Lue keskustelun säännöt.
17v tytär ei ostanut jouluna äidille mitään, itse sai kaiken haluamansa
Pettynyt
25.12.2018 |
Olenko äitinä liian vaativa, kun odotin joululahjaksi edes jotain pientä, halpaa, itse tehtyä?
Tytär sai kaiken, mitä oli toivonut.
Kommentit (104)
Ei ollut lapsuudenperheessäni tapana, että lapsi ostaa äidille, vaan isän ostamat oli meiltä molemmilta. Saatoin olla valitsemassa yöpaidan tms. Nyt en puolestani omilta lapsiltani odota tai halua mitään. Ostan itse sen, minkä haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytär teki itse lahjan mulle. Kortista ilahduin erityisesti.
Minusta oli jo lapsena kamalaa kun äitini sai niin vähän lahjoja. Ja siis itse ostin äidilleni aina jotain heti kun kauppaan sain yksinäni mennä. Rahat toki sain äidiltäni, mutta mielestäni ajatus on tässä tapauksessa tärkeintä.
Ja nyt yli 30-vuotiaana taas tuli se sama tunne, äitini sai paljon vähemmän lahjoja kuin me muut. Vaikka ostin äidilleni yhden ison lahjan, yhden toivomansa kirjan ja yhden ihan pienen jutun. Mutta kun sain itse paljon enemmän.
Meillä on siis äitiä lahjottu aina jollain,välillä pienillä lahjoilla ja välillä kalliilla jos on tullut joku tietty juttu mieleen.
Teineillä ei välttämättä ole omaa rahaa niin paljon. Olisihan se kuitenkin mukavaa käydä vaikka isän kanssa ostamassa äidille lahja.
Minun suvussani ostettiin aikuisille lahjoja ja siis omille vanhemmille myös. Inhosin turhan roinan saamista ja ostamista. Miehen suvussa tämä ei ole ollut tapana, pikemminkin on halveksittu niitä aikuisia, jotka ovat niin lapsellisia että pitää saada joululahjoja. Keskenämme ostamme vain jotain tosi pientä tyyliin suklaarasia, ja olemme molemmat tyytyväisiä. Nyt mietinkin, että pitäisikö lapset opettaa lahjojen antamiseen kuitenkin, yläkoululaisia kun jo ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää aikuiset ihmiset, jotka odottavat lahjoja. Aikuisista ainoastaan vaimot / tyttöystävät voivat mielestäni vähän odottaa mieheltään lahjaa. Muut suut suppuun ja olkaa onnellisia ja iloisia, JOS saatte jotain mutta ÄLKÄÄ pettykö, jos ette saa. Ihme touhua. Minä ainakin vaivaantuisin lahjoista.
Mun 17-v osti mulle muumikassin ja "kirja äidistäni" kirjan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta taas on outoa, että valitetaan ettei teini ostanut lahjaa. Itsehän ap on lapsensa kasvattanut. Katsokoon peiliin.
Mun vanhemmat kielsivät että heille ei saa ostaa mitään. Ostin kukkakimpun.
Muutamana edellisenä jouluna anopilta tuli pitkä toivelista lahjoista: kalliita merkkiparfyymejä, astioita, vaatteita, pussilakanat, suklaata... Ja miehen kanssa ollaan pikkupalkkaisia pätkätyöläisiä. Ei olla mitenkään voitu toteuttaa noita älyttömiä toiveita rahatilanteen vuoksi ja on motkottanut, kun ei ole saanut kuin pari konvehtirasiaa ja kukkia. Vissiin vihdoin viime vuonna hätkähti kun ei ole tuon jälkeen pyydellyt muuta kuin suklaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 17v sai kaikki toivomansa lahjat ( ei niitä kovin montaa ollut) ja vielä vähän enemmänkin😀Mä sain häneltä pari pakettia myös, ei olis tarvinnu, mutta haluaa aina muistaa❤️Ihana lapsi on
Aivniin. Älkää opettako lapsia saamaan kaikki toivomansa lahjat. Jos sanotte lapsille, että saatte esittää 5 lahjatoivetta, toteuttakaa niistä vain kaksi. Lapset oppivat olemaan vähempään tyytyväisiä ja saavat kuitenkin jotain toivomaansa.
T. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ostanut omille vanhemmille mitään, koska ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Tuntuisi hassulta käyttää opintotuet ja asumistuet vanhempien joululahjaan ja sitten pyytää heiltä ruokaa/rahaa ruokaan :D
Minä sain kaiken mitä toivoin, tosin kohtuuhintaisia ja järkeviä tavaroita. Eivät pahoittaneet mieltään.
-opiskelija20v
Itse olen kyllä opintotuella ostanut äidilleni ja mummilleni joka vuosi joululahjat. Kyse on siitä, mihin haluaa rahansa käyttää. Tänä vuonna kun olen ensimmäistä vuotta töissä ostin vähän isommat lahjat (esim. äidille uuden puhelimen) ja kuukausipalkkani on alle 2000 euroa. Eli minusta kyse on vain ja ainoastaan prioriteeteista, opintotuki ei ole niin pieni, ettei pakollisten menojen jälkeen jäisi mitään ylimääräistä.
Me saatiin viime vuonna meidän silloin 17-vuotiaalta tyttäreltä herkkulahja, hän oli ostanut meille joulumarkkinoilta valtavan kimpaleen todella hyvää parmesanjuustoa. En tiedä miksi olimme niin saamattomia, mutta se jäi melkein kokonaan syömättä ja lopulta homehtui :-( Tyttö moitti siitä meitä moneen kertaan ja ihan ansaitusti. Oli todella hyvää juustoa, mutta emme vaan saaneet aikaiseksi syödä sitä. Tuo taisi olla ensimmäinen kerta kun hän osti meille jotain, aiemmin valitti että meille on niin vaikea keksiä mitään.
Tänä vuonna saimme häneltä pienen joulukuusen, jonka hän oli väkertänyt lasihelmistä. Oli siinä ollut näprääminen!
Tuo työlahja on hyvä idea. Ehkä ensi vuonna voit ap miettiä minkä askareen haluaisit lapseltasi lahjaksi. Voit kirjoittaa niitä valmiiksi ylös ja lapsi voi sitten itse valita, vaihtaako huonekasveihin mullat, peseekö ikkunat vai vahaako lattiat. Tai mitä nyt keksitkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tuo pahasti siltä vaikuttaa, että lapselta on jäänyt omaksumatta perus käytöstavat ja myös empatiakyvyssä on puutteita...
Muistan kun 8v:nä paketoitiin veljen kanssa jotain vanhoja äidin lempilehtiä ja annettiin jouluna "lahjaksi". Äiti loukkaantui siitä oikeasti... kukaan ei selittänyt miksi näin kävi. Tuntui aika pahalta silloin. Sen jälkeen en ole pitänyt joulusta.
Jos odotatte lapsiltanne kunnon lahjoja merkkipäivänä niin opettakaa asia heille tai hankkikaa lahja yhdessä vaikka isovanhemmille...
Vihaan edelleen joulua. Ärsyttävää käyttää aikaa siihen kun pitää päänsä pohtia puhki lahjoja miettiessä. Itse on turha mitään tehdä (aikuiselta aikuiselle), jos ei ole kätevä käsistään. Lapsille on helpompi ostaa jotain kun saa listan käteen. Aikuiselta jos kysyy mitä haluat lahjaksi tulee se klassinen "en mä tarvi" ja sitten loukkaannutaan...ttu.
Ootteko puhunut lahjan ostamisesta? Ehkä luulee ettet halua tai jotain? Itse olen monta kertaa pienestä pitäen halunnut ostaa vanhemmille jotain jouluksi, synttäreiksi.. yms. mutta ovat käskeneet olemaan ostamatta, koska se olisi kuitenkin heidän rahoilla ostettu jne. Joten tähän mennessä oon saanut heiltä lähes kaiken mitä oon halunnu, mutta en oo ostanu niille kun ovat sanoneet noin jo kauan sitten.
