Lapsen ja aikuisen pahoinpitelyn ristiriita

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on tehtävä kuten laki määrää tai poliisi tulee ja vie putkaan. Samoin lapsen täytyy tehdä kuten vanhemmat määräävät tai tulee rangaistus. Yksinkertainen syy-seuraussuhde!

Aivan, on toteltava lakia. Ellei ymmärrä pidättäytyä lapsen ruumiillisesta kurittamisesta, niin saa oikeudessa sakkoja lapsen pahoinpitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on lapsikohtaista. Minua ei kuritettu lapsena, ja luulen, etten voisi kunnioittaa vanhempiani, jos olisivat satuttaneet pienempää ja heikompaa.

En kyllä näe logiikkaa siinä, että jos jotakuta rangaistaan niin tälle pitäisi varata mahdollisuus puolustautua rangaistuksen antajaa vastaan.

Sama kuin sanoisi että on väärin rakentaa vankiloita joissa on niin korkeat muurit ettei niiden yli ole toivoa kiivetä.

Ei aikuisiakaan vankilassa rangaista kivulla vaan vapauden menetyksellä. Ja sillä on jonkinlaiset perusteet: suojellaan muuta maailmaa rikolliselta (ja lisäksi siellä vankilassa voi miettiä tekojaan). Kipu taas tuntuu rangaistuksena jotenkin mielivaltaiselta: koska et tee niin kuin käsketään, sinua satutetaan. En kunnioittaisi yhteiskuntaakaan, jos rikoksista rangaistaisiin kivulla.

Kipu on yksi ikävä tunne muiden joukossa.

Ei kipu ole mitenkään mielivaltaista jos siitä ei sellaista tee.

Vrt. ruumiillisen rangaistuksen ja hakkaamisen ero on suunnilleen sama kuin sakon antamisen ja varastamisen. Toinen on hallitsematon ja tarkoitukseltaan pahantahtoinen ja toinen taas ei.

Sinä aikuisena osaatkin suhtautua kipuun rakentavasti, ymmärtää sen tarkoituksen ja että siitä voi oppia jotain.

Lapsella sen sijaan ei ole kykyä suhtautua kivuntuottamiseen yhtä rakentavasti. Siksi on vaarana että lapsi kärsii kurituksesta ja hänelle kehittyy esim. tunnelukkoja.

Mistä tiedät? Mitä itse olen huomannut ja omasta lapsuudesta lisäksi muistan, niin normaali lapsi ymmärtää kyllä oikein hyvin sen eron mikä on rankaisemisen ja toisaalta jonkun pahantahtoisen toiminnan välillä. Lapset puhuvat esim. vanhemman antamista luunapeista aivan eri sävyyn kuin vaikka jostain tappelusta.

Rankaisu harmittaa totta kai lasta, mutta jos rangaistukselle on ollut peruste eikä rangaistus oli ylimitoitetun kova niin ei hän sitä epäoikeudenmukaisena tai katkeroittavana koe. Jo pienillä lapsilla on vahva oikeudentunto.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on tehtävä kuten laki määrää tai poliisi tulee ja vie putkaan. Samoin lapsen täytyy tehdä kuten vanhemmat määräävät tai tulee rangaistus. Yksinkertainen syy-seuraussuhde!

Ja kun vanhemmat eivät ole paikalla käskemässä, saa tehdä mitä huvittaa. Kunnes lapsi oppii vähän viisaammaksi: kunhan vanhemmat eivät saa tietää, saa tehdä mitä huvittaa.

Ehkä kuritetut rikkovat lakiakin silloin, kun siitä ei jää kiinni. Siis jos lapselle ei ole jotenkin muuten kuin kurittamalla opetettu, että sääntöjen noudattamisella on muukin tarkoitus kuin rangaistuksen välttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Kuritusväkivalta on perheväkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnassa on tehtävä kuten laki määrää tai poliisi tulee ja vie putkaan. Samoin lapsen täytyy tehdä kuten vanhemmat määräävät tai tulee rangaistus. Yksinkertainen syy-seuraussuhde!

Ja kun vanhemmat eivät ole paikalla käskemässä, saa tehdä mitä huvittaa. Kunnes lapsi oppii vähän viisaammaksi: kunhan vanhemmat eivät saa tietää, saa tehdä mitä huvittaa.

Ehkä kuritetut rikkovat lakiakin silloin, kun siitä ei jää kiinni. Siis jos lapselle ei ole jotenkin muuten kuin kurittamalla opetettu, että sääntöjen noudattamisella on muukin tarkoitus kuin rangaistuksen välttäminen.

Kurittamattomat ovat yleensä niitä, jotka rikkovat sääntöjä avoimesti silloinkin, kun he ovat suoraan sääntöjä valvovan henkilön näkökentässä. Kurittamaton kun on oppinut, että sääntöjen rikkomisesta ei seuraa mitään tuntuvaa ja niinpä niin voi tehdä aina silloin jos sen katsoo jotenkin hyödyttävän itseä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Kuritusväkivalta on perheväkivaltaa.

