Miksi lapset ei enää nykyään leiki?

Meillä vielä 10-vuotias leikkii ja 12-vuotias kasaa silloin tällöin legoja, pitää kylpyleluja jne. Ongelma lähinnä aikuisten asenteissa, jos lapset lopettaa leikkimisen kovin aikaisin. Leikin oltava arvokkainta tekemistä ja tämä pitää osoittaa lapselle, esim. kesken oleva leikki on hyvä syy venyttää syömään tuloa/nukkumaan menoa jonkin verran.

Leikkiihän ne. Meillä koululainen leikkii koulussa välkillä, leikki vie mennessään sisaruksen ja kavereiden kanssa kotona. Ulkona ja sisällä. Ikää 7 vee. Askartelee leluja ja niille taloja, leikkii roolileikkejä, pelleilee.

Älypuhelin on, muttei nettiyhteyttä kuin kotona. Unohtuu lataamatta ja katsomatta.

Ei olla mukana tarpeeksi usein, mutta viime viikollakin kaivoin mekkoa voidakseni osallistua prinsessakutsuille edes puoli tuntia.

Suurimpia toiveita on viikonlopun alla esim. "jee, saako sitten vain leikkiä!?" Siinäpä kakostelet, että no kun pitäisi käydä mummolassa tms.... Jossa kyllä voi myös osan aikaa leikkiä ja leikitään, mutta tarve leikille on iso. Onneksi opettajakin tietää luokastaan, että leikki on tärkeää, ja sille on koululla roolinsa. Ihana ope muuten, tietää lasten ikätason jutut.

Ei olla hankittu harrastuksia. Iltsua ja yksi jumppa heti koulun jälkeen, mutta kun lapsi sanoo, ettei jaksa ja leikkiäkin haluaa, niin eipä ole kiire. Harrastusta se on lumirymykin kaverin kanssa ja leipominen kotona, käsityö iltsussa ja kotona.

Hihi, joku kommentoi olevan outoa, jos 16 vee leikkisi.

Meillä leikkii koko perhekin. Isä tai äiti aloittaa välillä, joskin meidän leikit ovat vähemmän mielikuvituksellisia kuin lasten. Kun iskee matkakuume, tekee aikuinen italialaista aamiaista tai välipalaa ja leikitään Italian kahvihetkeä vihermajassa. Katetaan eri lailla ja soitetaan italialaista siirappia taustalla. Kutsutaan lapset aamulennolle Italiaan aamiaiselle...

Olen itsekin leikkinyt 16 vee, leikki vain muuttaa muotoaan. Vaikka larpiksi. 😁

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, jos ekaluokkalaiset eivät enää leiki, mutta tuo ei ole minusta ihme, jos 10-vuotias ei saa joululahjaksi leluja. Yksi selittävä tekijä lienee puberteetin aikaistuminen. Itse olen syntynyt 1990, ja minulla oli tuolloin jo murrosikä käynnissä niin fyysisesti kuin henkisestikin (kuukautiset alkoivat vuotta myöhemmin). Vapaa-ajallani kuuntelin musiikkia, kirjoitin runoja ym. Mieluisimpia lahjoja tuoton aikaan olivat jonkun hyvän bändin cd tai Suosikin tai Demin tilaus vuodeksi. Tietysti lapset kehittyvät eri aikaan, osa toki nauttii leikeistä pidempään.

No joo, pihaleikit olivat ehkä poikkeus. Välitunneilla hypittiin narua ja leikittiin hippaa ala-asteen loppuun asti. Leluilla leikkiminen kuitenkin oli tuossa iässä jäänyt. Ehkä vielä aikaisemmilla sukupolvilla oli erilaista.

Synnyit v. 1990 murrosikäisenä ja puberteettisena, ja kuukautisesi alkoivat vuotta myöhemmin eli 1-vuotiaana?! Melkoinen lääketieteellinen ihme! :O :'D

Vierailija kirjoitti:

Meillä onneksi leikkii.

Petseillä ja nukeilla leikkii maaliskuussa 9-vuotta täyttävä tyttö. Niin ja lol suprise nukeilla. Meillä kävi kesällä tuleva 6-luokkalainenkin tyttö leikkimässä nukeilla ja hänen pari kaveriaan. Enää ei tätä vanhinta tyttöä ole näkynyt. Tytön muutkin kaverit leikkii mutta mun tyttö varmaan eniten leikkii omasta kaveriporukasta.

Tyttö lisäksi askartelee kaikkea petseille ja muutakin.

On myös puhelimella ja katselee youtube videoita mutta nekin lähinnä joko petseihin tai tanssiin liittyviä.

