Dissosiaatiosta kärsiviä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapsena pelkotiloja, kun minusta tuntui, että ”pääsin irti” ja nousin lähelle huoneeni kattoa. Näin itseni siellä ja tuli tunne, että täytyy todella pitää kiinni, ettei niin käy. Osasin ennakoida näitä tapahtumia. Muistan, kun pelkäsin ja ”pidin kiinni”. Olin kouluikäinen. Äitini jollakin tasolla syyttää itseään (kuten itsekin syytän itseäni oman lapseni sairaudesta...) voinnistani. En sanallakaan ole häntä moittinut tai puhunut sairastumiseni syiden johtuvan tunnekylmästä lapsuudesta tms.

Etääntyminen on minulla vähentynyt. Nyt menen ”pauselle”. Jaksan aikani, kunnes akku loppuu ja katoan. En kuule enkä näe. Yritän joskus jopa mielessäni vaihtaa kanavaa!

Ap

Mulla oli tuota samaa irtautumista ja tunne siitä että nousen kattoon. Tunnistan itsessäsi myös eri rooleja ja sen etten usein yksin ollessani osaa toimia mitenkään, koska ei ole roolia mitä esittää. Hyvänä päivänä tätä ongelmaa ei ole. Hyviä päiviä vaan on harvoin. Tämä ketju on ollut ainakin mulle hyödyllinen, kiitos kaikille.

Minulla oli aika ikävä lapsuus. Ei hyviä ystäviä, muutimme usein kaupungista toiseen vanhempien työn vuoksi. Vanhemmat alkoholisoituvat ennen eläkeikää. Vanhempani olivat nuorena hyvin vaativia minun suhteen, piti aina olla paras kaikessa. Jouduin vaihtaa urheilulajeja sen mukaan missä pärjäsin ja luovutin jos jäin jossain toiseksi. Minulle hankittiin kilpaponi ja koska en voittanut kaikkia kisoja sillä, vanhemmat uhkasivat ottaa sen pois minulta ja myydä eteenpäin! Myivät kuitenkin, koska muutimme.

Koin jo tuolloin ettei elämässäni tulisi koskaan olemaan mitään pysyvää.

Minun opiskelut menivät pieleen kun en tuntenut kuuluvani mihikään enkä pystynyt keskittyä, ja tentit jännitin ihan pilalle. Vaihdoin opiskelupaikkaa 3 kertaa. Sain kuitenkin ihan hyvän ammatin.

Keksin ja kehitin itselleni sivupersoonia. Olen 41-vuotias mutta eräs sivupersoonani joka on jäänyt minun päähän, on nyt vähän päälle kolmekymppinen, rohkea, avoin joka on hyvästä ja rakastavasta perheestä. Tuo persoona on se henkilö josta nykyiset kaverit ja työkaverit pitävät.

Kukaan ei varmasti pitäisi minun oikeasta itsestäni. En ole halunnut lapsia koska olen aina ajatellut että lapsenikaan eivät pitäisi minusta. Miehet vaihtuneet muutaman vuoden välein, nykyinen on ollut kuvioissa 5 vuotta ja ymmärtää minua ja rakastaa minua sellaisena kuin olen.

Viime viikkoina olen alkanut miettiä että olen pian 42 enkä tuo ´esittämäni´  30 +, ja että kuolen pian koska elimistöni on vanha! Enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Masennusta ei ole ollut, mutta ahdistuskohtauksia on vuosien aikana ja niihin on ollut olemassa lääkkeet tarvittaessa. Terapiasta ei ole ollut apua.

Yritän vaan pärjätä päivä kerrallaan ja keksiä kaikkea ajanvietettä ja puuhaa jotten ajattelisi liikaa asioita ja alkaisi kuvitella katsovani itseäni jostain avaruudesta.

Aiheuttaako ahdistuneisuushäiriö dissosiaatiota, vai dissosiaatio ahdistuneisuushäiriötä?

Minulla ahdistuneisuushäiriö ilmenee paniikkikohtauksina ja välillä tulee epätodellinen olo kuten että olen monta persoonaa ja tunteet ristiriidassa, ja siihen paniikkiin on olemassa bentsot tarvittaessa.

