Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset ihmiset pysyvät naimisissa elämän loppuun asti?
29.12.2018 |
Millaisia he ovat luonteeltaan, että jaksavat samaa naamaa loppuelämän?
Kommentit (90)
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Näin se meillä menee:
- puolison kans on edelleen kiva hengailla
- tehään asioita yhdessä ja erikseen
- on omia ja yhteisiä ystäviä
- ollaan tasavertaiset kumppanit, emme toimi toistemme holhoojina
- omataan samanlainen arvomaailma, vaikka
- ollaan ihan erilaiset
- arvostetaan toisiamme
- keskustellaan ihan kaikesta
- riidellään pintapuolisesti ja sovitaan asiat nopsaan
- hyväksytään sekin, ettemme kaikissa asioissa ole samaa mieltä koskaan
- emme milloinkaan hauku toisiamme, emme syyttele, nimittele, emmekä haistattele (liittyy tuohon arvostukseen, mut tähdennän tätä)
- ymmärrämme, että ihastuminen toiseen ihmiseen on normaalia, mutta kannamme vastuumme tekemisistämme
- emme nolaa toisiamme (arvostus)
- emme lue toistemme kännyköitä, emme avaa toistemme posteja, emme tenttaa, emmekä kyylää (holhoaminen)Jotenkin käsittämätöntä, että tätäkin voi joku alapeukuttaa.
No, mä osasin odottaa sitä kyllä 😊
Just toi ihastumisjuttu on monille big no no, vaikka asiaa on turha kiistää. Ihastumisia tapahtuu, mut ne eivät vaikuta mihinkään, jos eivät luisu toiminnan puolelle. Ihminen, joka pitkässä liitossa eläessään väittää ihastuneensa vain ja ainoastaan puolisoonsa, on erakko tai valehtelee itselleenkin.
Toinen ärtymystä aiheuttava seikka listallani lienee tuo kännykkä- ja kirjesalaisuuden ylläpitäminen. Omistushaluiset ihmiset eivät käsitä asiaa. Heitä on todella paljon.Mut kiva kun ihmettelit 😊
Varmaan nuo alapeukut tulee tuosta sinun omahyväisyydestäsi. Täällä toinen, jolla lähes yhtä pitkä parisuhde kuin itselläsi. En silti anna yksityiskohtaisia ohjeita nuoremmille ranskalaisin viivoin. Ei sellaista Voi tehdä, meitä ihmisiä ja pariskuntia on niin erilaisia. Toisen kunnioittamista kukaan ei varmaan tosin yritäkään kiistää. 🤗
Hahhaa 😁 Ois pitäny entisenä facen käyttäjänä muistaa, että joku voi käsittää omakohtaisen luettelonkin ohjeistona muille. Siis ei. Vaan meillä eletään näin ja nämä luettelemani asiat ovat meidän pitkän liittomme salaisuus.
Pahoitteluni epäselvästä ulosannista. Tai no, toisaalta vois kysyä, miksi koet tekstini omahyväisenä? Kiinnostais tietää.No mutta kerroinhan sen. Listasit omat ohjeesi päteviksi kaikille. Jäin oikein miettimään tuota, että joka ei koskaan tunnusta ihastuneensa toiseen, valehtelee itselleen. Kun en muista sellaista? Voiko joku todella sanoa, että valehtelen itselleni? Olen ymmälläni, oikeasti.
Itse ajattelen, että toisen kunnioitus yms. on tietenkin luonnollinen osa parisuhdetta. Mutta se, että minun parisuhteeni on kestänyt 24 vuotta, ei anna minulle oikeutta antaa yksityiskohtaisia ohjeita muille. Ei joku toinen parisuhde kestä samoilla ohjeilla. Edelleen: meitä ihmisiä kun on niin erilaisia.
Kysyn vielä kerran: missä kirjoittamassani tekstissä olen antanut ohjeita muille?
Listasin *oman pitkän avioliittoni* onnistumistekijät. En siis ohjeistanut ketään. Nämä listaamani asiat toimivat siis omassa parisuhteessani.
Tsiisus. Olipas avartavaa taas piipahtaa täällä.