Ruumiillinen kuritus on yhtä vähän perheväkivaltaa kuin lelun takavarikointi lapselta on varkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Kuritusväkivalta on perheväkivaltaa.

Ruumiillinen kuritus on yhtä vähän perheväkivaltaa kuin lelun takavarikointi lapselta on varkaus.

Täyttä roskaa. Suomen lainsäädäntö on tästä eri mieltä kanssasi, samoin sitä tulkitsevat tuomioistuimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä on lapsikohtaista. Minua ei kuritettu lapsena, ja luulen, etten voisi kunnioittaa vanhempiani, jos olisivat satuttaneet pienempää ja heikompaa.

En kyllä näe logiikkaa siinä, että jos jotakuta rangaistaan niin tälle pitäisi varata mahdollisuus puolustautua rangaistuksen antajaa vastaan.

Sama kuin sanoisi että on väärin rakentaa vankiloita joissa on niin korkeat muurit ettei niiden yli ole toivoa kiivetä.

Ei aikuisiakaan vankilassa rangaista kivulla vaan vapauden menetyksellä. Ja sillä on jonkinlaiset perusteet: suojellaan muuta maailmaa rikolliselta (ja lisäksi siellä vankilassa voi miettiä tekojaan). Kipu taas tuntuu rangaistuksena jotenkin mielivaltaiselta: koska et tee niin kuin käsketään, sinua satutetaan. En kunnioittaisi yhteiskuntaakaan, jos rikoksista rangaistaisiin kivulla.

Kipu on yksi ikävä tunne muiden joukossa.

Ei kipu ole mitenkään mielivaltaista jos siitä ei sellaista tee.

Vrt. ruumiillisen rangaistuksen ja hakkaamisen ero on suunnilleen sama kuin sakon antamisen ja varastamisen. Toinen on hallitsematon ja tarkoitukseltaan pahantahtoinen ja toinen taas ei.

Mielestäni on parempi, jos rangaistusta voi perustella jollain muullakin kuin sillä, että se aiheuttaa rangaistavalle "ikävän tunteen". Siis että rangaistuksella lisäksi estetään toistamasta tekoa (vankila, kännykän takavarikointi) ja/tai hyvitetään tekoa, jos mahdollista niin sille, joka siitä kärsi (sotkujen siivoaminen, anteeksipyyntö, sakotkin tavallaan, kun ne maksetaan yhteiskunnalle). Satuttamisesta ei itsessään ole mitään hyötyä kenellekään, pelkästään haittaa satutettavalle, ja se vaikuttaa kostolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Kuritusväkivalta on perheväkivaltaa.

Ruumiillinen kuritus on yhtä vähän perheväkivaltaa kuin lelun takavarikointi lapselta on varkaus.

Täyttä roskaa. Suomen lainsäädäntö on tästä eri mieltä kanssasi, samoin sitä tulkitsevat tuomioistuimet.

Kyse on käsitteistä, ei lainsäädännöstä.

Ylivoimaisessa enemmistössä maailman maista lasten ruumiillinen kuritus on sallittua. Sen sijaan perheväkivalta ei ole sen paremmin sallittua kuin hyväksyttyäkään missään normaalissa valtiossa. Tämä oli tilanne myös Suomessa ruumiillisen kurituksen kieltämiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Mitä negatiivisia puolia on ei-ruumiillisilla rangaistusmenetelmillä, ja ovatko ne pahempia kuin ruumiillisessa kurituksessa?

Tulisi kyllä riita kasvatukseen liittyen, jos kumppanini ei keksisi parempaa tapaa laittaa lastamme aisoihin kuin luunapit jne.

Minua lyötiin isän toimesta lapsena, joskus rangaistukseksi, joskus muuten vaan. Olen nyt lähes 30v ja aloitin juuri psykoterapian, kun vuosien jälkeen muistot ja kaiken salaaminen alkoi ahdistaa. Jos lasta lyödään se on kuritusta, jos aikuista se on pahoinpitely! MIKSI?! Jos sanallinen kuritus ja esim. kotiaresti tai pelikielto tms. ei riitä on vika vanhemmissa. Miksi jotkut täällä sanovat, että lapsen pitäisi oppia pelkäämään kipua väärin tekemisen seurauksena? Ei lapsen kuulu oppia pelkäämään milloin häntä taas satutetaan! Se on nähty mitä pelolla kasvatetuista tulee. Onneksi minulla on äiti joka ei ei lyönyt.

Kuinka monia teistä on kuritettu, jotka nyt kannatatte kurittamista? Kasvatustavat taitavat usein periytyä sukupolvelta toiselle.

Tänään juuri lapsenlapseni suuttui ja potkaisi minua sääreen ja sattui todella.

Jouduin oikeasti miettimään, annanko saman takaisin, mutta en tehnyt niin.

Jos olisi ollut oma lapsi ja 70-luvun kasvatus, niin olisin ottanut tukasta kiinni ja pyöräyttänyt pari kertaa.

