"Aineettomat lahjat" ( vuohet, koulutarvikkeet köyhille jne). Olenko ainut, joka ei oikeasti ilahtuisi yhtään?

Vierailija kirjoitti:

”Tänä vuonna taas kuten ennenkin meidän poppoo laittaa korttirahat eläinsuojeluun, ilmastonmuutokseen ja eksistentiaaliahdistukseen. Hyvää joulua.”

Mutta kertomaan sinun täytyi laiskuudestasi ja prioriteeteistasi päästä?

Tuskin _mikään_ kuvottaa enempää. Syvempää tekopyhyyttä ei löydy.

Syvempää tekopyhyyttä eikä mitään kuvottavampaa ei mielestäsi löydy kuin se, että laittaa (täysin turhat) joukorttirahat ennemmin johonkin muuhun? :D Ok, hyvää joulua sinne äkäpussille vaan :D

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa halutessaan antaa omistaan oman omatuntonsa mukaan lahjoituksia jollekin kohteelle, mutta mielestäni typerää verhota tämä lahjaksi jollekin toiselle. Mieluummin vaikka lahjoittaa itse jonkun summan jollekin järjestölle ja antaa sille sukulaiselle vaikka jonkun suklaalevyn tai soittaa puhelun. Kehtaako edes sanoa ääneen ajattelevansa näin?

Eihän toi ole aineeton lahja, vaan lahja annetaan vaan jollekin toiselle. Itse asiassa paha lahja väestöräjähdyksen ja ilmastotalkoiden kannalta. Mutta mitäs pienistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa kuinka paljon ärsytti sisäisesti, kun sain muutama vuosi sitten ylioppilaslahjaksi "Lahjoitin puolestasi 100€ kehitysmaiden lasten koulutukseen" -kortin. Hieno ajatus sinänsä, mutta minä köyhänä ja omilleen muuttaneena opiskelijana olisin keksinyt itsekin hyödyllistä käyttöä tuolle summalle. Ei ilahduttanut, mutta en tietenkään kehtaa myöntää sitä muuten kuin näin anonyymisti.

Tosi surullista ja törkeää.

Ihmisillä on ihan hämärtynyt tuo, että läheiset ihmiset on ne tärkeimmät, en ihmettele, että suvut ja perheet hajoaa.

Toisaalta voidaan kysyä, kuinka paljon se rahalahjoja odottava ylioppilas on itse auttanut sukulaisiaan.

Koko ideana tiiviissä suvussa on se, että omilleen lähteviä nuoria autetaan.

Nuo nuoret auttaa sitten aikuisina niitä auttaneita vanhempia sukulaisia.

Kuinka monta ihmistä te tunnette, jotka on tekemisissä perheidensä ja sukujensa, joita ei ole autettu ollenkaan. Koko ihmisyys on vastavuoroista sosiaalisuutta.

Jännä kun täällä yleisesti ollaan sitä mieltä, että lapsi ei ole missään nimessä mitään velvollinen tekemään vanhempien eteen.

Ei tietenkään ole tyypilliselle suomalaiselle vanhemmalle, joka heittää ulos ilman mitään, kun 18v on täynnä, ja suunnilleen sylkee päälle.

Itse tiedän sukuja, joissa on tuota vastavuoroista auttamista, ja kaikki lapset, joista on välitetty ja huolehdittu osaa automaattisesti auttaa muita.

Eli kääntäen, jos vanhemmat auttavat, syntyy velvollisuus mielestäsi?

Minä haluaisin vuohen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, odotatteko te aikuiset kovasti lahjoja sitten itsellenne? Itse kun en lähtökohtaisesti halua mitään, tuo olisi ihan hyvä, jos joku haluaa "lahjoa" minua.

En vasta kuin siinä vaiheessa kun saan jännittävän näköisen kirjekuoren jossa voisi olla jotain. Sitten sen avaa ja tulee juuri sellainen typerä olo että minähän en ansaitse mitään, olinpa tyhmä kun luulin niin.

Entä, jos kuoressa olisi ollut vain joulukortti? Olisiko sinulle tullut parempi mieli, kun olisit voinut ajatella että joku kehitysmaassa ei saanut sitä korttiakaan?

