Lue keskustelun säännöt.
Mites se isäsuhde
27.12.2018 |
Olen vasta viime vuosina aikuistuttuani ja alettuani hetki sitten odottaa omaa lastani sisäistänyt, kuinka vääristynyt perhekäsitys meillä on kotona ollut. Nyt kun oma avomies hoitaa kotitöitä ja kyselee haluanko kaupasta jotain, olen vasta sisäistänyt että ai tän voi oikeesti hoitaa näinkin.
Vanhemmilla asuessani isä ja äiti teki molemmat aika paljon töitä, mutta töiden lisäksi isäni ei kirjaimellisesti tehnyt mitään. Makasi sohvalla ja katsoi telkkaria, ehkä pakotettuna vaihtoi autoon renkaat tai auttoi esim. tavaroiden kannossa. Sen sijaan äiti siivosi, kokkasi, auttoi läksyissä, kävi kaupassa, järkkäsi perhejuhlat, kuskasi harrastuksiin, osti joululahjat lapsille sekä omalle että isän suvulle, hoiti talon, pihan ja 3 lasta.
Isä ei ikinä hirveämmin ole meihin kohdistanut mielenkiintoa. Ala-asteella kuulin kun isä valitti että onko hänen pakko kuljettaa minut jalkapallotreeneissä, äitihän sen tekee yleensäkin. Myöskään koulumenestyksestä, kavereista tai muista kiinnostuksen kohteista ei ollut mitään hajua. Muutettuaan opiskelemaan isäni ei edes muistanut mitä opiskelin ja missä koulussa. Äiti on kertonut, kuinka ei meistä ketään vauvana tai taaperona uskaltanut oikein edes jättää isän hoitoon. Tai jos jätti, se olin vanhimpana minä joka katsoi ettei 1-vuotias tipu mistään ja että kolmen vanha syö muutakin kuin koiranruokaa. Tämä kaikki isämme maatessa sohvalla tietenkin. Periaatteessa kuvaisin äitiäni siis 3 lapsen ja yhden miehen yksinhuoltajaksi. Vielä kun en lapsuuttani elänyt missään 60-luvulla, vaan 90- ja 2000-luvulla.
Eipä tässä mitään varsinaista pointtia ollut, mutta halusin vaan purkaa tän katkeroitumisen ja miettiä että miten helvetissä saatoin kuvitella että toi on ihan normaalia. Kertokaa nyt vaikka, että miten teillä jakautuu roolit ja ”työnjako” kotona?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Minun täytyy myöntää, että oma perhekäsitys oli myös aivan väärä. Oma isä ei tehnyt kirjaimellisesti mitään muuta, kun käynyt töissä ja kavereilla oli asiat täysin samoin. Ja tämä käsitys minulla oli perheestä aina lapseni syntymään asti. Mies käy töissä ja nainen hoitaa kaiken muun. Muistan kun ajattelin tosissaan sitä asiaa, että haluanko edes omia lapsia siihen työmäärään nähden mitä äitini teki meidän eteen. Sitten kun lapsi syntyi, mies haki kotiin, niin kotona oli kaikki laitettu kuntoon ja mieheni osallistui heti kaikkeen. Otti isyysvapaat jne. Ajatelkaa, että aivan tosissani kysyin mieheltäni ai säkin siis hoidat lasta. Mies oli kysymysmerkkiä ja sanoi, että niin kai tää nyt sit on mun tytär. Joo on se ei hätää.... Kerroin miehelleni omasta lapsuudesta miten meillä ja kavereillakin meni asiat. Mies sanoi, että noh meillä ei mene asiat niin. Eikä ole mennyt. Loistava isä ja aviomies. Lapsi on jo nyt 15v.
Siis oikeestiko ette keskustelleet noista asioista ENNEN lasta? No hyvä että yllätys oli positiivinen !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Aina on ollut hyviä isiä ja huonoja isiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia Ap on katkeroitunut? Perheissä on erilaisia tapoja toimia ja erilaisia työnjakoja. Ei ole erikseen hyvää tai huonoa tapaa, kunhan tarvittavat asiat vaan tulee hoidettua. Se että oma miehesi toimii eri tavalla perheen isänä kuin oma isäsi teki, ei tarkoita että isäsi olisi toiminut jotenkin huonommin. Tämä ylenmääräinen samaan muottiin sovittaminen on vain harha, tehkööt jokainen perhe omat tapansa.
