Lapsen ja aikuisen pahoinpitelyn ristiriita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lapsenlapseni suuttui ja potkaisi minua sääreen ja sattui todella.

Jouduin oikeasti miettimään, annanko saman takaisin, mutta en tehnyt niin.

Jos olisi ollut oma lapsi ja 70-luvun kasvatus, niin olisin ottanut tukasta kiinni ja pyöräyttänyt pari kertaa.

Olisi potkiminen ja muu perseily loppunut siihen. Nykylapset ei välttämättä puhetta usko ja muut konstit on poistettu valikoimasta.

Tuota noin... Lapsi ei pysty kontrolloimaan tunteitaan, kiukkuaan samalla tavalla kuin sinä. Jos olet vastuullinen aikuinen, et todellakaan potkaise lasta sääreen. Hyvä siis että hillitsit itsesi.

Kehittymättömälle lapselle kostaminen kuulostaa vähintään erikoiselta jos ei moraalittomalta.

On muitakin ei-väkivaltaisia tapoja kasvattaa kuin puhuttelu. Ei fyysisen kurittamisen poissaolo tarkoita, että nykyvanhemmilla ei ole mitään keinoja käytettävissään.

Sama lapsi ei luultavasti olisi käynyt esim. isomman pojan kimppuun, koska tietää että siinä sattuisi itseä. Lapset pystyvät kyllä sen verran kontrolloimaan käytöstään, mutta toinen juttu on että haluavatko ne.

Luunappi on tosi outo kurinpitokeino. Tukeva ote vaikka tukastikin tuntuu luonnollisemmalta, jos meno on kovin villiä. Ei satu enempää kuin voimakas ote käsivarresta.