Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te muut 40 + naiset! Onko sellainen tunne, että "kaikki on nähty" ( työelämä jne)
takana loistava tulevaisuus
29.12.2018 |
Miksi mikään ei oikein enää tunnu miltään? Tuntuu, että kaikki on jo niin moneen kertaan nähty. Joulut, uudet vuodet jne, Aina sama kaava toistuu eikä enää jaksa oikein innostua mistään. Mitään ei oikeastaan ole edessäkään. Lapset on ihania ja tietty loppuelämä menee heidän elämänsä kuvioita seuratessa. Viimeistään nyt tajuaa, minkälaiseksi tämä elämä muodostuu. Suuret unelmat työelämän saralta ei toteuteneet ja oikeasti monia asia on mennyt pieleen. Tottakai olen kiitollinen monesta asiasta. Nyt ei enää pysty siihenkään harhaan luottamaan, että tulevaisuudessa jotain ihmeellistä tapahtuisi esim. työelämän saralla. Se vain on fakta, että moni ovi on sulkeutunut ja nykyisessä työssä olo on itselleni aikamoista kärvistelyä. Tiedän, että vain itseään voi syyttää monista tapahtumaketjuista ja valinnoista, mutta siltikin se masentaa kun totuus on tämä, että ei ole tyytyväinen. Itse olen ainakin jäänyt jumiin siihen ajatukseen etten miksen nuorena valinnut toisin ja en luottanut itseeni. Nyt sitten teen työtä, joka ei kiinnosta yhtään ja missä en saa mitenkään käyttää potentiaaliani. Nuorempi ihminen voi vaihtaa helposti työpaikkaa, yli 4-kymppistä ei niin vain oteta mihinkään ja joku kuuden vuoden uudelleenkoulutus on hankalaa kun on murkkuikäiset lapset hoidettavana ja elätettävänä. Koen myös kateuden tunteita niitä kohtaan, joilla on toinen tilanne. Olen kiitollinen terveydestä ja se on tietysti tärkeintä eikä niin ole aina ollut. Iän myötä on kuitenkin jotain alamäkeä tulossa vääjäämättä senkin suhteen. Onko muita joilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (168)
Kuullostaa neljänkympin ikä kriisiltä. Kyllä se ohitse menee ja viiskymppisenä voi tulla jo toisenlaiset vaivat. Omalla kohdallani ikä kriisi oli tavallaan sitä että elämänarvojen oli muututtava ja hyväksyttävä että nuoruus oli mennyttä. Ulkonäkö alkaa rapistumaan ja ihan turhaa taistella sitä vastaan. Menoa on hidastettava ja lepäämistä lisättävä ja turhasta pinnallisuudesta luopumista. Mennyttä ei voi muuttaa, se on eletty miten on eletty eikä se tulevaisuuskaan muutu jos ei uskalla mitään muuttaa elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole odotan juuri Japanin matkaa. Ensi kesänä kahdeksi kuukaudeksi Australiaan. Työssä menee hyvin, lisäkoulutan itseäni ihan säännöllisesti ja pyrin eri tehtävään saman firman sisällä aina välillä.
Laihdutin itseni 58 kiloon ja omen oppinut nauttimaan urheilusta. Ensikertaa olen saanut sixbagin ja ojentajat näkyviin.
Kaiken kaikkiaan, en ole koskaan elämässäni kokenut itseäni näin onnelliseksi kuin nyt.
Olen 4 ja 6 vuotiaan äiti ja se on ysi suosikkiasiani ja onnentuojani tässä hetkessä.
Ehei kuule. Juuri kun luulen nähneeni suurin piirtein kaiken, tulee jotain, mikä tasan varmasti vetää maton alta. Niinkuin nyt tämä Stockmannin kassikeissi, että ihmiset yksistä perhanan kasseista voi mielensä pahoittaa.
