Kyllä se on todella raskasta jos lasten isä ei sitoudu arkeen

ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.

Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla. 

MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?

Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä? 

Lääkkeet?

Minun tapa ei todellakaan ole mikään vain minun tapani. Se on tapa mikä on hioitunut vuosien mittaan keräämästäni tiedosta. Sitä tietoa olen saanut mm. omilta vanhemmiltani, isovanhemmiltani, neuvolasta, lastenlääkäreiltä, psykiatreilta, hoitajilta, opettajilta jne, sekä ennenkaikkea omista lapsistani.

Ei ole vain minun päätökseni että lapsi hyötyy siitä että hänelle esim. annetaan terveellistä ruokaa säännöllisesti.

Ihan omia valintojanne  ne tuikkukuppien kiillottamiset ja jouluverhojen silitykset on.

Miksi uhriudut omilla valinnoillasi?

Jos taas olet valinnut ameeban mieheksesi, sekin on ihan oma ongelmasi. 

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.

Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla. 

MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?

Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä? 

Oletko se Savonrannassa asuva työtön hirvenmetsästäjä?

Ei sinne naisia tulekaan.

Täällä kaupungissa naiset käyvät töissä, sijottavat ja tienaavat, päivät ovat pitkiä ja työposteihin pitää vastata iltaisinkin.

Ei miehet mitään elätä, liian kallista on eläminen kuule täällä. Ei riitä rintamamiestalo ja koirahäkki.

Vierailija kirjoitti:

Missäs ne teidän lapsenne ovat nyt kun makaatte palstalla itkemässä?

Nukkumassa. Ja lasten isä hoiti pesut sekä laittoi lapset nukkumaan.

Elämää eletään , sitä ei suoriteta. Jospa tämä menisi naisille jakeluun.

Kyllä teitä kuolinvuoteella kiiteellään joulutortuista vuonna 2007 ja joulusiivouksesta vuonna 1998. 

Vierailija kirjoitti:

ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?

Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.

Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )

Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.

Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.

Ja sieltä tuli ikikultainen kakkavaippa-esimerkki. Ihan jo klassikko.

Kysehän ei ole siitä etteikö mies osaisi. Kyllä mies OSAA pestä lapsen pyllyn, pyytää lasta vetämään vessan ja keittämään jauhelihasopan.

Kyse on siitä että mies ei sitoudu arkeen koska se on (ymmärrettävästi) usein tylsää ja puuduttavaa ja vaatii pitkäjänteistä otetta ja paneutumista asioihin ja omien tarpeiden syrjään sysäämistä.

Lisäksi minusta on täysin naurettavaa että naisen pitäisi "vaatia" ja "opettaa" miestä osallistumaan arkeen. Ja jos mies ei osallistu niin se on toki naisen vika sekin, kun nainen ei ole "vaatinut" ja "opettanut". Mitäs jos vaihteeksi ihan oikeasti vaadittaisiin miehiltäkin jotain itsenäistä panostusta, tietääkseni niillä kyllä on aivot ja ihan toimivat sellaiset. Miksi naisen pitää aina olla kädestä pitäen näyttämässä kaikki ja valvomassa että asiat tapahtuu?

Lähtötilanne vanhemmuuteen on eri isällä ja äidillä. Äitiä ohjaavat hormonit ja hänellä usein on konkreettisemmin lapsen tulo hallussa, sillä hän kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Tähän mies ei kykene, vaikka haluaisi.

Miksei isää voisi opettaa kädestä pitäen, mitä väärää siinä on? Jos oman lapsen vaipanvaihto on ensimmäinen vaipanvaihto ikinä, jonka isä tekee, miksi häntä ei saisi neuvoa? Keneltä se on pois? Kyllähän asiaan perehdyttäminen vaatii ohjausta. Kun vaipanvaihto on minulle tuttua ja isälle ei, miksi ihmeessä en ohjaisi häntä? Parin kerran jälkeen isä osaa tehdä asian itsekseen, joten ohjaukseen käytetty aika on satsaus omaan arkeeni, sekä antaa isälle ja vauvalle mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Sama siis kaikessa muussakin, pesut, ruokailut, ulkoilut jne. Ajattelen tätä selvästi eri tavalla, kuin sinä.

