Lapsen ja aikuisen pahoinpitelyn ristiriita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Mitä negatiivisia puolia on ei-ruumiillisilla rangaistusmenetelmillä, ja ovatko ne pahempia kuin ruumiillisessa kurituksessa?

Mietipä, mitä tunteita herättää, kun lapsi eristetään jäähyllä muusta perheestä tai poistetaan kaikki hauska,kuten pelit yms. Sensijaan, jos asia olisi ohi hetkessä sillä luunapilla, joka ei edes satu, vaan muistuttaa lasta siitä, että aikuinen viimekädessä määrää.

Ei kurituksen kesto vaan sen laatu... Sanon tämän toki aikuisena, mutta mieluummin olisin viikon ilman kännykkää kuin ottaisin osuman, jonka tarkoitus on satuttaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Mitä negatiivisia puolia on ei-ruumiillisilla rangaistusmenetelmillä, ja ovatko ne pahempia kuin ruumiillisessa kurituksessa?

Mietipä, mitä tunteita herättää, kun lapsi eristetään jäähyllä muusta perheestä tai poistetaan kaikki hauska,kuten pelit yms. Sensijaan, jos asia olisi ohi hetkessä sillä luunapilla, joka ei edes satu, vaan muistuttaa lasta siitä, että aikuinen viimekädessä määrää.

Ei kurituksen kesto vaan sen laatu... Sanon tämän toki aikuisena, mutta mieluummin olisin viikon ilman kännykkää kuin ottaisin osuman, jonka tarkoitus on satuttaa minua.

Minä tein lasun luunapeilla lastaan kasvattavasta vanhemmasta.

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Mitä negatiivisia puolia on ei-ruumiillisilla rangaistusmenetelmillä, ja ovatko ne pahempia kuin ruumiillisessa kurituksessa?

Mietipä, mitä tunteita herättää, kun lapsi eristetään jäähyllä muusta perheestä tai poistetaan kaikki hauska,kuten pelit yms. Sensijaan, jos asia olisi ohi hetkessä sillä luunapilla, joka ei edes satu, vaan muistuttaa lasta siitä, että aikuinen viimekädessä määrää.

Ei kurituksen kesto vaan sen laatu... Sanon tämän toki aikuisena, mutta mieluummin olisin viikon ilman kännykkää kuin ottaisin osuman, jonka tarkoitus on satuttaa minua.

Minä tein lasun luunapeilla lastaan kasvattavasta vanhemmasta.

Teit oikein, kun ajattelit lapsen parasta.

Mielestäni joidenkin vanhempien synti on se, että he oikeuttavat toimintaansa sillä etteivät kykene itse hillitsemään impulssejaan.

Esim. narsisti joka ei kykene katsomaan peiliin purkaa pahan olonsa viattomiin perheenjäseniin, kun he eivät satu toimimaan narsistin toiveiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lapsenlapseni suuttui ja potkaisi minua sääreen ja sattui todella.

Jouduin oikeasti miettimään, annanko saman takaisin, mutta en tehnyt niin.

Jos olisi ollut oma lapsi ja 70-luvun kasvatus, niin olisin ottanut tukasta kiinni ja pyöräyttänyt pari kertaa.

Olisi potkiminen ja muu perseily loppunut siihen. Nykylapset ei välttämättä puhetta usko ja muut konstit on poistettu valikoimasta.

Hakeudu hoitoon. Ei ihme, että perheenjäsenesi oireilevat, jos isoäiti on noin sekaisin.

Ei minun perheeni jäsenet oireile mitenkään. Lapsi on lapseni perheessä ja on lähes teini, joten oli hiukan outo tuo kommenttisi. Omat lapseni ovat aina puhetta uskoneet. En ole koskaan kurittanut ketään, vaikka mieleeni tuo ajatus tuli. Olen hoitanut työkseni useita lapsia, kurittamatta heistä selvinnyt ja ovat kavereitani vielä aikuisinakin.

Kuitenkin tiedän täällä hymistelevien ihmisten tekevän lapsilleen uskomattomia asioita.

Joten moni sitä hoitoa tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Jos olisit oikeasti sinut oman toimintasi kanssa, niin et kokisi tarvetta hakea täältä hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi lapsia kohtaan.

Fyysinen kurittaminen ensisijaisena keinona kertoo ilman muuta vanhemman kypsymättömyydestä, lapsen tasolle jäämisestä.

Yksi ongelma on myös se, että nykynuorilta ei kestetä mitään vaikka kuuluu ikään, että välillä osoitetaan mieltä kyseenalaisin keinoin, protestoidaan ja kettuillaan. Tunne-elämä on osalla sellaisessa myllerryksessä, ettei sille aina voi mitään.

