Lue keskustelun säännöt.
En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!
01.01.2019 |
Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.
Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.
Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.
Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.
Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos olet oikea mummo etkä provoaja, niin voisitko olla ystävällinen ja vastata, miksi syytät tilanteesta miniääsi? Miksi oletat juuri miniän olevan sinua "vastaan", oletko edes hetkeksi pysähtynyt miettimään poikasi roolia tilanteessa?
Olen tähän vastannut jo monta kertaa, mutta kerrataan: en syytä miniää, lue aikaisemmat viestit
olen ollut poikani kanssa asian tiimoilta yhteydessä, sieltä saatu vastaus, kaikki ok.
ap
Olen lukenut aikaisemmat viestit. Jo aloitusviestin ensimmäisessä lauseessa ("Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin.") sinä selvästi pistät sen, ettei vauvaa ole syliisi työnnetty, miniästäsi lähtöisin olevaksi asiaksi.
Poikasi kanssa olet kertonut keskustelleesi, mutta viesteistäsi ei käy mitenkään ilmi, että olisit edes hetken aikaa epäillyt, että ehkä kyseessä onkin poikasi tahto. Ehkä poikasi ei luota sinuun, ei halua sinua lapsensa lähelle (jonkin asian vuoksi, mikä on tapahtunut, mitä olet sanonut...?).
Näiden viestiesi perusteella suhtaudut miniääsi alentuvasti, enkä yhtään ihmettele, että tämä ja poikasi ovat sen huomanneet. Lisäksi jos käytöksesi on yhtä passiivis-aggressiivista kuin kirjoittamiesi viestien sävy, niin ymmärrän kyllä, jos poikasi haluaa ottaa sinuun etäisyyttä. Huomaathan, että poikasi on tässä se, jonka käytös on muuttunut, ja hänen käytöksensä tuskin tulee lämpenemään sillä, että sinä etsit netistä tietoa siitä, miksi nuoret äidit eivät pidä siitä, että heidän anoppinsa pitää heidän pikkulastaan sylissään.
Kiitos palautteestasi ja mielenkiinnosta tätä kysymystä kohtaan ja että olet ansiokkaasti jaksanut lukea kaikki viestit läpi. Olen oikeassa siinä, että asettelin kysymyksen väärin, oikeaoppisesti se olisi pitänyt laittaa niin, että nuoret vanhemmat, jos ette halua antaa lastanne isovanhempienne syliin, niin osaatteko kertoa miksi. Mutta minun kohdallani kyse on miniästä, en häntä halua syyllistää, haluan tietää syyn. Nyt vastauksia on tullut runsaasti ja uskon, että siellä on jossain kerrottu totuudenmukaisista syistä.
Huomaan, että sinä olet hyvin puolueellinen tässä asiassa, tekeekö kysymyksen asetteminen sen, vai yleensäkin ottaen, että anoppi vain on ärsyttävä ihminen? Otin riskin, ehkä tämä sitten asettaa minut mummona entistä huonompaan asemaan? En tiedä lukevatko he tätä palstaa. Mutta eiköhän tämänkaltaisia asioita ole puitu kautta historian, tuskin tämä nyt niin uusi ihme-kysymys on?
Olet tarkoituksella halunnut suodattaa kaikki hyvät asiat mitä olen miniästä sanonut, miksi? Et voi tehdä johtopäätöstä, että kohtelen miniääni alentavasti tuon yhden kysymyksen perusteella. Valitettavasti!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.
Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:
-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa
-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan
-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssaNämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.
Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.
Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös.
Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa.
Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.
ap
Jos leikit lattialla lapsen kanssa, eikö hän jo itse tule syliisi? Tai eikö sinun ole ihan luentevaa nostaa lapsi syliisi katsomaan jotain lelua tai kirjaa? Ovatko kieltäneet suoraan " lasta ei saa ottaa syliin!" Minusta olisi epäluontevaa nostaa kuin esittely kappaletta lasta syliin, ja jos kerran minun pitäisi lapsi ojentaa niin kai se minun vastuullani olisi ottaa poiskin. Ehkä toiset ovat luontevammin lapsen kanssa, eivät kysele saako syliin jne. Ja ehkä poikasi ja miniäsi luulevat että sinä vierastat lasta?
