Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut elämäsi kivuliain kokemus?
25.12.2018 |
Fyysisesti ja/tai psyykkisesti?
Itellä fyysisesti leikkauksien jälkeinen toipuminen ja raskausaika selkäkipujen ja muun kanssa.
Kommentit (91)
Hammassärky vuosi sitten. Jos en olisi keksinyt että jääpala suussa helpottaa kipua, niin olisin voinut jopa tappaa itseni päästäkseni kivusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti ensimmäinen synnytys. Henkisesti psykoosi.
Pakko sanoa, että alaleuan ikeneen hammaslääkärissä pistetty puudutuspiikki.
Ei mikään ole elämässäni sattunut niin. Olen menettänyt toisesta jalastani palan, ollut tuon jälkeen porattavana ilman puudutusta, pudonnut puusta naamalleni, työntänyt hitaasti tavallisen tylpän korvakorun läpi korvan umpirustosta, astunut naulaan ja leikannut vahingossa palkeenkielen häpyhuuleeni, kun leikkasin karvoja fiskarseilla, ja vahingossa istunut paljaalla pehvalla juuri nuotiosta otetun grillitikun päälle (:D). En ymmärrä, miten voi yksi piikki sattua niin. En ikinä suostu siihen uusiksi selvin päin, jos viisureita vielä tulee niin saavat nukuttaa. Siitä on nyt 10 vuotta, ja yhä elävästi muistan sen tuskan vihlaisun.
Synnytyksen avautumisvaihe. Molemmissa synnytyksissä. Ponnistukset oli ihan lastenleikkiä verrattuna siihen kipuun.
Vierailija kirjoitti:
Hammassärky vuosi sitten. Jos en olisi keksinyt että jääpala suussa helpottaa kipua, niin olisin voinut jopa tappaa itseni päästäkseni kivusta.
Ensiaspu päivystyksestä pitäisi saada buranaa vahvempaakin kipulääkettä jos on hammassäryn kourissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytys imukupin kanssa. Yksi kätilö makasi mun vatsan yli samalla kun lääkäri repii väkisin isoa vauvaa ulos. Tunsin kun mun kudokset repeytyi rikki. Pahin oli kumminkin se että olin varma että lapsi kuolee. Onneksi ei kuollut, jonkun verran vaikeuksia kylläkin ollut hapenpuutteen aiheutuneiden vammojen takia.
Minulla myös. Synnytin esikoisen helmikuussa ja korkean verenpaineeni takia jouduttiin käynnistämään paria viikkoa ennen laskettua. Vauvan sydänäänet katoili eikä cytoilla ollut vaikutusta joten kalvot puhkaistiin. Alkoi tunnin tauottomat supistukset enkä kerinnyt saamaan puudutetta kun anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle. Eka ne supistukset ja siihen lopulta yhdistettynä karmea tunne, et perse repeää. Ihan jäätävä tuska. No sitten vauvaa revittiin väkisin imukupilla ja joku hoitaja melkein hyppi mun vatsan päällä. Ihan kamala kipu, en tahdo edes kuvitella sitä.
Aivoverenvuoto.
Kun minulla puhkesi ison aivovaltimon haarukassa oleva
valtimopullistuma.
Kun vihdoin toisen vuodon jälkeen pääsin leikkaukseen
(viikon odotuksen jälkeen) niin vuotokohdan klipsauksen jälkeen herääminen
oli hirveää koska pääni sisälle oli mennyt operaatiossa ilmakuplia
jotka aiheuttivat käsittämättömän kivun.
Olen aina luullut että ihminen menettää tajuntansa kun kipu
on sietämätön mutta en menettänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti: mandariinin kokoiseksi kasvanut sinus pilonidalis. Kirjaimellisesti purskahdin itkuun helpotuksesta kun se tyhjennettiin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipu ja tuska ennen hätäsektiota.
Umpisuolentulehdus (ja puhkeaminen) 14-vuotiaana, kaksi synnytystä, sappikohtaukset ja hortonin kipukohtaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihoito ja synnytyssupistukset ennen epiduraalia.
Paksusuolen tähystys. Mikään ei oo sattunu niin paljon kuin tämä . Huusin ja kiroilin ja pyysin lopettamaan mut lääkäri vaan huusi et oo hiljaa tää tehdään nyt. Ei ikinä enää ilman nukutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattui ihan hel*****ti kun eksäni puukotti minua mahaan. Haavan paikkaaminen oli jotain aivan kamalaa, ja muutenkin sillä hetkellä ihan hysteerisenä sekä paniikin vallassa tapahtuneesta.
Kookas välilevynpullistuma ja joku selkäkanava on vielä siitä kohtaa jotenkin poikkeuksellisen ahdas. Välilevy sitten päätti vielä revetä aivastuksessa. En voinut olla muussa asennossa kuin kontallaan lattialla, oikeasti. Huusin kuin syötävä leikkaussalissa kun minua yritettiin saada mahalleen ennen selkäydinpuudutteen vaikutuksen alkamista.
Kolmoishermosärky ja selkäydinpunktiosta johtuva päänsärky fyysisesti pahimpia. Kolmoishermokipu erityisesti oli sellaista että olisin hetkeäkään miettimättä tehnyt itsemurhan jos siihen olisi ollut helppo ratkaisu, se kipu vain sumentaa järjen.
Psyykkisesti lapsen kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen synnytyksen jälkeisten repeämien paikkaaminen. Ne oli syvällä ja hankalassa paikassa. Jo kertaalleen laitetut tikit piti purkaa ja aloittaa alusta. Homma kesti yhteensä kaksi tuntia ja kipu oli sietämätön. Edes itse synnytys tai myöhemmin toisen lapsen täysin lääkkeetön synnytys eivät olleet mitään tuohon kipuun verrattuna.
Mikä s*atana siinä on ettei tuohon saa spinaalia tms. Eihän voi vedota enää vauvaankaan. Saako nämä terveydenhuollon sadistit jotain tyydytystä tuosta. Kertokaa nyt lääkärit ja kätilöt mikä on syynä. Tuohan on sairasta.
En ole hoitaja tai lääkäri, mutta voisiko tämäkin olla resurssikysymys? Humautukseenkin tarvitaan anestesialääkäri, ja tikkaaminen voi kestää kauan. Sairaaloissa heidät ehkä halutaan pitää vapaana akuutteja toimenpiteitä varten. Väärin se minustakin on.
Kyynärpää meni pirstaleiksi, en ole sellaista kipua kokenut koskaan, jopa nopea ja jäätävän kivulias luomusynnytys jäi kakkoseksi. Sain opioideja suoraan suoneen että mua pystyi edes liikuttamaan ja kyynärpäätä leikattiin yli 6h että saatiin luut paikoilleen. Edelleen parin vuoden jälkeen olen tuosta toipumassa, tuskin koskaan tulee paranemaan täysin. Olkapää murtui samassa rytäkässä mutta tuo kyynärpään kipu peittosi sen alleen.
Viisaudenhampaan pois repiminen väärällä tekniikalla (ei lähtenyt, jouduttiin leikkaamaan nukutuksessa) ja sitä seurannut tulehdus. Sekä sappikohtaus (jokainen niistä neljästä). Synnytykset oli niihin verrattuna oikein mukavia!
Tai miksei anneta morfiiinia minkä luulisi vievän kivun. Samaten jos hammas on niin tulehtunut ettei puudutusaine tehoa niin miksei juurihoito potilaalle anneta morfiinia jonka käsitykseni mukaan pitäisi auttaa kovimpaankin kipuun.