Lue keskustelun säännöt.
17v tytär ei ostanut jouluna äidille mitään, itse sai kaiken haluamansa
Pettynyt
25.12.2018 |
Olenko äitinä liian vaativa, kun odotin joululahjaksi edes jotain pientä, halpaa, itse tehtyä?
Tytär sai kaiken, mitä oli toivonut.
Kommentit (104)
AP: joulukortti tai euron suklaalevy olisivat olleet iloinen yllätys. Rahaa sai lahjoihin. En itse tarvitse tavaraa, mutta kysyin asiaa tällä palstalla saadakseni mielipiteitä ja myönnän nyt, että kasvatusmetodit ovat olleet väärät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme osta vanhempien ja sisarusten kanssa kukaan toisillemme lahjoja. Edes aviomieheni kanssa emme vaihda lahjoja, vaikka ei mitään jouluvihaajia ollakaan.
Minusta tämä ketju on kamalaa luettavaa. Miten vanhempi oikeasti voi odottaa lapseltaan joululahjaa? Ei lapset ole velkaa mitään vanhemmilleen. Meillä 10 ja 15 vuotiaat, jotka itse ehdottivat että ostavat joulupuukeräykseen lahjat. Isompi on alkanut vaihtamaan lahjoja kavereiden kanssa. Tuumasivat, että jotain meillekin niin kerrottiin että paras lahja on halaus. Kovasti heillä on antamisen ja iahduttamisen taito, haluavat huomioida ja saadaan askarteluja ym lahjoja pitkin vuotta. Niistä olemme aidosti iloisia ja laitamme esille jotta lapset tietävät heidän tekemisten olevan merkityksellisiä. Mutta miksi ihmeessä on tärkeää saada / vaatia?? lahja lapselta? Jos tarvit jotain tavaraa niin osta itse.
Vierailija kirjoitti:
Oma huoltaja odotti myös alaikäisenä minulta lahjaa. Tuloja ei ollut, rahaa en häneltä saanut. En kyllä ruokaa tai vaatteitakaan. Kun rahaa aikuisena tuli ostin lahjoja. Tyhjästä on paha nyhjäistä.
Eri tilanne. Ap:n lapsella on rahaa.
Eka joulu kun saimme lapsilta lahjat. Tytär 16v osti Mariskoolin meille ja poika 18v isälleen lempisuklaata ja mulle ison kahvimukin täynnä suklaata. Lisäksi sain pojan tyttöystävältä kynttilän ja servettejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää aikuiset ihmiset, jotka odottavat lahjoja. Aikuisista ainoastaan vaimot / tyttöystävät voivat mielestäni vähän odottaa mieheltään lahjaa. Muut suut suppuun ja olkaa onnellisia ja iloisia, JOS saatte jotain mutta ÄLKÄÄ pettykö, jos ette saa. Ihme touhua. Minä ainakin vaivaantuisin lahjoista.
No sinä nyt varmaan vaivaantuisit mistä tahansa. Anna muiden aikuisten toivoa lahjoja ja nauttia niistä. Ei se ole sinulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä ketju on kamalaa luettavaa. Miten vanhempi oikeasti voi odottaa lapseltaan joululahjaa? Ei lapset ole velkaa mitään vanhemmilleen. Meillä 10 ja 15 vuotiaat, jotka itse ehdottivat että ostavat joulupuukeräykseen lahjat. Isompi on alkanut vaihtamaan lahjoja kavereiden kanssa. Tuumasivat, että jotain meillekin niin kerrottiin että paras lahja on halaus. Kovasti heillä on antamisen ja iahduttamisen taito, haluavat huomioida ja saadaan askarteluja ym lahjoja pitkin vuotta. Niistä olemme aidosti iloisia ja laitamme esille jotta lapset tietävät heidän tekemisten olevan merkityksellisiä. Mutta miksi ihmeessä on tärkeää saada / vaatia?? lahja lapselta? Jos tarvit jotain tavaraa niin osta itse.
Miksei sama päde toisinpäin? Ovatko vanhemmat sen enempää velkaa lapsilleen? Ap:n tytärkin on jo lähes aikuinen, on saanut kaiken jo vanhemmiltaan, silti ei osaa yhtä lahjaa äidilleen antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tarkoitat itsetehdyllä korttia. Minä ainakin (ja kaikki sisarukseni) piirsivät aina vanhemmille joulukortit. Mitään muuta ei ikinä annettu.
