Vaimoni ei anna minun olla ns ykkösvanhempi

Aina ei asiat mene niin kuin suunnitellaan. Meillä oli miehen kanssa suunnitelma alusta asti olla tasavertaisia vanhempia, mies olisi ruokkinut vauvaa pullolla minun pumppaamalla maidolla, mutta sehän ei vauvalle ollenkaan sopinut. Vain rinta kelpasi, pullosta ei vaan yksinkertaisesti suostunut juomaan. Usein lapsen ollessa pieni, alle 2-vuotias, vain minun syli kelpasi ja isän usein ei. Nyt kun lapsi on 5 koen että ollaan tasavertaisia me vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun kannat lastasi sisälläsi, synnytät ja imetät, voit olla ykkösvanhempi. Siihen saakka olet spermanluovuttaja.

T. Narsistiäiti - joka käskyttää wt-aivoilla

Ai, että kävelevä spermapankki oikein ryhtyy isottelemaan? LOL

Älä nimittele.

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Olen eri, mutta eiköhän tuo spermanluovuttajista puhunut kommentoija tämän aloittanut, ja tuo narsistiäitikommentti oli juuri sitä metsän vastaamista. Minusta kenenkään noin ihmisvihaisen ei pitäisi hankkia lapsia lainkaan. Sama kuin mies puhuisi naisista pelkkinä pildenkantotelineinä ja synnytyskoneina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvaa imettää biologisesti nainen. Ei ole vauvan etu puuttua siihen. Isommilla lapsilla ei ole ykkösvanhempaa.

Jos imettää. minä en imettänyt. Minä palasin töihin kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen ja mies jäi kotiin pariksi kuukaudeksi. Mies juotti pullosta maidonkorviketta.

Lapsen terveyden kannalta imetys on paras. Toki se ei aina onnistu, mutta mitkään roolileikit eivät ole syy jättää imetystä. Aktiivinen isä saa hyvän suhteen lapsiin muutenkin. Eikä äiti voi sitä estää.

Lapsen terveyden kannalta hyvä suhde isään on paras. Kyllä otti pannuun kuunnella tuota imetysjeesustelua mutta nyt samat ihmiset ihmettelee että miten kummassa isä ja lapset on niin läheisiä ja rakkaita toisilleen.. No ei missään nimessä siksi että oli syntymästä lähtien isän iholla saman verran kuin minun?

Terveys on laaja käsite ja äidin - hyvän äidin - pitää uskaltautua tarkastelemaan sitä. Väitän, että imetys on niin mielihyväistä, että on helppo haluta uskoa, että se olisi parasta. Haastan tutkimaan itseä - onko kyse sinusta? Sinun hyvästäsi?

Imetys mielihyväistä? Kenelle? Ei se äidille ole. Alkuun hyvinkin kivuliasta, ja sitoo monta tuntia päivässä. Myöhemmin lähinnä sitoo, mutta ei onneksi enää satu.

Mutta tutkitusti se on terveellistä.

Minun mielelläni on aina ollut hyvät ja läheiset välit lapsiin. Imetyksestä huolimatta. Hän ei koskaan ole ollut kakkonen, vaan täysin tasa-arvoinen. Koska on ollut lapsille läsnä.

Äiti ei voi vaikuttaa isän ja lasten suhteeseen suuntaan tai toiseen. Joko isä luo suhteen olemalla lastensa kanssa ja paljon. Tai sitten ei.

Meinaat että isä ostaa rintapumpun ja lypsää äidin, ruokkii lasta ilman, että äiti voi vaikuttaa tähän mitenkään? Kuulostaa vähän sairaalta.

Voi isä tehdä muutakin kuin ruokkia. Hoitas vaipanvaihdot aina kun on kotona. Ottaa vastuu kaikista kylvetyksistä. Antaa äidin hoitaa imetys, koska se on vauvan etu. Mutta isä voi tehdä kaiken muun.

Se että robottina toistelet sen olevan vauvan etu ei tee siitä vauvan etua :) pumppu käyttöön ja isäsuhde kuntoon, se on vauvan etu.

Pumppu vähentää maidon tuotantoa ja lapsen saamaa ihonkontaktia. Meillä mies kylvetti, vaihtoi vaippoja ja vietti aikaa lasten kanssa, myös isompana, enkä tiedä yhtään perhettä, jolla isään olisi läheisemmät välit.

