Mies on kaveriporukassa iloinen ja sosiaalinen, kotona täys mörökölli. Mikä avuksi?

Taidan tietää mutta en kerro.

Onko aina ollut mörökölli kotioloissa vai muuttunut?

sitä ei kiinnosta jankkaamisesi 

Olen tuollaisen kulissimiehen ex. Se oli todella hämmentävää kuinka muutaman viikon murjottanut mies veti sukulaisten tai ystävien edessä iloisen naamarin kasvoilleen siksi aikaa kun oli yleisöä ja taas murjotusnaaman esiin kun yleisö poistui. 

Se oli suorastaan mielisairasta. En kehota katselemaan kauempaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko aina ollut mörökölli kotioloissa vai muuttunut?

Tuntuu että iän myötä on mennyt pahemmaksi. Alkuaikoina toki puhuttiin paljon ja tutustuttiin toisiimme, nyt taitaa jutut olla juteltu. Toki yhteisiä vuosiakin on takana jo yli kymmenen. ap

Ehkä mies on älykäs introvertti, joka muiden seurassa jaksaa ponnistella ja on hyvä siinä. Mutta kotona ei enää tarvitse eikä jaksa ponnistella.

Vierailija kirjoitti:

sitä ei kiinnosta jankkaamisesi 

No minäkin olen luonteeltani introvertti, enkä todellakaan puheliaimmasta päästä. Kuitenkin olisi mukava, jos mies sanoisi päivän aikana minulle muutakin kuin "Mitä tänään syödään?" tai "Meen illalla lenkille". Siinäpä ne hänen itsensä aloittamat jutut viimeisen about kolmen viikon ajalta. ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies on älykäs introvertti, joka muiden seurassa jaksaa ponnistella ja on hyvä siinä. Mutta kotona ei enää tarvitse eikä jaksa ponnistella.

Tämä on varmasti osasyy puhumattomuuteen. Mutta tuntuu, että introverttiys voimistuu vuosi vuodelta. En ehkä itse enää kauaa jaksa elää näin. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aina ollut mörökölli kotioloissa vai muuttunut?

Tuntuu että iän myötä on mennyt pahemmaksi. Alkuaikoina toki puhuttiin paljon ja tutustuttiin toisiimme, nyt taitaa jutut olla juteltu. Toki yhteisiä vuosiakin on takana jo yli kymmenen. ap

Avuksi voisi olla keskustelu, jos hän suostuu keskustelemaan. Että miksi on mörökölli, mikä mieltä painaa. Mikä voisi helpottaa hänen oloaan kotona? Tai sitten parisuhdeterapia, jos suostuu. Ja tietysti sinun pitää selittää hänelle, kuinka se jatkuva jurottamiben tuntuu sinusta pahalta ja kaipaat alkuaikoja, jolloin keskustelitte ja ilmapiiri oli hyvä.

Mun exää kotiol-mörökölliytti ulkopuoliset suhteet, joista kertoi vasta eron yhteydessä. Mut tästähän ei välttämättä ole teidän tapauksessa kyse.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuollaisen kulissimiehen ex

Puhut kulissista, vaikka kyse oli hyvistä sosiaalisista taidoista ja hyvästä käyttäytymisestä. Hän ei murjottanut ihmisten seurassa. Se on hyvä. Jos mies oli masentunut, normaalitila palautuu, kun vieraat lähtevät.

Ne ovat sitten eri tilanteita, kun luottamuksellisesti keskustellaan elämän ongelmista. Eli kyse ei ollut mistään epärehellisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko aina ollut mörökölli kotioloissa vai muuttunut?

Tuntuu että iän myötä on mennyt pahemmaksi. Alkuaikoina toki puhuttiin paljon ja tutustuttiin toisiimme, nyt taitaa jutut olla juteltu. Toki yhteisiä vuosiakin on takana jo yli kymmenen. ap

Avuksi voisi olla keskustelu, jos hän suostuu keskustelemaan. Että miksi on mörökölli, mikä mieltä painaa. Mikä voisi helpottaa hänen oloaan kotona? Tai sitten parisuhdeterapia, jos suostuu. Ja tietysti sinun pitää selittää hänelle, kuinka se jatkuva jurottamiben tuntuu sinusta pahalta ja kaipaat alkuaikoja, jolloin keskustelitte ja ilmapiiri oli hyvä.

Mun exää kotiol-mörökölliytti ulkopuoliset suhteet, joista kertoi vasta eron yhteydessä. Mut tästähän ei välttämättä ole teidän tapauksessa kyse.

Olen suoraan kysynyt, että painaako mieltä joku kun on niin hiljainen, mutta ei kuulemma paina. Eli ei hän halua ainakaan minulle puhua. Olen myös miettinyt mahdollisuutta ulkopuoliseen suhteeseen, mutta mies on lähtökohtaisesti niin kiltti, että vaikea uskoa (ainakaan fyysiseen) pettämiseen. Voi toki olla, että on mahdollisesti kypsynyt minuun ja haluaa erota, mutta ei vaan saa sitä sanotuksi. Terapia tuntuu todella vieraalta ajatukselta jopa minulle. ap

Onko narsisti? Minun exäni oli varsinainen Mr Jekyll/Hyde. Kova seuramies ja naistennaurattaja, kotona ilkeä ja v-mäinen murjottaja, joka käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. 