Aikuisiällä olen viettänyt vain yhden joulun kotona (syynä muutto puolison kotikaupungiin 17 vuotiaana). Silloin vein poikkeuksellisesti kortin lisäksi suklaarasian. Tuntui omasta mielestäni sopivalta tehdä noin vasta kotoa muuton jälkeen.
Eipä edes tullut mieleeni odottaa mun 17v tytöltä lahjaa. Miksi pitäisi ostaa vanhemille jotain, kun opiskelee vielä ja asuu kotona.
Sain mieheltäni kaula-ja rannekorun lahjaksi. On tietysti kiva saada lahjoja, mutta ei se ole kuitenkaan tässä iässä (47) se tärkein asia. Koska itse voi käydä ostamassa sen mitä tarvitsee. Monesti lahjat jäävät käyttämättä. Lisäksi kaikkea on, korujakin on kertynyt melkoisesti.
Ihana on seurata lasten riemua heidän avatessaan pakettejaan. Yllätyin, miten riemuissaan poika oli saadessaan hupparin. Sai paljon muutakin kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole kyllä koskaan odottanut tai halunnut lapsilta mitään joululahjoja - esikoinen muutti vasta tänä vuonna pois kotoa, mutta en häneltäkään odottanut mitään. Jotenkin se vaan ei minusta ole se juttu. Siitä huolimatta lapset ovat ostaneet tai tehneet aina jotain, ja onhan se toisaalta ihan kivaa. En ihan varmaksi osaa sanoa, miltä tuntuisi, jos mitään en saisi. Ei varmaan kovinkaan kummoiselta, kun en koskaan ole mitään odottanutkaan. Vähän ristiriitaista kieltämättä - on kiva, kun saa jotain, mutta...
En mä nyt tiedä, oletko liian vaativa - sinun toiveesi ovat sinun toiveitasi, ja varmasti ihan oikeutettuja ja oikeita. Ymmärrän, jos harmittaa tai tuntuu ikävältä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on YYHOO
ruma ja lihava YYHOO
ainoo jolta saa huomio/lahjoja on omasta perseestä ulos tulleet
Ja sinä olet todella tylsä, ilkeä ja sielultasi tyhjä. Hyvää joulua sinullekin, kulllanmuru!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vanhempana odottaisi lahjoja tuonikäiseltä. Lapsiahan nuokin 17-vuotiaat vasta ovat. Kyllä he sitten muistavat kun aikuistuvat, saavat omia lapsia, ym.
Mikä minusta on tympeää niin on tuollainen lahjojen vaatiminen/odottaminen. Lapsethan toimivat näin, onkohan lahjojen odottaja itse aikuistunut.
Millä rahalla se tyttö sen olis ostanut? Mun 17-vuotiaskaan ei ostanut mitään kenellekään eikä kukaan pahoittanut mieltään. Saa kuukaudessa 20€ käyttörahaa ja viime kesän kesätöiden palkalla on rahoittanut kulkemistaan kouluun ja harrastuksiin ja lopulla palkalla yhdessä säästettyjen kuukausirahojensa kanssa osti uudet harrastusvälineet, kun entiset oli aivan aikansa eläneet. Tytön tilillä oli ennen joulua 15€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset on aina osallistuneet lahjojen ostoon, myös vanhemmilleen. Pienempinä isä vei kauppoihin katsomaan äidille lahjaa ja vastaavasti äiti lapselle. Samoin kolme lasta ostivat (vanhempien avustuksella) toisilleen jotain pientä.
Murrosikäsille sitten annettiin yhdessä heidän isän kanssa vähän joululahjarahaa ja kävivät keskenänsä tai kavereiden kanssa ostamassa jotain.
Lapset (ja me aikuiset) kirjoitettiin "joulupukille" niin ihan ei-toivottuja lahjoja ei tullut. Lahjatoiveet ei silti olleet mikään tilauslista, ihan muutakin saatetaan ostaa ja ikinä ei koko listaa läpi.
Tavara ei ole sinällään tärkeintä vaan ajatus ja se ilo minkä antaja onnistuneesta lahjasta saa.