Isä joka ei osaa huolehtia lapsistaan on vanhempana umpisurkea. Turha silloin lässyttää erilaisista tyyleistä tehdä asioita, jos toista vanhempaa ei käytännössä lapsilla edes ole, vaan hänen tilallaan on sohvalla makaava ameeba.
Mun isäni oli "sohvalla makaava ameeba " ja voin sanoa että koin hänet turvalliseksi ja läsnäolevaksi isäksi jolla oli aikaa vain olla meidän lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Kuka on porannut "miehille"? Kai on ihan normaalia miettiä, miten lapsuus on muokannut omaa ajattelua (kuten ap tekee), ja purkaa negatiivisia kokemuksiaan,.esimerkiksi täällä nimettömänä.
P.s. ei naisillakaan ole mitään äidinvaistoa luonnostaan, lukuunottamatta joillekin naisille tulevaa muutaman viikon hormonimyrskyä. Se vaisto kehittyy hoivaamalla sitä lasta. Miehille ja naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia Ap on katkeroitunut? Perheissä on erilaisia tapoja toimia ja erilaisia työnjakoja. Ei ole erikseen hyvää tai huonoa tapaa, kunhan tarvittavat asiat vaan tulee hoidettua. Se että oma miehesi toimii eri tavalla perheen isänä kuin oma isäsi teki, ei tarkoita että isäsi olisi toiminut jotenkin huonommin. Tämä ylenmääräinen samaan muottiin sovittaminen on vain harha, tehkööt jokainen perhe omat tapansa.
Isä joka ei osaa huolehtia lapsistaan on vanhempana umpisurkea. Turha silloin lässyttää erilaisista tyyleistä tehdä asioita, jos toista vanhempaa ei käytännössä lapsilla edes ole, vaan hänen tilallaan on sohvalla makaava ameeba.
Mun isäni oli "sohvalla makaava ameeba " ja voin sanoa että koin hänet turvalliseksi ja läsnäolevaksi isäksi jolla oli aikaa vain olla meidän lasten kanssa.
Ilmeisesti ap ei ole isäänsä näin kokenut. Henkisesti poissaoleva vanhempi ei ole lapsen kehitykselle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Ei se estrogeenin eritys ja kohdun omistaminenkaan mitään suoria yhteyksiä äidinvaistoon ja loistavaan äitiyteen ole. Sitä paitsi, ilman valtaisaa hoivaviettiäkin voi pitää lapsesta huolta, eikä jättää taaperoita isosiskon harteille, kuten ap tapauksessa. Jos lapset ei kiinnosta, olisi äitiä ja lapsia kohtaan ihan reilua mainita asiasta.
Nyt tai enää tai ap:n lapsuudessakaan ei eletty mitään ”mies tuo työllä ruuan pöytään ja nainen laittaa ruuat, hoitaa muksut ja tottelee miestä” -aikaa. Siinä mielessä tuo ”aika nyt oli sellainen” -kommentti on vähän invalidi. Kuten joku sanoikin jo, hyviä ja huonoja vanhempia on aina ollut ja tulee olemaankin valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkähän takia Ap on katkeroitunut? Perheissä on erilaisia tapoja toimia ja erilaisia työnjakoja. Ei ole erikseen hyvää tai huonoa tapaa, kunhan tarvittavat asiat vaan tulee hoidettua. Se että oma miehesi toimii eri tavalla perheen isänä kuin oma isäsi teki, ei tarkoita että isäsi olisi toiminut jotenkin huonommin. Tämä ylenmääräinen samaan muottiin sovittaminen on vain harha, tehkööt jokainen perhe omat tapansa.
Niin, isillä on eri rooli monissa kulttuureissa. Idemmässä ja etelämmässä isät osallistuvat siittämiseen ja ehkä kurinpitoon. Eivät muuten juurikaan ole mukana varsinkaan tyttärien elämässä. Saati "auttele" äitiä.