11-vuotias poika toivoi ja sai legoja joululahjaksi. On ne kasannut kyllä muttei varmaan hirveästi leiki. Hän pelaa pleikalla tai puhelimella. Pelaa myös pokemonia ulkona ja pallopelejä.

14-vuotias ei tee muuta kun pelaa pleikkaa ja joskus pelaa puhelimella.

On nyt suunnitellut joulunpyhinä että menee luistelemaan kaverin kanssa mutta suunnitteluasteella on edelleen. 😉

Kiva, että teillä näin. Surullista on, että lelut ovat kuitenkin valmiiksi mietittyjä, markkinamiesten (ja naisten) kehittämiä. Lapset eivät taida enää juurikaan leikkiä niin, että ei valmiiksi mietittyjä leluja tarvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua, jos ekaluokkalaiset eivät enää leiki, mutta tuo ei ole minusta ihme, jos 10-vuotias ei saa joululahjaksi leluja. Yksi selittävä tekijä lienee puberteetin aikaistuminen. Itse olen syntynyt 1990, ja minulla oli tuolloin jo murrosikä käynnissä niin fyysisesti kuin henkisestikin (kuukautiset alkoivat vuotta myöhemmin). Vapaa-ajallani kuuntelin musiikkia, kirjoitin runoja ym. Mieluisimpia lahjoja tuoton aikaan olivat jonkun hyvän bändin cd tai Suosikin tai Demin tilaus vuodeksi. Tietysti lapset kehittyvät eri aikaan, osa toki nauttii leikeistä pidempään.

No joo, pihaleikit olivat ehkä poikkeus. Välitunneilla hypittiin narua ja leikittiin hippaa ala-asteen loppuun asti. Leluilla leikkiminen kuitenkin oli tuossa iässä jäänyt. Ehkä vielä aikaisemmilla sukupolvilla oli erilaista.

Synnyit v. 1990 murrosikäisenä ja puberteettisena, ja kuukautisesi alkoivat vuotta myöhemmin eli 1-vuotiaana?! Melkoinen lääketieteellinen ihme! :O :'D

Eiköhän kirjoittaja TARKOITTANUT, että kun hän oli 10-vuotias eli siis vuonna 2000. Onhan se kiva irvailla, mutta joskus voisi yrittää vain ymmärtää lukemansa.

Minä olisin mieluusti leikkinyt vanhemmaksi, mutta kavereilla oli niin kiire aikuisten maailmaan, että piti lopettaa. Aina ei jaksanut leikkiä yksinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne osaa enää leikkiä, ei piirtää eikä askarrella. Ulkonakaan eivät keksi mitään tekemistä. Haluaisivat vaan näppäillä puhelinta sisällä, välillä pelata pleikkaa. Näin meidän 7-,9- ja 11-vuotiaat ainakin. Surullista.

Joo, todella surullista. Silloin kun ME olimme nuoria, niin me ryypättiin ja poltettiin tupakkaa.

Katsoiskohan mammoistaan mallia jotka istuu vauvapalstalla... :) 

Olen mielikuvitusrikas 38 v. Joskus asiakkaillani on lapsia mukana toimitiloissani asianajoyrityksessä, ja kommentit pehmoeläinrekvisiitasta ovat olleet "eikö leikkimistä tarviikkaan lopettaa?" Eli vanhemmat jossain vaiheessa sanovat, että "älä nyt enää viitsi", "älä nyt noin iso poika". EI TARVITSE LOPETTAA HUVITTELUA JA LEIKKIÄ! Ei todellakaan ole älylaitteet, vaan vanhempien pelko mielikuvitusrikkaudesta versus uskottava koululainen/kansalainen.

Leikki on korvien välissä. Voihan sitä leikkiä käpylehmillä niin miksei vaikka kännykällä tai tabletilla, saahan sinne kaikenlaisia kehittäviä pelejä ym. Ja ainahan se seuraava sukupolvi on turmion tiellä. 😂😂

Itse leikin paljon ulkona lapsena, omakotitalossa kun asuttiin. Ongelmana oli lähinnä kavereiden puute kun oli sen verran syrjäinen seutu. Minusta on nykyään ihana katsoa, kun naapuritalon lapsista jotkut ovat innostuneet lumesta. Siinä on vasta luova elementti, josta voi tehdä erilaisia hahmoja tai linnoja tai käytäviä tai vaikka pieniä liukumäkiä. Ilman luistimiakin voi virittää maalin johon tähdätään kiekkoa tai palloa. Eipä sitä lapsena tullut ajatelleeksikaan, kuinka mainio ja ilmainen elementti tuo on Suomessa. Lapset ovat uskomattoman luovia kun heitä vähän kannustaa ja toki vahtii pienimpiä niin ettei mitään vahinkoa synny.