Jotenkin en pääse ongelmasta täysin jyvälle? Ja lapsetkin ovat niin erilaisia kehitykseltä ja luonteelta. Malttaako lapsenlapsesi edes pysyä sylissä vai täytyykö vain päästä liikkumaan kun on sen oopinut. Niin ja en ymmärrä, miksi kysyt lasta syliin vanhemmilta? Ymmärrän pienen vauvan kohdalla kysymisen. Yksi vuotiaalle voi ojentaa itse kädet ja kysyä lapselta "tuletko mummin syliin"
Hoito avusta. En omia lapsia kehtaa tyrkätä kellekkään. Ainakaan yökylään, kyllä pitää olla oma aloittelinen, että varmasti vanhemmat tietävät ettei lapsi ole taakaksi.
Ovat sanoneet monesti. älä nyt ota syliin, on syönyt tms. Jos lapsi leikkii lattialla tyytyväisenä en ota syliin, vaan leikin siinä vieressä, sen hetken kun saan. Voi olla, että olen antanut ylivarovaisen kuvan itsestäni mummona, ollut liian hienotunteinen ja yrittänyt tulkita, onko sopivaa ottaa syliin vai ei. Ymmärrän, jos et pääse tästä jyvälle, ehkä pitäsi olla ulkopuolisena seuraamassa. Voin sanoa, että myös muut paikallaolijat ovat huomanneet tämän, että minut mummona sivuutetaan. Vai alistunko asemaani helposti, heidän ei tarvitse pelätä, että alkaisin vängätä vastaan tms. En tiedä, miksi alun pitäen olen aina kysynyt, saako ottaa syliin, ehkä se on viestitetty että älä omin nokkinesi ota :D
ap
"Alistunko asemaani helposti" "alkaisin vängätä"
???
Et ole vauvan äiti, joten sulla ei ole mitään isompaa oikeutta vauvaan. Ilmeisesti koet että olisi.
Olet oikeassa ei todellakaan ole, harmi, että pyyhin sen kohdan pois, että ei minulla olisikaan siihen laillisesti oikeutta. Ei pelkoa tästä! Yritä ymmärtää, en todellakaan ole omimassa tätä lasta. Vanhemmat ovat ykkösiä aina ja muut tulevat siinä järjestyksessä kun tulevat.
ap
Ap olet kuin eräs tuttuni. Hän kyllä kehuu nuoren parin lasten hoitoa, mutta samalla kehuu itseään ja kuinka hän osaa ja puhuu puoli tuntia siitä miten lasta oikeasti pitää hoitaa. Hän itse näkee asian vain nuorten vanhempien kehumisena.
Hän ei ymmärrä ettei heti saa hoitoon viikoksi vaan voisi aloittaa vaikka pienestä puolen tunnin lähikaupassa käymisestä = ei saa koskaan hoitaa lastenlastaan.
Eikä saa kuulemma syliin = lapsi liikkuu eikä halua olla sylissä. Tai on laitettu syliin mutta vanhempi näkee että lapsi tuskastuu ja ajattelee helpottaa mummon olo ja hakee lapsen pois tai on esim ruoka-aika lapsella = ei saa syliin.
Tämä maailman erinomaisin, äiti, mummo ei näe koskaan omia virheitään, kaikki kohtelevat häntä huonosti, niin työkaverit, työyhteisö, esimiehet, oma lapsi, lapsen puoliso jne. Ja mistäkö tiedän, hän ei tiedä että ystäväni on hänen kollega. Ja minä taas tiedän tämän tuttuni muutenkin mutta kollegalta kuulen nämä työasiat.
Kuulostiko ap tutulta. Uskon ettei sillä jos olet kuin hän niin hän ei tee koskaan mitään väärää.
Nyt en enää oikeasti jaksa vastailla yksin, valtava määrä kysymyksiä yllätti minut, hyvää uutta vuotta kaikille.
ap
En ole koko ketjua lukenut, mutta omia kokemuksia voin kertoa.