Et sitten tajunnut laittaa lasta imemään pulloa iholle? Minä tiedän montakin, omani mm. Ei sitä voi ymmärtää sitä eroa läheisyydessä kun ei ole kokenut. Harmi miehelle ja lapsille

Kuule kyllä mies pääsi ruokkimaan lapsia, aina kun olin poissa, ja heti, kun aloittivat kiinteät. Kylvetys ja myöhemmin uinnit ovat olleet todella tärkeä juttu isälle ja lapsille. Ne ovat olleet ihan heidän oma juttunsa, johon en koskaan sotkeutunut, ja kaikista lapsista tuli kilpauimareita. Ja tosiaan, suhde isään erittäin hyvä. Koska isä oli itse aktiivinen ja hyvä isä. Ei liity äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun kannat lastasi sisälläsi, synnytät ja imetät, voit olla ykkösvanhempi. Siihen saakka olet spermanluovuttaja.

T. Narsistiäiti - joka käskyttää wt-aivoilla

Ai, että kävelevä spermapankki oikein ryhtyy isottelemaan? LOL

Älä nimittele.

Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

Olen eri, mutta eiköhän tuo spermanluovuttajista puhunut kommentoija tämän aloittanut, ja tuo narsistiäitikommentti oli juuri sitä metsän vastaamista. Minusta kenenkään noin ihmisvihaisen ei pitäisi hankkia lapsia lainkaan. Sama kuin mies puhuisi naisista pelkkinä pildenkantotelineinä ja synnytyskoneina.

No tosta viimeisestähän tässäkin ketjussa on kysymys. Itsekäs minä minä iskä-wannabe ei kunnioita puolisoaan ja tulevaa äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Tasa-arvoinen vanhemmuus on minusta parempi kuin tuo. Se, että juostaan siihen syliin, joka milloinkin on lähempänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Oikeastaan kaikki lapsista on toiminut noin. Toki lapset odottaa minuakin samalla tavalla työmatkalta silloin kun joskus sellaisella joskus olen ollut. Kiitos onnitteluista, vaikka sinänsä hassulta kuulostaa että joku siitä onnittelee, tämä nyt vain on tilanne joka sopii meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Tasa-arvoinen vanhemmuus on minusta parempi kuin tuo. Se, että juostaan siihen syliin, joka milloinkin on lähempänä.

Jostain syystä naisille on enemmän ok että se on äiti 99% kerroista. Kyllä paljon on äitiydessä omaa mielihyvää ja sen varmistamista lapsen etu -korttia heilutellen. Pitäisi uskaltaa kohdata itsensä mutta se ei taida helposti onnistua. Minut on isä kasvattanut ja koen äitiyden aika ahdistavana, muiden selitykset äitiydestä siis. Ottaisin mielummin vaikka astmat ja allergiat kuin huonon isäsuhteen, isä on rakas ja tärkeä. Imetys on toki tärkeää mutta vaikuttaa vallankäytöltä jos isä ei saa ruokkia lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Tasa-arvoinen vanhemmuus on minusta parempi kuin tuo. Se, että juostaan siihen syliin, joka milloinkin on lähempänä.

Jostain syystä naisille on enemmän ok että se on äiti 99% kerroista. Kyllä paljon on äitiydessä omaa mielihyvää ja sen varmistamista lapsen etu -korttia heilutellen. Pitäisi uskaltaa kohdata itsensä mutta se ei taida helposti onnistua. Minut on isä kasvattanut ja koen äitiyden aika ahdistavana, muiden selitykset äitiydestä siis. Ottaisin mielummin vaikka astmat ja allergiat kuin huonon isäsuhteen, isä on rakas ja tärkeä. Imetys on toki tärkeää mutta vaikuttaa vallankäytöltä jos isä ei saa ruokkia lasta.

Ilmankos olet noin kieroon kasvanut. Oletko käynyt puhumassa ammattiauttajalle onhelmistasi suhtautua äitiyteen? Varmaan jo ihan niiden lasten takia kannattaisi hankkia apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Kuulostaa kyllä tosi kieroutuneelta suhteelta. Varmaan kannattaa neuvolasta pyytää lähetettä lapsipsykologille, ettei lapsienne normaali kehitys vaaraudu noin.

