Olen 28v ja netti tuhonnut elämäni. Jäänyt lapseksi.

Nuorena ihmisenä koen epäreiluna että maailmamme on täytetty kuralla ja sitten on mukamas oma vika kun ei ole elämänhallintaa.

Oon44v ja ollu sairaslomalla 1.5 vuotta. Mulla on sama ongelma, päivät kuluu netissä roikkuen. Mitään järkevää en ole koko aikana saanut tehdyksi.

Mulla on nettiriippuvuus ja ongelma on, että nautin siitä liikaa, ainakin uskottelen itselleni niin. Haitat ei vielä ole niin suuria, että ne ajaisi muutokseen. Olen syntynyt -87 ja ennen nettiä olin riippuvainen kirjoista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kuitenkin avaisit suomenkielen kielioppikirjan. Tuolla kirjoitustaidolla ei pitkälle pötkitä. En ole kielipoliisi, voi tehdä sanavirheitä, mutta jos sijamuodot ja taivutukset ovat täysin hukassa, olisi paljon tehtävää...

Taisi olla aloitus kuitenkin provo.

Juokse jorpakkoon ankeuttaja.

T. yxi joka kirjoitti ällän äikästä

Vierailija kirjoitti:

Olin 12 kun netti alkoi yleistymään. Se alkoi peleistä, Youtube ja sitten uutiset.

Olen ollut uutiskoukussa jo 14 vuotta. Tajusin nyt että se on vienyt pois koko elämänhalun ja aivokapasitettin.

En ole koskaan tehnyt mitään konkreettista oikeassa elämässä. En ole vieläkään päässyt kunnolliseen työhön eikä yliopistoon. Olen niin laiska ja väsynyt.

Netin uutisvirta tarjoo joka sekunnissa niin paljon viihdettä ja luottavaa. En usko että kykenen enää mitään tehdä.

Ahdistaa kun haluan kokonaan aloittaa uusi elämä ilman netti mutta kun se on täysin mahdotonta. :,(

En tiedä mikä oma tilanteeni olisi, jos olisin yhtä nuori kuin sinä. Nytkin, yli viisikymppisenä aikaa kuluu netissä ihan liikaa. Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa terapeutin kanssa? Ja mene töihin, ihan mihin tahansa töihin missä on muitakin (mielellään nuoria) ihmisiä ja konkreettistä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena ihmisenä koen epäreiluna että maailmamme on täytetty kuralla ja sitten on mukamas oma vika kun ei ole elämänhallintaa.

Silti se on ihan oma vika loppujen lopuksi.

netin käytön vähentäminen onnistuu kyllä. Teet vaan suunnitelman, mitä haluat elämältäsi ja alat pikkiriikkisin askelin toteuttaa sitä. Vähennä netin käyttöä joka päivä vähän, tilalle jotain komnkreettista tekemistä, aloittaisin ihan kirjan lukemisesta. pakotat vaikka alussa joka ilta lukemaan kirjaa tunnin verran, kohta huomaat että menee toinenkin. Ala käymään ulkona sellaisissa tilanteissa, joissa et roiku puhelimessa, kaverin kanssa lenkille, kuin huomaamattasi puhut muista asioista. Kun tulet kotiin, älä räplää nettiä, vaan tee jotain vaikka urakehityksesi eteen. Pikku puroista jne. Sä olet vielä nuori, älä uhriudu tai lannistu, kaikki on korjattavissa.

Uusivuosi on oiva tilaisuus muuttaa tapojaan! Minä lupasin 2 vuotta sitten uv:na sulkea some-tilit, ja poistaa suurimman osan muistakin liikaa aikaa vievistä sovelluksista. Enkä muuten ole repsahtanut latailemaan niitä ”huomaamattani” takaisin :D nyt puhelimellani vaan soitetaan ja tekstataan pääasiassa, tulee tehtyä oikeesti hyödyllisempiä asioita, ja nähtyä ihmisiä enemmän ihan kasvotusten :)

Kannattaa lukea sellainen kirja kuin Kone kaikkivaltias. Käväise kirjastossa, laita puhelin/kone pois ja lue. Hyviä lukuhetkiä!

Nykyajan vitsaus, osa ihmisistä jää ikilapsiksi muiden elätettäviksi kun ei oteta vastuuta omata elämästä. Liian helppo elämä ei sekään ole hyväksi ihmiselle. Mitä tuohon nyt sanoisi?

Vaikka olen itse netissä koko ajan,ei minulla ole vaikeuksia olla sieltä pois jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nettiriippuvuus ja ongelma on, että nautin siitä liikaa, ainakin uskottelen itselleni niin. Haitat ei vielä ole niin suuria, että ne ajaisi muutokseen. Olen syntynyt -87 ja ennen nettiä olin riippuvainen kirjoista.

Minä olen riippuvainen molemmista. :D

Luen noin 100 sivua päivässä (joskus ennen luin paljon enemmänkin, mutta keskittymiskyky on hidastunut), lopun ajasta kirjoitan omia juttuja tai fanijuttuja, ja roikun netissä. Tai tältä ainakin tuntuu. Totta kai päivään mahtuu kaikkea muutakin, mutta elämän sisältö tuntuu siltä kuin se olisi kaikkea muuta kuin sitä omaa elämää.

