Mikä on ollut elämäsi kivuliain kokemus?
Fyysisesti ja/tai psyykkisesti?
Itellä fyysisesti leikkauksien jälkeinen toipuminen ja raskausaika selkäkipujen ja muun kanssa.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen synnytyksen jälkeisten repeämien paikkaaminen. Ne oli syvällä ja hankalassa paikassa. Jo kertaalleen laitetut tikit piti purkaa ja aloittaa alusta. Homma kesti yhteensä kaksi tuntia ja kipu oli sietämätön. Edes itse synnytys tai myöhemmin toisen lapsen täysin lääkkeetön synnytys eivät olleet mitään tuohon kipuun verrattuna.
Suomi on sairas maa, kun tuollaista tehdään ilman nukutusta. Muualla Euroopassa vatsantähystyksetkin tehdään humautuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen synnytyksen jälkeisten repeämien paikkaaminen. Ne oli syvällä ja hankalassa paikassa. Jo kertaalleen laitetut tikit piti purkaa ja aloittaa alusta. Homma kesti yhteensä kaksi tuntia ja kipu oli sietämätön. Edes itse synnytys tai myöhemmin toisen lapsen täysin lääkkeetön synnytys eivät olleet mitään tuohon kipuun verrattuna.
Mikä s*atana siinä on ettei tuohon saa spinaalia tms. Eihän voi vedota enää vauvaankaan. Saako nämä terveydenhuollon sadistit jotain tyydytystä tuosta. Kertokaa nyt lääkärit ja kätilöt mikä on syynä. Tuohan on sairasta.
Synnytyskivut, mutta siitä huolimatta ne vaan on valmis kokemaan useamman kerran... Mutta sama kun jollain aiemmalla, synnytyksen jälkeinen kokoonkursiminen oli kamalampaa, vaikkei se kipu edes ollut niin kovaa enää. Itkin ja huusin, että minä en enää jaksa, anna sen värkin jo olla. No ei antanut, saa tanan kiduttaja.
Silmäleikkaus ja isosiskon itsemurha.
Synnytykset ovat kyllä olleet kaikista kivuliaimpia, mutta myös kuuluvat elämäni ihanimpiin kokemuksiin.
Hammassärky ja kuumeessa tulee niveliin kipuja.
Nämä saa toivomaan uudelleen sitä sähköpamppua🤐
Aikuisiällä tehty nielurisaleikkaus.
Kasvojen tyvisolusyövän hoito pdt:llä sattui kyllä melkoisesti ilman puudutusta ja herkällä alueella. Onneksi kesti vain kymmenisen minuuttia, mutta se tuntui kyllä paljon pidemmältä. Tuossa hoidossa siis syöpäsolut jotenkin räjäytetään rikki ja se sattuu. Sen verran paha oli, että toista kertaa en suostunut toimenpiteeseen ilman puudutusta, vaan otin riskin puudutuspiikkien jättämistä arvista, vaikka minulla on arpien liikakasvutaipumusta.
Eka paniikkikohtaus. Luulin kuolevani ja kauhuissani soitin yöllä äidilleni ja pyysin tulemaan. Ei sitä edes pysty kuvailla miten hirveältä se tuntui.
Pahin fyysinen kipu oli hammaskipu. Mulla on korkea kipukynnys, mutta jo valmiiksi kipeä hammas aiheutti yhtäkkiä niin kovan kivun, että taju lähti. Pahin henkinen oli lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö.
Fyysinen: Synnytykset. Keskenmenosta johtuva kohdun tyhjennys (tässä kipu oli järkyttävä ja huusin tuskasta sekä fyysisestä kivusta että siitä, että sydämeen sattui niin kovasti). Migreenikohtaus jossa oksentelin tyhjää ulos ja kouristelin kivusta. Olkapään tulehtuminen niin että oksensin, ja vapisin kylmässä hiessä.
Henkinen: äitini sanat joita on riitatilanteissa laukonut. En tosin halua kaivaa niitä sanoja muistin syövereistä kun en tahdo muistaa niitä.
Psyykkisesti: lapseni vuosia kestäneet monenlaiset ongelmat, joihin ei vain tunnu löytyvän ratkaisua. Hänen toimintakykynsä menee jatkuvasti huonommaksi. Eniten sattui, kun lapsen vointi oli niin huono, että hänet oli pakko sijoittaa laitokseen. Asuu nykyään taas kotona, mutta ei pysty esim. käymään normaalisti koulussa, kavereita ei ole, eikä harrastuksia. Useimmat päivät vain makaa sängyssä.
Kiusaaminen on ollut psyykkisesti. Aiheuttanut monia ongelmia, joita yritän nyt korjata.
Korvatulehdus. Synnytys jää toiseksi.
Synnytyskivut ja endometrioosikivut sekä syvän kivuliaan reiän paikkaus hampaasta joka ei puudu