Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
kirjoitti:
Tämä ketju haisee toimittajalle joka haluaa tehdä juttua siitä kuinka miniät syrjivät toista mummia. Kaikki ei täsmää. Liian erinomaisen kuvan antaa ap itsestään.
Itse en koskaan päästänyt mieheni äitiä lasten lähelle. Se johtui siitä että ensimmäistä kertaa joulupöydässä kun heillä olin niin alkoi puhumaan miehen edellisestä kihlatusta. Loukkaus oli niin suuri ja tökerö ja kuvasti hänen asennettaan minuun. Oli mielestään varmasti myös kuvaamasi kaltainen täydellinen isoäiti.
Sinua kohtaan on todellakin käyttäydytty inhottavasti, sinun syysi on ollut ymmärrettävää.
On varmasti vaikeaa rakentaa huonon miniä-anoppisuhteen vuoksi, siitä täysin irrallaan olevaan isovanhempi-lapsi suhdetta :(
Vaikka anoppi käyttäytyi sinua kohtaan törkeästi, toimiko hän samoin lapsenlasten kanssa?
Onko täällä palstalla tosiaan toimittajia? vai olisiko pikemmin niin, että he ottavat täältä aiheita, mistä kirjoittelevat? Eikö ole hyvä nostaa kissa pöydälle asian suhteen? kai syyt ovat syvemmällä, kun siinä, että mummot haisee? Jos mummo on ihana ihmisenä, eikö silloin vähän pysty sietämään epätäydellisyyttäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa kysyt, että miksi et saa pitää lasta sylissä, satuttaa.
Siinähän sinä sen jo kerroit: kuka haluaa antaa lapsensa sellaiselle, joka aikoo sitä satuttaa?
Olisipa minulla ollut anoppi-mummo sellainen, joka olisi jaksanut pitää lapsiamme sylissä. Ensimmäiseni 1v. synttäreillä tokaisi, että lapsi painaa niin paljon (enemmän hoikka, kuin normipainoinen) ettei jaksa pitää sylissään. Se siitä sitten.
Erit on laulujen aiheet meillä.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minulla ollut anoppi-mummo sellainen, joka olisi jaksanut pitää lapsiamme sylissä. Ensimmäiseni 1v. synttäreillä tokaisi, että lapsi painaa niin paljon (enemmän hoikka, kuin normipainoinen) ettei jaksa pitää sylissään. Se siitä sitten.
Erit on laulujen aiheet meillä.
Aivan, täällä näyttää selkeästi olevan vähemmistönä ne vanhemmat, jotka eivät saa isovanhempia lapsiensa luokse. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisaan. Ikävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.
Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.
Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.
Ap on toimittaja.
Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.
Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.
Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.
Sinä ilmestyt näihin kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.
Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.
Että mua ottaa päähän sinunlaiset ihmiset.. Sen yhden kerran kun vastaa johonkin ketjuun niin joku provohuutelija luulee olevansa nokkela ja alkaa selittää että oon joku hemm*tin brunssimummo (mikä helve**i se nyt onkaan??). Oikeasti, hanki elämä, täällä on oikeitakin ihmisiä jotka haluavat osallistua keskusteluun ja tuoda näkemyksensä. Anteeksi nyt vaan jos sattui löytymään omakohtaista kokemusta niinkin harvinaisesta aiheesta kuin vauvavuosi. Enempää lauseita en suhun provoämmä tuhlaa.
Se koira älähti, kehen kalikka kalahti. Kiitos kun vastauksellasi vielä sinetöit asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.
Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.
Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.
Ap on toimittaja.
Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.
Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.
Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.
Sinä ilmestyt näihin kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.
Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.
Höpö höpö sanoo brunssimummo - provoilin huvikseni tasan yhdessä ketjussa kun ajatus miniöiden eristämisestä "omalla vuorollaan" herkullisen sunnuntaibrunssin muodossa kirvoitti niin happamia ja raivoisia, epäuskoisia vastauksia, että se oli jo suurta huvia. Nyt nostalgiapuuskassa heitin yhden kommentin tähän ketjuun niin työnnä ahteriisi tuo "vakiokasvo" hyvä neiti Marple. En ole anoppi vaan nuorempi, lapseton miniä. Kuoppaan nyt juhlallisesti hahmon Brinssimummo mutta se oli kyllä hyvä.
Höpsistä kulta pieni. Älä viitsi räpiköidä enää housut nilkoissa ja haarat pissassa, jäit kiinni ties monennettako kertaa.
