En saa pitää lapsenlastani sylissä, satuttaa, yritän ymmärtää!

Outo ketju. Jos tämän perusteella pitäisi päättää annanko lapseni ap:n syliin niin en antaisi. Kokonaisuudesta tuli outo vaikutelma, joku asia häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan pitää sylissä, mutta vieressä vahditaan koko ajan. Vauva on jo 11 kk. Vanhemman (4v) kanssa saamme leikkiä lattialla, mutta siinäkin meitä  vahditaan koko ajan. Yökyläilyä ei voi edes ottaa puheeksi! Muita lapsenlapsia olemme hoitaneet puolivuotiaista öisinkin.

Minulle se, jos mummo ottaa puolivuotiaan huvin vuoksi yökylään, kertoo hyvin miten hyvin hän osaa priorisoida lapsen tarpeet. Eli en luottaisi lainkaan että mummo huomioi sen lapsen kokemusmaailmaan.

Sama. Anoppi pyysi ensimmäisen kerran vauvaa hoitoon viikon ikäisenä. 3kk:n iässä alkoi vihjailemaan yökyläilystä.

En luota anoppiin lastenhoitajana oikeastaan yhtään ihan jo pelkästään tämän seikan vuoksi. Jos haluaa noin pienen äidistä eroon vain itsensä vuoksi, niin ei silloin kykene vastaamaan vauvan aitoihin tarpeisiin - vaan ainoastaan niihin joita itse kuvittelee vauvan tarpeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se vauva pitää saada syliin? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Jos vauvalla on hyvä olla äitinsä sylissä tai sitterissä tai vaunuissa, niin miksi se pitää saada syliin? Mikä minun käsivarsissani on niin erityistä, että niiden tulee saada pidellä jonkun toisen piensät lasta?

En tiedä sanoa sinulle miksi isovanhemmat haluavat ottaa oman lapsenlapsensa (jonkun toisen pieni lapsi) syliin. Vastaan siis omasta puolestani,  en koe, että juuri minun käsivarteni olisivat ylitse kaikkien muiden, varsinkaan lapsen omien vanhempien. En myöskään halua, että lasta pidettäisiin vastoin hänen omaa tai vanhempien tahtoa sylissä tai lähellä. Jos lapsi itkisi en yrittäsi väkisin lohduttaa tai menisi toiseen huoneeseen pois vanhempien näkyvistä.

En pyytele tai ota kenenkään vieraiden lapsia syliin oma-aloittesesti, jos vanhemmat haluavat antaa ja lapsi on tyytyväinen, sitten sopii kyllä.

Mutta voi tuota ajatella syvällisimminkin, miksi haluaa pitää omaa lapsenlasta sylissä, mistä se tarve tulee ja onko se luonnollista.  Mutta täysin luonnollista on kuitenkin pitää pientä vauvaa sylissä ja vastata hänen hoivatarpeeseen. Oletko lukenut varhainen vuorovaikutus-tietoa? Ehkä sieltä löytyy vastaus sinulle. 

ap

Kyllä se varhainen vuorovaikutus terminä kiteytyy nimenomaan elintärkeään vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen sekä heidän välille kehittyvään kiintymyssuhteeseen.

Ap kirjoituksesi perusteella voi olla fiksuinta ottaa asia puheeksi poikasi kanssa. Millainen suhde sinulla on häneen? Jos sellainen, ettet tällaista voi häneltä kysyä, niin ehkä siitä suhteesta se selityskin löytyy?

Vauvaperheen lähipiirin pitää pystyä sietämään se, että he ovat tavallaan ulkopuolisia, mutta silti tukena ottamassa vastaan avuntarve, mikäli sellainen ilmenee ja itsellä voimavaroja auttaa. Sekin pitää sietää, vanhemmat saavat ja voivat itse valita keneltä vastaanottavat apua ilman että he ovat asiasta "tilivelvollisia".

-neuvolan th

Hienoa, että myös ammattilaiset ottavat osaa tähän keskusteluun. Huomasitko jo aiemmista kommenteistani, että asia on otettu esille ja sitä on kysytty. Vastaus, että kaikki ok. Olen myös tuonut esille sen, että kyseessä on heidän perhe, en asu samassa taloudessa ja ymmärrän, että olen ulkopuolinen tässä. Mainitsemasi tosiasiat ovat tulleet myös itselle tutuksi oman vanhemmuuden kautta. Pitää vain vielä enemmän miettiä sitä aikaa ja näin lisätä ymmärrystä ja omaksua/hyväksyä tämä asema. 

