Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te muut 40 + naiset! Onko sellainen tunne, että "kaikki on nähty" ( työelämä jne)
takana loistava tulevaisuus
29.12.2018 |
Miksi mikään ei oikein enää tunnu miltään? Tuntuu, että kaikki on jo niin moneen kertaan nähty. Joulut, uudet vuodet jne, Aina sama kaava toistuu eikä enää jaksa oikein innostua mistään. Mitään ei oikeastaan ole edessäkään. Lapset on ihania ja tietty loppuelämä menee heidän elämänsä kuvioita seuratessa. Viimeistään nyt tajuaa, minkälaiseksi tämä elämä muodostuu. Suuret unelmat työelämän saralta ei toteuteneet ja oikeasti monia asia on mennyt pieleen. Tottakai olen kiitollinen monesta asiasta. Nyt ei enää pysty siihenkään harhaan luottamaan, että tulevaisuudessa jotain ihmeellistä tapahtuisi esim. työelämän saralla. Se vain on fakta, että moni ovi on sulkeutunut ja nykyisessä työssä olo on itselleni aikamoista kärvistelyä. Tiedän, että vain itseään voi syyttää monista tapahtumaketjuista ja valinnoista, mutta siltikin se masentaa kun totuus on tämä, että ei ole tyytyväinen. Itse olen ainakin jäänyt jumiin siihen ajatukseen etten miksen nuorena valinnut toisin ja en luottanut itseeni. Nyt sitten teen työtä, joka ei kiinnosta yhtään ja missä en saa mitenkään käyttää potentiaaliani. Nuorempi ihminen voi vaihtaa helposti työpaikkaa, yli 4-kymppistä ei niin vain oteta mihinkään ja joku kuuden vuoden uudelleenkoulutus on hankalaa kun on murkkuikäiset lapset hoidettavana ja elätettävänä. Koen myös kateuden tunteita niitä kohtaan, joilla on toinen tilanne. Olen kiitollinen terveydestä ja se on tietysti tärkeintä eikä niin ole aina ollut. Iän myötä on kuitenkin jotain alamäkeä tulossa vääjäämättä senkin suhteen. Onko muita joilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (168)
Minä olen 44v enkä ole vielä koskaan saanut vakituista työpaikkaa vaikka ammattejakin on useampi. Suurimman osan aikuisuuttani olen ollut työtön tai kotihoidontuella joka on käytännössä sama asia. Vielä pitäisi olla töissä yli 20 vuotta jopa 25 ennen eläkettä, joten ei ole työelämässäkään vielä kaikki nähty. Politiikka on myös sellainen harrastus jossa on vielä uutta odotettavissa, siinä kun ei onneksi ole ikärajaa.
Kaikenlaisia harrastuksia voisi aloittaa ja vanhoja jatkaa jos jaksaa ja ehtii. Lapsista vanhin on jo aikuinen, odottelen lapsenlapsia ja nuorimmaiset lähentelee pian murrosikää. Mulle parasta olisi vain tasainen elämä jossa ei tapahdu mitään kauheaa, koko elämä on ollut joku stressi päällä, yleensä huonon taloudellisen tilanteen takia, siitä olisi ihana joskus päästä eroon.
Ei tämä elämä mennyt mitenkään kauhean hyvin, mutta tähän asti on hengissä selvitty. Pääasia että lapsilla on kaikki hyvin, ja vähän sitä tietysti itsellekin vielä toivoo hyviä asioita mutta jos niitä ei tule niin tämä oli sitten tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan. Maailmassa on lukematon määrä paikkoja, joissa en ole vielä käynyt, lukematon määrä mielenkiintoisia asioita, joihin en ole vielä perehtynyt, lukematon määrä ihmisiä, joita en ole vielä tavannut. Työelämän saralla en ole koskaan kaivannut sen ihmeempiä kuin palkkaa, jolla olen pystynyt rahoittamaan elämiseni ja mielitekoni.
Miksi matkustaa, kun ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa? Niissä asioissa, joihin haluaisi perehtyä, törmää vain omiin rajoitteisiinsa.
No eikä ole. Jokainen ihminen on yksilö. Eikä uusien ihmisten tapaamiseen tarvita edes matkustamista, kotimaasta ja läheltäkin löytyy. Maailmalta haen enemmänkin uusia paikkoja, uusia nähtävyyksiä, uusia kokemuksia. Toki myös tapaan uusia ihmisiä, mutta se ei ole mulla matkustelun tarkoitus. Mä haluaisin saada kaiken mahdollisen tiedon syvänmerenhaudoista, koska ne kiehtovat mua salaperäisyytensä ja vähäisen tutkimuksen vuoksi. Se olisi nyt ensimmäinen uusi tiedonhankkimisprojekti.
