Lue keskustelun säännöt.
Yksinäinen, miksi et etsi ystäviä?
01.01.2019 |
Niin moni täällä kirjoittaa, että on yksinäinen. Varmasti jokaiselle löytyy joku.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
Sellainen ihminen, joka ei odota hyvää mieltä itselleen ystävän kanssa olemisesta on kertakaikkinen kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
Se, etteivät saaneet ei ole mikään ihme, olin masentunut yms. Mutta aika paskoja olivat, jos eivät odottaneetkaan nauttivansa seurastani. Miksi ihmeessä sitten esittivät ystävääni? Eivät ole tosiaan siis perään soitelleet, oli minun voimieni varassa ystävyyden jatkuminen. Ja kun niitä ei enää ole, ei heistä ole minulle enää mitään iloa. Veivätkin lähinnä vin voimiani, se oli tavallaan tietenkin oma valintani, mutta kaipa sitten kuvittelin olevani iloksi heille. Kun kerran en, niin haistakoon p*skan sitten vaan, en tartte mitään s*atanan almuja, vaan välittäviä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
No kyllä mä silti yksin täällä olen, eli yksinäinen. Ja tuossahan kysyttiin"miksi et etsi ystäviä", siihen vastasin.
Muistan myös miten minulle sanottiin nuorena ollessani jotenkin hyvin ikävästi, että nuorena ihminen ne ystävät löytää, ei enää vanhempana, eli annettiin ymmärtää, että minun pitää pitää yhteyttä niihin sen hetkisiin ystäviini, vaikka heidän seuransa ei antaisikaan mitään, koska en saa muita ystäviä.
Olin sitten niin tyhmä, että "pidin kiinni" näistä ystävistä, kunnes lopulta annoin heidän mennä, eikä kukaan ole soitellut perään. Kun mietin, että olisin käyttänyt senkin energiani johonkin ihan muuhun.
-eri
Eli opetettiin niin, että se, että muut välittävät minusta ei ole mitenkään tarpeellista. Tarpeellista muka oli vain se, että minä välittäisin ystävistäni, ja siihen ei mitenkään kasvattajapaskani mukaan riittänyt tai kelvannut se, että olen oma itseni, olen minä, ei, vaan siihen opetettiin saatana esittämään vain mukavaa ja välittävää. Ja sitä piti esittää, vikkei aidosti niin paljon muista välittänytkään.
Harmittaa, että toimin tuon kusipääpaskiaisien esittämien ohjeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.
Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Tällainen ajattelu ystävyydestä on jotenkin ihan sairasta. Minusta ystävän pitää olla sellainen, että hänen kanssaan tarvitsee olla vain, kun itseä huvittaa. Olisi kamalaa, jos ystäväni olisi niin itsekeskeinen, että vaatisi jotakin muuta. Eipä tuntuisi pahalle myös, jos ystäväni olisi kanssani, jos ei huvita. Mutta ilmeisesti sinua ei itsekeskeisenä ihmisenä sellainen mitenkään häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.
Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa.
Eli ovat siis hyväksikäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Eihän siinä tapauksessa ole yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mukana sivistyneissä piireissä... ja junteilla on liikaa komplekseja, jonka vuoksi kaveeraminen on pikemminkin rasite. Pitäisi etsiä parempaa tekemistä, ja ystävät tulee siinä ohessa, jos on tullakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.
Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa.
Eli ovat siis hyväksikäyttäjiä.
Voihan sitä niinkin ajatella, mutta hyväksikäyttö on molemminpuolista. Kas kun se ystäväkin haluaa välillä lähteä ilman puolisoa ja lapsia käymään jossain kodin ulkopuolella, ihan vaikka vain kahvilla tai shoppailemassa, ja kysyy ystävältään, huvittaisiko tätä lähteä mukaan. Ystävien ja kavereiden kanssa tekeminen on vaihtelua perheen ja muiden läheisten kanssa tekemiseen tai yksin tekemiseen. Ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Onko todella liikaa vaadittu, että kaveri olisi suht tasapainoinen ja osaisi käyttäytyä ihmisiksi?