Minä olen huono pyytämään apua, koska olen aina joutunut pärjäämään suht omillani. Kun ensimmäinen lapseni (joka myös vanhempieni eka lapsenlapsi) syntyi, niin oletin jostakin syystä, että isovanhemmat haluaisivat itse luoda kontaktia lapseen ja itse haluaisivat häntä välillä hoivata. Sama oli mieheni vanhempien kanssa. Ei lapsestamme oltu mitenkään erityisen hurmaantuneita, vaikka nätti pieni tyttö olikin. Suvun joulupöydässä ei kukaan tarjoutunut apua, niin että me vanhemmatkin olisimme voineet jossakin vaiheessa ruokailla yhdessä. Itse vuorottelimme syömisiemme kanssa. Lasta ei koskaan pyydetty syliin tai yökylään tai mihinkään muuallekaan. Itse tulkitsin sen niin, että isovanhemmat eivät jaksa/halua lapsemme seuraa, olimmehan jo mieheni vanhempien kohdalla saaneet kuulla, että miten mieheni siskon lapset työllistävät heitä. Monet kerrat tyttömme itki, miksi mamma ei halua tulla meille yökylään, vaan menee aina moneksi päiväksi yökylään lapsemme serkuille. Kun tyttömme kasvoi, niin itku loppui eikä hän enää kaivannutkaan mammaansa.
Nyt meillä on jo kaksi teini-ikäistä lasta. Ikävä todeta, että kenelläkään isovanhemmalla ei ole läheisiä välejä lapsiimme. Ikinä en ole lapsille puhunut negatiiviseen sävyyn isovanhemmista, vaan kannustanut heitä yhteydenpitoon isovanhempiinsa. Mutta ne läheiset välit syntyvät varhaislapsuudessa isovanhempien antaman ajan, hoivan ja kiinnostuksen myötä. Meillä se juna meni jo.
Joten neuvoksi ap:lle. Ole itse aloitteellinen, anna lapselle huomiotasi, lämpöäsi ja aikaasi. Nyt lapsenlapsesi on pieni, mutta ehdit kyllä vielä. Kun lapsi tulee taapero- ja leikki-ikään, niin hän varmasti on hyvillään antamastasi huomiosta. Sitä myötä voit solmia lämpimät ja luontevat siteet lapseen. Mutta ennen kaikkea ole itse aloitteellinen, mutta älä pakota. Kyllä voitat vielä luottamuksen miniääsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.
Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:
-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa
-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan
-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssaNämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.
Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.
Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös.
Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa.
Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.
ap
Jos leikit lattialla lapsen kanssa, eikö hän jo itse tule syliisi? Tai eikö sinun ole ihan luentevaa nostaa lapsi syliisi katsomaan jotain lelua tai kirjaa? Ovatko kieltäneet suoraan " lasta ei saa ottaa syliin!" Minusta olisi epäluontevaa nostaa kuin esittely kappaletta lasta syliin, ja jos kerran minun pitäisi lapsi ojentaa niin kai se minun vastuullani olisi ottaa poiskin. Ehkä toiset ovat luontevammin lapsen kanssa, eivät kysele saako syliin jne. Ja ehkä poikasi ja miniäsi luulevat että sinä vierastat lasta?
Jotenkin en pääse ongelmasta täysin jyvälle? Ja lapsetkin ovat niin erilaisia kehitykseltä ja luonteelta. Malttaako lapsenlapsesi edes pysyä sylissä vai täytyykö vain päästä liikkumaan kun on sen oopinut. Niin ja en ymmärrä, miksi kysyt lasta syliin vanhemmilta? Ymmärrän pienen vauvan kohdalla kysymisen. Yksi vuotiaalle voi ojentaa itse kädet ja kysyä lapselta "tuletko mummin syliin"
Hoito avusta. En omia lapsia kehtaa tyrkätä kellekkään. Ainakaan yökylään, kyllä pitää olla oma aloittelinen, että varmasti vanhemmat tietävät ettei lapsi ole taakaksi.
