Lue keskustelun säännöt.
Mies on kaveriporukassa iloinen ja sosiaalinen, kotona täys mörökölli. Mikä avuksi?
26.12.2018 |
Alan olla itse väsynyt ylläpitämään kotona keskustelua ja hyvää ilmapiiriä, kun mies ei oma-aloitteisesti lainkaan panosta vuorovaikutukseen. Jos minä en kysele hänen kuulumisiaan ja päivän tapahtumia, niin meillä ei välttämättä puhuta koko päivänä yhtään mitään. Sen sijaan jos meillä on vieraita tai jos olemme itse kyläilemässä, niin mieheni muuttuu oikeaksi seurapiiriperhoseksi. Juttelee ja nauraa iloisesti. Ja tietenkin aikoinaan tähän mieheen tutustuinkin. Menee vanhemmiten vain pahemmaksi tämä jurotus. Nyt olemme nelikymppisiä, mutta millainen hän onkaan kolmenkymmenen vuoden päästä :(
Kommentit (44)
On todella turhauttavaa, kun toinen ei pysty puhumaan tuntemuksistaan. Ei edes kertomaan käytännön esimerkkejä, missä mättää. Slloin yhteiselämä menee juuri tuommoiseksi. Ja sehän ei asiaa edistä, että kommunikoivampi osapuoli alkaa tiristää vastausta ja "kuulumisia" mörökölliltä.
Olen itsekin kokenut tuon. Lopulta lähdin. Siitä mies oli hyvin yllättynyt ja kummasti alkoi läheisyyttä ja pusuttelua löytyä, kun kapsäkit oli pakattu ja ulkona taksia odottamassa.
Kun sitten soittelin hänelle kuulumisia, puhelu yleensä piti lopettaa siihen, kun mies vollotti niin, ettei saanut puhuttua. Vuoden päästä oli päässyt tolpilleen niin, ettei enää haikaillut minun eikä muidenkaan naisten perään.
Jotkut miehet vaan ovat niin lukossa itsensä kanssa, etteivät kykene ilmaisemaan saati analysoimaan tunne-elämäänsä. Ei vaan "tunnu hyvältä" sen kumppanin seurassa.
Turha ap:tä tässä syyllistää, tietämättä asioista enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehessä on samaa vikaa. Porukalla ollessa hän kokee velvollisuudekseen huolehtia, että kaikilla on hauskaa ja että hiljaisia hetkiä ei tule. Jos taas ollaan kahden reissussa, niin käytös muuttuu herkästi päinvastaiseksi, kun mikään ei ole hyvin eikä mikään huvita. Jos muita on paikalla, niin mies esittää roolia. Minun kanssani roolin vetämiseen ei ole tarvetta. Vanhemmiten tilanne on onneksi helpottunut.
Onko miehelläsi jotain pelkoja? Pelkääkö hän, että jätät hänet? Se voisi selittää tilanteen.
Olen nainen. Sosiaalisissa tilanteissa toki käyttäydyn kuten kuuluu. Jossain määrin ihan mukavaakin.
Kotona kuitenkin haluan rauhaa. Minulla on kumppani, joka ymmärtää tämän. Hän itsekin nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta kotona. ❤️
Psykopaatti/sosiopaatti/narsisti.
Mitäs kysyit täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on paha olla kanssasi. Itse olin joskus samanlainen, parisuhde ahdisti. Eron jälkeen molemmilla on parempaa elämää. Suosittelen harkitsemaan, jos muu ei auta.