Parasta hyväntekeväisyyttä on ostaa torin mummoilta lapasia ja villasukkia, leivonnaisia sun muita 😊 tai sitten käy vierailemassa vanhusten luona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa kuinka paljon ärsytti sisäisesti, kun sain muutama vuosi sitten ylioppilaslahjaksi "Lahjoitin puolestasi 100€ kehitysmaiden lasten koulutukseen" -kortin. Hieno ajatus sinänsä, mutta minä köyhänä ja omilleen muuttaneena opiskelijana olisin keksinyt itsekin hyödyllistä käyttöä tuolle summalle. Ei ilahduttanut, mutta en tietenkään kehtaa myöntää sitä muuten kuin näin anonyymisti.

Tosi surullista ja törkeää.

Ihmisillä on ihan hämärtynyt tuo, että läheiset ihmiset on ne tärkeimmät, en ihmettele, että suvut ja perheet hajoaa.

Toisaalta voidaan kysyä, kuinka paljon se rahalahjoja odottava ylioppilas on itse auttanut sukulaisiaan.

Koko ideana tiiviissä suvussa on se, että omilleen lähteviä nuoria autetaan.

Nuo nuoret auttaa sitten aikuisina niitä auttaneita vanhempia sukulaisia.

Kuinka monta ihmistä te tunnette, jotka on tekemisissä perheidensä ja sukujensa, joita ei ole autettu ollenkaan. Koko ihmisyys on vastavuoroista sosiaalisuutta.

Jännä kun täällä yleisesti ollaan sitä mieltä, että lapsi ei ole missään nimessä mitään velvollinen tekemään vanhempien eteen.

Ei tietenkään ole tyypilliselle suomalaiselle vanhemmalle, joka heittää ulos ilman mitään, kun 18v on täynnä, ja suunnilleen sylkee päälle.

Itse tiedän sukuja, joissa on tuota vastavuoroista auttamista, ja kaikki lapset, joista on välitetty ja huolehdittu osaa automaattisesti auttaa muita.

Eli kääntäen, jos vanhemmat auttavat, syntyy velvollisuus mielestäsi?

Mun mielestä suomalaisuus on traagista ja surullista juuri sunlaisten ihmisten takia.

Et edes ymmärrä lukemaasi, koska mielestäsi "syntyy velvollisuuksia ja sitä auttaminen on yms".

Lapset ja nuoret kasvaa esimerkeillä, seuraamalla mitä toiset tekee, ei velvollisuuksilla, voit miettiä sitä rauhassa....

EHKÄ TÄSSÄ KOITETAAN TAAS MENNÄ MUIDENMAIDEN KULTTUURIEN MUKAAN JOTKUTHAN MAKSAVAT LAPSI MORSIAMMESTA ELÄIMMILLÄ JA MYÖTÄJÄISET OVAT ELÄIMMIÄ.

Tulisi sellainen olo, että lahjan antaja haluaa esittää mulle, miten hyvä ihminen hän on. "Katso, annoin lahjasi enemmän tarvitsevalle"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, odotatteko te aikuiset kovasti lahjoja sitten itsellenne? Itse kun en lähtökohtaisesti halua mitään, tuo olisi ihan hyvä, jos joku haluaa "lahjoa" minua.

En vasta kuin siinä vaiheessa kun saan jännittävän näköisen kirjekuoren jossa voisi olla jotain. Sitten sen avaa ja tulee juuri sellainen typerä olo että minähän en ansaitse mitään, olinpa tyhmä kun luulin niin.

Entä, jos kuoressa olisi ollut vain joulukortti? Olisiko sinulle tullut parempi mieli, kun olisit voinut ajatella että joku kehitysmaassa ei saanut sitä korttiakaan?

Itse asiassa ehkä olisi ja voisihan sinne kehitysmaahan lahjoittaa minulle kertomatta. Kortista ei tulisi sitä oloa että ”aioin ensin antaa sinulle jotain mutta en sitten viitsinytkään”. Se ei hieroudu samalla tavalla naamaan. Ja harrastan itsekkin hyväntekeväisyyttä, eikä siinä mitään. Haluaisin vaan joskus saada sen tunteen että joku ihan oikeasti on ajatellut minuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaa kuinka paljon ärsytti sisäisesti, kun sain muutama vuosi sitten ylioppilaslahjaksi "Lahjoitin puolestasi 100€ kehitysmaiden lasten koulutukseen" -kortin. Hieno ajatus sinänsä, mutta minä köyhänä ja omilleen muuttaneena opiskelijana olisin keksinyt itsekin hyödyllistä käyttöä tuolle summalle. Ei ilahduttanut, mutta en tietenkään kehtaa myöntää sitä muuten kuin näin anonyymisti.

