Mites se isäsuhde
Olen vasta viime vuosina aikuistuttuani ja alettuani hetki sitten odottaa omaa lastani sisäistänyt, kuinka vääristynyt perhekäsitys meillä on kotona ollut. Nyt kun oma avomies hoitaa kotitöitä ja kyselee haluanko kaupasta jotain, olen vasta sisäistänyt että ai tän voi oikeesti hoitaa näinkin.
Vanhemmilla asuessani isä ja äiti teki molemmat aika paljon töitä, mutta töiden lisäksi isäni ei kirjaimellisesti tehnyt mitään. Makasi sohvalla ja katsoi telkkaria, ehkä pakotettuna vaihtoi autoon renkaat tai auttoi esim. tavaroiden kannossa. Sen sijaan äiti siivosi, kokkasi, auttoi läksyissä, kävi kaupassa, järkkäsi perhejuhlat, kuskasi harrastuksiin, osti joululahjat lapsille sekä omalle että isän suvulle, hoiti talon, pihan ja 3 lasta.
Isä ei ikinä hirveämmin ole meihin kohdistanut mielenkiintoa. Ala-asteella kuulin kun isä valitti että onko hänen pakko kuljettaa minut jalkapallotreeneissä, äitihän sen tekee yleensäkin. Myöskään koulumenestyksestä, kavereista tai muista kiinnostuksen kohteista ei ollut mitään hajua. Muutettuaan opiskelemaan isäni ei edes muistanut mitä opiskelin ja missä koulussa. Äiti on kertonut, kuinka ei meistä ketään vauvana tai taaperona uskaltanut oikein edes jättää isän hoitoon. Tai jos jätti, se olin vanhimpana minä joka katsoi ettei 1-vuotias tipu mistään ja että kolmen vanha syö muutakin kuin koiranruokaa. Tämä kaikki isämme maatessa sohvalla tietenkin. Periaatteessa kuvaisin äitiäni siis 3 lapsen ja yhden miehen yksinhuoltajaksi. Vielä kun en lapsuuttani elänyt missään 60-luvulla, vaan 90- ja 2000-luvulla.
Eipä tässä mitään varsinaista pointtia ollut, mutta halusin vaan purkaa tän katkeroitumisen ja miettiä että miten helvetissä saatoin kuvitella että toi on ihan normaalia. Kertokaa nyt vaikka, että miten teillä jakautuu roolit ja ”työnjako” kotona?
Mä luulen taas että tällä palstalla on paljo miehiä jotka tienaa enemmän kuin kumppani ja maksaa vain puolet hankinnoista ja kuluista. Ja haluaisivat naisen olevan ilmainen piika