Selvästi. Ja nimenomaan kyse ei ole yksittäisestä pikkuasiasta vaan laajemmasta kokonaisuudesta. Vanhemmuus on usein myös naiselle ihan yhtä uusi asia kuin miehelle. Mielestäni molemmilla on vastuu ottaa selvää asioista ja kokeilla eri tapoja kunnes onnistuu. Se ei poissulje sitä etteikö saisi kysyä neuvoa tai antaa niitä.

Mutta eri tavat ei voi olla sitä että toinen ei tee käytännössä mitään, vaan antaa lasten olla kuin siat pellossa kunhan ne pysyy hengissä.

Laajempi kokonaisuus kasvaa yksittäisistä pienistä asioista. Se, että isä ei ota vastuuta voi johtua myös äidistä. Antaako äiti vastuuta isälle? Keskusteleeko vanhemmat keskenään, kuinka arki hoidetaan? Tuoko molemmat vanhemmat esille omia toiveitaan arjen kulkuun? Kumpi määrää "tahdin", eli sen kuinka asiat hoidetaan?

Väitän, että epätasapaino vanhemmuuden jakautumisessa liittyy monesti siihen, ettei tunteista ja toiveista osata puhua avoimesti ja siitä, että toimen vanhempi määrää yksin tahdin. Jos ja kun tilanne on se, että lapset elävät isän kanssa, kuin siat pellossa (mitä tämä nyt kenellekin tarkoittaa. Minulle se on sitä, että lapset valvovat yömyöhään, kun aamulla on aikainen herätys, ei ulkoilla ikinä, hygieniasta ei pidetä huolta jne.) on tilanteeseen puututtava välittömästi ja sitten ohjattava sitä isää ja perusteltava asiat.

Joten avoin keskustelu toiveista ja tasavertaisesta kumppanuudesta ja vanhemmuudesta on paikallaan.

Kopsasitko tämän suoraan siitä neuvolan oppaasta?

Tuo ehkä toimii, jos kyse on tosiaan siitä että mies on vaan keskinkertaista yksinkertaisempi. Eihän näissä muuten kyse ole siitä etteikö mies osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.

Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla. 

MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?

Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä? 

Ei millään. Mutta miksi ihmeessä miehille sitten on niin kovin tiukka paikka ihan tutkitusti, kun se nainen kyllästyy pyytämään arkeen osallistumista, ja lähtee elämään omaa elämäänsä ja ottaa eron?

Miksi miehet ei sen jälkeen enää pärjää? 

Puhut jostain muumioikäisistä , yleistät ja stereotypioit? 

Vähänkin nuoremman miehet on jopa parempia kokkeja kuin palstamammat. 

Mutta itke vähän lisää. 

Vierailija kirjoitti:

ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.

Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla. 

MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?

Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä? 

Lääkkeet?

Minun tapa ei todellakaan ole mikään vain minun tapani. Se on tapa mikä on hioitunut vuosien mittaan keräämästäni tiedosta. Sitä tietoa olen saanut mm. omilta vanhemmiltani, isovanhemmiltani, neuvolasta, lastenlääkäreiltä, psykiatreilta, hoitajilta, opettajilta jne, sekä ennenkaikkea omista lapsistani.

Ei ole vain minun päätökseni että lapsi hyötyy siitä että hänelle esim. annetaan terveellistä ruokaa säännöllisesti.

Ihan omia valintojanne  ne tuikkukuppien kiillottamiset ja jouluverhojen silitykset on.

Miksi uhriudut omilla valinnoillasi?

Jos taas olet valinnut ameeban mieheksesi, sekin on ihan oma ongelmasi. 