Nuori perhe päättää itse omista asioista, jos kysyvät vastaan parhaani mukaan. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä saan pitää sylissä, mutta vieressä vahditaan koko ajan. Vauva on jo 11 kk. Vanhemman (4v) kanssa saamme leikkiä lattialla, mutta siinäkin meitä  vahditaan koko ajan. Yökyläilyä ei voi edes ottaa puheeksi! Muita lapsenlapsia olemme hoitaneet puolivuotiaista öisinkin.

Minulle se, jos mummo ottaa puolivuotiaan huvin vuoksi yökylään, kertoo hyvin miten hyvin hän osaa priorisoida lapsen tarpeet. Eli en luottaisi lainkaan että mummo huomioi sen lapsen kokemusmaailmaan.

Sama. Anoppi pyysi ensimmäisen kerran vauvaa hoitoon viikon ikäisenä. 3kk:n iässä alkoi vihjailemaan yökyläilystä.

En luota anoppiin lastenhoitajana oikeastaan yhtään ihan jo pelkästään tämän seikan vuoksi. Jos haluaa noin pienen äidistä eroon vain itsensä vuoksi, niin ei silloin kykene vastaamaan vauvan aitoihin tarpeisiin - vaan ainoastaan niihin joita itse kuvittelee vauvan tarpeiksi.

Onko nämä neuvot minulle aloittajalle, vain yleisen tason toteamus? Tässä kohtaa olen täysin samaa mieltä kanssanne. En olisi voinut kuvitellakaan pyytäväni lapsenlastani hoitoon noin pienenä. Mutta jos olisi tullut äkillinen tarve esim. vanhempien sairastuminen, niin siinä tapauksessa olisin auttanut hoitamisessa. 

Jos lapsen hoito varsin pienenä on ok sekä vanhemmille, että isovanhemmille, eihän siinä mitään pahaa ole. Kunhan kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä!

ap

Vierailija kirjoitti:

Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin. Minulle on käynyt näin. Lapsenlapsi on nyt vuoden vanha ja olen saanut pitää häntä sylissä n. 5 kertaa, tapaamisissa esim. jouluna, perhejuhlissa.

Kertaakaan en ole ottanut lasta ilman lupaa syliini, en ole vatkannut, olen aina istunut vanhempien lähellä ja varmistanut, että ote on oikea. Aluksi poikani antoi vauvaa mielellään syliini, sitten yht'äkkiä kaikki muuttui. Olen nieleskellyt ja yrittänyt ymmärtää hormoni ym. olenhan itsekin äiti monelle ja muutenkin lastenhoitokokemusta esim. työn kautta. Sieltä olen saanut kiitosta sekä sukulaislasten hoidosta.

Isommissa perhetapaamisissa minut jätetään huomitta, tämän on nyt alkanut huomaamaan muutkin. Olen kysynyt, vastauksena olen saanut, tottakai saat pitää vauvaa sylissä.

Kertakaan en ole mennyt nuorten kotiin ilmoittamatta, lupaa kysymättä (ei yllätysvierailuja), en siivoa tai kiertele kodissa(koti aina siisti), en neuvo jne.

Olen antanut nuorelle perheelle valtavasti kehuja siitä, miten hyvin he hoitavat lastaan ja se on tottakin. Minun ei tarvitse olla huolissani yhtään, miten he pärjäävät. Koen kiusaannusta, kun monet kyselevät onko vauva ollut mummolla hoidossa. Ei ole, kertaakaan ei edes ehdotettu ja varon edes kysymästä. Kauppa ym. pikkureissuilla he kysyvät sisaruksiaan avuksi. Sama koskee myös pappaa. Me isovanhemmat oikeasti välitämme ja rakastamme ensimmäistä lapsenlastamme. En ole antanut tämän asian vaikuttaa niin, ettenkö muistasi syntymä, joulu-ja merkkipäivänä heidän perhettä. Voiko pelkkä minun oma olemus ärsyttää? Miten voisin muuttaa itseäni, vai keräänkö vain paksumpaa nahkaa ja annan olla. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta.