Täytyy sinänsä ihmetellä, mikä ihmisen elämässä on pielessä, jos saa kiksinsä tuntemattomien ihmisten ärsyttämisestä anonyymilla nettipalstalla... Taitaa olla miehen, tai pikemminkin perheen ja rakkauden puutteesta. Mutta hei, ota kolmas kissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtuu, jos
1) vauvan ollessa isän/äidin sylissä sanot että "saanko ottaa hänet syliin / minä voin pidellä häntä jos sinun haluat... (riisua takin, syödä rauhassa, vastata puhelimeen tms.)"?
2) lapsi leikkii lattialla ja kysyt vanhemmalta "saanko kokeilla ottaa X:n syliin?"
3) olet lattialla lapsen touhuissa mukana ja ojennat kädet hymyillen häntä kohti?Oliko näissä itsestäänselvissä neuvoissa joku uusi painoarvo?
Eivät ne olleet neuvoja vaan kysymyksiä. Pointti oli selvittää odottaako ap että muut lukevat hänen ajatuksensa ja kantavat lapsen tarjottimella vai estetäänkö/kielletäänkö hänen aloitteensa jotenkin. Ja ap ei vastaa niihin koska on trolli ja tarina särkyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.
Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.
Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.
Ap on toimittaja.
Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.
Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.
Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.
Sinä ilmestyt näihin kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.
Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.
Höpö höpö sanoo brunssimummo - provoilin huvikseni tasan yhdessä ketjussa kun ajatus miniöiden eristämisestä "omalla vuorollaan" herkullisen sunnuntaibrunssin muodossa kirvoitti niin happamia ja raivoisia, epäuskoisia vastauksia, että se oli jo suurta huvia. Nyt nostalgiapuuskassa heitin yhden kommentin tähän ketjuun niin työnnä ahteriisi tuo "vakiokasvo" hyvä neiti Marple. En ole anoppi vaan nuorempi, lapseton miniä. Kuoppaan nyt juhlallisesti hahmon Brinssimummo mutta se oli kyllä hyvä.
Höpsistä kulta pieni. Älä viitsi räpiköidä enää housut nilkoissa ja haarat pissassa, jäit kiinni ties monennettako kertaa.
Täytyy sinänsä ihmetellä, mikä ihmisen elämässä on pielessä, jos saa kiksinsä tuntemattomien ihmisten ärsyttämisestä anonyymilla nettipalstalla... Taitaa olla miehen, tai pikemminkin perheen ja rakkauden puutteesta. Mutta hei, ota kolmas kissa!
Brunssimamma ei koskaan sortunut sanomaan toiselle "kulta pieni" koska se on klassinen hölmön tunnusmerkki. Sinulla on niin luontainen taipumus asetella solvaavia sanoja lauseeseen niin arvelen sinun olevan juuri sitä miksi toisia haukut. Solvaus sinne, solvaus tänne täyttää jonkun tyhjän paikan sielussasi. Julmahuvissa askarreltiin paskarreltiin sielu muovailuvahasta niin suosittelen lämpimästi sinulle samaa paikkausmenetelmänä.
Ihan outo ketju...ap kiittelee kuin opettaja itselleen mieluisia kommentteja, puuttuu vain arvosana tai papukaijan merkit kiitoksen lopusta ja hyökkää vääränlaisia vastauksia vastaan. Ihan kuin täällä olisi järjestetty kilpailu, kuka oppilaista osaa antaa oikeimman vastauksen hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.
Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.
Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.
Ap on toimittaja.
Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.
Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.
Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.
Sinä ilmestyt näihin kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.
Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.
Höpö höpö sanoo brunssimummo - provoilin huvikseni tasan yhdessä ketjussa kun ajatus miniöiden eristämisestä "omalla vuorollaan" herkullisen sunnuntaibrunssin muodossa kirvoitti niin happamia ja raivoisia, epäuskoisia vastauksia, että se oli jo suurta huvia. Nyt nostalgiapuuskassa heitin yhden kommentin tähän ketjuun niin työnnä ahteriisi tuo "vakiokasvo" hyvä neiti Marple. En ole anoppi vaan nuorempi, lapseton miniä. Kuoppaan nyt juhlallisesti hahmon Brinssimummo mutta se oli kyllä hyvä.
Höpsistä kulta pieni. Älä viitsi räpiköidä enää housut nilkoissa ja haarat pissassa, jäit kiinni ties monennettako kertaa.
Täytyy sinänsä ihmetellä, mikä ihmisen elämässä on pielessä, jos saa kiksinsä tuntemattomien ihmisten ärsyttämisestä anonyymilla nettipalstalla... Taitaa olla miehen, tai pikemminkin perheen ja rakkauden puutteesta. Mutta hei, ota kolmas kissa!
