Kyllä se on todella raskasta jos lasten isä ei sitoudu arkeen
Siis on ehkä arjessa läsnä, mutta ei pidä huolta juuri mistään rutiineista. Nykyään on vallalla tämä "antaa isän tehdä omalla tavallaan", mutta miksi niin usein se on tapa, mitä naiselta ei hyväksyttäisi kuuna päivänä? Jos minä hoitaisin asiat samalla tapaa kuin mies, vasemmalla kädellä ja vähän sinnepäin, niin minua epältäisiin vähintään masennuspotilaaksi. Kyllä tästä on tasa-arvo vielä kaukana.
Se tekee myös äidin osan entistä raskaammaksi, kun joutuu yksin pitämään kiinni säännöistä ja rutiineista ja lapset menee ihan sekaisin epäjohdonmukaisuudesta.
Tietysti tämä voi toimia toisinkinpäin. Onhan jotkut äiditkin ihan tosi laiskoja ja/tai välinpitämättömiä.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Niinpä. Siksi me naiset tehdään tuo kaikki yksin, kun miehet ei kykene noista mihinkään.
Kotonamakaajan voimafantasia. Montako vuotta olet maannut miehesi elättinä ja lasten varjolla?
Vierailija kirjoitti:
ap.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?
Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.
Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )
Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.
Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.Ja sieltä tuli ikikultainen kakkavaippa-esimerkki. Ihan jo klassikko.
Kysehän ei ole siitä etteikö mies osaisi. Kyllä mies OSAA pestä lapsen pyllyn, pyytää lasta vetämään vessan ja keittämään jauhelihasopan.
Kyse on siitä että mies ei sitoudu arkeen koska se on (ymmärrettävästi) usein tylsää ja puuduttavaa ja vaatii pitkäjänteistä otetta ja paneutumista asioihin ja omien tarpeiden syrjään sysäämistä.
Lisäksi minusta on täysin naurettavaa että naisen pitäisi "vaatia" ja "opettaa" miestä osallistumaan arkeen. Ja jos mies ei osallistu niin se on toki naisen vika sekin, kun nainen ei ole "vaatinut" ja "opettanut". Mitäs jos vaihteeksi ihan oikeasti vaadittaisiin miehiltäkin jotain itsenäistä panostusta, tietääkseni niillä kyllä on aivot ja ihan toimivat sellaiset. Miksi naisen pitää aina olla kädestä pitäen näyttämässä kaikki ja valvomassa että asiat tapahtuu?
Lähtötilanne vanhemmuuteen on eri isällä ja äidillä. Äitiä ohjaavat hormonit ja hänellä usein on konkreettisemmin lapsen tulo hallussa, sillä hän kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Tähän mies ei kykene, vaikka haluaisi.
Miksei isää voisi opettaa kädestä pitäen, mitä väärää siinä on? Jos oman lapsen vaipanvaihto on ensimmäinen vaipanvaihto ikinä, jonka isä tekee, miksi häntä ei saisi neuvoa? Keneltä se on pois? Kyllähän asiaan perehdyttäminen vaatii ohjausta. Kun vaipanvaihto on minulle tuttua ja isälle ei, miksi ihmeessä en ohjaisi häntä? Parin kerran jälkeen isä osaa tehdä asian itsekseen, joten ohjaukseen käytetty aika on satsaus omaan arkeeni, sekä antaa isälle ja vauvalle mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Sama siis kaikessa muussakin, pesut, ruokailut, ulkoilut jne. Ajattelen tätä selvästi eri tavalla, kuin sinä.
Selvästi. Ja nimenomaan kyse ei ole yksittäisestä pikkuasiasta vaan laajemmasta kokonaisuudesta. Vanhemmuus on usein myös naiselle ihan yhtä uusi asia kuin miehelle. Mielestäni molemmilla on vastuu ottaa selvää asioista ja kokeilla eri tapoja kunnes onnistuu. Se ei poissulje sitä etteikö saisi kysyä neuvoa tai antaa niitä.
Mutta eri tavat ei voi olla sitä että toinen ei tee käytännössä mitään, vaan antaa lasten olla kuin siat pellossa kunhan ne pysyy hengissä.
Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.
Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla.
MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?
Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Niinpä. Siksi me naiset tehdään tuo kaikki yksin, kun miehet ei kykene noista mihinkään.