Onneksi siellä on usein vahva naisverkosto ja suku auttaa, naiset siis.
Minun isä on umoisuomalainen mies ja toiminut noin lastensa kanssa. Ei se koskaan edes jutellut meidän lasten kanssa, mitä nyt välillä komensi. Isä on ihan vieras ihminen minulle, ei meillä ole mitään puhuttavaa. Nyt isä makaa terveyskeskuksen vuodeosastolla, käytän äitiä siellä, mutta itse odotan aulassa. Mitä minä siellä ventovieraan kanssa tekisin, ei meillä ole edelleenkään mitään puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Lapset kyllä kaipasi isän läsnäoloa ennenkin. Muistan kun olin ekaluokkalainen ja luokkakaveri kertoi, mitä oli isän kanssa touhunnut viikonlopun aikana. Hämmästyin tuosta ja olin kateellinen. Vielä hämmästyneempi olin, kun heillä käydessäni isä tervehti minuakin ja jutteli. Aikuisena tajusin, miksi heille oli niin kiva mennä, siellä oli käsinkoskeltelvan lämmin tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Lapset kyllä kaipasi isän läsnäoloa ennenkin. Muistan kun olin ekaluokkalainen ja luokkakaveri kertoi, mitä oli isän kanssa touhunnut viikonlopun aikana. Hämmästyin tuosta ja olin kateellinen. Vielä hämmästyneempi olin, kun heillä käydessäni isä tervehti minuakin ja jutteli. Aikuisena tajusin, miksi heille oli niin kiva mennä, siellä oli käsinkoskeltelvan lämmin tunnelma.
Joo! Tätä mäkin pienempänä ihmettelin ja kadehdin kun muut kerto kuinka isä teki lemppariruokaa tai kuinka käytiin yhdessä vaikka hiihtämässä. Ite taas olin lähinnä tyytyväinen kun isä oli töissä eikä kotona. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen aikuisena tajunnut, että isä saattoi olla ihan pidetty ja hyvä tyyppi, mutta hän jätti vastuun perheestä 100 % äidin harteille.
Meillä isä teki vain kivoja juttuja ja aika paljon omilla ehdoillaan. Muistan, että oksensin joitain kertoja yhteisten hiihto- tai pyörälenkkien jälkeen. Pelasi kanssamme, jos hän itse halusi pelata.
Ei tehnyt koskaan ruokaa, käynyt kaupassa, auttanut läksyissä, vienyt lääkäriin tai muuallekaan, antanut lahjoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä ei ole mitään äidinvaistoja luonnostaan.
Turha siitä on miehille porata. Aika nyt oli ennen sellainen. Ei miehiä oikeastaan edes haluttu mihinkään lastenhoitoon tai muuhun.
Lapset kyllä kaipasi isän läsnäoloa ennenkin. Muistan kun olin ekaluokkalainen ja luokkakaveri kertoi, mitä oli isän kanssa touhunnut viikonlopun aikana. Hämmästyin tuosta ja olin kateellinen. Vielä hämmästyneempi olin, kun heillä käydessäni isä tervehti minuakin ja jutteli. Aikuisena tajusin, miksi heille oli niin kiva mennä, siellä oli käsinkoskeltelvan lämmin tunnelma.
Joo! Tätä mäkin pienempänä ihmettelin ja kadehdin kun muut kerto kuinka isä teki lemppariruokaa tai kuinka käytiin yhdessä vaikka hiihtämässä. Ite taas olin lähinnä tyytyväinen kun isä oli töissä eikä kotona. -ap
Ihan sama oli meilläkin. Isän ollessa poissa kotona oli paljon kivempaa ja leppoisa tunnelma. Aina harmitti, kun isä tuli kotiin.
No moni nainen opettaa miehensä lapseksi ihan jo seurusteluajoista lähtien. Siinä suhteen alussa on tärkeää näyttää kuinka pystyy luomaan kodin hengen. Eikä alussa työtä olekaan liikaa, kun taloudessa on kaksi aikuista.