Mä olisin mielelläni pumpannut, etenkin tän kolmannen kohdalla, kun isompien lasten kanssa olisi kiva tehdä jotain, mutta kun en koskaan ole saanut pumpulla maitoa ulos. 30 min pumppaamisella 20-30 ml. Se ei vaan ole 3-lapsisessa perheessä mahdollista käyttää niin paljon aikaa pumppaamiseen. Toisekseen ne ekat 3kk vapaita on Suomessa korvamerkitty äidille, joten silloin äiti väkisinkin hoivaa vauvaa enemmän. Kolmanneksi, on edelleen ihan mahdollista isän saada yhtä läheinen (kuten meillä) tai läheisempi suhde lapsiinsa kuin äidin, vaikka ei ruokkisi näitä vauva-aikana. Tiedän ainakin kaksi perhettä,.joissa isä on leikki-ikäisille lapsille läheisempi. Äiti on imettänyt ja pitänyt vanhempainvapaat, mutta ollut sen jälkeen urakeskeisempi kuin isä. Pulloruokinta ei ole se olennainen juttu näissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Heh, tästä tuli mieleen, että aikanaan 14kk imetetty, pulloa hylkivä esikoiseni, alkoi systemaattisesti huutaa isäänsä yöllä herätessään sen jälkeen kun isästä tuli se, joka aina meni häntä lohduttamaan kun hän heräsi yöllä. Se voi olla näinkin yksinkertaista, eikä vaadi pulloruokintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Heh, tästä tuli mieleen, että aikanaan 14kk imetetty, pulloa hylkivä esikoiseni, alkoi systemaattisesti huutaa isäänsä yöllä herätessään sen jälkeen kun isästä tuli se, joka aina meni häntä lohduttamaan kun hän heräsi yöllä. Se voi olla näinkin yksinkertaista, eikä vaadi pulloruokintaa.

Näin juuri. Ei kukaan äiti vaadi saada hoitaa kaikkia yöheräämisiä itse. Isä saa aina luotua läheisen suhteen lapseen jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Heh, tästä tuli mieleen, että aikanaan 14kk imetetty, pulloa hylkivä esikoiseni, alkoi systemaattisesti huutaa isäänsä yöllä herätessään sen jälkeen kun isästä tuli se, joka aina meni häntä lohduttamaan kun hän heräsi yöllä. Se voi olla näinkin yksinkertaista, eikä vaadi pulloruokintaa.

Meillä taas lapsi huutaa aina sitä joka edellisen kerran kävi, mutta se joka sillä kertaa menee ei koskaan kelpaa, ihana tahtoikä.. :)

Kakkoselle taas (9kk) kelpaa yöllä kumpi vaan mutta mun kanssa valvoo ja isänsä kanssa alkaa kiltisti nukkumaan.

Molemmat lapset imetetty 6kk täysin ja 9kk ikään osittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsemme oli kk ikäinen kun vaimo sairastui pahasti. Lääkkeiden takia ei voinut imettää ja oli heikko hoitamaan muutenkin.

Ikävä ja toisaalta ihana sanoa, että meillä on tämän toisen kanssa ihan erilainen suhde. Loistava se on esikoisenkin kanssa eikä vaimonkaan kanssa tiedetty paremmasta. Tää toinen on kuin osa minua, vaikea selittää. Kolmas tulossa ja pullo ködessä aion olla eka päivästä lähtien ja vaimo samaa mieltä

Oman kokemukseni pohjalta sanoisin että ei se ykkösvanhemmuus tai tasa-arvoinen vanhemmuus ole kiinni imettämisestä. Itse olen imettänyt lapsi sen mukaan mitä se onnistunut, joskus paremmin joskus huonommin. Pisimpään imetetty on oikeastaan kaikkein eniten "isän lapsi" toki isä on tärkeä kaikille.

Eka sana isi. Eka syli johon juostaan itkemään isän. Unilta herätään ja huudetaan isää. Kotona ollaan sydän syrjällään isän työmatkojen aikana. Jos nää kaikki tuli niin sitten onnittelen, meillä tuli kun pulloruokin tän kakkostiitiäisen.

Heh, tästä tuli mieleen, että aikanaan 14kk imetetty, pulloa hylkivä esikoiseni, alkoi systemaattisesti huutaa isäänsä yöllä herätessään sen jälkeen kun isästä tuli se, joka aina meni häntä lohduttamaan kun hän heräsi yöllä. Se voi olla näinkin yksinkertaista, eikä vaadi pulloruokintaa.

Meillä taas lapsi huutaa aina sitä joka edellisen kerran kävi, mutta se joka sillä kertaa menee ei koskaan kelpaa, ihana tahtoikä.. :)

Kakkoselle taas (9kk) kelpaa yöllä kumpi vaan mutta mun kanssa valvoo ja isänsä kanssa alkaa kiltisti nukkumaan.

Molemmat lapset imetetty 6kk täysin ja 9kk ikään osittain.

Meillä sama, jos isä nukutti tai nukkui edellisen yön lapsen kanssa, huutaa isää. Jos taas minä, huutaa äitiä. Satuttaessa jostain syystä haluaa aina äidin syliin, leikkeihin pyytää isää mukaan.