Kotonamakaajan voimafantasia. Montako vuotta olet maannut miehesi elättinä ja lasten varjolla?
Meillä on viikko-viikko systeemi. Lapset ovat tämän viikon isällään.
Ja tienaan paremmin kuin tämä kaupungin vuokrakämpässä asuva isä.
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Valehtele vähemmän.
Suomalaisnaiset käyvät töissä ja hoitavat siinä sivussa vielä kodin ja lapsetkin. Hae sinä inisijä vain itsellesi kotiorja Thaimaasta, mutta muista, että joudut elättämään sen jälkeen vaimon lisäksi puoli sukua.
Vierailija kirjoitti:
Kautta aikain se on noin ollut että miehet pakenee paikalta. Ei mitään uutta. Siksi niitä lapsia ei kannatakaan tehdä.
No ei ole kyllä kautta aikain ollut noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Niinpä. Siksi me naiset tehdään tuo kaikki yksin, kun miehet ei kykene noista mihinkään.
Kotonamakaajan voimafantasia. Montako vuotta olet maannut miehesi elättinä ja lasten varjolla?
Muahahaa! Tuo on jotain vanhaa legendaa tuo, että mies elättää perheen. Eihän ne tee nykyään edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.
Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla.
MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?
Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä?
Lääkkeet?
Minun tapa ei todellakaan ole mikään vain minun tapani. Se on tapa mikä on hioitunut vuosien mittaan keräämästäni tiedosta. Sitä tietoa olen saanut mm. omilta vanhemmiltani, isovanhemmiltani, neuvolasta, lastenlääkäreiltä, psykiatreilta, hoitajilta, opettajilta jne, sekä ennenkaikkea omista lapsistani.
Ei ole vain minun päätökseni että lapsi hyötyy siitä että hänelle esim. annetaan terveellistä ruokaa säännöllisesti.
ap... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap.. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kysymyksen miksi näin tulisi olla? Mikä ajaa miehen/isän siihen, että hän tekee asiat vasemmalla kädellä?
Annan esimerkin. Jos minun kotonani olisi vuodesta toiseen puoliso tehnyt ruoat, siivonnut kodin, hoitanut pyykit, hoitanut lapset ja lapsiin liittyvät asiat (vuorokausirytmi, ruokailut, hygienia, neuvola, päivähoito, koulu, omat ja kavereiden syntymäpäivät, koulujen myyjäiset ja mitä näitä nyt on... ) niin olisi aikamoinen kulttuurishokki aloittaa yhtäkkiä itsekin tekemään noita asioita, jos niitä yhtäkkiä vaadittaisiin minultakin, kun vuosia olisin saanut olla ja tehdä asiat omalla tavallani juuri silloin, kun minua huvittaa.
Tästä syystä on tärkeää, ettei ikinä päästä tilannetta siihen, että tekee kaiken yksin. Vastuuta kuuluu jakaa isällekin heti vauvan syntymästä asti. (toki vastuuta on vaikea jakaa jos isä on reissutöissä tai hänen työpäivänsä ovat 18-tuntisia, mutta harvemmin työt muuttuvat reissutöiksi lapsen synnyttyä, eli tämän ei pitäisi olla yllätys. )
Meilläkin isä arasteli ensiksi vauvan kanssa toimimista ja vastauksina vaipanvaihdosta oli alkuun "tee sinä, kun en minä osaa". Hyvä yritys, mutta minun vastaukseni oli, että opetellaan.
Ja niin opeteltiin, vaikka sitten kädestä kiinni pitäen, mutta "en osaa" ei ollut vaihtoehto. Mieheni on myöhemmin kiitellyt, etten antanut lasten vauva-aikoina armoa hänelle, vaan vaadin alusta lähtien hänen osallistumistaan tasavertaisena vanhempana kasvatukseen ja hoivaamiseen.Ja sieltä tuli ikikultainen kakkavaippa-esimerkki. Ihan jo klassikko.
Kysehän ei ole siitä etteikö mies osaisi. Kyllä mies OSAA pestä lapsen pyllyn, pyytää lasta vetämään vessan ja keittämään jauhelihasopan.
Kyse on siitä että mies ei sitoudu arkeen koska se on (ymmärrettävästi) usein tylsää ja puuduttavaa ja vaatii pitkäjänteistä otetta ja paneutumista asioihin ja omien tarpeiden syrjään sysäämistä.
