Mikä on ollut elämäsi kivuliain kokemus?
Fyysisesti ja/tai psyykkisesti?
Itellä fyysisesti leikkauksien jälkeinen toipuminen ja raskausaika selkäkipujen ja muun kanssa.
Kommentit (91)
Useamman kerran leikattu ja luita menny poikki. Mutta kivuliainta tai sietämättömintä on aivastaa kun kylkiluita on katki poikki.
Oon vähän kahden vaiheilla. Joko synnytys, tai toisen jalkaterän litistyminen paritonnisten metallipalkkien väliin.
Mulla parin viikon takaisesta leikkauksesta toipuminen (gyn.leikkaus). Siihen verrattuna oli synnytyskivut tikkeineen lastenleikkiä. Kipu löi ihan yli.
K-piikkien repiminen jalasta ilman puudutusta tai mitään muutakaan kipua lievittävää.
Jalkapöydän murtuminen, edes lapsen puskeminen ilman kivunlievitystä tähän maailmaan ei sattunut niin.
Masennus. Ahdistus ja pelkotilat. Paniikkikohtaukset.
Synnytys tai sappikivikohtaukset, en osaa valita.
Itsellä ei ole mitään suurempia haavereita sattunut koskaan, joten ehdottomasti synnytys. Se kipu oli aivan karmea, muutenkin alhainen kipukynnys niin tuo synnytys oli melkeinpä sietämätöntä. Mutta olen ylpeä, että selvisin siitä ja saimme ihanimman palkinnon.
Synnytys imukupin kanssa. Yksi kätilö makasi mun vatsan yli samalla kun lääkäri repii väkisin isoa vauvaa ulos. Tunsin kun mun kudokset repeytyi rikki. Pahin oli kumminkin se että olin varma että lapsi kuolee. Onneksi ei kuollut, jonkun verran vaikeuksia kylläkin ollut hapenpuutteen aiheutuneiden vammojen takia.
Sydänsurut.. pakotti rintaan niin hitosti ja psyykkisesti huhhuh. Ensimmäiset kuukautiskivut olivat myös aika järkyttävät.
Mikä on pahinta psyykkistä kipua mitä ootte tunteneet?
Munasarja repesi siinä olleen kystan vuoksi.
Kohdunpoiston jälkeen en saanut kivunlievitystä sairaalassa, vaikka pyysin kolmen vuoron aikana useilta hoitajilta. Kaikki vaan hymähtelivät, että on kipupumppu minulla. Kukaan ei tarkistanut, oliko se irronnut selkäydinkanavasta. Kyllä oli. Avoleikkaus ja 20 cm haava alavatsassa toi sotaveteraanien kokemukset rintamalla arvoonsa. Kammo jäi, ennen muutan muualle kuin menen uudestaan yliopistosairaalaan kotikonnuilla.
Ensimmäisen synnytyksen jälkeisten repeämien paikkaaminen. Ne oli syvällä ja hankalassa paikassa. Jo kertaalleen laitetut tikit piti purkaa ja aloittaa alusta. Homma kesti yhteensä kaksi tuntia ja kipu oli sietämätön. Edes itse synnytys tai myöhemmin toisen lapsen täysin lääkkeetön synnytys eivät olleet mitään tuohon kipuun verrattuna.
Synnytys. Sitä ennen kuukautiskivut.
Murtumat ja lihasten repeämiset eivät tuntuneet juuri miltään synnytykseen (olosuhteiden pakosta lääkkeittä) verrattuna.
Leikkauksesta johtuvat kivut. Synnytyspoltot. Ja XDDDD sähköpamppu ei ollut mitään noiden rinnalla🤐
Verikoe, katetrin tunkeminen pilluun ja aikanaan kuukautiskivut