Samoin 😀 Ehkä vain ymmärsimme toisemme väärin. Peace 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Näin se meillä menee:
- puolison kans on edelleen kiva hengailla
- tehään asioita yhdessä ja erikseen
- on omia ja yhteisiä ystäviä
- ollaan tasavertaiset kumppanit, emme toimi toistemme holhoojina
- omataan samanlainen arvomaailma, vaikka
- ollaan ihan erilaiset
- arvostetaan toisiamme
- keskustellaan ihan kaikesta
- riidellään pintapuolisesti ja sovitaan asiat nopsaan
- hyväksytään sekin, ettemme kaikissa asioissa ole samaa mieltä koskaan
- emme milloinkaan hauku toisiamme, emme syyttele, nimittele, emmekä haistattele (liittyy tuohon arvostukseen, mut tähdennän tätä)
- ymmärrämme, että ihastuminen toiseen ihmiseen on normaalia, mutta kannamme vastuumme tekemisistämme
- emme nolaa toisiamme (arvostus)
- emme lue toistemme kännyköitä, emme avaa toistemme posteja, emme tenttaa, emmekä kyylää (holhoaminen)Jotenkin käsittämätöntä, että tätäkin voi joku alapeukuttaa.
No, mä osasin odottaa sitä kyllä 😊
Just toi ihastumisjuttu on monille big no no, vaikka asiaa on turha kiistää. Ihastumisia tapahtuu, mut ne eivät vaikuta mihinkään, jos eivät luisu toiminnan puolelle. Ihminen, joka pitkässä liitossa eläessään väittää ihastuneensa vain ja ainoastaan puolisoonsa, on erakko tai valehtelee itselleenkin.
Toinen ärtymystä aiheuttava seikka listallani lienee tuo kännykkä- ja kirjesalaisuuden ylläpitäminen. Omistushaluiset ihmiset eivät käsitä asiaa. Heitä on todella paljon.Mut kiva kun ihmettelit 😊
Mitä tässä tarkoitetaan ihastumisella? Itse olen ollut yli 30 v pitkässä parisuhteessa. En ole ihastunut ennen sitä enkä sen aikana kehenkään muuhun kuin mieheeni. Toki olen tavannut komeita, mukavia ja älykkäitä miehiä muitakin, mutta ei ne mitään ihastumista ole aiheuttaneet. Siis sellaista tunnetta, että haluaisin heidän kanssaan olla tai tuntisin seksuaalista vetoa heihin.
Taitaa malka kaivaa tuon ekan kirjoittajan omassa silmässä, vai miten se sanonta meneekään.
Vierailija kirjoitti:
Rakastavat, lujatahtoiset ihmiset joilla tulevaisuuden suunnitelmat ovat yhtenevät, jotka kykenevät kompromisseihin ja joilla on samantapaiset huumorintajut.
En tunnista itseäni tuosta, silti naimisissa jo 35v.
Kun on kerran luvannut tahtoa, niin sitten on ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin joskus vanhemmiltani tätä, että kuinka he ovat pysyneet yhdessä (27 vuotta). Äitini sanoi, että nyt kun omat lapset eivät enää asuta kotia, huomaa miten tärkeää on olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Vanhempani remppaavat ja rakentelevat eri projekteja yhdessä ja tekevät matkoja esim. remontoidulla asuntovaunulla. Arvot ovat myös samanlaisia, mikä varmaan on helpottanut sitä yhdessä elämisen rakentamista.
En toki tiedä, kestääkö heidän liittonsa vanhusikään asti, mutta nyt ainakin 50- & 60-vuotiaina ovat todella onnellisia keskenään.