Onko teillä fyysisiä oireita silloin kun tätä tapahtuu? Minulla usein nykäyksiä ja kouristuksia raajoissa. Magnesium on auttanut siihen vähän.

Jännityspäänsärky alkaa kun on vaikea hahmottaa omaa tilaa tietyssä tilanteessa.

Jos menen töissä kokoukseen niin saatan kokea olevani kokouksen ulkopuolella, kuulen muiden äänet kaukaa, kaikuen. Tuntuu että siirryn huoneen sivuun seuraamaan heit, enkä saa kiinni omista ajatuksista enkä sanaa suusta. Tämmöisen jälkeen päätä alkaa usein särkeä monta tuntia.

Onko jollain epäilty aluksi adhdta tai addta? Tuntuu että oma add oireisto on tosi samanlaista kuin kuvaaminen dissosiaatiohäiriön oireet.

Kuulostaa lähinnä, että olet vain todella vaativa ihminen ja sisäinen äänesi on lapsuutesi toruva aikuinen joka käskyttää sinua ja olet jäänyt sille alisteiseksi ja lapsen asteelle, et ole siis koskaan noussut tätä aikuista vastaan ja tehnyt selkeää irtiottoa.

Sairastin nuorena polion. Vanhemmiten ilmaantui epileptisiä oireita, sittemmin outoja tuntemuksia: koin omat käteni vieraiksi jne. Diagnoosi: hahmotushäiriö. Mutta oliko se oikea?

Käyttäjä14975 kirjoitti:

Sairastin nuorena polion. Vanhemmiten ilmaantui epileptisiä oireita, sittemmin outoja tuntemuksia: koin omat käteni vieraiksi jne. Diagnoosi: hahmotushäiriö. Mutta oliko se oikea?

Asutko sä nuorena jossain Palestiinassa vai mistä olet polion saanut? Täällä annetaan rokoitukset tollaisiin.

Polio ei ole enää ongelma, vaan dissosiaatiokokemus. On hankalaa katsella omia käsiään, jotka vaikuttavat vierailta. Kysymykseni kuuluukin: onko tällä yhteyttä polioon? Näitä kokemuksia on sinänsä yllättävän monella ihmisellä. Tiedän niiden olevan omani, joten kyse lienee jonkinlaisesta havaitsemiseen liittyvästä ongelmasta.

Vanha ketju mutta dissosiaatiossa omat ja muiden kehon osat voivat näyttää oudoilta ja vierailta, mulla ainakin. Ja on julkisen puolen lääkärin diagnoosi, ei rahalla ostettu. Lääkärin mukaan ahdistuneisuus lisää dissosiaatiota eli ahdistuksen hoitaminen voi auttaa. Taipumus dissosiaatioon voi olla perinnöllistä. Aloittaja oli (vuosia sitten) masennuslääkityksellä ja tämä saattaa saada aikaan sen että itkua ei tule, omakohtainen kokemus parin viikon kokeilusta. Vanhemmat ihmiset ovat voineet sairastaa polion ihan Suomessakin. 

Erikoinen ilmiö: oireet katoavat, kun käytän vain toista silmää. Aivan kuin silmät eivät pystyisi yhdistämään näkemiään kuvia aivoihin.

Kansakouluikäisestä kuuskymppiseen ja jatkuu.

Kolmea erilaista terapiaa. Ei parantumista. Terapian pitäisi olla pidempää kuin 2.5 vuotta, 6 kk ja 10 kk. Terapeutin tulisi olla psykiatri-psykoterapeutti.

Vointi vaihtelee pitkällä katsannolla vuositasoisesti /elämäntapahtumien välillä suuresti (30 vuotta). Hyviä jaksoja jopa neljä vuotta.

Muistatte varmaankin 50-luvun polioepidemian. Kyse ei ollut näistä uudemmista vaan tuosta ilmeisesti Leningradin alueelta levinneestä. Lääkäri-isäni mielestä olisi poluiorokotus ollut silloin itselleni tarpeeton. Nykyisin on liikkeellä erilaisia kantoja, joten tilanne on toinen.

up