Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Tässä ketjussa? No... veikkaan, että nuo jotka vastaavat olevansa, ovat niitä pettäjää vahtivia vaimoja tai palstan yleisiä moraalinvartijoita ja koettavat vain vedättää.
Itse en ole. Jos noita aiemmin mainittuja vaiheita sovellan, niin taidan olla siinä kohtaa, jossa toisen mahdollisuuden olen todennut epäonnistuneeksi ja jäljellä on alistuminen määrättömän mittaiseen onnettomaan ja ahdistavaan suhteeseen, jossa ainut lohtu on saavuttamattoman rakkauden kaipailu unelmissa, tai isojen päätösten teko ja vastuun ottaminen omasta sekä perheenjäsenten elämästä. Käytännössä olen kai päättänyt jo lopullisesti. Onnellisuutta eropäätös ei tuo, mutta toivoa kylläkin. Tunteet ja ajatukset ovat polarisoituneet, mutta parempi sekin kuin lattea, jatkuvasti hieman negatiivinen toivottomuus.
Kuulostat trollilta, mutta kommentoinpa silti. Olen se realistisen tyytyväinen aviomies muutama viesti ylöspäin, jonka lyhyttä kommenttia väitit suoralta kädeltä valeeksi. Sinä siis oman onnettoman elämäntilanteesi takia heität reippaana yleistyksenä, ettei onnellisia liittoja voi muillakaan olla. Se on jo loogisesti typerä väite: vakiintuneet parisuhteet ovat sun päättelyn mukaan automaattisesti onnettomia. Heh heh. Noin ajattelevan kannattaakin pitäytyä vauvapalstalla haaveilemassa saavuttamattoman perään. Älä vaan koskaan ota ensimmäistäkään askelta koska sillä samalla sekunnilla suuri onnettomuus astuu elämääsi.
Mulla on kiva ja sopiva vaimo, ollut aina mun ja perheen puolella ja muutenkin hoitanut hommansa ihailtavasti. Voin tunnustaa, että edelleen pitkän yhteiselon jälkeen ihailen ja arvostan häntä. Voisi jopa sanoa vähän epäsuomalaisesti, että rakastan. Ajattelen tulevaisuutta rauhallisin mielin, yhdessä murun kanssa.
Trollauksen ykkössääntö on syyttää muita trollauksesta ja uhriutua. Se, että laitat valheellisia sanoja suuhuni, paljastaa kuitenkin sinut armotta. Yrität vain lietsoa eripuraa, kuten trollit aina. En lähde mukaan, räyhää keskenäsi. Ja selitä vaikka kuinka monen sivun verran, mitä ihmettä onnellinen ukkomies kaipausketjussa tekee mellastamassa ja rähinöimässä. Kaikkia taatusti kiinnostaa ja uskotaan ihan joka sana. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Tässä ketjussa? No... veikkaan, että nuo jotka vastaavat olevansa, ovat niitä pettäjää vahtivia vaimoja tai palstan yleisiä moraalinvartijoita ja koettavat vain vedättää.
Itse en ole. Jos noita aiemmin mainittuja vaiheita sovellan, niin taidan olla siinä kohtaa, jossa toisen mahdollisuuden olen todennut epäonnistuneeksi ja jäljellä on alistuminen määrättömän mittaiseen onnettomaan ja ahdistavaan suhteeseen, jossa ainut lohtu on saavuttamattoman rakkauden kaipailu unelmissa, tai isojen päätösten teko ja vastuun ottaminen omasta sekä perheenjäsenten elämästä. Käytännössä olen kai päättänyt jo lopullisesti. Onnellisuutta eropäätös ei tuo, mutta toivoa kylläkin. Tunteet ja ajatukset ovat polarisoituneet, mutta parempi sekin kuin lattea, jatkuvasti hieman negatiivinen toivottomuus.
Kuulostat trollilta, mutta kommentoinpa silti. Olen se realistisen tyytyväinen aviomies muutama viesti ylöspäin, jonka lyhyttä kommenttia väitit suoralta kädeltä valeeksi. Sinä siis oman onnettoman elämäntilanteesi takia heität reippaana yleistyksenä, ettei onnellisia liittoja voi muillakaan olla. Se on jo loogisesti typerä väite: vakiintuneet parisuhteet ovat sun päättelyn mukaan automaattisesti onnettomia. Heh heh. Noin ajattelevan kannattaakin pitäytyä vauvapalstalla haaveilemassa saavuttamattoman perään. Älä vaan koskaan ota ensimmäistäkään askelta koska sillä samalla sekunnilla suuri onnettomuus astuu elämääsi.
