Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se on todella raskasta jos lasten isä ei sitoudu arkeen
26.12.2018 |
Siis on ehkä arjessa läsnä, mutta ei pidä huolta juuri mistään rutiineista. Nykyään on vallalla tämä "antaa isän tehdä omalla tavallaan", mutta miksi niin usein se on tapa, mitä naiselta ei hyväksyttäisi kuuna päivänä? Jos minä hoitaisin asiat samalla tapaa kuin mies, vasemmalla kädellä ja vähän sinnepäin, niin minua epältäisiin vähintään masennuspotilaaksi. Kyllä tästä on tasa-arvo vielä kaukana.
Se tekee myös äidin osan entistä raskaammaksi, kun joutuu yksin pitämään kiinni säännöistä ja rutiineista ja lapset menee ihan sekaisin epäjohdonmukaisuudesta.
Tietysti tämä voi toimia toisinkinpäin. Onhan jotkut äiditkin ihan tosi laiskoja ja/tai välinpitämättömiä.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä niin. Etenkin kun ollaan erottu jo aikoja sitten eikä teini-ikäiset lapset enää halua edes käydä isällään.
Ei ole mitenkään raskasta. Yh-isänä voin todeta että lopeta uhriutuminen.
Mulla on masentunut mies joka juo ajoittain liikaaa, työtönkin tätä nykyä.. ja arvaa tekeekö mitään.. itse juoksen päiväkodin väliä ja ulkoilen lapsen kanssa, mies tulee ehkä pari kertaa kuussa mukaan, ei kuitenkaan voi lapsen kanssa kahden ulkoilla.. alkaa olla kyllä pinna loppu tähän "yh" elämään kun joutuu sitä löysää kasaa kestämään vielä kaiken lisäksi..
Meillä vaimo makaa vain sohvalla ja somettaa. Minä hoidan lapset ja kodin, mutta en valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jankanjankanjankka. Eikö sun pitäisi olla nytkin siellä keittiössä? Miten sulla on "raatamiseltasi" aikaa maata palstalla? Montako tuntia tänään mennyt av:lla?
Meillä vaikutus on ihan merkittävä. Kun olin kotiäitinä niin oli se arki silloinkin usein raskasta. Mutta meillä oli tarkat rutiinit ainakin syömisten, nukkumisten, ulkoilun ja peseytymisen suhteen. Arjessa opetin lapsille perus käytöstapoja, siivoomaan jälkiään ym.
Nyt kun olen pari vuotta ollut työelämässä ja mies ottanut vetovastuusta puolet on koko huusholli täysin sekaisin. Kun tulen töistä kotiin ja mies on ollut vastuussa aamupäivän, on kämppä kuin pommin jäljiltä, ruokailu ollut mitä sattuu napostelua, ei ole käyty ulkona, kuopuksen pyllyä ei ole pesty aamuvaipan jälkeen yms. Lapsilta myös katoaa täysin muistista näemmä sellaiset taidot kuin ruokapöydässä istutaan eikä lähdetä ympäriinsä, vessa vedetään kun siellä käydään, likaiset vaatteet viedään pyykkikoriin eikä jätetä sohville jne. Lelut siivotaan leikin jälkeen.
Ihankuin saisi aloittaa kaiken opettamisen aina alusta ja ekana saa raivata kodin että täällä edes mahtuu tekemään jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitenkään raskasta. Yh-isänä voin todeta että lopeta uhriutuminen.
Et tajunnut pointtia selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo makaa vain sohvalla ja somettaa. Minä hoidan lapset ja kodin, mutta en valita.
No jos se ei tee mitään kertakaikkiaan niin ei varmaan sitten saa aikaan vahinkoakaan.
Kun minä hoidin yksin lapsia aikoinaan niin ei meidän elämä ollut tälläistä kaaosta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisia ne joiden perheessä tehdään asiat tasapuolisesti.Muutamaa tuttavaa seuranneena välillä on ihan iloinen että on yh.Heillä kun on vielä se mies (nainen yhdessä tapauksessa) passattavana ja kaikki käy töissä eli ei ole siitä kyse että kotona olija hoitaa kodin.
Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?
Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.
Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )
Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.
Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yhtä raskasta on sekin, jos ei anneta osallistua arkeen. Ja silloin kun saa osallistua,tekee ihan kaikki toisen mielestä väärin.
Lopputuloksen pitäisi ratkaista, ei tapa tai tyyli.
Isistä ei saa tehtyä äitejä. Se kannattaisi pitää paatuneimmankin uusfeministin mielessä silloin kun lisääntymishormonit ja pesänrakennusvietti ovat sekoittaneet pään, haaveet siitä ihanasta omasta pikku pallerosta täyttävät mielen ja jatkuva ruinaus ja painostus käynnissä jotta mies suostuisi lapsentekoon.
Keskivertoisästä EI SAA tehtyä äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Itse jaksoin tehdä säännöllisesti rutiinien mukaan lasten kanssa n. 9 vuotta. Sitten syystä tai toisesta tuli ero lasten äidin kanssa, enkä enää jaksa oikeen tehdä mitään. Ruoat teen joka päivä, huolehdin, että mennään ajoissa nukkumaan, mutta mikään muu ei enää kiinnosta. No onneksi eivät ole enää niin riippuvaisiakaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?
Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.
Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )
Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.
Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.
Ja sieltä tuli ikikultainen kakkavaippa-esimerkki. Ihan jo klassikko.
Kysehän ei ole siitä etteikö mies osaisi. Kyllä mies OSAA pestä lapsen pyllyn, pyytää lasta vetämään vessan ja keittämään jauhelihasopan.
Kyse on siitä että mies ei sitoudu arkeen koska se on (ymmärrettävästi) usein tylsää ja puuduttavaa ja vaatii pitkäjänteistä otetta ja paneutumista asioihin ja omien tarpeiden syrjään sysäämistä.
Lisäksi minusta on täysin naurettavaa että naisen pitäisi "vaatia" ja "opettaa" miestä osallistumaan arkeen. Ja jos mies ei osallistu niin se on toki naisen vika sekin, kun nainen ei ole "vaatinut" ja "opettanut". Mitäs jos vaihteeksi ihan oikeasti vaadittaisiin miehiltäkin jotain itsenäistä panostusta, tietääkseni niillä kyllä on aivot ja ihan toimivat sellaiset. Miksi naisen pitää aina olla kädestä pitäen näyttämässä kaikki ja valvomassa että asiat tapahtuu?
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Niinpä. Siksi me naiset tehdään tuo kaikki yksin, kun miehet ei kykene noista mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Niin, siis tarkoitat että tuota on suomalaiselta naiselta vaadittu jo ainakin viimeiset 100 vuotta? Suomalainen nainen on aina tehnyt työtä, tuonut palkan kotiin, hoitanut lapset ja päälle vielä vanhan anopin sekä tehnyt kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Tämä. Mammat makaa palstalla aamusta iltaan, leikkipuistoissa räplätään kännykkää. Koneet hoitaa kotityöt mutta palstamammalle on liian raskasta laittaa kinkku uuniin jouluna.
Ja silti ollaan niin "uupuneita"
Kautta aikain se on noin ollut että miehet pakenee paikalta. Ei mitään uutta. Siksi niitä lapsia ei kannatakaan tehdä.