Eipä ole aikaa jouluverhoihin kun aika menee aikuisen miehen ohjaamiseen ja auttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Missäs ne teidän lapsenne ovat nyt kun makaatte palstalla itkemässä?

Nukkumassa. Valmistin lapsille iltapalan elintarvikkeista, jotka olen palkkatyöstäni saadulla rahoilla ihan itse käynyt kaupasta ostamassa. Huolehdin, että he kävivät iltapesulla. Käyttivät siihen vettä, jonka minä maksan. Pesivät hampaansa minun ostamillani hammasharjoilla. Pukivat yllensä minun ostamani yövaatteet ja kömpivät nukkumaan sänkyihinsä, jotka minä olen heille ostanut. Nukkuvat tyytyväisenä turvallisessa talossa, joka on hankittu pankkilainalla, jota minä lyhennän osuuteni verran eli puolet. En tarvitse miestä elättämään minua ja lapsiamme. Saan hyvää palkkaa, parempaa kuin mieheni. Tarvitsisin miestäni olemaan puoliso ja osallistuva isä, mutta tänäänkään hänellä ei ollut harrastuksiltaan aikaa, mutta se miehen oma aika ilman perhettä, se on niin paljon tärkeämpää joka päivä.

Tuo rutiini-asia on kyllä minunkin muuten ihan kelvolliselle osallistuvalle miehelle jotenkin hirveän hankala. Nukkumaanmenoajan illalla se jotenkin hanskaa koska sitten pääsee viettämään omaa aikaa, mutta esim ruoka-ajat tulee joka kerta ihan yllätyksenä. Ja se että ulkoilu vois olla kans ihan tarpeen, mutta sitä ei kannata ajoittaa juuri siihen ruoka-aikaan. On käsittämätöntä että vieläkin sille tulee jotenkin yllätyksenä että lounasta pitäisi saada lapsille viimeistään siinä puolilta päivin, itse se tosin yleensä niillä main lopettelee aamupalaansa joten varmaan se ei tajua että muilla on jo nälkä silloin.. Ja se että vauva nukkuisi kunnon päiväunia ulkona vaunuissa olisi kaikkien etu, mies aika nukuttaisi sen sisälle ja sitten unet jää alle puoleen tuntiin, seurauksena väsynyt ja kiukkuinen vauva. Melkein helpompaa on arki silloin kun mies ei ole kotona kun ei odota että se toinenkin tekisi oma-alotteisesti jotain...

Vierailija kirjoitti:

Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.

Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?

Ja naisen pitää puolestaan elättää perhe (puoliksi isän kanssa), tehdä kotityöt ja hoitaa lapsi. Ja tämä on mielestäsi vain normipäivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missäs ne teidän lapsenne ovat nyt kun makaatte palstalla itkemässä?

Jotain noin tyhmää voisi kysyä myös oma mieheni. Katso kelloa. Ne on nukkumassa! Ääliö.

Aivan mahtava vastaus! Kiitos tästä :D

Nalkuttakaa vähemmän, se tunnetusti ei ole kommunikointikeino.

Lopettakaa myös se uhriutuminen. 

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nainen-uupuu-kod…

Siitä voitte myös lukea artikkelin ja katsoa sen jälkeen peiliin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?

Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.

Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )

Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.

Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.

Ja sieltä tuli ikikultainen kakkavaippa-esimerkki. Ihan jo klassikko.

Kysehän ei ole siitä etteikö mies osaisi. Kyllä mies OSAA pestä lapsen pyllyn, pyytää lasta vetämään vessan ja keittämään jauhelihasopan.

Kyse on siitä että mies ei sitoudu arkeen koska se on (ymmärrettävästi) usein tylsää ja puuduttavaa ja vaatii pitkäjänteistä otetta ja paneutumista asioihin ja omien tarpeiden syrjään sysäämistä.