Mulla on kiva ja sopiva vaimo, ollut aina mun ja perheen puolella ja muutenkin hoitanut hommansa ihailtavasti. Voin tunnustaa, että edelleen pitkän yhteiselon jälkeen ihailen ja arvostan häntä. Voisi jopa sanoa vähän epäsuomalaisesti, että rakastan. Ajattelen tulevaisuutta rauhallisin mielin, yhdessä murun kanssa.
Sivusta vaan kommentoin että ottaen huomioon ketjun aiheen, sinä tässä trollilta tai juurikin tuollaiselta pettämistä kyttäävältä vaimolta kuulostat... vai minkälainen kaipaus ja kehen sinut tähän ketjuun toi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Olen, ihan normaalin onnellinen. Sitä ymmärtää jo tässä iässä, että ei elämä tai pitkä parisuhde voi joka päivä olla suurta onnen tai intohimon ilotulitusta. Mutta tyytyväinen olen elämääni, ja tuohon puoli elämää mukana kulkeneeseen omaan kultaani. En osaani vaihtaisi.
Mites itse?
Kaipaatko toista? En tuomitse, sillä olen itsekin kuvailemassasi tilanteessa. Tyytyväinen, mutta toinen pyörii mielessä silti.
Ollaan tästä vaimon kanssa kyllä juteltu ja todettu, että ulkopuolisista viehättymisiä on pitkän yhteiselon aikana kummallakin ollut. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että tekisi mieli riskeerata olemassa oleva. Tällä hetkellä ei ole ketään mielenrauhaa sekoittamassa.
Vaimon kanssa ollaan viime aikoina eletty yhdessä herkkiä aikoja. Ompa tullut todistettua sekin, että pitkässä parisuhteessa voi rakastua uudelleen. Ehkä se salaisuus on siinä, että alunperin on kolahtanut erityisesti juuri vetovoiman ja intohimon saralla. Se säilyy aina jossain tallessa vaikka voi ruuhkavuosissa olla pitkäänkin vähän taka-alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Tässä ketjussa? No... veikkaan, että nuo jotka vastaavat olevansa, ovat niitä pettäjää vahtivia vaimoja tai palstan yleisiä moraalinvartijoita ja koettavat vain vedättää.
Itse en ole. Jos noita aiemmin mainittuja vaiheita sovellan, niin taidan olla siinä kohtaa, jossa toisen mahdollisuuden olen todennut epäonnistuneeksi ja jäljellä on alistuminen määrättömän mittaiseen onnettomaan ja ahdistavaan suhteeseen, jossa ainut lohtu on saavuttamattoman rakkauden kaipailu unelmissa, tai isojen päätösten teko ja vastuun ottaminen omasta sekä perheenjäsenten elämästä. Käytännössä olen kai päättänyt jo lopullisesti. Onnellisuutta eropäätös ei tuo, mutta toivoa kylläkin. Tunteet ja ajatukset ovat polarisoituneet, mutta parempi sekin kuin lattea, jatkuvasti hieman negatiivinen toivottomuus.
Kuulostat trollilta, mutta kommentoinpa silti. Olen se realistisen tyytyväinen aviomies muutama viesti ylöspäin, jonka lyhyttä kommenttia väitit suoralta kädeltä valeeksi. Sinä siis oman onnettoman elämäntilanteesi takia heität reippaana yleistyksenä, ettei onnellisia liittoja voi muillakaan olla. Se on jo loogisesti typerä väite: vakiintuneet parisuhteet ovat sun päättelyn mukaan automaattisesti onnettomia. Heh heh. Noin ajattelevan kannattaakin pitäytyä vauvapalstalla haaveilemassa saavuttamattoman perään. Älä vaan koskaan ota ensimmäistäkään askelta koska sillä samalla sekunnilla suuri onnettomuus astuu elämääsi.
Mulla on kiva ja sopiva vaimo, ollut aina mun ja perheen puolella ja muutenkin hoitanut hommansa ihailtavasti. Voin tunnustaa, että edelleen pitkän yhteiselon jälkeen ihailen ja arvostan häntä. Voisi jopa sanoa vähän epäsuomalaisesti, että rakastan. Ajattelen tulevaisuutta rauhallisin mielin, yhdessä murun kanssa.