Sitten kun mukaan tulee pari lasta, alkaatyö jo vyöryä päälle.
Sopivasti kun miestä pidetään isona tyhmänä lapsena, kun yksi koneellinen pyykkejä menee pilalle tai torttupelti kärähtää, alkavat roolit muodostua.
On myös kovin tuttua se, että on yhteisiä töitä ja miesten töitä, Miesten työt jotenkin unohtuvat. Omassa taloiudessakin huolehdin mm ilmanvaihtolaitteiston ylläpidosta, kaivopumpun ylläpidosta, jätevesijärjestelmien ylläpidosta, kattojen lumikuormasta, maalauksista, autojen määräaikaishuollot yms, veneen huollot ja kausityöt, pihakoneiden huollot, laskujen maksut jne jne.
Äitisi valitsi paskanmiehen , kenen syy?
balanssi kirjoitti:
No moni nainen opettaa miehensä lapseksi ihan jo seurusteluajoista lähtien. Siinä suhteen alussa on tärkeää näyttää kuinka pystyy luomaan kodin hengen. Eikä alussa työtä olekaan liikaa, kun taloudessa on kaksi aikuista.
Sitten kun mukaan tulee pari lasta, alkaatyö jo vyöryä päälle.
Sopivasti kun miestä pidetään isona tyhmänä lapsena, kun yksi koneellinen pyykkejä menee pilalle tai torttupelti kärähtää, alkavat roolit muodostua.
On myös kovin tuttua se, että on yhteisiä töitä ja miesten töitä, Miesten työt jotenkin unohtuvat. Omassa taloiudessakin huolehdin mm ilmanvaihtolaitteiston ylläpidosta, kaivopumpun ylläpidosta, jätevesijärjestelmien ylläpidosta, kattojen lumikuormasta, maalauksista, autojen määräaikaishuollot yms, veneen huollot ja kausityöt, pihakoneiden huollot, laskujen maksut jne jne.
Puhut miehistä kuin koulutettista koirista. Ihanan alentavaa ja toksista femininiinisyyttä.
Ne tortutkin saa kaupasta mutta niin vain SINÄKIN KESKENÄSI olet päättänyt että niitä on PAKKO tehdä.
balanssi kirjoitti:
No moni nainen opettaa miehensä lapseksi ihan jo seurusteluajoista lähtien. Siinä suhteen alussa on tärkeää näyttää kuinka pystyy luomaan kodin hengen. Eikä alussa työtä olekaan liikaa, kun taloudessa on kaksi aikuista.
Sitten kun mukaan tulee pari lasta, alkaatyö jo vyöryä päälle.
Sopivasti kun miestä pidetään isona tyhmänä lapsena, kun yksi koneellinen pyykkejä menee pilalle tai torttupelti kärähtää, alkavat roolit muodostua.
On myös kovin tuttua se, että on yhteisiä töitä ja miesten töitä, Miesten työt jotenkin unohtuvat. Omassa taloiudessakin huolehdin mm ilmanvaihtolaitteiston ylläpidosta, kaivopumpun ylläpidosta, jätevesijärjestelmien ylläpidosta, kattojen lumikuormasta, maalauksista, autojen määräaikaishuollot yms, veneen huollot ja kausityöt, pihakoneiden huollot, laskujen maksut jne jne.
Näin leskenä voin kertoa, että laskujen maksua lukuunottamatta nuo kaikki luettelemasi hommat ovat paitsi harvinaisia, myös hauskoja jollain tavalla. Arki kuluttaa ja väsyttää ja on läsnä loputtomana joka päivä - pyykki, tiski, ruoka, kauppa, pöly, rojut, mätä hedelmä korinpohjalla, huoneeseen jääneet astiat (ja ne laskut).
Vierailija kirjoitti:
Äitisi valitsi paskanmiehen , kenen syy?
Äidin, ei ap:n. Next question?
Sinä et ilmeisesti tällaiseen rooliin ole lapsena joutunut, jos et kykene lainkaan samaistumaan. Turha siis sinun kommentoida, jos kommenttiesi taso on noin heikko.