Lisäksi minusta on täysin naurettavaa että naisen pitäisi "vaatia" ja "opettaa" miestä osallistumaan arkeen. Ja jos mies ei osallistu niin se on toki naisen vika sekin, kun nainen ei ole "vaatinut" ja "opettanut". Mitäs jos vaihteeksi ihan oikeasti vaadittaisiin miehiltäkin jotain itsenäistä panostusta, tietääkseni niillä kyllä on aivot ja ihan toimivat sellaiset. Miksi naisen pitää aina olla kädestä pitäen näyttämässä kaikki ja valvomassa että asiat tapahtuu?
Lähtötilanne vanhemmuuteen on eri isällä ja äidillä. Äitiä ohjaavat hormonit ja hänellä usein on konkreettisemmin lapsen tulo hallussa, sillä hän kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Tähän mies ei kykene, vaikka haluaisi.
Miksei isää voisi opettaa kädestä pitäen, mitä väärää siinä on? Jos oman lapsen vaipanvaihto on ensimmäinen vaipanvaihto ikinä, jonka isä tekee, miksi häntä ei saisi neuvoa? Keneltä se on pois? Kyllähän asiaan perehdyttäminen vaatii ohjausta. Kun vaipanvaihto on minulle tuttua ja isälle ei, miksi ihmeessä en ohjaisi häntä? Parin kerran jälkeen isä osaa tehdä asian itsekseen, joten ohjaukseen käytetty aika on satsaus omaan arkeeni, sekä antaa isälle ja vauvalle mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Sama siis kaikessa muussakin, pesut, ruokailut, ulkoilut jne. Ajattelen tätä selvästi eri tavalla, kuin sinä.
Selvästi. Ja nimenomaan kyse ei ole yksittäisestä pikkuasiasta vaan laajemmasta kokonaisuudesta. Vanhemmuus on usein myös naiselle ihan yhtä uusi asia kuin miehelle. Mielestäni molemmilla on vastuu ottaa selvää asioista ja kokeilla eri tapoja kunnes onnistuu. Se ei poissulje sitä etteikö saisi kysyä neuvoa tai antaa niitä.
Mutta eri tavat ei voi olla sitä että toinen ei tee käytännössä mitään, vaan antaa lasten olla kuin siat pellossa kunhan ne pysyy hengissä.
Laajempi kokonaisuus kasvaa yksittäisistä pienistä asioista. Se, että isä ei ota vastuuta voi johtua myös äidistä. Antaako äiti vastuuta isälle? Keskusteleeko vanhemmat keskenään, kuinka arki hoidetaan? Tuoko molemmat vanhemmat esille omia toiveitaan arjen kulkuun? Kumpi määrää "tahdin", eli sen kuinka asiat hoidetaan?
Väitän, että epätasapaino vanhemmuuden jakautumisessa liittyy monesti siihen, ettei tunteista ja toiveista osata puhua avoimesti ja siitä, että toimen vanhempi määrää yksin tahdin. Jos ja kun tilanne on se, että lapset elävät isän kanssa, kuin siat pellossa (mitä tämä nyt kenellekin tarkoittaa. Minulle se on sitä, että lapset valvovat yömyöhään, kun aamulla on aikainen herätys, ei ulkoilla ikinä, hygieniasta ei pidetä huolta jne.) on tilanteeseen puututtava välittömästi ja sitten ohjattava sitä isää ja perusteltava asiat.
Joten avoin keskustelu toiveista ja tasavertaisesta kumppanuudesta ja vanhemmuudesta on paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Moderni suomalainen nainen käy kyllä töissä. Naisten työllisyysaste on itse asiassa korkeampi kuin miesten.
Vierailija kirjoitti:
Siis on ehkä arjessa läsnä, mutta ei pidä huolta juuri mistään rutiineista. Nykyään on vallalla tämä "antaa isän tehdä omalla tavallaan", mutta miksi niin usein se on tapa, mitä naiselta ei hyväksyttäisi kuuna päivänä? Jos minä hoitaisin asiat samalla tapaa kuin mies, vasemmalla kädellä ja vähän sinnepäin, niin minua epältäisiin vähintään masennuspotilaaksi. Kyllä tästä on tasa-arvo vielä kaukana.