Itse en antanut mun äidille vauvaa syliin koska oli jo iäkäs.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.

Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.

Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.

Ap on toimittaja.

Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.

Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Oletpa saanut ikäviä kommentteja. Totuus saattaa olla ihan vain se, että miniä ei pidä sinusta. Minulla on kolme poikaa. Alusta asti yksi miniä on selvästikin inhonnut minua. Kaksi muuta kohtelevat minua reilusti. Aluksi oli paha mieli, enää ei, koska en voi asialle mitään.

Jos pojan perhe saa lisää lapsia, ylimääräisiä käsiä tarvitaan, ja saattaa olla, että sinunkin käsiäsi tarvitaan silloin. Hyvää uutta vuotta!

Meillä asia on järjestetty niin, että pojat lapsineen tulevat kerran kuussa meille sunnuntaibrunssille ja miniät tekevät mitä sitten tekevät. Pojat tapaavat meidän lisäksi sisaruksensa ja lapsenlapset serkkunsa niin tämä toimii vallan mainiosti. Mummu saa pitää lapsenlapsiaan sylissä vaikka koko sunnuntaipäivän mutta meillä yhdessäolo on lähinnä hyvää ruokaa ja jutustelua, kaikki viihtyy ja välit pysyvät läheisinä.

Brunssimummukin löysi paikalle.

Mahtaako olla yksi ap:n alter egoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.

Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.

Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.

Ap on toimittaja.

Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.

Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.

Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.

Ap, jos olet oikea mummo etkä provoaja, niin voisitko olla ystävällinen ja vastata, miksi syytät tilanteesta miniääsi? Miksi oletat juuri miniän olevan sinua "vastaan", oletko edes hetkeksi pysähtynyt miettimään poikasi roolia tilanteessa?

Voisko liittyä maidon tuloon? Vauvaa pidetään lähellä jotta maitoa erittyy. Miniällä maidon riittävyydessä ongelma? Tarvitsee siksi vauvan lähelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.

Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.

Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.

Ap on toimittaja.

Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.

Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.

Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.

Sinä ilmestyt näihin  kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.

Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.

Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.

Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.

Kiitos paljon mielipiteestäsi, ihanaa, kun joku vielä pystyy näkemään asian myös minun kannaltani.  Niin kun olen sanonut, pystyn muutoin kommunikoimaan miniän kanssa aivan normaalisti. En koe missään muussa asiassa välttelyä, kun siinä, ettei lapsenlasta ole annettu syliini tai kummallekkaan meille isovanhemmille.  Luen kaikki viestit huolella ja yritän etsiä, miten voisin parantaa tässä kohtaa itseäni mummona. Tai sitten pitää vain ajan mennä eteenpäin, ehkä tilanne muuttuu joskus. Olen pyytänyt syliin, saanut syliin, mutta vain toviksi. 

En kyllä olisi halunnut tästä saada riitaa aikaiseksi, mutta taitaa olla herkkä puheenaihe monille.

Olet ihana miniä anopillisesi :)

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos olet oikea mummo etkä provoaja, niin voisitko olla ystävällinen ja vastata, miksi syytät tilanteesta miniääsi? Miksi oletat juuri miniän olevan sinua "vastaan", oletko edes hetkeksi pysähtynyt miettimään poikasi roolia tilanteessa?

Olen tähän vastannut jo monta kertaa, mutta kerrataan: en syytä miniää, lue aikaisemmat viestit

olen ollut poikani kanssa asian tiimoilta yhteydessä, sieltä saatu vastaus, kaikki ok.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.

Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.

Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.

Ap on toimittaja.

Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.

Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.

Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.

Sinä ilmestyt näihin  kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.

Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.

Että mua ottaa päähän sinunlaiset ihmiset.. Sen yhden kerran kun vastaa johonkin ketjuun niin joku provohuutelija luulee olevansa nokkela ja alkaa selittää että oon joku hemm*tin brunssimummo (mikä helve**i se nyt onkaan??). Oikeasti, hanki elämä, täällä on oikeitakin ihmisiä jotka haluavat osallistua keskusteluun ja tuoda näkemyksensä. Anteeksi nyt vaan jos sattui löytymään omakohtaista kokemusta niinkin harvinaisesta aiheesta kuin vauvavuosi. Enempää lauseita en suhun provoämmä tuhlaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.

Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:

-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa

-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan

-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssa

Nämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.

Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.

Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.

Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös. 

Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa. 

Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.

ap

Jos leikit lattialla lapsen kanssa, eikö hän jo itse tule syliisi? Tai eikö sinun ole ihan luentevaa nostaa lapsi syliisi katsomaan jotain lelua tai kirjaa? Ovatko kieltäneet suoraan " lasta ei saa ottaa syliin!" Minusta olisi epäluontevaa nostaa kuin esittely kappaletta lasta syliin, ja jos kerran minun pitäisi lapsi ojentaa niin kai se minun vastuullani olisi ottaa poiskin. Ehkä toiset ovat luontevammin lapsen kanssa, eivät kysele saako syliin jne. Ja ehkä poikasi ja miniäsi luulevat että sinä vierastat lasta?

Jotenkin en pääse ongelmasta täysin jyvälle? Ja lapsetkin ovat niin erilaisia kehitykseltä ja luonteelta. Malttaako lapsenlapsesi edes pysyä sylissä vai täytyykö vain päästä liikkumaan kun on sen oopinut. Niin ja en ymmärrä, miksi kysyt lasta syliin vanhemmilta? Ymmärrän pienen vauvan kohdalla kysymisen. Yksi vuotiaalle voi ojentaa itse kädet ja kysyä lapselta "tuletko mummin syliin"

Hoito avusta. En omia lapsia kehtaa tyrkätä kellekkään. Ainakaan yökylään, kyllä pitää olla oma aloittelinen, että varmasti vanhemmat tietävät ettei lapsi ole taakaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuu, jos

1) vauvan ollessa isän/äidin sylissä sanot että "saanko ottaa hänet syliin / minä voin pidellä häntä jos sinun haluat... (riisua takin, syödä rauhassa, vastata puhelimeen tms.)"?

2) lapsi leikkii lattialla ja kysyt vanhemmalta "saanko kokeilla ottaa X:n syliin?"

3) olet lattialla lapsen touhuissa mukana ja ojennat kädet hymyillen häntä kohti?

Oliko näissä itsestäänselvissä neuvoissa joku uusi painoarvo? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap. Kuulostat järkevältä ihmiseltä ja hyvältä mummolta, älä välitä negatiivisistä kommenteista mitä täällä näköjään kumpuaa vähän väliä. Aihe jakaa mielipiteitä. Ajattelin jakaa tänne oman kokemukseni jos siitä on apua.

Mulla on aivan ihana anoppi jota rakastan ja on tukena ja lapsenvahtina jos tarvis. Voin kutsua kylään ihan vaan kahville ilman kummempia seremonioita, pystytään juttelee kaikesta. Kun vauva syntyi tuli tietenkin vieraita katsomaan ja todella moni vieras halusi pitää vauvaa sylissä ja pitkään! Oli vaikea saada vauva takaisin omaan syliin ja ahdisti kun joutui olemaan erossa toisesta. Anoppini ei ikinä napannut itselleen vauvaa vaan ihanasti pyysi ja ns. odotti vuoroaan ja kyllä selkeästi luki minua jne. Eli anoppi ei tehnyt mitään väärin vaan lähinnä nämä sukulaisten ja ystävien vierailut ahdistivat. En silti estellyt tätä syliin ottamista mutta helpotus oli suuri kun vierastaminen alkoi ja oma ja isin syli vaan kelpasi. Kai tuo oli jotenkin hormonaalista ja sisäsyntyistä, tiedä häntä. Mutta kyllä vuoden ikäinen on jo sen verran iso että rohkeasti ap vaan sylittelemään vauvaa, vaikka kysäiset äitiltä että josko pikkuinen tulisi mummin sylkkyyn. Ja meillä lapsi yli 2v ja yökylään ei ole vielä kiirusta, kai sitäkin pitäisi harjoitella, mutta ei ole ollut tarvetta tähän mennessä yökyläilylle.

Tsemppiä ap, olet hienosti antanut tilaa poikasi perheelle mutta muista että kuulut siihen itsekin.

Ap on toimittaja.

Ja tässä hän vastaa näppäräsi itselleen.

Provoileekin hienosti oikeissa kipupisteissä.

Just.. Ihan kuule vastaajana tässä kotiäiti Espoosta. Menehän hankkimaan itsellesi elämä.

Sinä ilmestyt näihin  kaikkiin teemaa käsitteleviin ketjuihin.