Kyllä etsin. Työpaikaltakin, mutta selvästi on vastattu ettei ehdi, kun olen pyytänyt kylään tai tapahtumaan. Kuulun facen ystäväryhmiin. Ketään en ole tältä paikkakunnalta bongannut niistä. Työkavereiden kanssa tavataan ajoittain porukalla, mutta ei siis mitenkään ole ystävystytty. Muilla tuntuu olevan ystäviä paljon ja aika tiukilla.
Neljä ystävää on, jotka elämä on kuljettanut muualle. Ei juuri enää tavata. Soitellaan muutaman kerran vuodessa. Ei ole kaveria lenkille, kahville, tapahtumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.
Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa.
Eli ovat siis hyväksikäyttäjiä.
Voihan sitä niinkin ajatella, mutta hyväksikäyttö on molemminpuolista. Kas kun se ystäväkin haluaa välillä lähteä ilman puolisoa ja lapsia käymään jossain kodin ulkopuolella, ihan vaikka vain kahvilla tai shoppailemassa, ja kysyy ystävältään, huvittaisiko tätä lähteä mukaan. Ystävien ja kavereiden kanssa tekeminen on vaihtelua perheen ja muiden läheisten kanssa tekemiseen tai yksin tekemiseen. Ei sen kummempaa.
Niin, se toinen kaipaisi ehkä aitoa välittäjää, tuollaiset ihmiset ovat hänelle täysin turhia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Mulla ei ainakaan ole näin. Vaan olen hylännyt ihmiset ympäriltäni yksi kerrallaan, koska en saa heidän kanssaan olemisesta mitään. Silti sellaista ystävää kaipaisin, jonka seurasta saisi hyvää mieltä ja onnea.
Todennäköisesti hylkäämäsi ihmisetkään eivät saaneet sinun seurastasi hyvää mieltä ja onnea, mutta he eivät sellaista sinulta odottaneetkaan. Joskus yksinäisyyden syynä on liian korkeat odotukset ystävyydestä. Halutaan jotain, mikä on todennäköisempää amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa kuin tavallisten työssäkäyvien suomalaisten arjessa.
"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.
Tavallisesta ihmisestä, jonka elämä on tasapainossa, on välillä ihan mukavaa jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin vain puolison, omien vanhempien tai sisarusten ja mahdollisten omien lasten. Ihan mukavaa välillä käydä jonkun kanssa jossain, kuten vaikka kahvilla tai shoppailemassa. Eivät he odota ystävistään mitään suurta mielihyvää tai onnentunteita vaan ihan arkista jutustelua sekä sitä, että tehdään jotain joskus yhdessä. Hyvin monille riittää ihan vaan oma perhe ja sitten työpaikalla juttelu työkavereiden kanssa.
Eli ovat siis hyväksikäyttäjiä.
Voihan sitä niinkin ajatella, mutta hyväksikäyttö on molemminpuolista. Kas kun se ystäväkin haluaa välillä lähteä ilman puolisoa ja lapsia käymään jossain kodin ulkopuolella, ihan vaikka vain kahvilla tai shoppailemassa, ja kysyy ystävältään, huvittaisiko tätä lähteä mukaan. Ystävien ja kavereiden kanssa tekeminen on vaihtelua perheen ja muiden läheisten kanssa tekemiseen tai yksin tekemiseen. Ei sen kummempaa.
Niin, se toinen kaipaisi ehkä aitoa välittäjää, tuollaiset ihmiset ovat hänelle täysin turhia.
Ja juuri tuollaiset ihmiset olen hylännyt. En koe menettäneeni siinä mitään, paitsi toiveen siitä, että joku välittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.
Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.
Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.
Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Eikö sinusta tunnu pahalta, että ystäväsi vastaa tarpeisiisi kärsien siitä, että sulla on niitä? En oikein voisi olla ystävä ihmiselle, josta mun pitäisi välittää velvollisuudesta, jos ei huvita.
Ei tunnu pahalta, että ystäväni tekee joskus jotain minun mielikseni, koska teen joskus jotain hänen mielikseen. Kuten sanoin, molempien pitää tuntea saavansa jotakin tästä ystävyyssuhteesta. Kaiken taustalla on samanmielisyys ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. Tätä se ystävyys on.
Minusta tuo ei ole ystävyyttä. Aito ystävä kavahtaisi vaatimusta siitä, että toinen tekisi jotain itselleen epämieluisaa, koska minä tarvitsen tätä. Kyllä se apu pitää etsiä niistä, jotka sitä haluavat antaa.