Jos tämä kaikki hiljennetään fyysisessä kurituksella, tuloksena on pelokas ihminen joka ei kykene kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja sääntöjä silloinkaan kun ne ovat väärässä. Normit kyseenalaistavat nuoret ovat niitä, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin. Lapsen spontaaniutta ei tule turruttaa täysin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Jos olisit oikeasti sinut oman toimintasi kanssa, niin et kokisi tarvetta hakea täältä hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi lapsia kohtaan.

En hae täältä hyväksyntää kasvatustavalleni, vaan kerroin kuinka lasta tulee kasvattaa.

Toisaalta tekisi mieli jättää kasvattamatta, sillä olisipahan sitten samanlainen kuin muutki vapaan kasvatuksen tulokset.

Toivon että lapseni pääsevät kouluun jossa kurittoman kasvatuksen tuotteita on mahdollisimman vähän ja saavat mahdollisuuden keskittyä opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Jos olisit oikeasti sinut oman toimintasi kanssa, niin et kokisi tarvetta hakea täältä hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi lapsia kohtaan.

En hae täältä hyväksyntää kasvatustavalleni, vaan kerroin kuinka lasta tulee kasvattaa.

Toisaalta tekisi mieli jättää kasvattamatta, sillä olisipahan sitten samanlainen kuin muutki vapaan kasvatuksen tulokset.

Toivon että lapseni pääsevät kouluun jossa kurittoman kasvatuksen tuotteita on mahdollisimman vähän ja saavat mahdollisuuden keskittyä opiskeluun.

Eli haluat lapsesi kouluun, jossa on paljon yhtä lailla masentuneita ja ahdistuneita lapsia kuin sinun lapsesi? Kuritusväkivallan seurauksena moni kärsii psyykkisistä ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Jos olisit oikeasti sinut oman toimintasi kanssa, niin et kokisi tarvetta hakea täältä hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi lapsia kohtaan.

En hae täältä hyväksyntää kasvatustavalleni, vaan kerroin kuinka lasta tulee kasvattaa.

Toisaalta tekisi mieli jättää kasvattamatta, sillä olisipahan sitten samanlainen kuin muutki vapaan kasvatuksen tulokset.

Toivon että lapseni pääsevät kouluun jossa kurittoman kasvatuksen tuotteita on mahdollisimman vähän ja saavat mahdollisuuden keskittyä opiskeluun.

Eli haluat lapsesi kouluun, jossa on paljon yhtä lailla masentuneita ja ahdistuneita lapsia kuin sinun lapsesi? Kuritusväkivallan seurauksena moni kärsii psyykkisistä ongelmista.

Kuinka on sitten mahdollista, että vapaa kasvatus, lasten häiriökäyttäyttyminen ja koulujen työrauhan menetys käyvät käsi kädessä ja lisääntyvät sitä enemmän mitä vähemmän lapsille asetetaan rajoja kodeissa ja kouluissa?

Vuosi vuodelta enemmän lapsia huostaanotetaan (vapaan kasvatuksen hedelmät kasvattajina), lapsilla todetaan aina vain enemmän oppimisvaikeuksia, opettajat valittavat työrauhan menetystä luokissa, eikä kenelläkään näytä olevan enää keinoja tilanteen korjaamiseksi.

Vapaa kasvatus, jossa lievä kurinpito kielletään laissa, on kuin pyramidhuijaus, jonka uhreiksi joutuvat myös ne jotka yrittävät opettaa lapsilleen mikä on oikein ja mikä väärin.

Rakkautta ja rajoja pienestä pitäen saaneet lapset jäävät vähemmistöön ja surullisin seuraus näyttää olevan koko koululaitoksen idean vesittyminen.

Muutama tai vain yksi vapauden ja kurittomuuden hedelmä pilaa koko luokalta opiskelurauhan ja näille vapaudessa kasvaneille vanhemmille on turha yrittää takoa järkeä päähän.

Lasta pyöritetään kuraattoreilla, psykiatreilla, erityisopettajilla ja puhetta, puhetta, puhetta riittää, mutta tekoja harvemmin, sillä sitä niittää mitä kylvääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Jos olisit oikeasti sinut oman toimintasi kanssa, niin et kokisi tarvetta hakea täältä hyväksyntää väkivaltaiselle käytöksellesi lapsia kohtaan.

En hae täältä hyväksyntää kasvatustavalleni, vaan kerroin kuinka lasta tulee kasvattaa.

Toisaalta tekisi mieli jättää kasvattamatta, sillä olisipahan sitten samanlainen kuin muutki vapaan kasvatuksen tulokset.

Toivon että lapseni pääsevät kouluun jossa kurittoman kasvatuksen tuotteita on mahdollisimman vähän ja saavat mahdollisuuden keskittyä opiskeluun.