Brunssimamma ei koskaan sortunut sanomaan toiselle "kulta pieni" koska se on klassinen hölmön tunnusmerkki. Sinulla on niin luontainen taipumus asetella solvaavia sanoja lauseeseen niin arvelen sinun olevan juuri sitä miksi toisia haukut. Solvaus sinne, solvaus tänne täyttää jonkun tyhjän paikan sielussasi. Julmahuvissa askarreltiin paskarreltiin sielu muovailuvahasta niin suosittelen lämpimästi sinulle samaa paikkausmenetelmänä.
Eikö olekin ihanaa, kun trolli lankeaa trolliin, ja vieläpä tuohtuu siihen :D
Tui tui pikkuneiti :D
Siis miksi joku ojentaisi itse liikkuvaa lasta toisen syliin? Vuosikas painaa jo omaa tahtiaan ja kertoo ihan itse jos haluaa jonkun sylissä olla.
Luo itse suhdetta lapsenlapseen, älä odota että joku tekee sen puolestasi koska se ei ole oikeasti edes mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voidaanko keskustella aiheesta eikä vääntää kuka on paras trollaaja, ei jaksaisi lukea sivukaupalla lapsellisia tui tui kommentteja, jotka eivät vie keskustelua eteenpäin. Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Ihan outo ketju...ap kiittelee kuin opettaja itselleen mieluisia kommentteja, puuttuu vain arvosana tai papukaijan merkit kiitoksen lopusta ja hyökkää vääränlaisia vastauksia vastaan. Ihan kuin täällä olisi järjestetty kilpailu, kuka oppilaista osaa antaa oikeimman vastauksen hänelle.
Olisiko se tämä mikä vaivaa minuakin, ihan ihme tyyli niin ettei ap vaikuta ollenkaan ihmiseltä, joka olisi kyseisessä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet kuin eräs tuttuni. Hän kyllä kehuu nuoren parin lasten hoitoa, mutta samalla kehuu itseään ja kuinka hän osaa ja puhuu puoli tuntia siitä miten lasta oikeasti pitää hoitaa. Hän itse näkee asian vain nuorten vanhempien kehumisena.
Hän ei ymmärrä ettei heti saa hoitoon viikoksi vaan voisi aloittaa vaikka pienestä puolen tunnin lähikaupassa käymisestä = ei saa koskaan hoitaa lastenlastaan.
Eikä saa kuulemma syliin = lapsi liikkuu eikä halua olla sylissä. Tai on laitettu syliin mutta vanhempi näkee että lapsi tuskastuu ja ajattelee helpottaa mummon olo ja hakee lapsen pois tai on esim ruoka-aika lapsella = ei saa syliin.
Tämä maailman erinomaisin, äiti, mummo ei näe koskaan omia virheitään, kaikki kohtelevat häntä huonosti, niin työkaverit, työyhteisö, esimiehet, oma lapsi, lapsen puoliso jne. Ja mistäkö tiedän, hän ei tiedä että ystäväni on hänen kollega. Ja minä taas tiedän tämän tuttuni muutenkin mutta kollegalta kuulen nämä työasiat.
Kuulostiko ap tutulta. Uskon ettei sillä jos olet kuin hän niin hän ei tee koskaan mitään väärää.
Apua, tähän oli vielä pakko vastata, oli kyllä niin yliveto, vailla vertaansa oleva kirjoitus :D En tunnista tästä itseäni todellakaan. Sitä et voi väittää, että olsin antanut itsestäni kuvan kaikkitietävänä ja parhaana.
ap
Hyvä ap, alla suora lainaus aloitustekstistäsi, ole hyvä:
Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin.
Ja nytkö väität ettet aloituksessa olisi tuonut ilmi että olet kyllä kokemusta omaava (toisin kuin vanhemmat). Koetko että sinun kuuluu saada kiitosta myös lapsenlapsen vanhemmilta, kehuja kuinka olet äiti monelle ja on työn kautta lastenhoitokokemusta. Kas se kun ei kerro mitään siitä millainen olet isovanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet kuin eräs tuttuni. Hän kyllä kehuu nuoren parin lasten hoitoa, mutta samalla kehuu itseään ja kuinka hän osaa ja puhuu puoli tuntia siitä miten lasta oikeasti pitää hoitaa. Hän itse näkee asian vain nuorten vanhempien kehumisena.
Hän ei ymmärrä ettei heti saa hoitoon viikoksi vaan voisi aloittaa vaikka pienestä puolen tunnin lähikaupassa käymisestä = ei saa koskaan hoitaa lastenlastaan.