Havahduin viime vuonna ja totesin että elämästä on kadonnut paljon iloa, positiivista tunnetta. Kaikki puuroutui. Selvisi että iso osa ahdistusta oli työpaikka jonka arvoja en voinut hyväksyä - hain ja pääsin toiseen työhön ja se helpotti todella paljon, sain energiaa takaisin. Toinen asia oli parisuhde, joka ei toiminut. Erosin sillä näin että toimimattomasta ei toimivaa saa vaikka kuinka itse haluaa. Tässä sitä ollaan, eronnut yh 40+. En koe että kaikki on nähty tai koettu vaan noiden elämänmuutosten kautta ymmärrän että vaikka olen nyt vanhempi (kiloja tullut, muutakin kremppaa) niin silti elämäni on käsissäni, voin tehdä valintoja vaikka toki vähemmässä määrin kuin nuorena. Ainoa asia mitä mietin enemmän on elämän kaari, sen kesto ja hyväksyminen että meillä kaikilla on oma vuoronumero joka tulee väistämättä joskus eteen. Sen tiedostaminen toisaalta antaa enemmän arvostusta elämään, sen pieniin hetkiin ja kauneuteen. Yritän elää tässä päivässä, nauttia läheisteni seurasta ja luonnosta. Minusta keski-ikä eli elämän puoliväli on risteys: takana on oppimista miten elää, edessä on oppimista miten luopua. Luopumisen opettelu on kieltämättä raskaampaa mutta se on ihmisen osa. Maailma ei ole muuttunut mutta minä olen: ymmärrän nyt enemmän ja olen siitä kiitollinen sillä vielä on aikaa tehdä ja nähdä, kertoa rakkaille että rakastan, vielä on aikaa elää täysillä.
Ehkä te monet olette saaneet jo niin paljon tähän mennessä, ettei oo mitään odotettavaa varsinaisesti. Itse just täytin 40, ja tuntuu että elämä vasta alkaa pikkuhiljaa lähestyä sitä, että se lipuisi uomiinsa. En ole vielä saanut sellaista asuntoa jonka haluan (vaikka ihan kivassa asutaan nytkin), työelämässä on aivan valtavasti saavutettavaa, olen vasta polkuni alkuvaiheessa, vaikka olen töitä tehnyt koko ikäni. Odotan että pääsen rakentamaan uutta puutarhaa, luoda uusia juttuja ja myös matkustella miehen kanssa, vaikka se ei olekaan mun ykkösjuttu (olen jo jonkun verran nähnyt maailmaa). Rahaa ei ole paljoa, mutta onnellinen parisuhde. Paljon on kokematta, arki on silti täynnä harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita. Minusta asenne ratkaisee aika paljon, ja tietysti se, miten kohtaa asiat elämässään. Mulla ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta niin kai kaikilla. Lapsellinen luotto on kuitenkin, että elämä muuttuu paremmaksi ja uusia kivoja asioita tulee eteen. Muutos kun on ainoa vakio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään tunnu siltä, että kaikki olisi nähty tai tehty. päin vastoin, nyt kun lapset on isoja niin on aikaa toteuttaa monta toivetta ja suunnitelmaa sekä työssä että vapaa-ajalla. N47
Nro 154 kirjoitit todella hienosti! Jaan samoja tuntemuksia luopumisesta ja tässä hetkessä elämisestä. Itsellä nyt kipuilua työasioiden kanssa koska vaikuttaa siltä että terveys ei kauan enää mahdollista nykyistä työtä. Pitäisi löytää uusi suunta työelämässä. Yritän keskittyä asioihin, joihin voin vaikuttaa ja yritän hyväksyä tai ainakin jotenkin pystyä elämään niiden asioiden kanssa, joihin en pysty vaikuttamaan. Aamuisin, useimmiten huonosti nukutun yön jälkeen, päätän tehdä päivästä mahdollisimman hyvän. Ottaa kiinni pienistä ilon hetkistä. Ihmisten kohtaaminen työssä mahdollistaa monta hienoa hetkeä, joissa tuntee oman asenteen merkityksen. Olen jossakin mielessä ollut valtavan epäonninen työn suhteen, ehkä epäonnistunutkin, mutta teen silti työni hyvällä asenteella. Ilon aihetta löydän kotoa, minulla on kiva perhe, tasapainoiset ajattelavat teinit ja vuosikymmenien yhteisen taipaleen jakava mukava, kiltti ja rauhallinen mies, joka on aina tukenani. Kaikki tärkein elämässä löytyy kotoa. Meillä on leppoisa arki. On myös luopumista. Vanhojen vanhempien ikääntymisen seuraaminen, vaikeita sairauksia, jotka tulevat viemään jossakin vaiheessa. Muutamia ihmissuhteita, joista joutunut luopumaan ja luovuttamaan. Kuitenkin tällä hetkellä kaikki melko lailla hyvin. Otan vastaan tämänkin päivän ja katson mitä se tuo tullessaan. Illalla sytytän kynttilän ja nautin lasin punaviiniä, elämän yksinkertaisia iloja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ravistella elämääsi, oli ikä mikä hyvänsä. Tee jotain sellaista mitä et ole ikinä kokeillut, vaikka miettisit että et voi kun olet liian vanha jne. Tee vaan. Mieti mitä oikeasti haluat äläkä anna niiden syiden lannistaa jotka estävät tekemisen. Kaikenikäisenä on oikeus tehdä mitä haluaa.