Ovat sanoneet monesti. älä nyt ota syliin, on syönyt tms. Jos lapsi leikkii lattialla tyytyväisenä en ota syliin, vaan leikin siinä vieressä, sen hetken kun saan. Voi olla, että olen antanut ylivarovaisen kuvan itsestäni mummona, ollut liian hienotunteinen ja yrittänyt tulkita, onko sopivaa ottaa syliin vai ei. Ymmärrän, jos et pääse tästä jyvälle, ehkä pitäsi olla ulkopuolisena seuraamassa. Voin sanoa, että myös muut paikallaolijat ovat huomanneet tämän, että minut mummona sivuutetaan. Vai alistunko asemaani helposti, heidän ei tarvitse pelätä, että alkaisin vängätä vastaan tms. En tiedä, miksi alun pitäen olen aina kysynyt, saako ottaa syliin, ehkä se on viestitetty että älä omin nokkinesi ota :D
ap
Okei, no hyvin vaikea sanoa sitten mitään. Ehkä se on ainoa tapa saada selvyyttä, alkaa ottamaan lasta syliin leikkimään, ja jos toistuvasti aina ottavat tai käskevät pois sylistä, niin kysyä suoraan siinä tilanteessa, ja kun tilanteita tulee usein, ehkä tajuavat itsekkin ettei siinä ole järkeä tai sitten paljastavat oikean syynsä?
Jos ajattelet, että se on miniä kuka kentiäs huomaamattaan tai tietoisesti hylkii sinua. Niin minulle ex anoppi aiheutti negatiivisia tunteita, kun minulla oli huonot välit eksän kanssa. Jotenkin miehen inhoaminen vaikutti myös siihen että inhosin anoppia, tiedostin sen ja koitin peittää tunteet ja olla ystävällinen niin kuin ennenkin, mutta en ihmettele vaikka olisi ajatellut että hyljin häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä saan pitää sylissä, mutta vieressä vahditaan koko ajan. Vauva on jo 11 kk. Vanhemman (4v) kanssa saamme leikkiä lattialla, mutta siinäkin meitä vahditaan koko ajan. Yökyläilyä ei voi edes ottaa puheeksi! Muita lapsenlapsia olemme hoitaneet puolivuotiaista öisinkin.
Minulle se, jos mummo ottaa puolivuotiaan huvin vuoksi yökylään, kertoo hyvin miten hyvin hän osaa priorisoida lapsen tarpeet. Eli en luottaisi lainkaan että mummo huomioi sen lapsen kokemusmaailmaan.
Huvista ei ollut kyse. Äiti joutui sairaalaan ja me hoidimme puolivuotiasta, kun isä oli töissä. Oli onneksi jo oppinut pullomaidolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olet kuin eräs tuttuni. Hän kyllä kehuu nuoren parin lasten hoitoa, mutta samalla kehuu itseään ja kuinka hän osaa ja puhuu puoli tuntia siitä miten lasta oikeasti pitää hoitaa. Hän itse näkee asian vain nuorten vanhempien kehumisena.
Hän ei ymmärrä ettei heti saa hoitoon viikoksi vaan voisi aloittaa vaikka pienestä puolen tunnin lähikaupassa käymisestä = ei saa koskaan hoitaa lastenlastaan.
Eikä saa kuulemma syliin = lapsi liikkuu eikä halua olla sylissä. Tai on laitettu syliin mutta vanhempi näkee että lapsi tuskastuu ja ajattelee helpottaa mummon olo ja hakee lapsen pois tai on esim ruoka-aika lapsella = ei saa syliin.
Tämä maailman erinomaisin, äiti, mummo ei näe koskaan omia virheitään, kaikki kohtelevat häntä huonosti, niin työkaverit, työyhteisö, esimiehet, oma lapsi, lapsen puoliso jne. Ja mistäkö tiedän, hän ei tiedä että ystäväni on hänen kollega. Ja minä taas tiedän tämän tuttuni muutenkin mutta kollegalta kuulen nämä työasiat.
Kuulostiko ap tutulta. Uskon ettei sillä jos olet kuin hän niin hän ei tee koskaan mitään väärää.
Apua, tähän oli vielä pakko vastata, oli kyllä niin yliveto, vailla vertaansa oleva kirjoitus :D En tunnista tästä itseäni todellakaan. Sitä et voi väittää, että olsin antanut itsestäni kuvan kaikkitietävänä ja parhaana.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.
Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:
-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa
-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan
-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssaNämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.
Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.
Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös.
Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa.
Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.
ap
Jos leikit lattialla lapsen kanssa, eikö hän jo itse tule syliisi? Tai eikö sinun ole ihan luentevaa nostaa lapsi syliisi katsomaan jotain lelua tai kirjaa? Ovatko kieltäneet suoraan " lasta ei saa ottaa syliin!" Minusta olisi epäluontevaa nostaa kuin esittely kappaletta lasta syliin, ja jos kerran minun pitäisi lapsi ojentaa niin kai se minun vastuullani olisi ottaa poiskin. Ehkä toiset ovat luontevammin lapsen kanssa, eivät kysele saako syliin jne. Ja ehkä poikasi ja miniäsi luulevat että sinä vierastat lasta?
Jotenkin en pääse ongelmasta täysin jyvälle? Ja lapsetkin ovat niin erilaisia kehitykseltä ja luonteelta. Malttaako lapsenlapsesi edes pysyä sylissä vai täytyykö vain päästä liikkumaan kun on sen oopinut. Niin ja en ymmärrä, miksi kysyt lasta syliin vanhemmilta? Ymmärrän pienen vauvan kohdalla kysymisen. Yksi vuotiaalle voi ojentaa itse kädet ja kysyä lapselta "tuletko mummin syliin"
Hoito avusta. En omia lapsia kehtaa tyrkätä kellekkään. Ainakaan yökylään, kyllä pitää olla oma aloittelinen, että varmasti vanhemmat tietävät ettei lapsi ole taakaksi.
Ovat sanoneet monesti. älä nyt ota syliin, on syönyt tms. Jos lapsi leikkii lattialla tyytyväisenä en ota syliin, vaan leikin siinä vieressä, sen hetken kun saan. Voi olla, että olen antanut ylivarovaisen kuvan itsestäni mummona, ollut liian hienotunteinen ja yrittänyt tulkita, onko sopivaa ottaa syliin vai ei. Ymmärrän, jos et pääse tästä jyvälle, ehkä pitäsi olla ulkopuolisena seuraamassa. Voin sanoa, että myös muut paikallaolijat ovat huomanneet tämän, että minut mummona sivuutetaan. Vai alistunko asemaani helposti, heidän ei tarvitse pelätä, että alkaisin vängätä vastaan tms. En tiedä, miksi alun pitäen olen aina kysynyt, saako ottaa syliin, ehkä se on viestitetty että älä omin nokkinesi ota :D
ap
Eli olet juoruillut asiasta selän takana. Nice.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa todella halpa vastakopio vauvan tehtävänä hoitaa-ketjusta. Osat vain käännetty nurin, ja jengi lankeaa.
Ei vauvaa kuuluu antaa hoitoon - ole ylpeä siitä, että vanhemmat huolehtivat vauvasta itse.
Oletko siis pyytänyt saada pitää vauvaa enemmän, mutta siitä on kieltäydytty?
Millaiset välit sinulla on poikaasi, ellet pysty murhettasi suoraan sanomaan?
Tässä on tilaisuus muuttua; ellet kykene siihen, kerro pojallesi, että epätäydellisyydestäsi huolimatta rakastat lasta, ja että sinulle merkitsisi paljon saada pitää häntä useammin lähelläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koko ketjua lukenut, mutta omia kokemuksia voin kertoa.
Minä olen huono pyytämään apua, koska olen aina joutunut pärjäämään suht omillani. Kun ensimmäinen lapseni (joka myös vanhempieni eka lapsenlapsi) syntyi, niin oletin jostakin syystä, että isovanhemmat haluaisivat itse luoda kontaktia lapseen ja itse haluaisivat häntä välillä hoivata. Sama oli mieheni vanhempien kanssa. Ei lapsestamme oltu mitenkään erityisen hurmaantuneita, vaikka nätti pieni tyttö olikin. Suvun joulupöydässä ei kukaan tarjoutunut apua, niin että me vanhemmatkin olisimme voineet jossakin vaiheessa ruokailla yhdessä. Itse vuorottelimme syömisiemme kanssa. Lasta ei koskaan pyydetty syliin tai yökylään tai mihinkään muuallekaan. Itse tulkitsin sen niin, että isovanhemmat eivät jaksa/halua lapsemme seuraa, olimmehan jo mieheni vanhempien kohdalla saaneet kuulla, että miten mieheni siskon lapset työllistävät heitä. Monet kerrat tyttömme itki, miksi mamma ei halua tulla meille yökylään, vaan menee aina moneksi päiväksi yökylään lapsemme serkuille. Kun tyttömme kasvoi, niin itku loppui eikä hän enää kaivannutkaan mammaansa.