Ehkä ihmisiä hämmentää se, että olet kuitenkin tässä kaipausketjussa. Kaipaatko siis onnestasi huolimatta toista?
Kuten sanoin, en kaipaa. Mutta lueskelen työnikin puolesta paljon, samoin vapaa-ajalla. Seuraan monia keskustelusaitteja, myös "suomen vilkkainta" eli tätä. Muitakin ketjuja kuin kaipaajia.
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
Loukanneeksi? Mitä teit hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
No, yleistäjät lienee niitä ihmisiä, jotka kaipailee varattuja. Olisihan se kamalaa myöntää, että se kaivattu onkin onnellinen omassa suhteessaan, eikä halua kaipaajaa omaan elämäänsä. Lienee vaikea myöntää häviönsä, ja silloin uskotellaan, että kyllä kaikki avioliitot ovat sellaisia joissa menee huonosti ja osapuolet haluavat pettää ja vaihtaa kumppania. Erityisesti sen oman kaivatun suhde on sellainen. Mietin vaan välillä, että miten tämmöiset henkilöt kuvittelevat usein olevansa jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka saapuvat pelastamaan sen uhrin sieltä kamalasta suhteesta, ja sitten eletään elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Totuus sen sijaan on, että suhde joka alkaa pettämisellä, myös usein loppuu samalla tavalla, eikä se uniikki lumihiutale ollutkaan sen kummempi, kuin kukaan muukaan tuleva lumihiutale.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastasit sitten karsealla yleistyksellä yleistyksiä kritisoineeseen omaan viestiisi, joka alkujaankin oli turhaa, kun kukaan muu ei ollut yleistänyt yhtään mitään vaan kyse oli trollauksesta, tosin epäonnistuneesta. Maanantaipäiviä voi näemmä sattua koska tahansa. 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
No, yleistäjät lienee niitä ihmisiä, jotka kaipailee varattuja. Olisihan se kamalaa myöntää, että se kaivattu onkin onnellinen omassa suhteessaan, eikä halua kaipaajaa omaan elämäänsä. Lienee vaikea myöntää häviönsä, ja silloin uskotellaan, että kyllä kaikki avioliitot ovat sellaisia joissa menee huonosti ja osapuolet haluavat pettää ja vaihtaa kumppania. Erityisesti sen oman kaivatun suhde on sellainen. Mietin vaan välillä, että miten tämmöiset henkilöt kuvittelevat usein olevansa jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka saapuvat pelastamaan sen uhrin sieltä kamalasta suhteesta, ja sitten eletään elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Totuus sen sijaan on, että suhde joka alkaa pettämisellä, myös usein loppuu samalla tavalla, eikä se uniikki lumihiutale ollutkaan sen kummempi, kuin kukaan muukaan tuleva lumihiutale.
Asia on varmasti juuri näin. Varattuun ihastunut, jonka kanssa se varattu on ehkä flirttaillut, haluaa nähdä itsensä ainutlaatuisen ihanana ihmisenä sen varatun näkökulmasta. Tosi moni pönkittää itseään ja etsii oikeutusta tunteelleen siitä, että varattu vain velvollisuudesta olisi vuodesta toiseen ankeassa liitossaan, ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta. Ja onhan varattukin voinut itsekin näin sanoa, ehkä ihailun ja hetkellisen säpinän kaipuussaan.
Totuus lienee kuitenkin se, ettei kukaan ole sellaisessa suhteessa missä ei haluaisi olla, jos "parempaakin" olisi tarjolla. Ei meidän yhteiskunnassa, jossa eroaminen on helppoa ja hyväksyttyä. Kyllä jokainen ihan itse valitsee sen suhteen, josta kokee saavansa eniten ja sen ihmisen, joka merkitsee eniten ja jota oikeasti rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
No, yleistäjät lienee niitä ihmisiä, jotka kaipailee varattuja. Olisihan se kamalaa myöntää, että se kaivattu onkin onnellinen omassa suhteessaan, eikä halua kaipaajaa omaan elämäänsä. Lienee vaikea myöntää häviönsä, ja silloin uskotellaan, että kyllä kaikki avioliitot ovat sellaisia joissa menee huonosti ja osapuolet haluavat pettää ja vaihtaa kumppania. Erityisesti sen oman kaivatun suhde on sellainen. Mietin vaan välillä, että miten tämmöiset henkilöt kuvittelevat usein olevansa jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka saapuvat pelastamaan sen uhrin sieltä kamalasta suhteesta, ja sitten eletään elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Totuus sen sijaan on, että suhde joka alkaa pettämisellä, myös usein loppuu samalla tavalla, eikä se uniikki lumihiutale ollutkaan sen kummempi, kuin kukaan muukaan tuleva lumihiutale.