Tässä sama homma kuin matkustelussa, kaikki ihmiset on juu yksilöitä mutta lopulta ihan samanlaisia. Ei siis kiinnosta tutustua kehenkään kun tarjolla on samaa vanhaa eri paketissa.
En ole se, kenelle vastasit. Haluan kuitenkin kommentoida:
En pysty ymmärtämään sitä että muilla ihmisillä olisi tuollainen merkitys omassa elämässä viihtymisen kannalta. Muotoilen tämän nyt varmaan jotenkin niljakkaasti, kun en paremminkaan osaa, mutta olen aina tiennyt ja tiedostanut että oma sisäinen elämäni on se, jonka varassa olen nyt ja aina. Ja muut ihmiset eivät ole pohjimmiltaan kovin erilaisia kuin minä. Kiinnostavaa on mm. se, että olemme kuitenkin voineet kokea valtavan erilaisen elämän, ja se on muovannut meitä. Toisten ymmärtäminen ja heidän kanssaan toimeen tuleminen on ikuinen ja kiinnostava haaste. Mutta on pakko ymmärtää, että kahleet ja tylsyys on aina omassa päässä. Köyhimmälläkin on Suomessa mahtavan upeat resurssit käytössään nykyaikana.
Olen 50++ joten olen elämänkaarellisesti eri vaiheessa. En kuitenkaan usko, että tämä on ikäsidonnainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää ravistella elämääsi, oli ikä mikä hyvänsä. Tee jotain sellaista mitä et ole ikinä kokeillut, vaikka miettisit että et voi kun olet liian vanha jne. Tee vaan. Mieti mitä oikeasti haluat äläkä anna niiden syiden lannistaa jotka estävät tekemisen. Kaikenikäisenä on oikeus tehdä mitä haluaa.
Suomessa on valitettavasti sellainen ilmapiiri että vain nuoret saavat tehdä kaikkea ja vanhempien pitää vaan olla hissukseen ja odottaa kuolemaa.
Samaa mieltä tuosta neuvosta.
Viimeisestä lauseesta en ole samaa mieltä: en ole huomannut Suomessa tällaista ilmapiiriä. Missä sellainen ilmapiiri Suomessa on? Esimerkkejä kaipaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 49 ja minulla in myös ikäkriisi. Tunnen olevani vankilasssa ikäni ja perhetilanteeni takia. Kadun myös jotain nuoruuden valintojani, miksi en panostanut enemmän opiskeluun, jokloin työura voisi olla toisenlainen. Työ on minulle tärkeää, mutta en pääse siinä etenemään nykyisessä työssä ja uuden saaminen tässä iässä olisi lottovoitro.
Olen valinnut myös lapset ja sain ne päälle 30, joten ovat kotona vielä vuosia ja arki pyörii vapaa-ajalla heidän asioissaan, joten itselle ei jää aikaa kuten haluaisin.
Asuntolainaa on vielä vuosiksi, joten en pääse myöskään matkustelemaan, joten kateellisena kuuntelen muiden matkasuunnitelmia ja kertomuksia.Elämä on siis pääasiassa työtä. Kaikki on ihan hyvin, mutta onhan tämä todella tylsää elämää enkä pääse toteuttamaan itseäni. Enkä usko, että elämä tästä enää kummemmaksi muuttuu. Ehkä lasten muutettua pois kotoa jäisi rahaa matkusteluun. Siihen menee vielä vuosia emmekä tästä nuorru, joten sen näkee sitten.
Oot lihava ja rupsahtanu..kukaan ei haluu sua
Ja sinä olet ilkeä ja kateellinen, etkä kelvannut kenellekään silloinkaan kun olit nuori.
Oon 42 ja mulla päinvastainen tunne elämästä. Työelämässä käynnissä paljon uusia kehittämisjuttuja ja muutenkin kiinnostusta on vaikka mihin. Aika kun riittäis. Mieheen alkaa olla mitta täynnä ja jos ero tulee, niin siitäkin voi seurata kaikenlaista uutta ja myös hyvää. Innolla uuteen vuoteen siis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35.
Olen saanut 5 lasta, opiskellut AMK-ammatin ja saanut asua hienossa omistusasunnossa varakkaalla alueella.
Aloin tuntemaan samoin. Mietin että ei helvetti jos loppuelämä on tämmöstä.
Päätin opiskella yliopistoammatin. Se on tuottanut minulle hirveästi iloa. Käyn töissä ihan täyspäiväisesti, opiskeluni on minun omaa aikaani.
Nyt jo puolessa välissä.