Suomessa on valitettavasti sellainen ilmapiiri että vain nuoret saavat tehdä kaikkea ja vanhempien pitää vaan olla hissukseen ja odottaa kuolemaa.
Eikä 40v ole mikään vanha!!!!
Täällä 5kympin kietteillä itse pyöritään ja vieläkään en suostu tuntemaan itseäni vanhaksi!
(40 ja risat muuten otin vuorotteluvapaata ja myös kouluttauduin uudestaan ja hankin työn aivan eri alalta...)
Minä aion elää yli 100 vuotiaaksi (joo tajuan, se ei ole ihan vaan päätöskysymys) joten enhän linö ole vasta kuin puolessa välissä matkaa!
Toki tässä iässä (jos ei ole ollut fiksu koko ikänsä...) täytyy pakottaa itsensä pitämään kropastaan huolta - biologiset faktat eivät muutu, ja jos ei tee lihastreeniä niin ne ovat kohta kuihtuneet kokonaan jne - Mutta kun pienten lasten aika on ohi niin kyllä sitä myös ajankäyttöään ja valintojaan järkeistämällä sen oma kehon ja mielen hoitamisen ajan löytää!
Vierailija kirjoitti:
Kitkuttelee eteenpäin. Juuri ja juuri jaksan päivästä toiseen. Mitään valoa ei ole tulevaisuudessa odotettavissa.
Laita nyt hyvä ihminen illalla kynttilä palamaan!
Mutta siis syvällisemmin - ei sitä ’valoa’ kenenkään muunkaan elämään ’ole odotettavissa’ vaan ihmisen täytyy itse olla aktiivinen toimija sen valon löytämisessä ja sytyttämisessä!
Kamala ajatus, että olet ’kitkuttelemassa’ siinä seuraavat 60v ilman valoa mitä kohti itseään viedä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tuo tunne jo parikymppisenä.iesin, että sellainen työelämä, mihin itse tulen masennusta sairastavana kykenemään ei tule antamaan minulle mitään, en liioin uskonut perhe-elämän antoisuuteen. Mutta olen odotellut tässä miljoonaperintöä, vihdoin sen sain, toivoa on, että nyt elämäni muuttuisi mielenkiintoisemmaksi. Mutta en ole aivan varma, koska ihmiset, joiden kanssa varallisuuden lapsena jaoin ovat jo kuolleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ravistella elämääsi, oli ikä mikä hyvänsä. Tee jotain sellaista mitä et ole ikinä kokeillut, vaikka miettisit että et voi kun olet liian vanha jne. Tee vaan. Mieti mitä oikeasti haluat äläkä anna niiden syiden lannistaa jotka estävät tekemisen. Kaikenikäisenä on oikeus tehdä mitä haluaa.
Suomessa on valitettavasti sellainen ilmapiiri että vain nuoret saavat tehdä kaikkea ja vanhempien pitää vaan olla hissukseen ja odottaa kuolemaa.
Eikä 40v ole mikään vanha!!!!
Täällä 5kympin kietteillä itse pyöritään ja vieläkään en suostu tuntemaan itseäni vanhaksi!
(40 ja risat muuten otin vuorotteluvapaata ja myös kouluttauduin uudestaan ja hankin työn aivan eri alalta...)Minä aion elää yli 100 vuotiaaksi (joo tajuan, se ei ole ihan vaan päätöskysymys) joten enhän linö ole vasta kuin puolessa välissä matkaa!
Toki tässä iässä (jos ei ole ollut fiksu koko ikänsä...) täytyy pakottaa itsensä pitämään kropastaan huolta - biologiset faktat eivät muutu, ja jos ei tee lihastreeniä niin ne ovat kohta kuihtuneet kokonaan jne - Mutta kun pienten lasten aika on ohi niin kyllä sitä myös ajankäyttöään ja valintojaan järkeistämällä sen oma kehon ja mielen hoitamisen ajan löytää!