Mä oisin varmaan sanonut, että ei kiitos. Ihan ok, jos et halua minulle mitään antaa, mutta älä sotke minua hyväntekeväisyysasioihisi.

Tämä vastaus kyllä ylittää noloudellaan kaikki nolot lahjat.

Voisin kyllä sanoa jotain vastaavaa. Noloa on teeskennellä antavansa lahjan, vaikka todellisuudessa ei anna sille lahjan "saajalle" mitään. Erikseen sitten ne tapaukset, joissa on pyydetty ohjaamaan mahdolliset lahjat lahjoituksina jollekin kohteelle.

Vierailija kirjoitti:

Parasta hyväntekeväisyyttä on ostaa torin mummoilta lapasia ja villasukkia, leivonnaisia sun muita 😊 tai sitten käy vierailemassa vanhusten luona

Kun katsoo niiden sukkien hintoja, niin hyväntekeväisyyden kohteena on kyllä ostaja eikä mummo. Mutta niinhän tuo tällä palstalla näyttää muutenkin olevan, että hyväntekeväisyys on ok, kun kohteena on itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, odotatteko te aikuiset kovasti lahjoja sitten itsellenne? Itse kun en lähtökohtaisesti halua mitään, tuo olisi ihan hyvä, jos joku haluaa "lahjoa" minua.

En vasta kuin siinä vaiheessa kun saan jännittävän näköisen kirjekuoren jossa voisi olla jotain. Sitten sen avaa ja tulee juuri sellainen typerä olo että minähän en ansaitse mitään, olinpa tyhmä kun luulin niin.

Entä, jos kuoressa olisi ollut vain joulukortti? Olisiko sinulle tullut parempi mieli, kun olisit voinut ajatella että joku kehitysmaassa ei saanut sitä korttiakaan?

Itse asiassa ehkä olisi ja voisihan sinne kehitysmaahan lahjoittaa minulle kertomatta. Kortista ei tulisi sitä oloa että ”aioin ensin antaa sinulle jotain mutta en sitten viitsinytkään”. Se ei hieroudu samalla tavalla naamaan. Ja harrastan itsekkin hyväntekeväisyyttä, eikä siinä mitään. Haluaisin vaan joskus saada sen tunteen että joku ihan oikeasti on ajatellut minuakin.

Tämä ajattelutapa on johtanut just siihen krääsäjouluhulluuteen, että pitää paketoida kauhea määrä euron tuikkukippoja. Kun pitää osoittaa, että ajattelee juuri sitä henkilöä x eikä kehitysmaalaista.

Vierailija kirjoitti:

Parasta hyväntekeväisyyttä on ostaa torin mummoilta lapasia ja villasukkia, leivonnaisia sun muita 😊 tai sitten käy vierailemassa vanhusten luona

Onko tää hyväntekeväisyyttä? Mä oon ostanut aina torimummoilta havukranssin oveeni, kun olen ajatellut, että ovat kylmässä sen askarrelleet. Tosin olen nauttinut siitä itsekin, nättejä ovat.

Minusta nämä ovat - itselle saajana kaikkein mieluisimpia lahjoja. En todellakaan ajattele, että lahjan antaja on antanut rahaa hyväntekeväisyyteen ja kiillottaa kilpeään sillä, vaan että lahjan antaja on käyttänyt ne rahat, joilla hän muuten ostaisi minulle lahjaksi jotain tarpeetonta tavaraa lahjaan, joka voi jopa muuttaa kokonaisen perheen elämän suunnan kehitysmaassa. Paljon mieluummin saan sellaisen lahjan kuin tavaralahjan, joka harvoin on edes minulle erityisen mieluisa.

Mutta pitää toki miettiä, kenelle tällaisia lahjoja antaa. Eivät ne minustakaan sovi lapselle tai tiukassa rahatilanteessa olevalle.