Nyt meillä on jo kaksi teini-ikäistä lasta. Ikävä todeta, että kenelläkään isovanhemmalla ei ole läheisiä välejä lapsiimme. Ikinä en ole lapsille puhunut negatiiviseen sävyyn isovanhemmista, vaan kannustanut heitä yhteydenpitoon isovanhempiinsa. Mutta ne läheiset välit syntyvät varhaislapsuudessa isovanhempien antaman ajan, hoivan ja kiinnostuksen myötä. Meillä se juna meni jo.
Joten neuvoksi ap:lle. Ole itse aloitteellinen, anna lapselle huomiotasi, lämpöäsi ja aikaasi. Nyt lapsenlapsesi on pieni, mutta ehdit kyllä vielä. Kun lapsi tulee taapero- ja leikki-ikään, niin hän varmasti on hyvillään antamastasi huomiosta. Sitä myötä voit solmia lämpimät ja luontevat siteet lapseen. Mutta ennen kaikkea ole itse aloitteellinen, mutta älä pakota. Kyllä voitat vielä luottamuksen miniääsikin.
Erittäin asiallinen vastaus
Oho, edellisen lainauksen perusteella mummo ajattelee enemmän itseään, kuin vauvan tarvetta syliin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarkoitin lainausta viestissä nro 153
Vierailija kirjoitti:
Oho, edellisen lainauksen perusteella mummo ajattelee enemmän itseään, kuin vauvan tarvetta syliin...
on se nyt perk..kun ei saa kirjoittaa mitään kohta, kuka täällä nyt saa kertoa omista kokemuksistaan ja kenen ehdoilla, sinäkö se olet täällä niitä lupia jakamassa??
Veikkaan, että sinäkin ajattelet vain itseäsi
Miksi kenenkään muun kuin vauvan vanhempien tulisi pitää lasta sylissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitko, käytäkö hajusteita tai hajustettuja pyykinpesuaineita? Varsinkin pyykinpesuaineiden haju tarttuu hetkessä vaatteisiin eikä meinaa lähteä edes pesussa. Jos lapsen äidillä on hajusteyliherkkyyttä, hän saa sitten oireita pitäessään lasta sylissä. Monella on kanta "eihän minun vaatteet tuoksu millekään eikä taatusti haittaa ketään" eikä silloin uskota, vaikka asiasta sanoisi.
Meillä oli tämä. Mummo käytti hajuvettä ja vauvaan tarttui kauhea tuoksu. Oli pakko kylvettää ja vaihtaa vaatteet aina vierailujen jälkeen. En antanut mielellään syliin, haju tosin tarttui jo ympäristöstä.
En käytä hajusteita, olen aina vaihtanut suihkun jälkeen puhtaat vaatteet kun tapaan lapsenlastani. En tupakoi, enkä käytä alkoholia, hoidan myös hampaitani normaalisti. Pesen kädet aina kun menen vauvaperheeseen, ensimmäiseksi. Minulle ei ole aiemmin huomautettu, että haisisin (oma perhe, ystävät, sukulaiset, työelämässä) pahalle. Meillä ei ole todettu myöskään sisätilaongelmaa, vasta ostettu ja kuntotarkastettu koti. Meillä ei myöskään ole lemmikkieläimiä.
ap[/quote
Nyt oikeasti. Ap kuulostaa mukavalta, ajattelevaiselta ihmiseltä! Olisin onnellinen tuollaisesta anopista!