Siis ettekö te rajoita lastenne ruutuaikaa ollenkaan? Vai miten se on mahdollista ettei ole aikaa leikkiä kun tuijotellaan puhelimia. Kyllä tämä on ihan vain siitä kiinni, miten te vanhemmat mahdollistatte asian. Tietysti jos on itsekin nenä kiinni puhelimessa koko ajan niin onhan se helpompaa antaa lapsenkin olla nii ei ole koko ajan vaatimassa jotakin, vai?

Täysin vanhemmista kiinni tämäkin. Meillä rajoitettu todella rankasti puhelimien käyttöä. Ostin heille luurit sillä saarnalla että meillä puhelimia ei osteta pelikäyttöön vaan siksi että saavat kiinni kaverinsa. Pleikkariajat ovat myös tiukat ja valvotut.

Todellakin leikkivät 8- ja 10 - vuotiaat. Todella mielikuvitusrikkaita leikkejä. Ulkoilevat paljon ja yleensä ongelma onkin se ettei vaatteet ehdi kuivua kun olisivat taas menossa.

Monella ongelma sekin ettei ole sisaruksia eikä hyviä samanikäisiä kavereita lähellä. Yksin tylsä leikkiä.

Tuo puhelin on suuri este sille leikille. Valvokaa niitä pienten peliaikoja ja laittakaa puhelimet parkkiin josta voi ottaa kun haluaa ja tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi 7-10v lapset eivät enää leiki? Oma 7v kummipoika sai pari legoa jouluna, loput pelejä yms. elektroniikkaa. 10v siskonsa ei saanut ainuttakaan lelua. Mikä on niin muuttunut että leikki ei enää kannata?

Katse vanhempiin ja päiväkotien toimintaan. Mikä lasta kehittää, siniseen valoon tuijotus ja fyysiset leikit?

Vierailija kirjoitti:

Leikki on korvien välissä. Voihan sitä leikkiä käpylehmillä niin miksei vaikka kännykällä tai tabletilla, saahan sinne kaikenlaisia kehittäviä pelejä ym. Ja ainahan se seuraava sukupolvi on turmion tiellä. 😂😂

Ne valmiiksipureskellut pelit on ihan eri asia kun omaehtoinen luova leikki

Vierailija kirjoitti:

Leikkii ne, aikuiset vain eivät vaivaudu leikkimään mukana ja opettamaan leikkiä. 3 vuotiaalle ostetaan jo omat tabletit. Helppoa, tabletti kouraan ja äidillä on omaa aikaa.

No mutta eihän sitä leikkimistä opettaa tarvitse. Kunhan vaan jättää sille tilaa ja ottaa elektroniikan pois niin varmasti jossain vaiheessa se leikki herää

Vanhempien "vika" - annetaan jo vaippapöksylle känny tai padi eteen. Ei leikitä lapsen kanssa kotona, eikä opeteta erilaisia leikkejä. Vanhemmatkin vain känny tai muu laite edessä.

Edellinen vähän kärsitettyä mutta usein totta.

Taas on ekaluokkalainen jatkanut heti aamusta eilisiä leikkejä huoneessaan, käy välillä syömässä ja painelee takaisin huoneeseen, eilen unohti syödä pitkäksi aikaa kun oli niin kiinni leikeissään.

Huoneessaan on myös älypuhelin ja tietokone, mutta niiden olemassaolo ei häiritse leikkiä.

Lapsi ei ole addiktoituvaa tyyppiä eli ei ole tarvinnut rajoittaa ruutuaikaa, olen huomannut tämän olevan lapsikohtaista eli toiset (useimmiten pojat, teininä sitten tytötkin puhelimelle) addiktoituvat konsoleihin hyvinkin herkästi ja perhe-elämä on yhtä peliaikojen rajoitusta, mutta toiset sitten taas leikkivät ja puuhastelevat kaikkea muuta, vaikka konsolit ja puhelimet olisivat 24/7 saatavilla.

Jos lapsella on taipumusta jämähtää ruudun ääreen, on mielestäni vanhemman vastuulla pitää huoli siitä, ettei ruutu ole jatkuvasti saatavilla.:)

Niin ja en mä ole lapselleni leikkimistä opettanut :Dd

Tai muutenkaan osallistu juurikaan hänen leikkeihin.

Ei sellaista tarvitse tehdä, antaa lapsen elää vapaana ja kasvaa sellaiseksi kuin kasvaa.

Karvat nousee pystyyn välinpitämättömistä vanhemmista joiden lapset on peliaddikteja tai muuten kännykkä kädessä koko ajan, samoin sellaisista jotka hössöttää lapsen perässä ja ohjaa lapsen leikkejäkin antamatta sen lapsen löytää itse asiat.