Nykyään saankin joskus esim. hierontalahjakortin tai kuorintavoidetta, hyvän tuoksuista kylpyvaahtoa ja muita hemmotteluita. Parhaita varmaan ovat nyt jo aikuisten lasten yhteiset "tekemislahjat" . Tänä jouluna lahja oli myöhemmin toteutettava yhteinen ruokailu, lapset laittavat yhdessä hyvän ruuan ja nautimme yhdessäolosta:)
Mielestäni nämä yhdessäololahjat hyvän ruuan tai kivan tekemisen parissa on ihan parhaita ja osoittaa parhaiten joulun henkeä, antamista ja yhteistä ajanviettoa. Vapaa-ehtoisesti ilman pakkoja ja jälkipuinteja.
siis äidin kanssa ostettiin isälle ei lapselle. HUPSIS
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vaan kysyä tässä että riittäisikö teille äideille joulukukka lahjaksi? Kun itse tunnen huonoa omatuntoa kun aina annetaan vaan sellainen meidän äidille, vaikka se aina ostaa kaikenlaista meille. On vaan vaikea keksiä että mitä ostaisi.
Tää viimeinen särähti kyllä pahemman korvaan, siis ikinä koskaan konsanaan et millään keksi mistä äitisi voisi pitää?? Kannattaisko ehkä hiukan tutustua onaan äitiisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 8v:nä paketoitiin veljen kanssa jotain vanhoja äidin lempilehtiä ja annettiin jouluna "lahjaksi". Äiti loukkaantui siitä oikeasti... kukaan ei selittänyt miksi näin kävi. Tuntui aika pahalta silloin. Sen jälkeen en ole pitänyt joulusta.
Jos odotatte lapsiltanne kunnon lahjoja merkkipäivänä niin opettakaa asia heille tai hankkikaa lahja yhdessä vaikka isovanhemmille...
Vihaan edelleen joulua. Ärsyttävää käyttää aikaa siihen kun pitää päänsä pohtia puhki lahjoja miettiessä. Itse on turha mitään tehdä (aikuiselta aikuiselle), jos ei ole kätevä käsistään. Lapsille on helpompi ostaa jotain kun saa listan käteen. Aikuiselta jos kysyy mitä haluat lahjaksi tulee se klassinen "en mä tarvi" ja sitten loukkaannutaan...ttu.
Joo tämä! Että kannattaa miettiä millaisen kuvan on itse antanut lapsille lahjan ostosta tai tekemisestä itselleen ennenkuin syyttää heti lasta.
Minäkin joskus pienenä antanut isän tai äitienpäivä -lahjaksi jotain pientä askarreltua yms. mutta eipä ne koskaan niitä kauheesti arvostaneet, roskiin ja takasin olivat hetken päästä valmiita antamaan kun he eivät ”tarvitse”.
Minkälainen ihminen ei arvosta tai ainakin ole arvostavinaan oman lapsen hänelle askartelemia juttuja?! Eihän niitä nyt todellakaan takaisin anneta eikä heitetä roskiin.
Noniin.. itse tehdyt saunakauhat ja kaikki kaapissa lojuneet kun oli liian pieni käyttöön yms. tai sitten pöydällä lojuvat ja kohta sanovat että tarvitsenko minä muuten heittää roskiin. 😂
Minulle kuitenkin ovat lähes kaiken ostaneet mitä olen halunnut, paitsi omaa koiraa en ole saanut. Että en nyt voi kuitenkaan kauheasti heitä moittia, mutta tosiaan ovat itse sanoneet että heille ei tarvitse ostaa kun heidän rahoja. Sitten kun on omat tulot niin aion ostaa ihan kunnon lahjoja, saa nähdä arvostavatko sitten hah.
Joulu on lasten juhla. Kyllä, 17v on lapsi, sinun lapsi.
Mekin halusimme ostaa jo ala-asteella vanhemmille lahjoja. Toki jouduimme aluksi pyytämään rahat ostoksiin, kun omaa rahaa ei ollut.
On vaikea ostaa aikuisenakin lahjoja toisille, saati sitten 17-vuotiaana! Minusta siinä iässä riittää, että antaa vanhemmalle vaikka suklaarasia tms, joka hänelle on etukäteen sanottu. Ei tulisi mieleenkään vaatia mitään sen kummempaa lahjaa.