Erossahan kaikki sitten ihmetteli, miksi jätin niin ihanan miehen. KUKAAN ei uskonut, millainen mies on neljän seinän sisällä, kun olen hänen kanssaan kahden. KUKAAN ei uskonut, että mies on väkivaltainen. Heti, jos oli kolmas henkilö paikalla, alkoi täysi teatteriesitys, ja mies olikin maailman hurmaavin ja vitsikkäin seuramies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies on älykäs introvertti, joka muiden seurassa jaksaa ponnistella ja on hyvä siinä. Mutta kotona ei enää tarvitse eikä jaksa ponnistella.

Tämä on varmasti osasyy puhumattomuuteen. Mutta tuntuu, että introverttiys voimistuu vuosi vuodelta. En ehkä itse enää kauaa jaksa elää näin. ap

Toki introvertin pitää osoittaa rakkauttaan tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Onko narsisti? Minun exäni oli varsinainen Mr Jekyll/Hyde. Kova seuramies ja naistennaurattaja, kotona ilkeä ja v-mäinen murjottaja, joka käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. 

Erossahan kaikki sitten ihmetteli, miksi jätin niin ihanan miehen. KUKAAN ei uskonut, millainen mies on neljän seinän sisällä, kun olen hänen kanssaan kahden. KUKAAN ei uskonut, että mies on väkivaltainen. Heti, jos oli kolmas henkilö paikalla, alkoi täysi teatteriesitys, ja mies olikin maailman hurmaavin ja vitsikkäin seuramies. 

Ei hänessä kyllä ole narsistin piirteitä lainkaan. Pikemminkin on lähtökohtaisesti erittäin avulias, herkkä ja empaattinen. Koskaan ei ole tahallaan minua loukannut. Mutta nyt jotenkin sulkeutunut. ap

Sillä on paha olla kanssasi. Itse olin joskus samanlainen, parisuhde ahdisti. Eron jälkeen molemmilla on parempaa elämää. Suosittelen harkitsemaan, jos muu ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Sillä on paha olla kanssasi. Itse olin joskus samanlainen, parisuhde ahdisti. Eron jälkeen molemmilla on parempaa elämää. Suosittelen harkitsemaan, jos muu ei auta.

Joo, tätä itsekin epäilen. Ei viihdy kotona, joku sitä ahdistaa. Mutta kun ei puhu, niin mitä minä asialle voin tehdä? Jätänkö hänet vain olettamuksen perusteella? ap

Vierailija kirjoitti:

Onko narsisti? Minun exäni oli varsinainen Mr Jekyll/Hyde. Kova seuramies ja naistennaurattaja, kotona ilkeä ja v-mäinen murjottaja, joka käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. 

Erossahan kaikki sitten ihmetteli, miksi jätin niin ihanan miehen. KUKAAN ei uskonut, millainen mies on neljän seinän sisällä, kun olen hänen kanssaan kahden. KUKAAN ei uskonut, että mies on väkivaltainen. Heti, jos oli kolmas henkilö paikalla, alkoi täysi teatteriesitys, ja mies olikin maailman hurmaavin ja vitsikkäin seuramies. 

samanlainen kun minun ex. ihme teatteria että ero muka sattui häneen. läheiseleni sanoi että toivoo minulle kaikkea hyvää. ja mulle soitti haukkumis puheluita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on paha olla kanssasi. Itse olin joskus samanlainen, parisuhde ahdisti. Eron jälkeen molemmilla on parempaa elämää. Suosittelen harkitsemaan, jos muu ei auta.

Joo, tätä itsekin epäilen. Ei viihdy kotona, joku sitä ahdistaa. Mutta kun ei puhu, niin mitä minä asialle voin tehdä? Jätänkö hänet vain olettamuksen perusteella? ap

Jos on lapsia, niin kannattaa yrittää vielä. Ehkä joku terapeutti? Meillä vaimo ei suostunut mihinkään terapiaan, joten erottiin 3 vuoden kituuttamisen jälkeen.

Luulisi sen avautuvan vähän, kun tajuaa että ero muuten edessä ilman muuta.

Onko vielä seksiä? Juttele heti seksin jälkeen, silloin mies on herkimmillään keskusteluille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä on paha olla kanssasi. Itse olin joskus samanlainen, parisuhde ahdisti. Eron jälkeen molemmilla on parempaa elämää. Suosittelen harkitsemaan, jos muu ei auta.

Joo, tätä itsekin epäilen. Ei viihdy kotona, joku sitä ahdistaa. Mutta kun ei puhu, niin mitä minä asialle voin tehdä? Jätänkö hänet vain olettamuksen perusteella? ap

Jos on lapsia, niin kannattaa yrittää vielä. Ehkä joku terapeutti? Meillä vaimo ei suostunut mihinkään terapiaan, joten erottiin 3 vuoden kituuttamisen jälkeen.

Luulisi sen avautuvan vähän, kun tajuaa että ero muuten edessä ilman muuta.

Ei ole lapsia, joten ero on siinä mielessä "helppo". Joskus aikoja sitten vastaavia pohtiessani kysyin häneltä suoraan, että haluaako hän kenties erota. Hän oikein säikähti ja sanoi että ei missään nimessä. Vetäytyi vaan enemmän kuoreensa ja oli selvästi ahdistunut ja allapäin sen keskustelun jälkeen. Tai ei se mikään keskustelu edes ollut. Kysymys, johon sain vastauksen. ap