Eikä saa kuulemma syliin = lapsi liikkuu eikä halua olla sylissä. Tai on laitettu syliin mutta vanhempi näkee että lapsi tuskastuu ja ajattelee helpottaa mummon olo ja hakee lapsen pois tai on esim ruoka-aika lapsella = ei saa syliin.
Tämä maailman erinomaisin, äiti, mummo ei näe koskaan omia virheitään, kaikki kohtelevat häntä huonosti, niin työkaverit, työyhteisö, esimiehet, oma lapsi, lapsen puoliso jne. Ja mistäkö tiedän, hän ei tiedä että ystäväni on hänen kollega. Ja minä taas tiedän tämän tuttuni muutenkin mutta kollegalta kuulen nämä työasiat.
Kuulostiko ap tutulta. Uskon ettei sillä jos olet kuin hän niin hän ei tee koskaan mitään väärää.
Apua, tähän oli vielä pakko vastata, oli kyllä niin yliveto, vailla vertaansa oleva kirjoitus :D En tunnista tästä itseäni todellakaan. Sitä et voi väittää, että olsin antanut itsestäni kuvan kaikkitietävänä ja parhaana.
ap
Hyvä ap, alla suora lainaus aloitustekstistäsi, ole hyvä:
Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin.Ja nytkö väität ettet aloituksessa olisi tuonut ilmi että olet kyllä kokemusta omaava (toisin kuin vanhemmat). Koetko että sinun kuuluu saada kiitosta myös lapsenlapsen vanhemmilta, kehuja kuinka olet äiti monelle ja on työn kautta lastenhoitokokemusta. Kas se kun ei kerro mitään siitä millainen olet isovanhempana.
Onko sinulla pakkomielle jotenkin saada tämän aiheen aloittaja vaikuttamaan maailman surkeimmalta ihmiseltä?? Kyllä sinunkin käyttäytymissä ja ihme kysymyksissä on häikkää!!! Vainoaminen on paha tapa ja epäolellisten kysymysten viljely lapsellista!!! Mene välillä ulos hengittämään happea!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet kuin eräs tuttuni. Hän kyllä kehuu nuoren parin lasten hoitoa, mutta samalla kehuu itseään ja kuinka hän osaa ja puhuu puoli tuntia siitä miten lasta oikeasti pitää hoitaa. Hän itse näkee asian vain nuorten vanhempien kehumisena.
Hän ei ymmärrä ettei heti saa hoitoon viikoksi vaan voisi aloittaa vaikka pienestä puolen tunnin lähikaupassa käymisestä = ei saa koskaan hoitaa lastenlastaan.
Eikä saa kuulemma syliin = lapsi liikkuu eikä halua olla sylissä. Tai on laitettu syliin mutta vanhempi näkee että lapsi tuskastuu ja ajattelee helpottaa mummon olo ja hakee lapsen pois tai on esim ruoka-aika lapsella = ei saa syliin.
Tämä maailman erinomaisin, äiti, mummo ei näe koskaan omia virheitään, kaikki kohtelevat häntä huonosti, niin työkaverit, työyhteisö, esimiehet, oma lapsi, lapsen puoliso jne. Ja mistäkö tiedän, hän ei tiedä että ystäväni on hänen kollega. Ja minä taas tiedän tämän tuttuni muutenkin mutta kollegalta kuulen nämä työasiat.
Kuulostiko ap tutulta. Uskon ettei sillä jos olet kuin hän niin hän ei tee koskaan mitään väärää.
Apua, tähän oli vielä pakko vastata, oli kyllä niin yliveto, vailla vertaansa oleva kirjoitus :D En tunnista tästä itseäni todellakaan. Sitä et voi väittää, että olsin antanut itsestäni kuvan kaikkitietävänä ja parhaana.
ap
Hyvä ap, alla suora lainaus aloitustekstistäsi, ole hyvä:
Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin.Ja nytkö väität ettet aloituksessa olisi tuonut ilmi että olet kyllä kokemusta omaava (toisin kuin vanhemmat). Koetko että sinun kuuluu saada kiitosta myös lapsenlapsen vanhemmilta, kehuja kuinka olet äiti monelle ja on työn kautta lastenhoitokokemusta. Kas se kun ei kerro mitään siitä millainen olet isovanhempana.
Onko sinulla pakkomielle jotenkin saada tämän aiheen aloittaja vaikuttamaan maailman surkeimmalta ihmiseltä?? Kyllä sinunkin käyttäytymissä ja ihme kysymyksissä on häikkää!!! Vainoaminen on paha tapa ja epäolellisten kysymysten viljely lapsellista!!! Mene välillä ulos hengittämään happea!!
Happea vaikuttaisit kaipaavan sinä noin monella huutomerkillä.