On mulla välillä, tai oikeastaan olen aika väsynyt, työelämä kuormittaa aivan eri tavalla kuin esim 15 v sitten. Yritän katsella esikuvia niistä joilla on energiaa. Tuttavissa on esim.ammatinvaihtajia ja kypsiä opiskelijoita, jotka ovat silminnähden onnellisia. Esim.yksi tuttu opiskeli viisikymppisenä toisen ammatin ja elää nyt näköistään elämää. Yksi sukulaispariskunta on liki kuusikymppinen, lapset muuttaneet kotoa aikaa sitten, kulkevat keikoilla ulkomailla, liikkuvat aktiivisesti, matkustavat ja ovat onnellisia yhdessä. Yhdet tutut, yli viisikymppiset ajelevat prätkillään Suomessa ja Keski-Euroopassa ym. Onnellisimpia näyttävät olevan ne jotka eivät jämähdä paikoilleen. Älä sinäkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusien asioiden oppiminen pitää vireessä. Ei tarvitse välttämättä opiskella kokonaista uutta tutkintoa vaan täydennyskoulutus ja lyhyetkin kurssit antavat uutta ja parhaimmillaan voi löytyä aivan uusi elämän polku. Nelikymppinen on laskennallisesti vasta elämän puolivälissä. Eteenpäin vain kohti uusia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Hei apua ihmiset, ootteko ihan tosissanne??? Itse olen 44 v ja elän ehkä elämäni parasta aikaa. Olen sinut itseni kanssa, olen matkustellut ja työskennellyt ulkomailla joten maailma on nähty. Lapsi on teini ja terveys hyvä. Harrastan ryhmäliikuntaa, jossa pidän huolta fyysisesti itsestäni sekä korvien välin kasassa. Vaihdoin juuri työpaikkaa ja nykyisessä toivon olevani hamaan loppuun saakka. Ainakin uramahdollisuuksia siellä on. Olen kiinnostunut ihmisistä, inspiroidun valtavasti tavatessani erilaisia ihmisiä ja kuunnellessani heidän tarinaansa. Käyn myös elokuvissa, näyttelyissä ja teen pitkiä kävely lenkkejä metsässä ja rannalla.
Miestä ei nyt ole, en ole huolinut nyt ketään. Ehkä siksi myös voin hyvin että en ole vain tyytynyt johonkin tällä hetkellä vaan odotan oikeaa fiilistä toisesta.
Samat sanat. On todella onnellinen, seesteinen olo. Mulle kävi muuten niin, että olin ajatellut elää loppuelämäni yksin. Sitten löysinkin yllättäen miehen. Elämä yllättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen lopettanut työelämässä minkään tekemisen ja satsaan vapaa-aikaan ja nimenomaan kesämökkiini. Vain siihen , puutarhaan ja sisustamiseen sekä kunnostamiseen. Pitää nauttia siitä mitä on käsillä eikä haahuilla.
Ei ollenkaan. On mukavaa kun lapset on aikuisia ja nyt voi alkaa taas keskittyä omiin harrastuksiin. On vielä paljon mitä en ole tehnyt ja kun lapset saavat perheet on kiva alkaa viettää sukujuhlia ja sukujouluja ja kaikkea sellaista. Just tyttären kanssa puhuttiin näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki mielenkiintoista elämää työn ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain saisin muuttaa, niin olisin myös valinnut toisin ja ollut rohkeampi ammatinvalintojen ja ns. uran kanssa. Se kaduttaa. Se ettei ole työhönsä tyytyväinen, on melko yleinen ongelma eikä mitenkään erityistä.
Tässähän se ongelma just on, että työhön tyytymättömiä on kaikkialla. Sinäkin voisit olla tyytymätön, vaikka olisit alun perin valinnut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On! Ja olen vasta 38v. :( Todellakin kaikki hyvä on takana päin. Pelkkää suorittamista on tällä hetkellä elämä. Työt, lasten harrastukset, kodinhoito, pyykinpesu, kaupassakäynti. Oma kunto rapistuu, kun ei ehdi eikä jaksa vielä salille raahautua. Naama valahtaa päivä päivältä enemmän ja paikkoja kolottaa aamuisin. Rahaa on, vaan ei aikaa eikä jaksamista käyttää sitä itseensä. Lapset on iloni, heistä olen kiitollinen, heidän terveydestä. Muu on sumuista suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain saisin muuttaa, niin olisin myös valinnut toisin ja ollut rohkeampi ammatinvalintojen ja ns. uran kanssa. Se kaduttaa. Se ettei ole työhönsä tyytyväinen, on melko yleinen ongelma eikä mitenkään erityistä.