Eli minusta jokainen on vastuussa itsestään, eli etsiä sellaisen ystävän, joka haluaa tehdä kanssasi sitä jotain asiaa. Epäsivistynyttä olettaa, että yksi ystävä kärsii sinun tarpeittesi takia. Ei hän ole tarpeistasi mitenkään vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai pakko ole, jos viihtyy yksin? 😁
Sitten ei ole yksinäinen, jos ei ystäviä kaipaakaan, d-uhh. Toinen juttu nää "yhyy yhyy miksen saa ystäviä" kun eivät ole edes viitsineet tikkua ristiin laittaa. Itsellä riitti viesti suomi24:n yksinäisyys-palstalle ja löytyi heti pari hyvää tyyppiä.
Jotenkin musta tuntuu, että Suomi24 on yksi viimeisitä paikka josta voisin löytää ystävän. Tai ainakin porukka siellä on sellaista, että luultavammin päätyisin jonkun syrjäytyneen mielenterveysongelmaisen stalkkerin uhriksi kuin löytäisin ihmisen, jonka kanssa mun olisi mukava viettää aikaa.
Ehkäpä juuri tällaiset ennakkoluulot estävät teitä löytämästä ystäviä, kun niitä ystäviä pitäisi saada vain jostain laatukaverikaupasta ja silmät suljetaan kaikilta muilta.
Laatukaverikauppa olisi hyvä. Etsin itse ystävää, jolle mulla olisi muutama tosi omituinen (ilmeisesti) kriteeri: haluaa joskus lähteä johonkin molempia kiinnostavaan tapahtumaan tai matkalle, lyö päivän lukkoon ja ilmestyy paikalle, on kiinnostunut enemmän maailmasta kuin omasta lärvistään, osaa + haluaa jutella. Ei ole löytynyt. Jatkan silti etsimistä.
Arvelen, että tuo, joka puhui laatukaverikaupasta, tarkoittaa sitä, että aika monella yksinäisellä on kovat vaatimukset potentiaalisille ystävilleen: pitää olla saman ikäinen, samassa elämäntilanteessa jne., ja yleensä sellaisia, joilla on muutenkin paljon ystäviä ja jotka eivät jaksa enää enempää. Muunlaiset eivät käy, ja sitten ollaan yksinäisiä.
Kehottaisin teitä yksinäisiä miettimään vähän epätodennäköisempiäkin ihmisiä ystäviksi, esim. 10-15 vuotta vanhempia tai nuorempia, eläkeikäisiä jne.
Omille kavereilleni ei ole muita "vaatimuksia" kuin samanmielisyys, ja olenkin saanut erittäin hyviä ja kiinnostavia ystäviä tällä tavoin.
Se pitää myös muistaa, että ystävyys on molemminpuolista ja vastavuoroista. ei voi olla niin, että ystäviin pidetään yhteyttä vain kun itseä huvittaa. Pitää vastata myös sen ystävän tarpeisiin. Se voi tuntua joskus työltä, mutta kannattaa, jos tuntee kuitenkin tulevansa hyväksytyksi ja myös saavansa jotakin näistä ihmissuhteista.
Tällainen ajattelu ystävyydestä on jotenkin ihan sairasta. Minusta ystävän pitää olla sellainen, että hänen kanssaan tarvitsee olla vain, kun itseä huvittaa. Olisi kamalaa, jos ystäväni olisi niin itsekeskeinen, että vaatisi jotakin muuta. Eipä tuntuisi pahalle myös, jos ystäväni olisi kanssani, jos ei huvita. Mutta ilmeisesti sinua ei itsekeskeisenä ihmisenä sellainen mitenkään häiritse.
Odotat siis, että ystäväsi on aina käytettävissäsi kun sinua sattuu huvittamaan, mutta voit hyvin olla pitämättä yhteyttä jos ei satu huvittamaan? Tämä ei ole ystävyyttä vaan hyväksikäyttöä.
Sinulla ei taida olla yhtään ystävää?
"Eivät sellaista odottaneetkaan". Vaan mitä ihmettä sitten? Eivät osaa olla yksin? Säälittävää.