Tilanne sitten eri kun on omat tulot jne.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 8v:nä paketoitiin veljen kanssa jotain vanhoja äidin lempilehtiä ja annettiin jouluna "lahjaksi". Äiti loukkaantui siitä oikeasti... kukaan ei selittänyt miksi näin kävi. Tuntui aika pahalta silloin. Sen jälkeen en ole pitänyt joulusta.
Jos odotatte lapsiltanne kunnon lahjoja merkkipäivänä niin opettakaa asia heille tai hankkikaa lahja yhdessä vaikka isovanhemmille...
Vihaan edelleen joulua. Ärsyttävää käyttää aikaa siihen kun pitää päänsä pohtia puhki lahjoja miettiessä. Itse on turha mitään tehdä (aikuiselta aikuiselle), jos ei ole kätevä käsistään. Lapsille on helpompi ostaa jotain kun saa listan käteen. Aikuiselta jos kysyy mitä haluat lahjaksi tulee se klassinen "en mä tarvi" ja sitten loukkaannutaan...ttu.
Joo tämä! Että kannattaa miettiä millaisen kuvan on itse antanut lapsille lahjan ostosta tai tekemisestä itselleen ennenkuin syyttää heti lasta.
Minäkin joskus pienenä antanut isän tai äitienpäivä -lahjaksi jotain pientä askarreltua yms. mutta eipä ne koskaan niitä kauheesti arvostaneet, roskiin ja takasin olivat hetken päästä valmiita antamaan kun he eivät ”tarvitse”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun 8v:nä paketoitiin veljen kanssa jotain vanhoja äidin lempilehtiä ja annettiin jouluna "lahjaksi". Äiti loukkaantui siitä oikeasti... kukaan ei selittänyt miksi näin kävi. Tuntui aika pahalta silloin. Sen jälkeen en ole pitänyt joulusta.
Jos odotatte lapsiltanne kunnon lahjoja merkkipäivänä niin opettakaa asia heille tai hankkikaa lahja yhdessä vaikka isovanhemmille...
Vihaan edelleen joulua. Ärsyttävää käyttää aikaa siihen kun pitää päänsä pohtia puhki lahjoja miettiessä. Itse on turha mitään tehdä (aikuiselta aikuiselle), jos ei ole kätevä käsistään. Lapsille on helpompi ostaa jotain kun saa listan käteen. Aikuiselta jos kysyy mitä haluat lahjaksi tulee se klassinen "en mä tarvi" ja sitten loukkaannutaan...ttu.
Joo tämä! Että kannattaa miettiä millaisen kuvan on itse antanut lapsille lahjan ostosta tai tekemisestä itselleen ennenkuin syyttää heti lasta.
Minäkin joskus pienenä antanut isän tai äitienpäivä -lahjaksi jotain pientä askarreltua yms. mutta eipä ne koskaan niitä kauheesti arvostaneet, roskiin ja takasin olivat hetken päästä valmiita antamaan kun he eivät ”tarvitse”.
Tuollainen on törkeää. Itse annoin äidille joululahjaksi koulussa tehtyjä käsitöitä ja olin niin iloinen kun äiti ilahtui. Mutta sen olisi silti pitänyt olla niin, että antaa, jos sattuu olemaan jotain tehtynä tai haluaa antaa jotain. Inhottavaa semmoinen vihjailu äidiltä, että lapsi on itsekäs, jos ei ann äidille jotain :(
t.kristallikissa
Kyllä minä olen ostanut lahjan äidille siitä asti kuin aloin käydä yksin kaupassa. Ensin isä antoi siihen rahaa ja sitten ostin omilla rahoillani, kun aloin käydä kesätöissä 15-vuotiaana.
Onneksi äiti sai myös lahjoja myös sisareltaan sekä parhaan ystäväni äidiltä. Isä antoi yleensä rahaa kirjekuoressa hemmotteluun.
Halauksia ja suukkoja päivittäin, siinä on lahjaa kerrakseen. Joskus sekin varmasti loppuu, siihen saakka nautin näistä spontaaneista huomionosoituksta.