Lisäksi minusta on täysin naurettavaa että naisen pitäisi "vaatia" ja "opettaa" miestä osallistumaan arkeen. Ja jos mies ei osallistu niin se on toki naisen vika sekin, kun nainen ei ole "vaatinut" ja "opettanut". Mitäs jos vaihteeksi ihan oikeasti vaadittaisiin miehiltäkin jotain itsenäistä panostusta, tietääkseni niillä kyllä on aivot ja ihan toimivat sellaiset. Miksi naisen pitää aina olla kädestä pitäen näyttämässä kaikki ja valvomassa että asiat tapahtuu?

Lähtötilanne vanhemmuuteen on eri isällä ja äidillä. Äitiä ohjaavat hormonit ja hänellä usein on konkreettisemmin lapsen tulo hallussa, sillä hän kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Tähän mies ei kykene, vaikka haluaisi.

Miksei isää voisi opettaa kädestä pitäen, mitä väärää siinä on? Jos oman lapsen vaipanvaihto on ensimmäinen vaipanvaihto ikinä, jonka isä tekee, miksi häntä ei saisi neuvoa? Keneltä se on pois? Kyllähän asiaan perehdyttäminen vaatii ohjausta. Kun vaipanvaihto on minulle tuttua ja isälle ei, miksi ihmeessä en ohjaisi häntä? Parin kerran jälkeen isä osaa tehdä asian itsekseen, joten ohjaukseen käytetty aika on satsaus omaan arkeeni, sekä antaa isälle ja vauvalle mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Sama siis kaikessa muussakin, pesut, ruokailut, ulkoilut jne. Ajattelen tätä selvästi eri tavalla, kuin sinä.

Selvästi. Ja nimenomaan kyse ei ole yksittäisestä pikkuasiasta vaan laajemmasta kokonaisuudesta. Vanhemmuus on usein myös naiselle ihan yhtä uusi asia kuin miehelle. Mielestäni molemmilla on vastuu ottaa selvää asioista ja kokeilla eri tapoja kunnes onnistuu. Se ei poissulje sitä etteikö saisi kysyä neuvoa tai antaa niitä.

Mutta eri tavat ei voi olla sitä että toinen ei tee käytännössä mitään, vaan antaa lasten olla kuin siat pellossa kunhan ne pysyy hengissä.

Laajempi kokonaisuus kasvaa yksittäisistä pienistä asioista. Se, että isä ei ota vastuuta voi johtua myös äidistä. Antaako äiti vastuuta isälle? Keskusteleeko vanhemmat keskenään, kuinka arki hoidetaan? Tuoko molemmat vanhemmat esille omia toiveitaan arjen kulkuun? Kumpi määrää "tahdin", eli sen kuinka asiat hoidetaan?

Väitän, että epätasapaino vanhemmuuden jakautumisessa liittyy monesti siihen, ettei tunteista ja toiveista osata puhua avoimesti ja siitä, että toimen vanhempi määrää yksin tahdin. Jos ja kun tilanne on se, että lapset elävät isän kanssa, kuin siat pellossa (mitä tämä nyt kenellekin tarkoittaa. Minulle se on sitä, että lapset valvovat yömyöhään, kun aamulla on aikainen herätys, ei ulkoilla ikinä, hygieniasta ei pidetä huolta jne.) on tilanteeseen puututtava välittömästi ja sitten ohjattava sitä isää ja perusteltava asiat.

Joten avoin keskustelu toiveista ja tasavertaisesta kumppanuudesta ja vanhemmuudesta on paikallaan.

Kopsasitko tämän suoraan siitä neuvolan oppaasta?

Tuo ehkä toimii, jos kyse on tosiaan siitä että mies on vaan keskinkertaista yksinkertaisempi. Eihän näissä muuten kyse ole siitä etteikö mies osaisi.