Asia on varmasti juuri näin. Varattuun ihastunut, jonka kanssa se varattu on ehkä flirttaillut, haluaa nähdä itsensä ainutlaatuisen ihanana ihmisenä sen varatun näkökulmasta. Tosi moni pönkittää itseään ja etsii oikeutusta tunteelleen siitä, että varattu vain velvollisuudesta olisi vuodesta toiseen ankeassa liitossaan, ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta. Ja onhan varattukin voinut itsekin näin sanoa, ehkä ihailun ja hetkellisen säpinän kaipuussaan.
Totuus lienee kuitenkin se, ettei kukaan ole sellaisessa suhteessa missä ei haluaisi olla, jos "parempaakin" olisi tarjolla. Ei meidän yhteiskunnassa, jossa eroaminen on helppoa ja hyväksyttyä. Kyllä jokainen ihan itse valitsee sen suhteen, josta kokee saavansa eniten ja sen ihmisen, joka merkitsee eniten ja jota oikeasti rakastaa.
Väitän muuten että kukaan joka oikeasti rakastaa puolisoaan ei lähde flirttailemaan ja antamaan ymmärtää toiselle jotakin. Väitän että jos sun puoliso rakastaa sua aidosti ja merkitset hänelle eniten, ei pelaa mitään pelejä sun selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
No, yleistäjät lienee niitä ihmisiä, jotka kaipailee varattuja. Olisihan se kamalaa myöntää, että se kaivattu onkin onnellinen omassa suhteessaan, eikä halua kaipaajaa omaan elämäänsä. Lienee vaikea myöntää häviönsä, ja silloin uskotellaan, että kyllä kaikki avioliitot ovat sellaisia joissa menee huonosti ja osapuolet haluavat pettää ja vaihtaa kumppania. Erityisesti sen oman kaivatun suhde on sellainen. Mietin vaan välillä, että miten tämmöiset henkilöt kuvittelevat usein olevansa jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka saapuvat pelastamaan sen uhrin sieltä kamalasta suhteesta, ja sitten eletään elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Totuus sen sijaan on, että suhde joka alkaa pettämisellä, myös usein loppuu samalla tavalla, eikä se uniikki lumihiutale ollutkaan sen kummempi, kuin kukaan muukaan tuleva lumihiutale.
Asia on varmasti juuri näin. Varattuun ihastunut, jonka kanssa se varattu on ehkä flirttaillut, haluaa nähdä itsensä ainutlaatuisen ihanana ihmisenä sen varatun näkökulmasta. Tosi moni pönkittää itseään ja etsii oikeutusta tunteelleen siitä, että varattu vain velvollisuudesta olisi vuodesta toiseen ankeassa liitossaan, ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta. Ja onhan varattukin voinut itsekin näin sanoa, ehkä ihailun ja hetkellisen säpinän kaipuussaan.
Totuus lienee kuitenkin se, ettei kukaan ole sellaisessa suhteessa missä ei haluaisi olla, jos "parempaakin" olisi tarjolla. Ei meidän yhteiskunnassa, jossa eroaminen on helppoa ja hyväksyttyä. Kyllä jokainen ihan itse valitsee sen suhteen, josta kokee saavansa eniten ja sen ihmisen, joka merkitsee eniten ja jota oikeasti rakastaa.
Väitän muuten että kukaan joka oikeasti rakastaa puolisoaan ei lähde flirttailemaan ja antamaan ymmärtää toiselle jotakin. Väitän että jos sun puoliso rakastaa sua aidosti ja merkitset hänelle eniten, ei pelaa mitään pelejä sun selän takana.
No pieni flirttailu on kyllä hyvin yleistä kunhan rajat pidetään mielessä. Siitä voi saada elinvoimaa omaankin parisuhteeseen ja yleistä kivaa fiilistä. En osaa pitää pahana, vaikka pitkässä parisuhteessa olenkin. Liian tosikko ei kannata olla. Mutta kukin tietysti taaplatkoon tyylillään.