Se tekee myös äidin osan entistä raskaammaksi, kun joutuu yksin pitämään kiinni säännöistä ja rutiineista ja lapset menee ihan sekaisin epäjohdonmukaisuudesta.
Tietysti tämä voi toimia toisinkinpäin. Onhan jotkut äiditkin ihan tosi laiskoja ja/tai välinpitämättömiä.
Tuliko tämä yllätyksenä lapsen syntymän jälkeen vai oliko merkkejä ilmassa jo aikaisemmin?
Missäs ne teidän lapsenne ovat nyt kun makaatte palstalla itkemässä?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on masentunut mies joka juo ajoittain liikaaa, työtönkin tätä nykyä.. ja arvaa tekeekö mitään.. itse juoksen päiväkodin väliä ja ulkoilen lapsen kanssa, mies tulee ehkä pari kertaa kuussa mukaan, ei kuitenkaan voi lapsen kanssa kahden ulkoilla.. alkaa olla kyllä pinna loppu tähän "yh" elämään kun joutuu sitä löysää kasaa kestämään vielä kaiken lisäksi..
Teillä on kummallakin raskasta nyt. Miehesi voi tarvita apua madennukseen, ehkä käynti lääkärillä on tarpeen.
Itse olette ne ukkonne valinneet ja nimet ottaneet. Tuollaisille ei heru tippaakaan myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Moderni suomalainen nainen käy kyllä töissä. Naisten työllisyysaste on itse asiassa korkeampi kuin miesten.
Implikoi että julkisen sektorin suojatyöpaikassa lojuminen olisi oikeaa työtä
Vierailija kirjoitti:
Missäs ne teidän lapsenne ovat nyt kun makaatte palstalla itkemässä?
Mun lapset ovat omissa kodeissaan.
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkään ette tule saamaan miehistä kuohittuja kukkaesussa pullaa paistavia kodinhegettäriänne.
Vaikka kuinka parkuisitte maailman tappiin asti palstalla.
MIKSI SE NAISEN YKSINVALTAISESTI PÄÄTTÄMÄ TAPA OLISI OIKEA?
Millä valtuutuksella käskytätte ketään ihmistä?
Ei millään. Mutta miksi ihmeessä miehille sitten on niin kovin tiukka paikka ihan tutkitusti, kun se nainen kyllästyy pyytämään arkeen osallistumista, ja lähtee elämään omaa elämäänsä ja ottaa eron?
Miksi miehet ei sen jälkeen enää pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Missäs ne teidän lapsenne ovat nyt kun makaatte palstalla itkemässä?
Jotain noin tyhmää voisi kysyä myös oma mieheni. Katso kelloa. Ne on nukkumassa! Ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Modernin suomalaisnaisen mielestä isän on elätettävä perhe, tehtävä kotityöt ja hoidettava lapsi. Jos siihen ei kykene, niin on kelvoton pasckaläjä.
Kuka HULLU mies haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa?
Niinpä. Siksi me naiset tehdään tuo kaikki yksin, kun miehet ei kykene noista mihinkään.
Okei,.nyt kaikki vetää henkeä ja sitten jatketaan järkevämmin. Yleistämättä.
Lähtötilanne vanhemmuuteen on eri isällä ja äidillä. Äitiä ohjaavat hormonit ja hänellä usein on konkreettisemmin lapsen tulo hallussa, sillä hän kantaa lasta sisällään 9 kuukautta. Tähän mies ei kykene, vaikka haluaisi.
Miksei isää voisi opettaa kädestä pitäen, mitä väärää siinä on? Jos oman lapsen vaipanvaihto on ensimmäinen vaipanvaihto ikinä, jonka isä tekee, miksi häntä ei saisi neuvoa? Keneltä se on pois? Kyllähän asiaan perehdyttäminen vaatii ohjausta. Kun vaipanvaihto on minulle tuttua ja isälle ei, miksi ihmeessä en ohjaisi häntä? Parin kerran jälkeen isä osaa tehdä asian itsekseen, joten ohjaukseen käytetty aika on satsaus omaan arkeeni, sekä antaa isälle ja vauvalle mahdollisuuksia kahdenkeskiseen vuorovaikutukseen. Sama siis kaikessa muussakin, pesut, ruokailut, ulkoilut jne. Ajattelen tätä selvästi eri tavalla, kuin sinä.