Joo, tätä itsekin epäilen. Ei viihdy kotona, joku sitä ahdistaa. Mutta kun ei puhu, niin mitä minä asialle voin tehdä? Jätänkö hänet vain olettamuksen perusteella? ap
Ei ole olettamus että sulla on paha olo puhumattoman miehen kanssa. Se on ihan fakta. Kyllä se riittää eroperusteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehessä on samaa vikaa. Porukalla ollessa hän kokee velvollisuudekseen huolehtia, että kaikilla on hauskaa ja että hiljaisia hetkiä ei tule. Jos taas ollaan kahden reissussa, niin käytös muuttuu herkästi päinvastaiseksi, kun mikään ei ole hyvin eikä mikään huvita. Jos muita on paikalla, niin mies esittää roolia. Minun kanssani roolin vetämiseen ei ole tarvetta. Vanhemmiten tilanne on onneksi helpottunut.
Onko miehelläsi jotain pelkoja? Pelkääkö hän, että jätät hänet? Se voisi selittää tilanteen.
Kröhöm. Jättämistä PELKÄÄVÄ mies ei murjota kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä syytä moiselle, mutta oma vaimo on ihan samanlainen.
Vierailija kirjoitti:
Onko narsisti? Minun exäni oli varsinainen Mr Jekyll/Hyde. Kova seuramies ja naistennaurattaja, kotona ilkeä ja v-mäinen murjottaja, joka käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.
Erossahan kaikki sitten ihmetteli, miksi jätin niin ihanan miehen. KUKAAN ei uskonut, millainen mies on neljän seinän sisällä, kun olen hänen kanssaan kahden. KUKAAN ei uskonut, että mies on väkivaltainen. Heti, jos oli kolmas henkilö paikalla, alkoi täysi teatteriesitys, ja mies olikin maailman hurmaavin ja vitsikkäin seuramies.
Oi jestas odotinkin koska eka köökkiosykologi antaa narsistidiagnoosinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin seurassa sosiaalinen ( myös töissä olen) mutta kotina on ihana just hiljentyä ja rauhoittua. Mun käy sääliksi sun miestä. Se selvästi haluaisi rentoutua ja kerätä voimia kotona ja sä haluut elää jossain jatkuvassa talk showssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Sosiaalisissa tilanteissa toki käyttäydyn kuten kuuluu. Jossain määrin ihan mukavaakin.
Kotona kuitenkin haluan rauhaa. Minulla on kumppani, joka ymmärtää tämän. Hän itsekin nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta kotona. ❤️
Näin meilläkin. Ihana rauha, hiljaisuus ja rakkauden lämmin ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa introverttikäytökseltä, vieraille täytyy pitää kulisseja mutta läheisten kesken ei jaksa. Ehkäpä se juro ukko on nyt vaan sellanen kun se oikeesti on ja menit halpaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen. Sosiaalisissa tilanteissa toki käyttäydyn kuten kuuluu. Jossain määrin ihan mukavaakin.
Kotona kuitenkin haluan rauhaa. Minulla on kumppani, joka ymmärtää tämän. Hän itsekin nauttii hiljaisuudesta ja rauhasta kotona. ❤️
Minä samanlainen. Eikö suurin osa meistä ole? Vieraitten kanssa ollaan kivasti pukeutuneita ja jutellaan ja kotona saa vetää pieruverkkarit jalkaan ja rauhoittua.
Minusta AP kuulostaa painajaismaiselta kumppanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap, mulla ihan samanlainen tilanne.
Mies on ihan iloinen ja puhelias muiden seurassa kuin minun. Ja iloisena vilkkaana häneen ihastuinkin. Mutta kotona hän tiuskii eikä halua puhua. Seksikään ei kiinnosta kuten ennen. Ennen vonkasi pari kertaa viikossa, nyt ei yhtään. Minä teen kerran viikossa aloitteen. Tuntuu seksin aikanakin, että hän ei nauttisi vaa antaisi säälistä...Epäilen, että olisi masentunut. Tai testosteronit alentuneet tms. En ymmärrä! En usko, että olisi toinen nainen. Hänellä on myös puhjennut eräs sairaus ja taloudellinen tilanne on huonontunut.
