Yksinäinen, miksi et etsi ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Olen luovuttanut, koska kukaan ei halua olla mun ystävä.

Sama. Kyllä sen huomaa keskustellessa, että minä olen ainoa joka esim kyselee toiselta jotain, muuten oltaisi hiljaa. En voi pakottaa ketään kiinnostumaan itsestäni.

Ystävät eivät korvaa rakastettua ja elämän kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.

Sama tilanne. Pitkään koetin olla kaveri ihmisten kanssa, joiden kanssa ajan viettäminen ja viestittelykin tuntui työltä ja vei voimia. Ajattelin, että en minä voi tuntea yksinäisyyttä, kun ympärilläni on ihmisiä, jotka aktiivisesti pyytävät näkemään ja viestittelevät. Mutta kun ei se kaikkien kanssa vain toimi. Helpompi olla yksin kuin yrittää väärien kanssa.

Up

Kaikki ystävät jättää ennenpitkää vaikka itse yrittää olla hyvä ystävä. En tahdo enää traumoja.

Köyhä! Miksi et hae rahaa pankista ja lakkaa olemasta köyhä?

Läski! Miksi et liiku enemmän ja syö vähemmän ja lakkaa olemasta läski?

Narkkari! Miksi et lopeta rännäämisrä ja lakkaa olemasta narkki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Eli yksinäinen syyttäköön itseään ja nirsouttaan, jos ei ole innolla tutustumassa syrjäytyneisiin mielisairaisiin stalkkereihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.

Jatkan vielä, että mietin, että mistähän tämäkin johtuu. Itse veikkaan sitä, että minua kasvatettiin esittämään ystävällisempää, kuin olenkaan, eikä kaikkia tunteitani hyväksytty, enkä siis saanut olla kasvaessani oma itseni, vaan joku mukava ystävä toisille. En enää halua olla, olen mieluummin oma itseni. Lapsena vielä olin tosin oma itseni, mutta siis siitä haukuttiin ja lyötiin alas. Kuvittelen tuolla jossain silti olevan ystävän, jolle se, mikä oikeasti olen ei olisi ongelma. En vain ole tutustunut häneen vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.

Minut on useampi kaveri feidannut syystä tai toisesta, myös sairastuminen masennukseen karsi väkeä ympäriltäni. Haluaisin uusia kavereita, mutta itsetunto on vuosien mittaan karissut ja se varmasti huokuu olemuksestani. Olen aika varautunut uusien ihmisten seurassa, joka myös hankaloittaa ihmisiin (+ minuun) tutustumista.

Up

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ystävät jättää ennenpitkää vaikka itse yrittää olla hyvä ystävä. En tahdo enää traumoja.

Toivon, että eräällä oinaalla joka suuttui minulle on sama kokemus ja tunnelma ihmisistä. Tiedän, että ainakin pari ihmistä itseni mukaanlukien on feidannut hänet elämästään. Hän kuvitteli itsensä olleen meitä ystäviään parempi ystävänä, ja arvosteli. Sinä et tosin varmaankaan ole lainkaan sellainen, mutta tuli nyt vain mieleen tämä inhottava ex ystäväni. Itseasiassa taitaa hänellä olla niitä ystäviä silti.

Up

Vierailija kirjoitti:

Ystävät eivät korvaa rakastettua ja elämän kumppania.

Ja sama toisin päin.

Miksi ap kuvittelet, ettei yksinäinen olisi yrittänyt? Olen varmasti yrittänyt enemmän kuin useimmat ison kaveripiirin omaavat, mutta aina huomaan jääneeni c-luokan kaveriksi ja/tai hyväksikäytettäväksi, johon otetaan itse yhteyttä vain kun tarvitaan jotain palvelusta, tai kun kukaan ns. oikea ystävä ei ole saatavilla.