Eli haluat lapsesi kouluun, jossa on paljon yhtä lailla masentuneita ja ahdistuneita lapsia kuin sinun lapsesi? Kuritusväkivallan seurauksena moni kärsii psyykkisistä ongelmista.

Kuinka on sitten mahdollista, että vapaa kasvatus, lasten häiriökäyttäyttyminen ja koulujen työrauhan menetys käyvät käsi kädessä ja lisääntyvät sitä enemmän mitä vähemmän lapsille asetetaan rajoja kodeissa ja kouluissa?

Vuosi vuodelta enemmän lapsia huostaanotetaan (vapaan kasvatuksen hedelmät kasvattajina), lapsilla todetaan aina vain enemmän oppimisvaikeuksia, opettajat valittavat työrauhan menetystä luokissa, eikä kenelläkään näytä olevan enää keinoja tilanteen korjaamiseksi.

Vapaa kasvatus, jossa lievä kurinpito kielletään laissa, on kuin pyramidhuijaus, jonka uhreiksi joutuvat myös ne jotka yrittävät opettaa lapsilleen mikä on oikein ja mikä väärin.

Rakkautta ja rajoja pienestä pitäen saaneet lapset jäävät vähemmistöön ja surullisin seuraus näyttää olevan koko koululaitoksen idean vesittyminen.

Muutama tai vain yksi vapauden ja kurittomuuden hedelmä pilaa koko luokalta opiskelurauhan ja näille vapaudessa kasvaneille vanhemmille on turha yrittää takoa järkeä päähän.

Lasta pyöritetään kuraattoreilla, psykiatreilla, erityisopettajilla ja puhetta, puhetta, puhetta riittää, mutta tekoja harvemmin, sillä sitä niittää mitä kylvääkin.

Rajat eivät ole sama asia kuin luunapit. Olet onneton kasvattaja, jollet pysty kasvattamaan ilman väkivaltaa.

Vai rajat osoitetaan väkivallalla? Kaikkea sitä kuulee vielä vuonna 2018.

Lapselle, ehdottomasti.

Nyt on pakko sanoa että ei se lapsi mene pilalle tukkapöllystä, vaikka järkevämpää olisi pyytänyt apua vanhemmuuteensa, sama koskee parisuhdetta, jos ei osaa riidellä rakentavasti kannattaa harkita terapiaa...

Hieman kyseenalaistan teidät, jotka sanotte ettei fyysisestä kurituksesta jää jälkiä kuten pelkoja, luonnevikoja.

Ette välttämättä tiedosta, mistä nykyisen elämänne ongelmat, joita voi olla esim. vaikeus luottaa ihmisiin tai epärakentava riitelytapa parisuhteessa, johtuu. Voivat hyvinkin kummuta turvattomasta lapsuudesta, jossa on pitänyt pelätä kivulla rangaistamista.

Mielestäni on surullista että valta monissa perheissä on annettu aikuisilta lapsille ja nuorille. En tarkoita pelkästään ruumiillisen kurituksen puuttumista vaan yleensäkin lapsen tahtoon mukautumista ja periksi antamista kaikessa, ei jakseta pitää rajoista kiinni. Itse olen nähnyt vierestä kuinka veljen perhe ei osaa laittaa rajoja ja lapsista on tullut varsinaisia pikku monstereita...Mikä vaivaa yhteiskuntaamme kun vanhemmat pelkäävät lastensa mielen pahoittamista niin kovasti etteivät uskalla pitää rajoista kiinni? Mitä tulee ap:n avaukseen niin väkivaltaa en hyväksy kasvattamisessa tai muulloinkaan mutta luunappi ei ole mielestäni väkivaltaa eikä edes satu lapseen, toisin kuin esim. piiskaaminen tai kunnon tukkapölly

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat olevinaan niin hyviä ja yrittävät ylittää evoluution saavutukset omilla teorioillaan ja lainsäädännöllään.

Jos lapsi laittaa kätensä kuumalle liedelle, hän ei laita sitä enää toista kertaa, sillä lapsi oppii että se tekee kipeää. Menee kerralla jakeluun.

Jos yrität opettaa lastasi puhumalla, älä laita kättäsi kuumalle levylle, saat jankuttaa asiaa äänesi käheäksi ja kun käännät selkäsi, lapsesi kokeilee miltä se levy tuntuu :-)

Kuka vanhemmista ei riuhtaise auton alle juoksevaa lasta takaisin siitä mistä kiinni saa, vaikka hiuksista, estääkseen lasta juoksemasta auton alle?

Sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Rakkautta ei ole lapsen suojelu kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana.

Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset.

Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät, mutta parempi keino kuin poistaa lapsen elämästä hänelle tärkeitä asioita, kännyköitä, pelaamista, telkkaria, on tuottaa hetkellinen kivun tunne, sillä siinä väärästä toiminnasta rangaistaan välittömästi teon jälkeen, eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan jonka esim. kännykkäkielto voi kestää.

Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena.

Lapsen opettaminen tavalla joka on välitön, kerralla perille menevä, eikä aiheuta kohtuutonta kipua, on suunnattomasti parempi vaihtoehto ajatellen lapsen tulevaa koulunkäyntiä ja yhteiskuntaan sopeutumista kuin vapaa kasvatus jonka tuloksia olemme muutaman kymmenen vuotta saaneet katsella koululaitoksissa, päiväkodeissa ja yleisenä nuorten tapana käyttytyä julkisissa tiloissa.

Rajat ovat osoitus rakkaudesta.

Tässä sekoitetaan nyt asioita keskenään.

Ensiksikin lapseen koskeminen silloin, kun häntä estetään esim. juoksemasta auton alle tai hakkaamasta muita, on aivan eri asia kuin tarkoituksellinen kivun tuottaminen. Ensimmäisen voi järkevästi perustella: "pidän nyt sinusta kiinni estääkseni sinua lyömästä." Jäklimmäistä taas... "annoin sinulle luunapin, koska aikuista pitää totella ja et totellut." Aika erikoinen syy-seuraussuhde.

"Rakkautta on opettaa lapsille ero oikean ja väärän välillä ja sen opettamiskeinot ovat jokaiselle lapselle erilaiset." Mutta miten satuttamalla opetetaan, että ei saa satuttaa? Voi olla aika vaikea perustella lapselle sitä, että aikuinen saa satuttaa toista mutta lapsi ei. Onko hyvä opettaa lapselle, että häntä saa lyödä? Miten hän silloin oppii, että kaikilla, myös hänellä itsellään, on oikeus koskemattomuuteen?

Sanoit myös, ettei lasta pidä "suojella kaikelta negatiiviselta kasvatuksen aikana." Kurittamalla lasta ei tosiaan suojella aikuisen tuottamalta kivulta, mutta siinä lasta nimenomaan suojellaan pitkäkestoisemmilta rangaistuksilta ja tekojen ja niiden oikeiden seurausten pohtimiselta. Onhan se kyllä helppoa ja mukavaa sekä lapselle että aikuiselle, että aikuinen käskee ja lapsi tottelee.

"eikä asiaa tarvitse enää kelailla huoneensa yksinäisyydessä tai kokea tulleensa väärin kohdelluksi joka ikinen päivä viikon ajan". Tietenkin rangaistukset pitää perustella lapselle, ja jos lapsi kokee tulleensa väärin kohdelluksi, asiasta pitää keskustella. Vai riittääkö, että koettu väärin kohtelu kestää vain vähän aikaa?

"Toiset uskovat puhetta ja toiset eivät". Näinkö yksinkertaista se on? Jos lapsi ei usko puhetta, eikö se pitäisi opettaa hänelle? Aika tärkeä taito tulevaisuuden kannalta.

"Ymmärrän kuinka kiukkuisia ja auktoriteetteja vastustavia nykyajan lapsista on tullut juuri tämän kurituskiellon seurauksena." Tietenkin kasvatus vaatii muutakin kuin kurittamatta olemisen. Kurittaminen on muihin kasvatuskeinoihin verrattuna nopeaa ja helppoa, joten kasvatus ilman kurittamista vaatii paljon panostusta, eivätkä kaikki siihen välttämättä kykene. Ja totta kai kurittaminen tehoaa paremmin huonoon käytökseen kuin kasvattamatta jättäminen.

Mitä taas evoluutioon tulee, kurittamalla opetetaan tehokkaasti, että vahvempi saa lyödä ja että vahvempaa pitää totella, ettei tule lyödyksi. Niinhän se toimii eläinten maailmassa, mutta ihmisten maailmassa on tapana, että myös heikommalla on samat oikeudet.

"Rajat ovat osoitus rakkaudesta." Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta rajat voi asettaa muutenkin kuin satuttamalla.

Mielestäni osa viesteistä on vähintäänkin lähell rikokseen yllyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Demissä kysyttyä:

"Eli kumman koette hyväksyttävämmäksi ja minkä takia?

a) tukistan ja annan lapselleni muutaman luunapin kertoakseni hänelle että hän on tehnyt hyvin väärin.

b) teen saman seurustelukumppanilleni."

Miksi osa hyväksyy lapsen kurittamisen, mutta aikuisen pahoinpitely on kiellettyä?

On paljon asioita joita saa tehdä lapselle muttei seurustelukumppanille, ja sama toisin päin.