Niin meilläkin vanhemmat oli. 28 vuotta naimisissa. Yhdessä puuhailivat kesämökillä ja kalastivat, matkustelivat ja olivat onnellisia. Sitten isälle tuli jokin 55 vuoden kriisi. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. 20 vuotta nuorempi nainen sai pään sekaisin. Pari vuotta kävivät yhdessä kuntosalilla ja isänkin tyyli oikein nuortui. Äitiä kävi sääliksi. Omakotitalo meni myyntiin, kesämökki jäi isälle. Nyt ei isällä ole kai ketään, se nuorempi nainen taisi kyllästyä vaariin. Nyt isäni puhuu, että kun eläkepäivät koittaa parin vuoden päästä, hän muuttaa lämpimään ulkomaille pysyvästi. Lahjoittaa kuulemma minun perheelleni kesämökin, kun ei enää sitten tarvitse itse. Jännä, ettei hän koskaan kysy, miten äidillä menee. Niin pitkään olivat yhdessä ja toinen on kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin joskus vanhemmiltani tätä, että kuinka he ovat pysyneet yhdessä (27 vuotta). Äitini sanoi, että nyt kun omat lapset eivät enää asuta kotia, huomaa miten tärkeää on olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Vanhempani remppaavat ja rakentelevat eri projekteja yhdessä ja tekevät matkoja esim. remontoidulla asuntovaunulla. Arvot ovat myös samanlaisia, mikä varmaan on helpottanut sitä yhdessä elämisen rakentamista.
En toki tiedä, kestääkö heidän liittonsa vanhusikään asti, mutta nyt ainakin 50- & 60-vuotiaina ovat todella onnellisia keskenään.
Niin meilläkin vanhemmat oli. 28 vuotta naimisissa. Yhdessä puuhailivat kesämökillä ja kalastivat, matkustelivat ja olivat onnellisia. Sitten isälle tuli jokin 55 vuoden kriisi. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. 20 vuotta nuorempi nainen sai pään sekaisin. Pari vuotta kävivät yhdessä kuntosalilla ja isänkin tyyli oikein nuortui. Äitiä kävi sääliksi. Omakotitalo meni myyntiin, kesämökki jäi isälle. Nyt ei isällä ole kai ketään, se nuorempi nainen taisi kyllästyä vaariin. Nyt isäni puhuu, että kun eläkepäivät koittaa parin vuoden päästä, hän muuttaa lämpimään ulkomaille pysyvästi. Lahjoittaa kuulemma minun perheelleni kesämökin, kun ei enää sitten tarvitse itse. Jännä, ettei hän koskaan kysy, miten äidillä menee. Niin pitkään olivat yhdessä ja toinen on kuin ilmaa.
Voi ei 😪 kaikki on mahdollista tässä maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyin joskus vanhemmiltani tätä, että kuinka he ovat pysyneet yhdessä (27 vuotta). Äitini sanoi, että nyt kun omat lapset eivät enää asuta kotia, huomaa miten tärkeää on olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia. Vanhempani remppaavat ja rakentelevat eri projekteja yhdessä ja tekevät matkoja esim. remontoidulla asuntovaunulla. Arvot ovat myös samanlaisia, mikä varmaan on helpottanut sitä yhdessä elämisen rakentamista.
En toki tiedä, kestääkö heidän liittonsa vanhusikään asti, mutta nyt ainakin 50- & 60-vuotiaina ovat todella onnellisia keskenään.
Niin meilläkin vanhemmat oli. 28 vuotta naimisissa. Yhdessä puuhailivat kesämökillä ja kalastivat, matkustelivat ja olivat onnellisia. Sitten isälle tuli jokin 55 vuoden kriisi. Kuin salama kirkkaalta taivaalta. 20 vuotta nuorempi nainen sai pään sekaisin. Pari vuotta kävivät yhdessä kuntosalilla ja isänkin tyyli oikein nuortui. Äitiä kävi sääliksi. Omakotitalo meni myyntiin, kesämökki jäi isälle. Nyt ei isällä ole kai ketään, se nuorempi nainen taisi kyllästyä vaariin. Nyt isäni puhuu, että kun eläkepäivät koittaa parin vuoden päästä, hän muuttaa lämpimään ulkomaille pysyvästi. Lahjoittaa kuulemma minun perheelleni kesämökin, kun ei enää sitten tarvitse itse. Jännä, ettei hän koskaan kysy, miten äidillä menee. Niin pitkään olivat yhdessä ja toinen on kuin ilmaa.
Et välttämättä tiedä kaikkea, mitä vanhempiesi välillä tapahtui. Eiköhän tuolle ole syynsä, ettei kysele.