Se on kieppeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole odotan juuri Japanin matkaa. Ensi kesänä kahdeksi kuukaudeksi Australiaan. Työssä menee hyvin, lisäkoulutan itseäni ihan säännöllisesti ja pyrin eri tehtävään saman firman sisällä aina välillä.
Laihdutin itseni 58 kiloon ja omen oppinut nauttimaan urheilusta. Ensikertaa olen saanut sixbagin ja ojentajat näkyviin.
Kaiken kaikkiaan, en ole koskaan elämässäni kokenut itseäni näin onnelliseksi kuin nyt.
Olen 4 ja 6 vuotiaan äiti ja se on ysi suosikkiasiani ja onnentuojani tässä hetkessä.
Tämä sai alapeukkuja koska kirjoitta oli palstamammojen mielestä liian onnellinenelämäänsä. :D
Mokoma sika, elämän täytyy olla kärsimystä, varsinkin jos on äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ravistella elämääsi, oli ikä mikä hyvänsä. Tee jotain sellaista mitä et ole ikinä kokeillut, vaikka miettisit että et voi kun olet liian vanha jne. Tee vaan. Mieti mitä oikeasti haluat äläkä anna niiden syiden lannistaa jotka estävät tekemisen. Kaikenikäisenä on oikeus tehdä mitä haluaa.
Suomessa on valitettavasti sellainen ilmapiiri että vain nuoret saavat tehdä kaikkea ja vanhempien pitää vaan olla hissukseen ja odottaa kuolemaa.
Eikä 40v ole mikään vanha!!!!
Täällä 5kympin kietteillä itse pyöritään ja vieläkään en suostu tuntemaan itseäni vanhaksi!
(40 ja risat muuten otin vuorotteluvapaata ja myös kouluttauduin uudestaan ja hankin työn aivan eri alalta...)Minä aion elää yli 100 vuotiaaksi (joo tajuan, se ei ole ihan vaan päätöskysymys) joten enhän linö ole vasta kuin puolessa välissä matkaa!
Toki tässä iässä (jos ei ole ollut fiksu koko ikänsä...) täytyy pakottaa itsensä pitämään kropastaan huolta - biologiset faktat eivät muutu, ja jos ei tee lihastreeniä niin ne ovat kohta kuihtuneet kokonaan jne - Mutta kun pienten lasten aika on ohi niin kyllä sitä myös ajankäyttöään ja valintojaan järkeistämällä sen oma kehon ja mielen hoitamisen ajan löytää!
Se on kieppeillä.
🧐
Ja joka aamu sitä oppii uusia asioita täällä 5-kympin kieppeillä 😀
Mukavaa aamua myös sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole odotan juuri Japanin matkaa. Ensi kesänä kahdeksi kuukaudeksi Australiaan. Työssä menee hyvin, lisäkoulutan itseäni ihan säännöllisesti ja pyrin eri tehtävään saman firman sisällä aina välillä.
Laihdutin itseni 58 kiloon ja omen oppinut nauttimaan urheilusta. Ensikertaa olen saanut sixbagin ja ojentajat näkyviin.
Kaiken kaikkiaan, en ole koskaan elämässäni kokenut itseäni näin onnelliseksi kuin nyt.
Olen 4 ja 6 vuotiaan äiti ja se on ysi suosikkiasiani ja onnentuojani tässä hetkessä.Tämä sai alapeukkuja koska kirjoitta oli palstamammojen mielestä liian onnellinenelämäänsä. :D
Mokoma sika, elämän täytyy olla kärsimystä, varsinkin jos on äiti.
Ei kun tuo oli Trolli!
Kaikki muu, juu ok, mutta siis hei - sixpäkki näkyvissä äidillä joka pitää lapsistaan Ja on lähdössä Australiaan, hei nyt oikeesti jotain rajaa...
(Tämä siis ironiaa, itse yläpeukutin)
eikö uudet harrastukset olisi kivoja? vapaaehtoistyö? matkustelu on kallista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas aika erilaiset ajatukset ainakin tällä hetkellä. Tuntuu, että vasta on päässyt työelämässä oikeasti mielenkiintoisiin juttuihin kiinni ja nyt kun lapset on tehty ja pikkulapsiaika ohi, tuntuu, että niihin ehtii ja jaksaa panostaa aivan eri tavalla kuin aiemmin. En tietty tiedä ovatko tulevaisuudessa työnantajani tästä samaa mieltä, voi olla, että kohta olen taas heidän mielestään jo liian vanha, mutta juuri tällä hetkellä ainakin vielä mahdollisuuksia ja omaa kiinnostusta tuntuu löytyvän.