Muita vakiokasvoja on tuo brunssimummo ja tuo ylianalyyttinen, piiloaggressiivinen kirjoittaja, joka nyt on ap.

Höpö höpö sanoo brunssimummo - provoilin huvikseni tasan yhdessä ketjussa kun ajatus miniöiden eristämisestä "omalla vuorollaan" herkullisen sunnuntaibrunssin muodossa kirvoitti niin happamia ja raivoisia, epäuskoisia vastauksia, että se oli jo suurta huvia. Nyt nostalgiapuuskassa heitin yhden kommentin tähän ketjuun niin työnnä ahteriisi tuo "vakiokasvo" hyvä neiti Marple. En ole anoppi vaan nuorempi, lapseton miniä. Kuoppaan nyt juhlallisesti hahmon Brinssimummo mutta se oli kyllä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos olet oikea mummo etkä provoaja, niin voisitko olla ystävällinen ja vastata, miksi syytät tilanteesta miniääsi? Miksi oletat juuri miniän olevan sinua "vastaan", oletko edes hetkeksi pysähtynyt miettimään poikasi roolia tilanteessa?

Olen tähän vastannut jo monta kertaa, mutta kerrataan: en syytä miniää, lue aikaisemmat viestit

olen ollut poikani kanssa asian tiimoilta yhteydessä, sieltä saatu vastaus, kaikki ok.

ap

Olen lukenut aikaisemmat viestit. Jo aloitusviestin ensimmäisessä lauseessa ("Hei nuoret äidit, mitä erilaisia syitä teillä on sille, ettette halua antaa pientä vauvaa hetkeksi anoppi-mummon syliin.") sinä selvästi pistät sen, ettei vauvaa ole syliisi työnnetty, miniästäsi lähtöisin olevaksi asiaksi.

Poikasi kanssa olet kertonut keskustelleesi, mutta viesteistäsi ei käy mitenkään ilmi, että olisit edes hetken aikaa epäillyt, että ehkä kyseessä onkin poikasi tahto. Ehkä poikasi ei luota sinuun, ei halua sinua lapsensa lähelle (jonkin asian vuoksi, mikä on tapahtunut, mitä olet sanonut...?).

Näiden viestiesi perusteella suhtaudut miniääsi alentuvasti, enkä yhtään ihmettele, että tämä ja poikasi ovat sen huomanneet. Lisäksi jos käytöksesi on yhtä passiivis-aggressiivista kuin kirjoittamiesi viestien sävy, niin ymmärrän kyllä, jos poikasi haluaa ottaa sinuun etäisyyttä. Huomaathan, että poikasi on tässä se, jonka käytös on muuttunut, ja hänen käytöksensä tuskin tulee lämpenemään sillä, että sinä etsit netistä tietoa siitä, miksi nuoret äidit eivät pidä siitä, että heidän anoppinsa pitää heidän pikkulastaan sylissään.

Missä vauva on kotona? Kannataanko repussa? Liinassa? Vauvalle voi olla äidin mielestä outoa joutua pois äidin sylistä juuri vieraassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos koet, että tilanne liittyy nimenomaan sinun ja miniän suhteeseen, niin mitäpä jos lähtisit siitä liikkeelle? Eli alkaisit tutustumaan miniään ikään kuin ystävän roolista käsin? Mikäli kirjoittamasi on ihan totta, niin eihän sinulla oikein muutakaan vaihtoehtoa ole? Koska kuitenkin koet että poikasikin välttelee antamasta lasta sinulle, niin itse tilanteessasi kysyisin lisäksi pojalta suoraan, että olenko loukannut jotenkin sanoilla tai teoilla.

Minä olen vältellyt antamasta lapsia anopin syliin vauvoina (lapset nyt jo 6 ja 8) mm. seuraavista syistä:

-anoppi on fyysisesti huononkuntoinen sairauden vuoksi ja piteli heitä huonossa asennossa

-anoppi kutsui itseä äidiksi lapsilleni läpi molempien vauvavuoden ja oli monia muitakin juttuja, mistä kävi ilmi ettei ymmärtänyt rooliaan

-anoppi selvästi ärsyyntyi läsnäolostani ja yritti aina junailla tilanteet lasten kanssa niin, että minä, lasten äiti, en olisi paikalla kun hän on lasten kanssa

Nämä on näitä samoja juttuja mitä näissä aiemmissa ketjuissa on ollut ja olenkin niihin kirjoittanut - jos joku asiaa jää miettimään. Ap tilanteesi on kuitenkin kertomasi mukaan erilainen, joten suosittelen leikkimään lapsen kanssa oma-alotteisesti ja avaamaan keskusteluyhteyttä lapsen vanhempien suuntaan.

