Lue keskustelun säännöt.
Mikä täysin normaali arkinen asia on sinusta työlästä ja epämiellyttävää?
Vain yksi asia per viesti että on helppo peukuttaa. Peukku ylös = samaa mieltä Peukku alas = eri mieltä Aloitan:
Kaupassa käyminen
Meidän lähikaupassa on niin suppea valikoima että isommat ostokset on tehtävä marketissa joka on bussimatkan päässä. En omista autoa. Ensin tungen sinne täpötäyteen bussiin ja lähes aina joutuu seisomaan. Sitten yritän etsiä siellä kaupassa jotakin, joka on jälleen kerran siirretty toiseen hyllyvälikköön. Lopulta jonoon, jossa takana jonottava tuuppii kärryillä. Kortinlukija ei meinaa viidestä yrityksestä huolimatta hyväksyä maksua ja käteistä ei ole. Sen jälkeen ne sata kiloa painavat kassit mukaan ja jälleen täpötäyteen bussiin horjumaan.
Kommentit (547)
Auton tankkaaminen. En ole koskaan tehnyt sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipominen. Yleensä luovutan jo sillon, kun katson kyseisen leipomisen listaa tarvikeaineista.
Kumma että kun on tilannut palakankaita, se kyttäily koska mahtaa saada, on rasittavaa.
No töissä käyminen. Se kun joutuu palvelemaan jotain organisaatiota tai asiakkaita, menemään täysin niiden ehdoilla... Lomatkin pidetään koska organisaatiolle sopii, työaikoja ei voi itse päättää yms...
Huomattavasti vähemmän vituttaisi elellä omavaraisesti itseään palvellen. Miettinyt tätä jo muutaman vuoden. Pitäisiköhän kokeilla? Turha odottaa että "eläkkeellä voi sitten ottaa rennosti", koska eläkejärjestelmään ei voi enää luottaa, ja minun tuurillani saan aggressiivisen peräsuolisyövän (johon kuolen kahdessa kuukaudessa) heti kunhan pääsen eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajan bussilla satunnaisesti. Inhoan sitä nykyistä leimalaitetta kun ensin pitää penkoa se oikea kirjainyhdistelmä, sitten se perkeleen laite ei reagoi ja miettii vielä kaupan päälle tolkuttoman kauan kortin tunnistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkille lähteminen. Ei siis itse lenkkeily vaan se kaikki hiton pukeminen uuvuttaa. Etenkin näin talvella kun pitää laittaa enempi vaatetta. Ulkoiluhousut ja niiden alle kerrastonhousut, takki, pipo, kaulahuivi, hanskat, takin alle kerrastonpaita, kengät. Ja kun asutaan maalla niin otsalamppukin tunkea pipon päälle ja heijastinliivi päälle myös. Niin ja koiralle valjaat. Tuntuu että oon ihan väsyny sen jälkeen ku oon saanu itteni ja koiran lähtövalmiiksi. Ei vaan jaksa!
Mua veetuttaa tuo myös siinä määrin, etten lenkkeile kylmillä ilmoilla juuri ollenkaan, vaan koitan saada ulkoiluni ns. pakollisista hommista, ja "siinä sivussa" esim käyn lähikaupassa jalkaisin jne. Pelkälle lenkille lähtö on juuri niin kuin totesit, housut, housut, housut, paita, paita, takki, kaulahuivi, pipo, korvaläpät, heijastinliivi, jne.. Sitten jo aivan hiessä kun on valmis pukemisesta. Sitten pihalla iskee kylmyys kun hiki jäätyy, paitsi nivuset on vesimärät. Lenkillä sitten tulee kuuma, jolloin pitää alkaa riisumaan huivia, laittamaan takkia auki, hanskoja käteen, pois kädestä, käteen, pois kädestä sen mukaan kun hikoavat ja sitten taas paljainsormoin jäätyvät. Kun tulee kotiin, on koko homma riisuttava ja laitettava kaikki vaatteet levälleen sinne tänne kuivumaan, koska ovat niin märät hiestä!
Ja sama seuraavana päivän uudestaan? Tai jo illalla? I dont think so...
Muistan hyvin nuo fyysisen ja henkisen tuskan ajat. Äitini asui kerrostalossa jonka rappukäytävän lämpötila oli n. 40 astetta ja ulkona pakkasta n.20 astetta. Ja tietenkin sisällä asunnossa aina sellaiset 22 plus astetta vähintään.
Hiki valuu virtanaan jo siinä eteisessä. Oli aina kiva tulla omaan kotiin kylmään puutaloasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuanlaitto.
Nykyisin asun yksin, mies ja lapset maailmalla. Nautin elämästä ilman jatkuvaa kokkausta! Vessan pesukin on mukavampaa.
Vierailija kirjoitti:
Lakanoitten vaihto. Mikähän siinäkin risoo, ei se kauaa ota, eikä tarvi joka päivä edes tehdä. No se risoo vähän kun pitäisi viedä peitot ja tyynyt ulos piiskattavaksi, mutta ”tällä kertaa” en jaksa.
Aluslakanan vaihto on kauhea operaatio. Minulla on 120 cm leveä runkopatjasänky.