Samoin. Pian 47v. Nuorempi lapsi tuli keväällä täysi-ikäiseksi ja vanhempi jo aiemmin.
Aloittaja: Älä vietä joulua. Ainakaan joka vuosi, kotimaassa, samalla kaavalla. Keksi vaihtelua, kieltäydy pakkoperinteistä.
just sillon kun keksin jotain kivaa tekemistä niin JEESUS TULEE PILVISSÄ TAIVAALTA!
tai ANTIKRISTUS OTTAA VALLAN MAAILMAN RUHTINAANA JA SYTTYY VALTAVA SOTA JOSSA KUOLEE 80% koko maailman väestöstä
Ei tunnu yhtään tuolta! Päinvastoin! Tuntuu että nyt vasta kaikki on parhaimmillaan. Yksi syy tyytyväisyyteeni on se, että olen mennyt työelämässä eteenpäin kouluttautumalla lisää. Tein aikanaan yli 10v uran ensimmäisessä ammatissani, opiskelin lisää ja siirryin haastavampiin tehtäviin alallani. Myöhemmin opiskelin yliopistotutkinnon ja siirryin opettajaksi alallani. Rakastan työtäni ja se tuo suurta tyydytystä elämään. Lisäksi olemme mieheni kanssa tavanneet vasta kolmekymppisenä, eli ehdin katsella muutakin (miehiä ja maailmaa) ennen perheen perustamista. Nyt alkaa lapsiarkikin jo helpottaa kun isoimmat ovat isoja koululaisia ja kuopuskin jo eskari-iässä. Meillä on ihana koti jota remppailemme voimien mukaan, eli silläkin saralla on koko ajan jotain odotettavaa. Matkustelemme jonkin verran, sekin tuo aina uutta jännitystä elämään. Rakastan tätä elämänvaihetta! Sitä ehkä odotan että lapset vielä sen verran tuosta kasvavat että voidaan vapaammin käydä miehen kanssa kaksin vaikka ravintolassa, ilman lapsenvahtihaasteita. Niille jotka kokevat että elämä on ohi ehdotan että hankkikaa jokin uusi harrastus, lähtekää opiskelemaan tms, jotain uutta mistä saa uusia ajatuksia ja ympyröitä sekä ystäviä. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole odotan juuri Japanin matkaa. Ensi kesänä kahdeksi kuukaudeksi Australiaan. Työssä menee hyvin, lisäkoulutan itseäni ihan säännöllisesti ja pyrin eri tehtävään saman firman sisällä aina välillä.
Laihdutin itseni 58 kiloon ja omen oppinut nauttimaan urheilusta. Ensikertaa olen saanut sixbagin ja ojentajat näkyviin.
Kaiken kaikkiaan, en ole koskaan elämässäni kokenut itseäni näin onnelliseksi kuin nyt.
Olen 4 ja 6 vuotiaan äiti ja se on ysi suosikkiasiani ja onnentuojani tässä hetkessä.Tämä sai alapeukkuja koska kirjoitta oli palstamammojen mielestä liian onnellinenelämäänsä. :D
Mokoma sika, elämän täytyy olla kärsimystä, varsinkin jos on äiti.Ei kun tuo oli Trolli!
Kaikki muu, juu ok, mutta siis hei - sixpäkki näkyvissä äidillä joka pitää lapsistaan Ja on lähdössä Australiaan, hei nyt oikeesti jotain rajaa...
(Tämä siis ironiaa, itse yläpeukutin)
40+ ei voi laihtua, harrastaa liikuntaa tai ainakaan saada tuloksia liikunnasta, varsinkaan vatsan seudulle.
40 + ei voi matkustaa, eikä ainakaan voi olla niin hyvä rahatilanne, että viettää pidemmän ajan matkoilla, tai matkustaa muutaman kerran vuodessa.
40 +ei voi lisäkouluttautua, edetä työelämässä tai olla onnellinen työssään.
Kukaan pienten lasten äiti ei voi kokoea onnea, varsinkaan 40+ vuotias. Sillä kaikkihan tietävät että lapset viimeistään pilaavat elämän.
Pakko olla trolli, sillä muuten av mammojen maine ikuisina valittajanaisina on pilattu.
Alue: Aihe vapaa
Kitkuttelee eteenpäin. Juuri ja juuri jaksan päivästä toiseen. Mitään valoa ei ole tulevaisuudessa odotettavissa.