En sentään kopioinut oppaista. Jotta keskustelumme ei menisi turhaksi riidan vääntämiseksi, haluaisitko sinä antaa konkreettisen esimerkin, mitä tilanteessa voisi tehdä? Vai onko ainoa vaihtoehto odottaa, että isä ottaa vastuuta?

Vierailija kirjoitti:

ap.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?

Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.

Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )

Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.

Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.

Ja sieltä tuli ikikultainen kakkavaippa-esimerkki. Ihan jo klassikko.

Kysehän ei ole siitä etteikö mies osaisi. Kyllä mies OSAA pestä lapsen pyllyn, pyytää lasta vetämään vessan ja keittämään jauhelihasopan.

Kyse on siitä että mies ei sitoudu arkeen koska se on (ymmärrettävästi) usein tylsää ja puuduttavaa ja vaatii pitkäjänteistä otetta ja paneutumista asioihin ja omien tarpeiden syrjään sysäämistä.

Lisäksi minusta on täysin naurettavaa että naisen pitäisi "vaatia" ja "opettaa" miestä osallistumaan arkeen. Ja jos mies ei osallistu niin se on toki naisen vika sekin, kun nainen ei ole "vaatinut" ja "opettanut". Mitäs jos vaihteeksi ihan oikeasti vaadittaisiin miehiltäkin jotain itsenäistä panostusta, tietääkseni niillä kyllä on aivot ja ihan toimivat sellaiset. Miksi naisen pitää aina olla kädestä pitäen näyttämässä kaikki ja valvomassa että asiat tapahtuu?

Lähtötilanne vanhemmuuteen on eri isällä ja äidillä. Äitiä ohjaavat hormonit ja hänellä usein on konkreettisemmin lapsen tulo hallussa, sillä hän kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Tähän mies ei kykene, vaikka haluaisi.

Miksei isää voisi opettaa kädestä pitäen, mitä väärää siinä on? Jos oman lapsen vaipanvaihto on ensimmäinen vaipanvaihto ikinä, jonka isä tekee, miksi häntä ei saisi neuvoa? Keneltä se on pois? Kyllähän asiaan perehdyttäminen vaatii ohjausta. Kun vaipanvaihto on minulle tuttua ja isälle ei, miksi ihmeessä en ohjaisi häntä? Parin kerran jälkeen isä osaa tehdä asian itsekseen, joten ohjaukseen käytetty aika on satsaus omaan arkeeni, sekä antaa isälle ja vauvalle mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Sama siis kaikessa muussakin, pesut, ruokailut, ulkoilut jne. Ajattelen tätä selvästi eri tavalla, kuin sinä.

Kuulostaa niinkuin väittäisit, että nainen oppii vaihtamaan vaipat automaattisesti ihan vain siksi että hän on ollut raskaana ja hänen veressään juoksee hormoneja? Minä poloinen kun luulin, että ne vaipat opitaan vaihtamaan ihan maalaisjärjellä.

Vierailija kirjoitti:

ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.

Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla. 

MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?

Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä? 

Lääkkeet?

Minun tapa ei todellakaan ole mikään vain minun tapani. Se on tapa mikä on hioitunut vuosien mittaan keräämästäni tiedosta. Sitä tietoa olen saanut mm. omilta vanhemmiltani, isovanhemmiltani, neuvolasta, lastenlääkäreiltä, psykiatreilta, hoitajilta, opettajilta jne, sekä ennenkaikkea omista lapsistani.

Ei ole vain minun päätökseni että lapsi hyötyy siitä että hänelle esim. annetaan terveellistä ruokaa säännöllisesti.

Ihan omia valintojanne  ne tuikkukuppien kiillottamiset ja jouluverhojen silitykset on.

Miksi uhriudut omilla valinnoillasi?

Jos taas olet valinnut ameeban mieheksesi, sekin on ihan oma ongelmasi. 

Minusta kuulostaa, että on sinun oma valintasi uhriutua ja tehdä ongelma tuikkukupeista ja verhoista joka toisessa ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

Nalkuttakaa vähemmän, se tunnetusti ei ole kommunikointikeino.

