Lue keskustelun säännöt.
Kyllä se on todella raskasta jos lasten isä ei sitoudu arkeen
26.12.2018 |
Siis on ehkä arjessa läsnä, mutta ei pidä huolta juuri mistään rutiineista. Nykyään on vallalla tämä "antaa isän tehdä omalla tavallaan", mutta miksi niin usein se on tapa, mitä naiselta ei hyväksyttäisi kuuna päivänä? Jos minä hoitaisin asiat samalla tapaa kuin mies, vasemmalla kädellä ja vähän sinnepäin, niin minua epältäisiin vähintään masennuspotilaaksi. Kyllä tästä on tasa-arvo vielä kaukana.
Se tekee myös äidin osan entistä raskaammaksi, kun joutuu yksin pitämään kiinni säännöistä ja rutiineista ja lapset menee ihan sekaisin epäjohdonmukaisuudesta.
Tietysti tämä voi toimia toisinkinpäin. Onhan jotkut äiditkin ihan tosi laiskoja ja/tai välinpitämättömiä.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa arvostetaan ihan käsittämättömän paljon rutiineja. Ihan on edelleen meininki kuin Neuvostoliitossa. Kaikki jämptisti samaan aikaan ja samalla tavalla. Ja lapset tietenkin menevät ihan sekaisin, jos jonain päivänä ei noudatetakaan samoja rutiineja.
Olen liian boheemi, laiska ja mukavuudenhaluinen elääkseni orjallisesti itseni tai jonkun muun määrittelemien rutiinien mukaan. Yllättäen lapseni ovat erittäin mukautuvaisia ja joustavia. Heidän päivänsä ei mene pilalle, jos ruoka ei olekaan samaan aikaan päivästä tai päiväunet jäivät nukkumatta. Ovat vauvasta lähtien tottuneet matkustelemaan eri puolilla maailmaa, nukkumaan sylissä lentokentillä tai lentokoneessa, syömään hotelleissa sitä ruokaa, mikä on saatavilla ja siihen aikaan, kun aikuisetkin syövät. Ovat aina nukahtaneet ilman mitään iltasirkuksia, koska menevät nukkumaan, kun väsyttää eikä silloin, kun kello näyttää jotain tiettyä aikaa. Helppoja lapsia kaikenkaikkiaan ja juuri siksi, ettei heitä ole totutettu tiettyihin rutiineihin eikä rutiineista poikkeaminen siis aiheuta katastrofia.
Uskomatonta! Joustavan temperamentin ihmiselle on sattunut joustavan temperamentin lapsi tai pari! Kukaanhan ei tiennytkään että synnynnäinen temperamentti on periytyvä ominaisuus ja asettaa raamit sille millainen muutoksensietokyky ja mukavuusalue ihmisellä on. Hämmentävää!
Kaiva pää pyllystäsi ja huomaa että kaikki erinomaiset ominaisuutenne eivät ole sinun ansiotasi eivätkä kaikkien muiden kokemat haasteet heidän syytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Koska se nainen tekee sen saman myös. Kuka hullu ottaa tyhjäntoimittajan sohvalle makoilemaan?
Vierailija kirjoitti:
ap... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa arvostetaan ihan käsittämättömän paljon rutiineja. Ihan on edelleen meininki kuin Neuvostoliitossa. Kaikki jämptisti samaan aikaan ja samalla tavalla. Ja lapset tietenkin menevät ihan sekaisin, jos jonain päivänä ei noudatetakaan samoja rutiineja.
Olen liian boheemi, laiska ja mukavuudenhaluinen elääkseni orjallisesti itseni tai jonkun muun määrittelemien rutiinien mukaan. Yllättäen lapseni ovat erittäin mukautuvaisia ja joustavia. Heidän päivänsä ei mene pilalle, jos ruoka ei olekaan samaan aikaan päivästä tai päiväunet jäivät nukkumatta. Ovat vauvasta lähtien tottuneet matkustelemaan eri puolilla maailmaa, nukkumaan sylissä lentokentillä tai lentokoneessa, syömään hotelleissa sitä ruokaa, mikä on saatavilla ja siihen aikaan, kun aikuisetkin syövät. Ovat aina nukahtaneet ilman mitään iltasirkuksia, koska menevät nukkumaan, kun väsyttää eikä silloin, kun kello näyttää jotain tiettyä aikaa. Helppoja lapsia kaikenkaikkiaan ja juuri siksi, ettei heitä ole totutettu tiettyihin rutiineihin eikä rutiineista poikkeaminen siis aiheuta katastrofia.
Minusta siinä ei ole mitään orjallisuutta, että ruoka on n. kolmen tunnin välein ja että se on jotain muuta kuin leipäpala. Tai että iltaisin mennään nukkumaan ajoissa että aamulla jaksaa nousta päiväkotiin ja kouluun.
Ja käytöstavat on minulle tärkeitä ja se että jokainen korjaa omat jälkensä ikäkykynsä mukaan, koska minäkin olen sen verran mukavuudenhaluinen etten halua olla perheen palvelija.