Joskus laskin kahteenkymmeneen näitä menneitä yritelmiä jotka vain kuivuvat kasaan muutaman kuukauden - vuosien jälkeen, kun huomaan ihmissuhteen yksipuolisuuteen ja lakkaan itse olemasta se ainoa kannatteleva tekijä. Nyt kun ikää on 40, en taida enää edes jaksaa yrittää, kun pettymyksiä on takana niin paljon. Miten sitä jaksaisi olla avoin ja iloinen ja yritteliäs, kun takaraivossa on ne kymmenet vastaavat kerrat joista ei jäänyt lopulta kuin paha mieli ja tyhmä tunne miten ei heti huomannut ettei olekaan toiselle ollenkaan tärkeä, edes vuosien (luulemani) kaveruuden jälkeen?

Toisaalta myös ymmärrän miksi minun kanssani ei ystävystytä - en pidä asioista joista suurin osa pitää (esim. konsertit, kuppilat, jne yleiset ajanviettotavat), minulla ei ole lapsia joten en tutustu muihin niiden kautta, ja harrastukseni ovat yksilösuoritteisia. Kaipaisin kuitenkin seuraa esim. ihan jutteluun, museoissa käymiseen, matkailuun, uusien ravintoloiden kokeiluun, ylipäätään sellaiseen tekemiseen jossa painotus on enemmän kahdenkeskisessä toiminnassa eikä jossain räyhäkkäässä menemisessä. Tuntuu taas että suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaisi mennä juurikin terassille, esityksiin, shoppailemaan, jne jne jotka itselleni eivät ole edes neutraaleja, vaan todella epämiellyttäviä tapoja viettää aikaansa. En ole uskonnollinen, en kiinnostunut politiikasta, jne, joten kaikki ehdotettu yhdistys- yms. toiminta on myös sellaista jota en koe ollenkaan omakseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

No kyllä mä silti yksin täällä olen, eli yksinäinen. Ja tuossahan kysyttiin"miksi et etsi ystäviä", siihen vastasin.

Vaikea vajaan nelikymppisen sinkun ja lapsettoman on enää uusia kavereita saati ystäviä löytää.On pari ystävää mutta heilläkin ruuhkavuodet pienien lapsien kanssa joten ei lapseton sinkku enää sinne joukkoon sovi.Yksitellen tippuvat matkan varrelle kun en enää jaksa olla se joka yrittää ylläpitää suhteita yllä. Ja kun olen vähentänyt kuulumisten kyselyä ja yhdessä tekemisten ehdottelua niin huomannut että ei kukaan pidä minuun yhteyksiä.Minä olen yrittänyt mutta kun se on yksipuolista niin ei sitä montaa vuotta sellaistakaan jaksa.Kysyisivät edes joskus mitä MINULLE kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Oletko lukenut Suomi24:n keskusteluja? Joukossa on varmasti paljon normaaleja ja mukavia ihmisiä, mutta iso osa viesteistä on selvästi sellaisten tyyppien kirjoittamia, joista on henkinen tasapainoisuus kaukana. Ymmärrätkö lainkaan, millaisen riskin ottaisin jos etsisin avoimesti livekavereita sellaisten ihmisten joukosta? Asun pienessä kaupungissa ja olen sen verran omituinen ihminen, etten pysty kertomaan itsestäni paljoakaan uusille tuttavuuksille ilman, että innokas stalkkeri pystyy selvittämään missä asun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.

Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.

Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.

Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁

Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.

No kyllä mä silti yksin täällä olen, eli yksinäinen. Ja tuossahan kysyttiin"miksi et etsi ystäviä", siihen vastasin.

Muistan myös miten minulle sanottiin nuorena ollessani jotenkin hyvin ikävästi, että nuorena ihminen ne ystävät löytää, ei enää vanhempana, eli annettiin ymmärtää, että minun pitää pitää yhteyttä niihin sen hetkisiin ystäviini, vaikka heidän seuransa ei antaisikaan mitään, koska en saa muita ystäviä.

Olin sitten niin tyhmä, että "pidin kiinni" näistä ystävistä, kunnes lopulta annoin heidän mennä, eikä kukaan ole soitellut perään. Kun mietin, että olisin käyttänyt senkin energiani johonkin ihan muuhun.

-eri