Vierailija kirjoitti:
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Näppärän vastaprovon oikein oman aloituksen muodossa ap keksi tähän keskusteluun: https://www.vauva.fi/keskustelu/3295426/vauvan-tehtava-hoitaa-isoaitia
Ja monelle menee täydestä.
Mikä ihme se vetää aina keskusteluun tyyppejä, joilla ei ole muuta asiaa kuin hokea ja todistella, että aloittaja on provoilija? Onko teillä joku salapoliisigeeni vai yritättekö olla jotenkin älykkäämpiä kuin muut? Menkää pois ketjusta jos ei asia kiinnosta ja antakaa meidän muiden keskustella rauhassa. Tylsää lukea turhia provokommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?
En tiedä sanoa sinulle miksi isovanhemmat haluavat ottaa oman lapsenlapsensa (jonkun toisen pieni lapsi) syliin. Vastaan siis omasta puolestani, en koe, että juuri minun käsivarteni olisivat ylitse kaikkien muiden, varsinkaan lapsen omien vanhempien. En myöskään halua, että lasta pidettäisiin vastoin hänen omaa tai vanhempien tahtoa sylissä tai lähellä. Jos lapsi itkisi en yrittäsi väkisin lohduttaa tai menisi toiseen huoneeseen pois vanhempien näkyvistä.
En pyytele tai ota kenenkään vieraiden lapsia syliin oma-aloittesesti, jos vanhemmat haluavat antaa ja lapsi on tyytyväinen, sitten sopii kyllä.
Mutta voi tuota ajatella syvällisimminkin, miksi haluaa pitää omaa lapsenlasta sylissä, mistä se tarve tulee ja onko se luonnollista. Mutta täysin luonnollista on kuitenkin pitää pientä vauvaa sylissä ja vastata hänen hoivatarpeeseen. Oletko lukenut varhainen vuorovaikutus-tietoa? Ehkä sieltä löytyy vastaus sinulle.
ap
Kyllä se varhainen vuorovaikutus terminä kiteytyy nimenomaan elintärkeään vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen sekä heidän välille kehittyvään kiintymyssuhteeseen.
Ap kirjoituksesi perusteella voi olla fiksuinta ottaa asia puheeksi poikasi kanssa. Millainen suhde sinulla on häneen? Jos sellainen, ettet tällaista voi häneltä kysyä, niin ehkä siitä suhteesta se selityskin löytyy?
Vauvaperheen lähipiirin pitää pystyä sietämään se, että he ovat tavallaan ulkopuolisia, mutta silti tukena ottamassa vastaan avuntarve, mikäli sellainen ilmenee ja itsellä voimavaroja auttaa. Sekin pitää sietää, vanhemmat saavat ja voivat itse valita keneltä vastaanottavat apua ilman että he ovat asiasta "tilivelvollisia".
-neuvolan th
Isovanhempien pitäisi olla perheen ulkopuolisia, mutta samalla isovanhempien/mummojen oletaan olevan hälytysvalmiudessa jos perheellä on avuntarve.
Kyllä naisen osa on kova ja työntäyteinen ja niitä lisätään vielä julkisen terv.huollon suunnalta somessa nimimerkillä. Ei riitä, että on alati uudistuva ja vaativa päivätyö hoidettavana, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, jotks tarvitsevat apua arkisissa asioissa, pärjätäkseen kotona, oma ja puolison terveys reistailee ja kroppaa särkee ja sitten vielä lastenlapsien hoitoapu ja jos vielä vapaa-aikaa jää, sekin aika pitäisi olla kuulolla, kenellä on hoitotarvetta. Meilläkin on viisi lastenlasta.
Jotenkin ajatteli, kun omat lapset kasvavat, niin elämä helpottuu ja jää aikaa harrastuksiin ja pitempiin yöuniin, mutta toisin kävi.
Minullekin esitettiin eilen hoidontarve ja pyydettiin ottamasn kesäloma kesäkuussa ja lapset hoitoon.
Tämä ketju haisee toimittajalle joka haluaa tehdä juttua siitä kuinka miniät syrjivät toista mummia. Kaikki ei täsmää. Liian erinomaisen kuvan antaa ap itsestään.
Itse en koskaan päästänyt mieheni äitiä lasten lähelle. Se johtui siitä että ensimmäistä kertaa joulupöydässä kun heillä olin niin alkoi puhumaan miehen edellisestä kihlatusta. Loukkaus oli niin suuri ja tökerö ja kuvasti hänen asennettaan minuun. Oli mielestään varmasti myös kuvaamasi kaltainen täydellinen isoäiti.