Siis se lankanan reunojen taittelu petauspatjan reunojen alle niin että se edes jotenkin pysyisi paikoillaan. Ehei onnistu eka kerralla eikä neljännelläkään.
Aina se lakana temppuilee jostain reunasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten vieminen päiväkotiin. Kamalinta ikinä! Pitää olla tarkat suunnitelmat aamulle, mitä tehdään ja missä järjestyksessä, ettei lasten aamu ole pilalla ja sitä myötä siitä päikkyyn lähdöstä tulee vielä kamalampaa. Inhoan, inhoan, INHOAN!! Päikyllä on vielä pakko olla minuutintarkasti että ehtii oikeaan bussiin ja töihin. Eli aamulla joku pieni vastoinkäyminen, lapsen lempparilelu väärässä paikassa eikä sitä heti löydetä mukaan otettavaksi, saattaa romuttaa koko aamun aikataulun ja sitä myötä päivän. Ja sitten vielä sinne päikkyyn mennään niin valtavalla kiireellä että juoksen pää kolmantena jalkana bussiin ja sinne kun ehdin niin tekisi mieli itkeä kuinka huono omatunto taas onkaan kun tuli vain huudolla hoputettua lapsia.
Voisin hyvin palkata jonkun viemään nuo aamulla päikkyyn jos olisi varaa.
Vierailija kirjoitti:
Kengännauhojen sitominen. Olen normaalipainoinen enkä edes mitenkään rapakunnossa, joten miten se voikin olla niin tuskaa?! Reisiin sattuu niin että tuntuu että kuolema korjaa, henkeä ei tahdo saada ja sydän hakkaa. Joka kerta lenkille lähtiessäni mietin miten voi olla mahdollista, että kengännauhojen sitominen on sata kertaa raskaampaa kuin reilun tunnin reipas lenkki.
Opitko pienenä solmimaan nauhat helposti vai oliko takkuinen urakka? Tunnetila silloin voi vaikuttaa aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakanoitten vaihto. Mikähän siinäkin risoo, ei se kauaa ota, eikä tarvi joka päivä edes tehdä. No se risoo vähän kun pitäisi viedä peitot ja tyynyt ulos piiskattavaksi, mutta ”tällä kertaa” en jaksa.
Aluslakanan vaihto on kauhea operaatio. Minulla on 120 cm leveä runkopatjasänky.
Siis se lankanan reunojen taittelu petauspatjan reunojen alle niin että se edes jotenkin pysyisi paikoillaan. Ehei onnistu eka kerralla eikä neljännelläkään.
Aina se lakana temppuilee jostain reunasta.
Onhan sinulla oikean kokoinen aluslakana? Jotkut käyttävät 120 cm sängyssä 150 cm lakanaa, vaikka 180 cm on oikea valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet ovat vastanneet suihkussa käynnin, mutta mielestäni suihkuun meno tai suihkusta poistulo ovat paljon pahempia - varsinkin talvisin. Kylpyhuoneen oven avattua kun se kylmyys hiipii lämpimään kylpyhuoneeseen niin palelee aina ihan saatanasti.
Verhojen vaihto. Se nipsujen poisottaminen ja laittaminen niihin toisiin. Kädet puutuu ja tuskanhiki valuu pitkin selkää. Ja kädet ihan korppuina. Puhumattakaan talousjakkaralla seisominen. Siksi en vaihda enää kuin pakon edessä. Muuten ravistelen pölyt ja harjaan vaateharjalla.
Vierailija kirjoitti:
Verhojen vaihto. Se nipsujen poisottaminen ja laittaminen niihin toisiin. Kädet puutuu ja tuskanhiki valuu pitkin selkää. Ja kädet ihan korppuina. Puhumattakaan talousjakkaralla seisominen. Siksi en vaihda enää kuin pakon edessä. Muuten ravistelen pölyt ja harjaan vaateharjalla.
Vaihda parempiin, niissä on eroja.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo imurointia keljumpaa hommaa ! Jo ajatus että pitää imuroida on ankeeta.
Kaiva se rotisko komerosta, vedä ja köijää sitä sinne sun tänne, ääntä on kuin KOLMESSA imurissa,
tehoa kuin puolessa imurissa.....
Toki onhan robotti-imureita, ehkäpä se on seuraava hankinta.
Imurointiin pitää kehitellä vaihtelua välillä.
Itse olen jättänyt jatkovarret pois ja konttaan matot imurin tekstiilisuuttimen kanssa, lisäksi käytän pitkävartista levymoppia imurin ohella paljaan lattiapinnan puhdistukseen, sillä paljon miellyttävämpää sorkkia huonekalujen alle kuin imurilla.
Puhtaan pyykin (etenkin lasten pyykki) viikkaaminen kaappeihin kuivurista/pyykkinarulta. Kaikista vastenmielisintä kotitöistä ikinä.
Minulla myös. Silloin kun en vielä käyttänyt nettipankkia, jouduin kävelemään kilometrin verran lähimmälle maksuautomaatille. Jostain syystä se ei tuntunut erityisen vaikealta. Nettipankissa en vaan viitsisi käydä, vaikka usein istun tässä koneen ääressä montakin tuntia päivässä