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 vuotta yhdessä kirjoitti:
Näin se meillä menee:
- puolison kans on edelleen kiva hengailla
- tehään asioita yhdessä ja erikseen
- on omia ja yhteisiä ystäviä
- ollaan tasavertaiset kumppanit, emme toimi toistemme holhoojina
- omataan samanlainen arvomaailma, vaikka
- ollaan ihan erilaiset
- arvostetaan toisiamme
- keskustellaan ihan kaikesta
- riidellään pintapuolisesti ja sovitaan asiat nopsaan
- hyväksytään sekin, ettemme kaikissa asioissa ole samaa mieltä koskaan
- emme milloinkaan hauku toisiamme, emme syyttele, nimittele, emmekä haistattele (liittyy tuohon arvostukseen, mut tähdennän tätä)
- ymmärrämme, että ihastuminen toiseen ihmiseen on normaalia, mutta kannamme vastuumme tekemisistämme
- emme nolaa toisiamme (arvostus)
- emme lue toistemme kännyköitä, emme avaa toistemme posteja, emme tenttaa, emmekä kyylää (holhoaminen)Jotenkin käsittämätöntä, että tätäkin voi joku alapeukuttaa.
No, mä osasin odottaa sitä kyllä 😊
Just toi ihastumisjuttu on monille big no no, vaikka asiaa on turha kiistää. Ihastumisia tapahtuu, mut ne eivät vaikuta mihinkään, jos eivät luisu toiminnan puolelle. Ihminen, joka pitkässä liitossa eläessään väittää ihastuneensa vain ja ainoastaan puolisoonsa, on erakko tai valehtelee itselleenkin.
Toinen ärtymystä aiheuttava seikka listallani lienee tuo kännykkä- ja kirjesalaisuuden ylläpitäminen. Omistushaluiset ihmiset eivät käsitä asiaa. Heitä on todella paljon.Mut kiva kun ihmettelit 😊
Varmaan nuo alapeukut tulee tuosta sinun omahyväisyydestäsi. Täällä toinen, jolla lähes yhtä pitkä parisuhde kuin itselläsi. En silti anna yksityiskohtaisia ohjeita nuoremmille ranskalaisin viivoin. Ei sellaista Voi tehdä, meitä ihmisiä ja pariskuntia on niin erilaisia. Toisen kunnioittamista kukaan ei varmaan tosin yritäkään kiistää. 🤗
Hahhaa 😁 Ois pitäny entisenä facen käyttäjänä muistaa, että joku voi käsittää omakohtaisen luettelonkin ohjeistona muille. Siis ei. Vaan meillä eletään näin ja nämä luettelemani asiat ovat meidän pitkän liittomme salaisuus.
Pahoitteluni epäselvästä ulosannista. Tai no, toisaalta vois kysyä, miksi koet tekstini omahyväisenä? Kiinnostais tietää.
Voiko olla, että tykkää nälviä ja kyykyttää miestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset kuin minä.Tuuri kävi ja löysin sielunpuoliskoni.ollaan oltu 20 vuotta naimisissa ja aiotaan olla ikuisesti yhdessä.Rakastan syvästi miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Tasapainoiset ihmiset, jotka ovat saaneet yleensä jo lapsuudenkodista eväät muiden huomioimiseen ja yhdessä elämiseen. Kaikki eivät vain ole parisuhdeihmisiä, vaikka kuinka haluaisivat.
Lapsuudesta saatu hyvä parisuhteen ja rakkauden malli antaa tosi pitkän etumatkan verrattuna niihin, jotka näkevät lapsuudessaan vain vanhempiensa välistä riitelyä, inhoa ja kylmäkiskoisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Tiedä sitten, onko kysymys pelkästä seksihimosta vai (myös) ihastumiseta, mutta aika moni mies on lähtenyt toisen naisen matkaan. Viimeisin esimerkki tästä naapurini, kolmen lapsen isä, jonka luokse uusi nainen tuli samana päivänä, kun vaimo ja lapset muuttivat pois.
Jos taas puhutaan onnellisista parisuhteista, niin silloin ei ihastu kumpikaan osapuoli tai jos niin käy, niin kyseessä ei ole onnellinen parisuhde, vaan siinä hiertää joku asia. Vaikkapa kyllästyminen.