Haluaisin iloa kotielämään. Nyt tunnen, että hän vihaa minua eikä siedä seuraani. Hän on kuitenkin minulle maailman tärkein, tuki ja turva. Onneksi joulu on mennyt mukavasti, ollaan yhdessä laitettu ja tavattu sukua.
t. "kuin ap"
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa introverttikäytökseltä, vieraille täytyy pitää kulisseja mutta läheisten kesken ei jaksa. Ehkäpä se juro ukko on nyt vaan sellanen kun se oikeesti on ja menit halpaan.
Mihin ihmeen halpaan? Kuka hullu jaksaa puhua pälpättää taukoamatta omassa kodissaan?
Työelämän vaatimukset ovat nykyään ihan järjettömiä. Pitää olla supersosiaalinen ja hyvä tyyppi kaikin puolin.
Koti on paikka, johon nämä vaatimukset eivät ulotu. Toivittavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aina ollut mörökölli kotioloissa vai muuttunut?
Tuntuu että iän myötä on mennyt pahemmaksi. Alkuaikoina toki puhuttiin paljon ja tutustuttiin toisiimme, nyt taitaa jutut olla juteltu. Toki yhteisiä vuosiakin on takana jo yli kymmenen. ap
Hän on kyllästynyt seuraasi.
Tai sit ei vaan arvosta parisuhdetta.
Miten vain, et voi asialle mitään.
Parasta on pakata laukku.
Vierailija kirjoitti:
Hei, ap, mulla ihan samanlainen tilanne.
Mies on ihan iloinen ja puhelias muiden seurassa kuin minun. Ja iloisena vilkkaana häneen ihastuinkin. Mutta kotona hän tiuskii eikä halua puhua. Seksikään ei kiinnosta kuten ennen. Ennen vonkasi pari kertaa viikossa, nyt ei yhtään. Minä teen kerran viikossa aloitteen. Tuntuu seksin aikanakin, että hän ei nauttisi vaa antaisi säälistä...Epäilen, että olisi masentunut. Tai testosteronit alentuneet tms. En ymmärrä! En usko, että olisi toinen nainen. Hänellä on myös puhjennut eräs sairaus ja taloudellinen tilanne on huonontunut.
Haluaisin iloa kotielämään. Nyt tunnen, että hän vihaa minua eikä siedä seuraani. Hän on kuitenkin minulle maailman tärkein, tuki ja turva. Onneksi joulu on mennyt mukavasti, ollaan yhdessä laitettu ja tavattu sukua.
t. "kuin ap"[/
Näitä on siis niiiin paljon,tällaisia. Iän mukana tilanne pahenee,se on varmaa.Asutaan ja eletään yhdessä,mutta yksin. Silloin on paikallaan hankkia mukavia harrastuksia ja asua tilavassa kodissa,jossa molemmilla on omaa tilaa tehdä mitä lystää. Voihan sitä erota ja rakasua uudelleen,mutta siinäkin suhteessa tulee kohta arki.Eipä liene ihmistä,jossa ei ole jotain ns vikaa.
Mä luovutin jo 20 vuotta sitten. Ajattelin, että en oikeastaan ole mikään parisuhdeihminen. Mulle koti on paikka hiljentymiseen ja rauhoittumiseen. Olen sosiaalinen kodin ulkopuolella sekä silloin, kun luonani käy vieraita. Mutta muuten viihdyn parhaiten hiljaa omissa oloissani. Ja tosiaan, mitä vanhemmaksi tulen, sitä suuremmaksi oman tilan ja hiljaisuuden tarve tulee. Päästin siis ex-mieheni piinasta jo 20 vuotta sitten ja olen siitä lähtien pysytellyt sinkkuna.
Mun äiti oli tollainen, kun olin lapsi. Usein äidin murjotus loi niin painostavan ilmapiirin, että toivoin, että meille tulisi pian vieraita, niin äiti olisi taas pari tuntia kiva ja iloinen.
Se on kuules vaihtamisen aika, ap.