Lopettakaa myös se uhriutuminen. 

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nainen-uupuu-kod…

Siitä voitte myös lukea artikkelin ja katsoa sen jälkeen peiliin 

Mulla on ollut kaksi pitkää suhdetta, jossa on asuttu yhdessä. Ensimmäisessa nalkutin, toisessa en. En ole muuttunut ihmisenä, mutta miehet ovat kuin yö ja päivä: siinä, missä ensimmäinen ei kuunnellut eikä puhunut, tämä toinen osaa nämä molemmat taidot. Ja kas, kommunikaatio pelaa ja liitto on onnellinen vielä 20 vuoden jälkeenkin, kun asioista ei tarvitse jankuttaa useita kertoja. Aika yksinkertainen resepti onneen tuo vastavuoroisuus. ;)

Vierailija kirjoitti:

Siis on ehkä arjessa läsnä, mutta ei pidä huolta juuri mistään rutiineista. Nykyään on vallalla tämä "antaa isän tehdä omalla tavallaan", mutta miksi niin usein se on tapa, mitä naiselta ei hyväksyttäisi kuuna päivänä? Jos minä hoitaisin asiat samalla tapaa kuin mies, vasemmalla kädellä ja vähän sinnepäin, niin minua epältäisiin vähintään masennuspotilaaksi. Kyllä tästä on tasa-arvo vielä kaukana.

Se tekee myös äidin osan entistä raskaammaksi, kun joutuu yksin pitämään kiinni säännöistä ja rutiineista ja lapset menee ihan sekaisin epäjohdonmukaisuudesta.

Tietysti tämä voi toimia toisinkinpäin. Onhan jotkut äiditkin ihan tosi laiskoja ja/tai välinpitämättömiä.

Ja kyllä se on todella vajaaälyistä valita selkärangaton vätys lastensa isäksi. :D

Olen välillä niin väsynyt siivoamaan, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja huolehtimaan lasten asioista. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua tästä. Olen pyytänyt miestäni auttamaan, mutta täysin tuloksetta. Välillä en meinaa raivostumatta pystyä katsomaan sohvalla makaamista. Yritän lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ap... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.

Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla. 

MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?

Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä? 

Lääkkeet?

Minun tapa ei todellakaan ole mikään vain minun tapani. Se on tapa mikä on hioitunut vuosien mittaan keräämästäni tiedosta. Sitä tietoa olen saanut mm. omilta vanhemmiltani, isovanhemmiltani, neuvolasta, lastenlääkäreiltä, psykiatreilta, hoitajilta, opettajilta jne, sekä ennenkaikkea omista lapsistani.

Ei ole vain minun päätökseni että lapsi hyötyy siitä että hänelle esim. annetaan terveellistä ruokaa säännöllisesti.

Ihan omia valintojanne  ne tuikkukuppien kiillottamiset ja jouluverhojen silitykset on.

Miksi uhriudut omilla valinnoillasi?

Jos taas olet valinnut ameeban mieheksesi, sekin on ihan oma ongelmasi. 

Minusta kuulostaa, että on sinun oma valintasi uhriutua ja tehdä ongelma tuikkukupeista ja verhoista joka toisessa ketjussa.

Edelleenkään huippuälykkäät palstamammat eivät ymmärrä mikä on kielikuva täysin turhalle puuhastelulle? 

Väsynyt äiti kirjoitti:

Olen välillä niin väsynyt siivoamaan, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja huolehtimaan lasten asioista. Olen yrittänyt niin monta kertaa puhua tästä. Olen pyytänyt miestäni auttamaan, mutta täysin tuloksetta. Välillä en meinaa raivostumatta pystyä katsomaan sohvalla makaamista. Yritän lasten takia.

Mies makaa sohvalla ja sinä av-palstalla, sanoisin tasapeliksi.