Kohtuus kaikessa. Kyllä minunkin mielestäni lasten elämän pitää olla ennakoitavaa. Heidän pitää tietää suurin piirtein mitä tapahtuu missäkin järjestyksessä, jotta voivat oppia luottamaan maailmaan ja pystyvät rauhoittumaan tutkimaan sitä. Mikäs sen paremmin rytmin loisi kuin suht säännölliset ruoka-ajat yms. Minäkin olen tykännyt opettaa lapsia siivoamaan, mutta montaa muuta opetusta olen pitänyt paljon tärkeämpänä näiden ollessa todella pieniä.
Minä itse kirjoitin tuohon aiemmin, että mielestäni lasten elämää ei ole hyvä aikatauluttaa liian tiukasti ja monet naiset rytmittävät "täydellisyyteen" pyrkien vanhempainvapaalla arkea. En avannut sitä tarkemmin, mutta itse henkilökohtaisesti tarkoitin sitä, että omassa elämässäni henkinen läsnäolo lapselle menee kaiken edelle, myös rytmien ja rutiinien. En väitä että sinä tai kukaan muukaan ketjussa tekee välttämättä näin, mutta joskus rytmeihin, rutiineihin, kotitöihin ja tuntitolkulla puistoiluun myös paetaan sitä omaa lasta. Sen sijaan että istahdettaisiin lapsen kanssa alas leikkimään, mennään siivoamaan, sen sijaan että tehtäisiin yhdessä palapeliä lähdetään ulos jolloin lapsi leikkii mieluusti itsekseen jne. Ajan myötä siitä aikataulun noudattamisesta ja kotitöistä tuleekin itselle hyvän vanhemmuuden standardi, kun oikeasti sen tulisi olla siinä miten lapsi kohdataan ja huomataan.
Ulkoilussa ja siivoamisessa ei ole mitään pahaa ja kyllä niiden pitääkin sopivasti ja perheelle ominaisella tavalla kuulua arkeen, mutta pointtini on, että kyllä Suomessa aivan liikaa lasketaan ulkona vietettyä tunteja ja kytätään hellan siisteyttä sen sijaan että mietittäisiin kuinka ollaan sen itse lapsen kanssa. Samoin päiväkodissa on liiankin tuttu ilmiö, että lapsi on vaikkapa "hyvä" kun nukkuu päiväunet ja "huono" kun ei niitä suostu nukkumaan.
Kaikki nuo em. asiat mielestäni liittyvät siihen miten käsitämme äitiyden, ja se miten me naiset käsitämme äitiyden määrittää myös paljon sitä millainen isän rooli on tarjolla miehelle. Jos äiti koko vanhempain- ja hoitovapaan rytmittää kaiken aamusta iltaan tarkasti ihan omasta tahdostaan, niin kyllä sillä isällä voi olla ymmärrettävästi vaikea sopeutua yhtäkkiä lasten päiväkotiarjen alkaessa myös rytmittämään "toisen" määrittämään tahtiin yhteistä arkea. Lainausmerkeissä siksi, että kyllähän ne lapset ja heidän tarpeet sen rytmin määrittää oikeasti, mutta jos ei ikinä ole siitä kantamaan vastuuta näiden ollessa vielä pieniä ja avuttomia, niin naisen määrittämältä rytmiltä se näyttää.
-se päikyn täti, joka itse on vetänyt jonkin verran rennommin vanhemmuuden
No ehkä tuollaistakin esiintyy, en itse juurikaan ole törmännyt. Olen itsekkin päikyn täti, ja kyllä enemmän esiintyy juuri sitä että tullaan aamulla päiväkotiin miten sattuu koska "lapsi ei halunnut herätä" tai lapsi tuodaan päiväkotiin yöpuvussa varpasillaan "koska se ei halunnut pukea" jne. Eli toisinsanoen vanhemmuus on hukassa eikä vanhempi pysty asettamaan minkäänlaisia rytmejä ja rutiineja.
Se että kerron meillä olleen järjellinen rytmi ja hallittu kaaos silloin kun olin hoitovapaalla, ei todellakaan tarkoita että revin kauniisti leluillaan leikkivän lapsen väkisin ulos tai että istutin lapset komeroon siksi aikaa kun siivosin.
Kokemukseni mukaan ihan jokainen vanhempi joutuu enemmän tai vähemmän tinkimään siisteydestä ainakin jossain kohtaa. Se ei mielestäni silti tarkoita sitä ettei kotona tarvitse tehdä mitään kotitöitä viiteen päivään; kuten puolisoni tuntuu kuvittelevan.
Se olin raskaampaa pettyä joka päivä siihen että vaikka toinen on paikalla, vastuu on silti itsellä, kuin oikeasti pyörittää taloutta yksin jolloin ne täyttymättä jääneet odotukset ei piereskele sohvalka tai valtaa vessaa vartiksi kesken lasten iltahommien. Onko ohjeesi parisuhteessa eläville vanhemmille siis että lakkaa odottamasta että se toinenkin olisi vanhempi?