita itselleni, missä sinä joudut melkein aina olemaan se kysyvä/ perässä juokseva osapuoli. Muutenkin jos on yrittänyt olla jonkun ''kaveri'', ovat he useimmiten olleet ärsyttävän tylsää ja apaattista seuraa tai sitten heitä kiinnostaa vain ihmiset, jotka jo valmiiksi tuntevat muita paljon ja suhteista ei itselleen saa pääasiassa yhtään mitään, kun toinen vain havittelee jotain ''hienoja ihmisiä'' ja koittaa nuolla näiden persauksia. Minä olen päättänyt, että en enää ikinä laita tikkua ristiin kenenkään takia, vaan saavat muut tulla ihan itse kysymään tai juoksemaan minun perässäni, sama koskee seurustelusuhde-asioita.

En jaksa ja ehdi olla niiden kanssa kumminkaan paljon. Enka välttämättä edes kuunnella. Olen siis itse huono ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Eli sinusta yksinäinen ihminen on jotenkin huonompi kuin kymmeniä vuosia saman ystäväporukan omannut ihminen ja huonompien on parempi pysyä poissa tällaisten parempien ihmisten porukoista. Sinusta yksinäinen ihminen ei ansaitse edes mahdollisuutta ystävystyä kenen tahansa kanssa, ehei, vaan yksinäisen on löydettävä ystävänsä muista yksinäisistä tai oltava jatkossakin yksinäinen.

Tuohan on ihan sama kuin sanoisit, ettei tietyn väriset ihmiset kelpaa sun ystäväksi koska ova väärän värisiä.

Etsin kyllä ystäviä, mutten tältä palstalta.

Kuka edes tahtoisi tutustua sellaiseen yksinäiseen, joka käyttää kaiken vapaa-aikansa koittaen epätoivoisesti saada seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Eli sinusta yksinäinen ihminen on jotenkin huonompi kuin kymmeniä vuosia saman ystäväporukan omannut ihminen ja huonompien on parempi pysyä poissa tällaisten parempien ihmisten porukoista. Sinusta yksinäinen ihminen ei ansaitse edes mahdollisuutta ystävystyä kenen tahansa kanssa, ehei, vaan yksinäisen on löydettävä ystävänsä muista yksinäisistä tai oltava jatkossakin yksinäinen.

Tuohan on ihan sama kuin sanoisit, ettei tietyn väriset ihmiset kelpaa sun ystäväksi koska ova väärän värisiä.

Pikemminkin tuntuu olevan niin, että yksinäisten mielestä yksinäiset ovat huonompia. Se nyt vaan on fakta, että toisella yksinäisellä on varmasti paljon enemmän aikaa ja tarvetta uudelle ystävälle kuin sellaisella, jolla on jo ihan riittävästi ystäviä ja kavereita. 

- eri

Saahan niitä sellaisia ihmisiä elämäänsä, joista ei oikeasti välitä, eivätkä he ikeasti välitä. Kunnon ystäviä taas on vaikeaa löytää.

Vierailija kirjoitti:

Saahan niitä sellaisia ihmisiä elämäänsä, joista ei oikeasti välitä, eivätkä he ikeasti välitä. Kunnon ystäviä taas on vaikeaa löytää.

Mun mielestä kunnon ystäviä ei ole mitenkään vaikea löytää. Se vaan vaatii aikaa ja tutustumista moniin erilaisiin ihmisiin. Joistakin tulee vuosien myötä kavereita ja joistain kavereista vuosien myötä ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

En ymmärrä logiikkaasi. Onhan se ystäviä etsivä itsekin yksinäinen. Miksi ne muut yksinäiset olisi jotenkin huonompia, hankalia, outoja, jos ei hänkään ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

En ymmärrä logiikkaasi. Onhan se ystäviä etsivä itsekin yksinäinen. Miksi ne muut yksinäiset olisi jotenkin huonompia, hankalia, outoja, jos ei hänkään ole?