Minua ei anoppi ole koskaan kehunut, ei tarjonnut mitään apua ja toiminut aivan oman päänsä mukaan - jopa tarjonnut allergisoivaa ruokaa allergiselle lapselle kielloista. Tuollainen ap:n kaltainen mummo olisi aarre!
Ap, itse olin ekan vauvan kanssa tuollainen. Olin ylivarovainen, ylitunnollinen ja ylitunteellinen. Sitten syntyi toinen lapsi ja hups, ei ollutkaan enää aikaa miettiä, kuka saa pidellä vauvaa ja kuka ei, vaan olin kiitollinen kaikesta avusta. Juttele poikasi kanssa, ole kärsivällinen, kysele miniän kuulumisia ja jaksamista ja tarjoa apua ja tukea. Ei tarvitse pingottaa tai tarjoilla erityiskohtelua, rennolla ja iloisella asenteella eteenpäin! Olet upea mummo, tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään muun kuin vauvan vanhempien tulisi pitää lasta sylissä?
Tulihan se sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitko, käytäkö hajusteita tai hajustettuja pyykinpesuaineita? Varsinkin pyykinpesuaineiden haju tarttuu hetkessä vaatteisiin eikä meinaa lähteä edes pesussa. Jos lapsen äidillä on hajusteyliherkkyyttä, hän saa sitten oireita pitäessään lasta sylissä. Monella on kanta "eihän minun vaatteet tuoksu millekään eikä taatusti haittaa ketään" eikä silloin uskota, vaikka asiasta sanoisi.
Meillä oli tämä. Mummo käytti hajuvettä ja vauvaan tarttui kauhea tuoksu. Oli pakko kylvettää ja vaihtaa vaatteet aina vierailujen jälkeen. En antanut mielellään syliin, haju tosin tarttui jo ympäristöstä.
En käytä hajusteita, olen aina vaihtanut suihkun jälkeen puhtaat vaatteet kun tapaan lapsenlastani. En tupakoi, enkä käytä alkoholia, hoidan myös hampaitani normaalisti. Pesen kädet aina kun menen vauvaperheeseen, ensimmäiseksi. Minulle ei ole aiemmin huomautettu, että haisisin (oma perhe, ystävät, sukulaiset, työelämässä) pahalle. Meillä ei ole todettu myöskään sisätilaongelmaa, vasta ostettu ja kuntotarkastettu koti. Meillä ei myöskään ole lemmikkieläimiä.
ap[/quote
Nyt oikeasti. Ap kuulostaa mukavalta, ajattelevaiselta ihmiseltä! Olisin onnellinen tuollaisesta anopista!
Minua ei anoppi ole koskaan kehunut, ei tarjonnut mitään apua ja toiminut aivan oman päänsä mukaan - jopa tarjonnut allergisoivaa ruokaa allergiselle lapselle kielloista. Tuollainen ap:n kaltainen mummo olisi aarre!
Ap, itse olin ekan vauvan kanssa tuollainen. Olin ylivarovainen, ylitunnollinen ja ylitunteellinen. Sitten syntyi toinen lapsi ja hups, ei ollutkaan enää aikaa miettiä, kuka saa pidellä vauvaa ja kuka ei, vaan olin kiitollinen kaikesta avusta. Juttele poikasi kanssa, ole kärsivällinen, kysele miniän kuulumisia ja jaksamista ja tarjoa apua ja tukea. Ei tarvitse pingottaa tai tarjoilla erityiskohtelua, rennolla ja iloisella asenteella eteenpäin! Olet upea mummo, tsemppiä.Useimmat äidit ovat onnellisia, kun joku muu ottaa välillä vauvan syliin. Saa syödä rauhassa, käydä vessassa tai suihkussa, tai jopa ottaa päikkärit. Osa äideistä ei tähän pysty eikä edes halua, vaan kanniskelevat vauvaa 24/7 ensimmäisen vuoden tai jopa pidempään. Ymmärrän mummon harmistuksen oikein hyvin. Nuo lihavoidut neuvot ovat erinomaisia.
"Alistunko asemaani helposti" "alkaisin vängätä"
???
Et ole vauvan äiti, joten sulla ei ole mitään isompaa oikeutta vauvaan. Ilmeisesti koet että olisi.