Tässähän se ongelma just on, että työhön tyytymättömiä on kaikkialla. Sinäkin voisit olla tyytymätön, vaikka olisit alun perin valinnut toisin.
Syy varmaan se että kukaan ei kävisi päivittäin 8-12 h töissä jos ei olisi pakko. Useimmat työtään rakastavatkin tekisi töitä varmaan joskus vaikka tunnin, sitten viikon päästä 5 tuntia, sitten parin viikon loma ja vaikka viikko ahkeraa työskentelyä ja sitten taas viikon loma jne. Ihan miten itse haluaa. Ainakin itse haluaisin tehdä noin.
Ei tunnu, vihdoin on rahaa muutakin kuin kituuttaa. Ei ole nuoruuden epävarmuutta, ei tarvitse arpoa millaisen elämän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei apua ihmiset, ootteko ihan tosissanne??? Itse olen 44 v ja elän ehkä elämäni parasta aikaa. Olen sinut itseni kanssa, olen matkustellut ja työskennellyt ulkomailla joten maailma on nähty. Lapsi on teini ja terveys hyvä. Harrastan ryhmäliikuntaa, jossa pidän huolta fyysisesti itsestäni sekä korvien välin kasassa. Vaihdoin juuri työpaikkaa ja nykyisessä toivon olevani hamaan loppuun saakka. Ainakin uramahdollisuuksia siellä on. Olen kiinnostunut ihmisistä, inspiroidun valtavasti tavatessani erilaisia ihmisiä ja kuunnellessani heidän tarinaansa. Käyn myös elokuvissa, näyttelyissä ja teen pitkiä kävely lenkkejä metsässä ja rannalla.
Okei. Oletko sinä = kaikki muut maailman ihmiset?
Eläisitkö elämäsi parasta aikaa, jos et olisi matkustellut tai työskennellyt ulkomailla?
Eläisitkö elämäsi parasta aikaa, jos sinä tai lapsesi olisitte sairaita?
Eläisitkö elämäsi parasta aikaa, jos sinulla ei olisi työtä, eikä varaa tehdä kaikkea sitä mitä nyt teet?
Joten ihan naurettavaa siellä huudella "hei apua ihmiset oletteko tosissanne? Miksi valitatte, vaikka minulla menee näin hyvin?"
Luuletko, että on ihan pelkästään omaa ansioitasi esim. se, että olet terve?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain saisin muuttaa, niin olisin myös valinnut toisin ja ollut rohkeampi ammatinvalintojen ja ns. uran kanssa. Se kaduttaa. Se ettei ole työhönsä tyytyväinen, on melko yleinen ongelma eikä mitenkään erityistä.
Tässähän se ongelma just on, että työhön tyytymättömiä on kaikkialla. Sinäkin voisit olla tyytymätön, vaikka olisit alun perin valinnut toisin.
Syy varmaan se että kukaan ei kävisi päivittäin 8-12 h töissä jos ei olisi pakko. .
Juu, mutta silloinhan kyse ei ole siitä, että olisi väärällä alalla. Vaihtaminen ei aina auta. Harva voi valita sellaista työtä, jota voisi tehdä vain silloin kuin huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain saisin muuttaa, niin olisin myös valinnut toisin ja ollut rohkeampi ammatinvalintojen ja ns. uran kanssa. Se kaduttaa. Se ettei ole työhönsä tyytyväinen, on melko yleinen ongelma eikä mitenkään erityistä.
Tässähän se ongelma just on, että työhön tyytymättömiä on kaikkialla. Sinäkin voisit olla tyytymätön, vaikka olisit alun perin valinnut toisin.
Syy varmaan se että kukaan ei kävisi päivittäin 8-12 h töissä jos ei olisi pakko. .
Juu, mutta silloinhan kyse ei ole siitä, että olisi väärällä alalla. Vaihtaminen ei aina auta. Harva voi valita sellaista työtä, jota voisi tehdä vain silloin kuin huvittaa.
Niin, luulen että ihmiset olisi onnellisempia ja tuotteliaampia jos työajat olisi muuta kuin 8 h päivässä 5 päivää viikossa.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä se ilo täytyy ottaa irti vapaa-aikana. Työ on sitä samaa ja tässä iässä tajuaa jotenkin sen elämän raadollisuuden. Ei sitä uraa vain vaihdeta opiskeluun, 3 lasta ja lainaa on.
Mieleltäni olen nuori (ja ulkoisestikin, kiitos treenin;)). Nyt on aikaa harrastaa kun nuorinkin on jo yläkoulussa. Ihania ystäviä on, käydään yhdessä ulkona ym. Miehen kanssa on yhteistä aikaa taas.
N43