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutten ymmärrä logiikkaassi. Olen yksinäinen enkä todellakaan kuvittele, etten olisi hankala, outo ja haasteellinen tapaus. Olen Asperger-piirteinen aistiyliherkkyyksistä kärsivä introvertti, olen kiinnostunut enimmäkseen aika erikoisista asioista jne. Olen myös varma siitä, että eri tavoin hankalat ja oudot ihmiset on yliedustettuina yksinäisten joukossa - syistä jotka on varmasti helppo ymmärtää, jos asiaa vähänkin ajattelee.

Ihanneystäväni olisi varmaan samoilla tavoilla erilainen kuin mäkin, mutta kuinka todennäköistä sellaiseen törmääminen on? Ainakin omien kokemusteni perusteella erittäin epätodennäköistä. Suurin osa meistä "hankalista" yksinäisistä on hankalia sellaisilla tavoilla, jotka sopii huonosti yhteen omien erityistarpeideni ja omituisuuksieni kanssa.

Uskonkin löytäväni ystäviä helpommin niiden joukosta, joilla on jo valmiiksi kavereita. Ne kun on todennäköisemmin sellaisia ihmisiä, jotka tulee monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja pystyy sopeutumaan myös omiin erityispiirteisiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen minäkin. Yksinäisille ei tunnu toinen yksinäinen kelvata. Sen uuden parhaan kaverin pitäisi olla todella suosittu myös muiden parissa, eli yksinäiset olettavat että hänen uusin paras kaverinsa jättää kaikki muut ja keskittyy olemaan vain hänen kaverinsa. Jos on yksinäinen niin paras tapa löytää ystävä on alkaa ystävystymään toisten yksinäisten kanssa, ei niiden joilla on jo kymmeniä vuosia ollut samat ystäväporukat jne.

Mistä tiedät, että yksinäisen on helpointa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa? Ja miksi niin olisi?

Ohis. ...toisella yksinäisellä on enemmän tarvetta ja aikaa uudelle ystävälle. Siksi kannattaisi yrittää tutustua muihin yksinäisiin eikä juuri niihin, joilla ei ole uusille ystäville sen paremmin tarvetta kuin aikaakaan.

Toisaalta yksinäisillä on aina joku syy sille, miksi niillä ei ole kavereita. Jotkut ei kunnolla osaa ystävystyä tai pitää ystävyyssuhdetta yllä. Jotkut on vaativia sen suhteen, millaisten ihmisten kanssa ne suostuu tai pystyy ystävystymään. Jotkut on muuten vaan hankalia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa muiden on vaikea tulla toimeen. Miksi yksinäisen kannattaisi käyttää aikaansa tällaisiin haasteellisiin tapauksiin, kun tarjolla on myös sellaisia ihmisiä joilla on jo joitain kavereita mutta silti hyvin aikaa myös uusille ihmisille?

En ymmärrä logiikkaasi. Onhan se ystäviä etsivä itsekin yksinäinen. Miksi ne muut yksinäiset olisi jotenkin huonompia, hankalia, outoja, jos ei hänkään ole?

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutten ymmärrä logiikkaassi. Olen yksinäinen enkä todellakaan kuvittele, etten olisi hankala, outo ja haasteellinen tapaus. Olen Asperger-piirteinen aistiyliherkkyyksistä kärsivä introvertti, olen kiinnostunut enimmäkseen aika erikoisista asioista jne. Olen myös varma siitä, että eri tavoin hankalat ja oudot ihmiset on yliedustettuina yksinäisten joukossa - syistä jotka on varmasti helppo ymmärtää, jos asiaa vähänkin ajattelee.

Ihanneystäväni olisi varmaan samoilla tavoilla erilainen kuin mäkin, mutta kuinka todennäköistä sellaiseen törmääminen on? Ainakin omien kokemusteni perusteella erittäin epätodennäköistä. Suurin osa meistä "hankalista" yksinäisistä on hankalia sellaisilla tavoilla, jotka sopii huonosti yhteen omien erityistarpeideni ja omituisuuksieni kanssa.

Uskonkin löytäväni ystäviä helpommin niiden joukosta, joilla on jo valmiiksi kavereita. Ne kun on todennäköisemmin sellaisia ihmisiä, jotka tulee monenlaisten ihmisten kanssa toimeen ja pystyy sopeutumaan myös omiin erityispiirteisiini.

Montako ystävää olet jo löytänyt?