Sekin tuli mieleen, että onko lähipiirissä joku muu yli-innokas lapsen suhteen? Jos on, niin hän voi uuvuttaa vanhemmat niin etteivät nämä enää jaksa huolehtia muista "vauvan" ihmissuhteista. Näin kävi meillekin. Ei ollut energiaa tavata sukulaisia ja normaalit välinpidon eleet tuntuivat tungettelevilta, kun yksi ihminen vyöryi henkisesti perheemme ylle jatkuvasti.

Kiitos todella paljon vastauksestasi, huomaan, että oikeasti haluat löytää syitä ja auttaa asian ratkaisemisessa. Vaikka itse en omasta mielestäni täytä samoja kriteerejä kun sinun anoppi, uskon, että jollain muulla tavalla olen toiminut/tehnyt väärin. Olen kysynyt asiaa ja saanut vastauksen, että kaikki hyvin, en ole loukannut heitä jne.

Mutta mietin tuota miniän kanssa toimimista, ehkä voisin huomioida häntä enemmän, nyt kyllä kehun häntä äitinä, kannustan imettämään, koska hän itse kokee sen hyvänä asiana myös. 

Tärkeintä tässä on kuitenkin heidän perheonni, en halua pahaa mieltä heille. Kysyin täällä sen vuoksi asiasta, jotta voisin saada hyviä vinkkejä, miten toimia jatkossa. 

Tottakai leikin vauvan kanssa lattialla ja juttelen hänelle aina kun siihen on mahdollisuus.

ap

Jos leikit lattialla lapsen kanssa, eikö hän jo itse tule syliisi? Tai eikö sinun ole ihan luentevaa nostaa lapsi syliisi katsomaan jotain lelua tai kirjaa? Ovatko kieltäneet suoraan " lasta ei saa ottaa syliin!" Minusta olisi epäluontevaa nostaa kuin esittely kappaletta lasta syliin, ja jos kerran minun pitäisi lapsi ojentaa niin kai se minun vastuullani olisi ottaa poiskin. Ehkä toiset ovat luontevammin lapsen kanssa, eivät kysele saako syliin jne. Ja ehkä poikasi ja miniäsi luulevat että sinä vierastat lasta?

Jotenkin en pääse ongelmasta täysin jyvälle? Ja lapsetkin ovat niin erilaisia kehitykseltä ja luonteelta. Malttaako lapsenlapsesi edes pysyä sylissä vai täytyykö vain päästä liikkumaan kun on sen oopinut. Niin ja en ymmärrä, miksi kysyt lasta syliin vanhemmilta? Ymmärrän pienen vauvan kohdalla kysymisen. Yksi vuotiaalle voi ojentaa itse kädet ja kysyä lapselta "tuletko mummin syliin"

Hoito avusta. En omia lapsia kehtaa tyrkätä kellekkään. Ainakaan yökylään, kyllä pitää olla oma aloittelinen, että varmasti vanhemmat tietävät ettei lapsi ole taakaksi.

Ovat sanoneet monesti. älä nyt ota syliin, on syönyt tms. Jos lapsi leikkii lattialla tyytyväisenä en ota syliin, vaan leikin siinä vieressä, sen hetken kun saan. Voi olla, että olen antanut ylivarovaisen kuvan itsestäni mummona, ollut liian hienotunteinen ja yrittänyt tulkita, onko sopivaa ottaa syliin vai ei. Ymmärrän, jos et pääse tästä jyvälle, ehkä pitäsi olla ulkopuolisena seuraamassa. Voin sanoa, että myös muut paikallaolijat ovat huomanneet tämän, että minut mummona sivuutetaan. Vai alistunko asemaani helposti, heidän ei tarvitse pelätä, että alkaisin vängätä vastaan tms. En tiedä, miksi alun pitäen olen aina kysynyt, saako ottaa syliin, ehkä se on viestitetty että älä omin nokkinesi ota :D

ap