Olisi potkiminen ja muu perseily loppunut siihen. Nykylapset ei välttämättä puhetta usko ja muut konstit on poistettu valikoimasta.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lapsenlapseni suuttui ja potkaisi minua sääreen ja sattui todella.

Jouduin oikeasti miettimään, annanko saman takaisin, mutta en tehnyt niin.

Jos olisi ollut oma lapsi ja 70-luvun kasvatus, niin olisin ottanut tukasta kiinni ja pyöräyttänyt pari kertaa.

Olisi potkiminen ja muu perseily loppunut siihen. Nykylapset ei välttämättä puhetta usko ja muut konstit on poistettu valikoimasta.

Hakeudu hoitoon. Ei ihme, että perheenjäsenesi oireilevat, jos isoäiti on noin sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Tänään juuri lapsenlapseni suuttui ja potkaisi minua sääreen ja sattui todella.

Jouduin oikeasti miettimään, annanko saman takaisin, mutta en tehnyt niin.

Jos olisi ollut oma lapsi ja 70-luvun kasvatus, niin olisin ottanut tukasta kiinni ja pyöräyttänyt pari kertaa.

Olisi potkiminen ja muu perseily loppunut siihen. Nykylapset ei välttämättä puhetta usko ja muut konstit on poistettu valikoimasta.

Tuota noin... Lapsi ei pysty kontrolloimaan tunteitaan, kiukkuaan samalla tavalla kuin sinä. Jos olet vastuullinen aikuinen, et todellakaan potkaise lasta sääreen. Hyvä siis että hillitsit itsesi.

Kehittymättömälle lapselle kostaminen kuulostaa vähintään erikoiselta jos ei moraalittomalta.

On muitakin ei-väkivaltaisia tapoja kasvattaa kuin puhuttelu. Ei fyysisen kurittamisen poissaolo tarkoita, että nykyvanhemmilla ei ole mitään keinoja käytettävissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Mitä negatiivisia puolia on ei-ruumiillisilla rangaistusmenetelmillä, ja ovatko ne pahempia kuin ruumiillisessa kurituksessa?

Mietipä, mitä tunteita herättää, kun lapsi eristetään jäähyllä muusta perheestä tai poistetaan kaikki hauska,kuten pelit yms. Sensijaan, jos asia olisi ohi hetkessä sillä luunapilla, joka ei edes satu, vaan muistuttaa lasta siitä, että aikuinen viimekädessä määrää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monia teistä on kuritettu, jotka nyt kannatatte kurittamista? Kasvatustavat taitavat usein periytyä sukupolvelta toiselle.

Minua on kuritettu 1980-luvulta 1990-luvulle. Olen joutunut vuosia käymään psykoterapiassa. En tosiaan voisi kasvattaa omia lapsiani samoin. Nykyään välit vanhempiin ovat poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla on tutkittu yhteys muun muassa masennuksen ja ahdistuksen yleistymiseen ihan aikuisikään asti. Kurittaminen heikentää kognitiivisia taitoja ja lisää ulkoisia käyttäytymishäiriöitä, muun muassa aggressiivisuutta ja uhmakkuutta. Kuritusväkivallan haittoja on tutkittu niin paljon, että on ihan uskomatonta, että joku edelleen vuonna 2018 argumentoi omaan lapsuuteensa tai omien lastensa lapsuuteen vedoten sen puolesta. 

Työssäni lastensuojelulaitoksessa olen kohdannut aivan valtavan huonokäytöksisiä ja rajattomia lapsia ja kyllä, isoa osaa heistä on kuritettu ruumiillisesti ja ankaralla kädellä. Vaan eipä auttanut. Tutkitusti edes kodin muutoin myönteinen ja lapsiläheinen ilmapiiri ei riitä kumoamaan kuritusväkivallan haittoja. 

Ruumiillinen kuritus on vähentynyt ja masennus ja ahdistus taas lisääntynyt. Voidaanko siitä päätellä, että ruumiillinen kuritus aiheuttaa masennusta ja ahdistusta?

Sitä paitsi mitä mahdollisiin negatiivisiin puoliin tulee, niin ihan kaikilla kurinpitomenetelmillä on sellaisia (myös niillä ei-ruumiillisilla keinoilla). Se, että näin on ei silti ole mikään peruste pidättäytyä kurinpidosta.

Lastensuojelulaitoksissa on yleensä sellaisia lapsia jotka ovat kokeneet perheväkivaltaa. Perheväkivalta on täysin eri asia kuin aiheesta tuleva ja kohtuudessa pysyvä ruumiillinen kuritus.

Mitä negatiivisia puolia on ei-ruumiillisilla rangaistusmenetelmillä, ja ovatko ne pahempia kuin ruumiillisessa kurituksessa?

Mietipä, mitä tunteita herättää, kun lapsi eristetään jäähyllä muusta perheestä tai poistetaan kaikki hauska,kuten pelit yms. Sensijaan, jos asia olisi ohi hetkessä sillä luunapilla, joka ei edes satu, vaan muistuttaa lasta siitä, että aikuinen viimekädessä määrää.

Älä lässytä.