Pakko sanoa, että näistä kaikista kirjojen (siis ihan fyysisten kirjojen, e-kirjojen lukeminen ei tunnu samalta) lukeminen tekee mielelle eniten hyvää, netissä roikkuminen vähiten. Ainakin minulla siis. Olenkin siksi lisännyt lukuaikaani reippaasti ruutuajan kustannuksella. Pari vuotta sitten minulla oli sellainen vaihe, että en lukenut ollenkaan, vaikka olin koko ikäni ollut lukutoukka. En yksinkertaisesti pystynyt keskittymään kirjaan, oletan että oli nettiriippuvuuden vika. Onnistuin kuitenkin saamaan keskittymiskykyäni takaisin yllättävän paljon.

Ap:lle sanoisin, että ihmisaivot muuttuvat jatkuvasti, joten mitenkään toivoton ei tilanteesi ole. Elämäsi ja sanotaanko "sielunmaisemasi" on täysin mahdollista saada raiteilleen. Mutta kuten mikä tahansa riippuvuus, siitä paraneminen ei välttämättä onnistu ihan ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuoden nuorempi ja oma elämä myös kuluu yksinomaan viihteen parissa. Ei ole mitään saavutuksia tai työtä. Netin liika käyttö ei kuitenkaan ole syy vaan seuraus lapsuuden ja nuoruuden ongelmista, jolloin silloinkin minua pidettiin visusti neljän seinän sisällä. Ei siinä oikein opikaan aikuiseksi jos ei saa mahdollisuutta opetella niitä aikuisuuteen kuuluvia taitoja vaan pitää pääasiallisesti olla poissa tieltä.

Sinulla on ollut ainakin yhdeksän vuotta aikuisuuden aikaa jolloin olisit voinut opetella. Älä sysää vastuuta muille. Ota itsestäsi vastuu. Tilanne on täysin oma vikasi! Minulla on varmasti paljon rankempi tausta kuin sinulla, mutta päätin, etten uhriudu. Olen 27 ja valmistuin vuosi sitten maisteriksi. Oli pitkä, raskas ja vaikea tie, mutta en uhriutunut, vaan hankin apua ja menin eteenpäin.

Ihanko PÄÄTIT ettet uhriudu ja oikein HANKIT apua, voi hellanlettas. Mäkin olen 27 ja apua olen hakenut vuosikaudet samalla kun opiskelut ovat menneet päin persettä, nyt vasta olen pääsemässä terapiaan, mutta sekään ei korjaa sitä vahinkoa mitä lapsuuden perhehelvetti on aiheuttanut. Olen itsekin päättänyt monta kertaa etten luovuta mutta minkäs teet kun kaikki mitä tekee menee pieleen tai osoittautuu täysin vääräksi valinnaksi.

Kiva että olet päässyt elämässäsi johonkin mutta älä helvetissä ala jauhamaan tuota "kaikki on itsestä kiinni"-shaibaa, mistä muka tiedät miten rankka tausta jollain muulla on?

Kaikilla on nettiriippuvuus ketkä täällä pyörii! Menkää vaikka ulos katsomaan raketteja.

Ensinäkään jostain iltasanomies sivuilta et saa kuin raapaisun uutisista. Toisekseen mitä ihminen tekee tiedolla brittihovin riidoista ja Aaron ensimmäisestä joulusta - ei yhtään mitään.

Opiskelemalla asiat saavat syvyyttä ja merkitystä, ymmärtää uutiset ja niiden taustat ihan toisella tavalla, saa viisautta ja sivistystä ja merkitystä elämälleen, kun löytää sen asian, jota elämälleen haluaa tehdä. Eli miettimään mikä kiinnostaa ja oikeasti kiinnostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites jos ihan ekana irtisanot nettiliittymäsi ja hankit kännykäksi vanhan kunnon kapulan, jolla vain soitetaan ja tekstaillaan (ja virikkeenä korkeintaan pelataan matopeliä).

Vieroitusoireita varmasti voi ensin tulla, mutta homma on vähän sama kuin tupakoinnin lopettamisessa, eli se laastari on vaan repäistävä irti ja kestettävä. Hiljalleen helpottaa.

Asioiden hoito ilman kotona olevaa nettiä on kyllä yhtä helvetin tuskaa.

Minusta asioita on helppo hoitaa ilman kotona olevaa nettiä, jos ei asu jossain niin syrjäisessä paikassa että kirjastoon on todella pitkä matka. Eri asia tietysti on, jos tekee vaikka kotoa käsin töitä netin kautta.

Yksi konsti on että laittaa vaikka herätyskellon soimaan tietyn ajan kuluttua. Se havahduttaa huomaamaan, että on aika tehdä jotain muuta. Ei sekään kyllä auta jos on paha riippuvuus, mutta sillä tavalla ei ainakaan vahingossa unohdu liian pitkäksi aikaa tietokoneelle.

Suomesikin on noin surkeaa. Onko se edes äidinkielesi?

Hyvä ettei ap ole löytänyt Twitteriä vielä. Siinä vasta on koukuttava "uutisvirta"

Älä ikinä mene twitteriin! Tai siis tee tiliä sinne