En halua antaa vähiä rahojani yltäkylläisyydessä eläville.

Eleenä ilmoittaminen lahjoituksista joulun alla on ihan sopiva. Sillä ei mitään kruunua kiilloteta vaan yritetän saada muitakin luopumaan paljoista lahjoista.

Vierailija kirjoitti:

En halua antaa vähiä rahojani yltäkylläisyydessä eläville.

Eleenä ilmoittaminen lahjoituksista joulun alla on ihan sopiva. Sillä ei mitään kruunua kiilloteta vaan yritetän saada muitakin luopumaan paljoista lahjoista.

Sä voit ihan rauhassa luopua vaikka koko sun omaisuudesta, koska elät yltäkylläisyydessä, esim. sun koneenkin, jolla nettailet.

Mutta on tekopyhää ilmoitella muille, miten niiden nimissä lahjoittelet menemään, koska ne "elää yltäkylläisyydessä".

Vierailija kirjoitti:

Joo kun se vuohi juttu on vielä huijausta. Ei sinne mene mitään vuohea vaan raha jolla teoriassa saisi vuohen mutta mitään takeita ei kyllä ole että juuri sillä rahalla ostetaan vuohi. Suurin osa menee varmasti siihen mihin aina noiden järjestöjen kanssa.

Uskomuksesi ei pidä paikkaansa ainakaan kaikkien järjestöjen osalta. Tiedän, että ainakin World Visionilla jokaista lahjakaupasta ostettua vuohta kohti joku perhe kehitysmaassa saa ihan oikean vuohen.

Hyvä ap. Mustakin nää vuohilahjat on ihan älyttömiä. Niissähän annetaan lahjaksi *ilmoitus* siitä että on lahjoittanut rahaa hyväntekeväisyyteen.

Miksei voi vaan olla antamatta sitä ilmoitusta lahjana? Tekee lahjoituksen, muttei ilmoittele siitä vaan antaa hyvän joulun toivotukset vaikka kortilla tai laittaa viestillä tai soittaa tms.

Jos mä saisin valita niin mielummin ei mitään kuin lahjavuohi. Vuohi toki voidaan ostaa, mutta ei siitä tarvi mulle ilmoitella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, odotatteko te aikuiset kovasti lahjoja sitten itsellenne? Itse kun en lähtökohtaisesti halua mitään, tuo olisi ihan hyvä, jos joku haluaa "lahjoa" minua.

En vasta kuin siinä vaiheessa kun saan jännittävän näköisen kirjekuoren jossa voisi olla jotain. Sitten sen avaa ja tulee juuri sellainen typerä olo että minähän en ansaitse mitään, olinpa tyhmä kun luulin niin.

Entä, jos kuoressa olisi ollut vain joulukortti? Olisiko sinulle tullut parempi mieli, kun olisit voinut ajatella että joku kehitysmaassa ei saanut sitä korttiakaan?

Itse asiassa ehkä olisi ja voisihan sinne kehitysmaahan lahjoittaa minulle kertomatta. Kortista ei tulisi sitä oloa että ”aioin ensin antaa sinulle jotain mutta en sitten viitsinytkään”. Se ei hieroudu samalla tavalla naamaan. Ja harrastan itsekkin hyväntekeväisyyttä, eikä siinä mitään. Haluaisin vaan joskus saada sen tunteen että joku ihan oikeasti on ajatellut minuakin.

Tämä ajattelutapa on johtanut just siihen krääsäjouluhulluuteen, että pitää paketoida kauhea määrä euron tuikkukippoja. Kun pitää osoittaa, että ajattelee juuri sitä henkilöä x eikä kehitysmaalaista.

No ei. Kun en tosiaan toivo mitään, vasta kuin siinä vaiheessa kun on joku kuori kädessä. Toivoisin että olisi jotain mistä huomaa että antaja ihan oikeasti tuntee minut ja tykkää minusta. Vaikka lahjakortti hierontaan, jotain aineetonta. Toinen vaihtoehto on se kortti, joka on ihan ok eikä herätä mitään sen kummempia tunteita. Vuohesta tulee sellainen olo että minulle ei erityisesti haluta antaa mitään, mikä on jotain enemmän kuin se että jätettäisiin vaan antamatta mutta ei erikseen ilmoitettaisikin siitä vielä.