Sivusta tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
Todellakin loukkasit ja pelästytit. Siksipä en ota suhun enää yhteyttä. Mutta oon kyllä valmis kuuntelemaan jos haluat jotain vielä sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(
Jos olisit hän... Olet oikeassa, asia vaivaa edelleen todella pahasti ja tiedän, että tiedät. Ehkä jopa välitätkin asiasta, ellet ole täysin tunteeton? Etkä sinä taida olla? Sekin sopisi loistavasti kuvaan, ettet vaivaudu juurikaan tunnisteita laittamaan ja huutelet täällä jättäen minut lähinnä käsiala-analysoinnin varaan. Sinä tiedät, että olen täällä. Meillä oli alkusyksystä oikeassa elämässä puhetta asiasta ja olen laittanut sinulle tunnisteita. Olen aika varma, että joskus sinäkin olit täällä, mutta minulla on vähän tunnistustutka hukassa kun kuukausia on kulunut ja olen muuttunut epävarmaksi. Ai niin, kuun alussa oli yksi viesti, joka kyllä osui todella hyvin... jos tosiaan oli sinulta niin se oli kaikkein paras koko aikana.
Pyysit lopettamaan yhteydenpidon irl ja minä noudatan pyyntöäsi, en voi ottaa yhteyttä jonkun mututuntuman varassa. Numeroni löytyy Fonectasta jos olet poistanut ja Whatsapp toimii. Voisihan sitä vaikka sopia, että pidät eston päällä silloin kun ei ole sopivaa laittaa viestiä? Lupaan jättää sydämet pois tällä kertaa, kun kerran oikeasti olet varattu mies. Tai laita vaikka kirje tai postikortti, sellaiseenkaan sinun ei tarvitse paljoa laittaa kun jo tiedän keneltä se on ja sitten uskallan ottaa uudestaan yhteyttä.
Haluaisin saada tähän asiaan lopultakin selvyyttä, vaikka pelottaa ihan järkyttävän paljon. Tämä ei ole ollut mikään helppo juttu. Yritin päästä tunteista eroon pitkään jo ennen kuin edes kerroit vaimostasi ja lapsistasi. Vaikka ei olla kuin hädintuskin hipaistu toisiamme. Kyllä, haluaisin nähdä ja jutella. Sivusuhteeksi tai salasuhteeseen en halua.
Joka tapauksessa voit olla hän tai saatat olla joku muu. Kiitos viestistä, hienoa kuulla että puolisosi tekee kaikkensa. Niinhän se pitäisikin aina olla, molemmin puolin. Toivottavasti saat asioihin selvyyden ja pystyt tulevaisuudessa olemaan aidosti onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstaharhoista pahin, eli kolmas pyörä -painajainen iski. Tajusin että melko varmasti tunnistamani kaivattuni kaipaileekin ketjussa toista miestä ja on ehkä luullut jotain viestiäni hänen kirjoittamakseen. Murskaannun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.
Olisiko sitten varppina tunnelmallista, kun olisi tunnelmallinen ravintolakin? :) En lähtisi syömään, koska sinne mennään mielestäni sitten, kun toinen tunnetaan paremmin ja todetaan, että voidaan ja halutaan istua useampi tunti samassa pöydässä kahdestaan. Kävely sitä vastoin kuulostaisi hyvältä.
Lol, on näköjään vielä varautuneitakin varautuneempia ihmisiä, kun jotain perus ravintolaan menemistä vartenkin täytyy tuntea toinen.
Itsestäni perus syömään/kahville/leffaan-meiningit on vain tylsää, enkä siksi ole yleensä mitenkään innostunut noista aktiviteeteista, mutta sitten ihastuin ihmiseen jonka kanssa on niin hyvä keskusteluyhteys, että sen kanssa syömässä olisi just ihanaa.
Olen ensimmäistä kertaa elämässäni löytänyt miehen jonka kanssa voi keskustella, ja josta saa henkisesti jotain irti!
Eli ensimmäistä kertaa elämässä myös miehen, jolla on PERSOONA.
Aiemmista ei ole tullut ilmi mitään persoonaa, jotenkin tyhjiä, puhumattomia kuoria vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
No, yleistäjät lienee niitä ihmisiä, jotka kaipailee varattuja. Olisihan se kamalaa myöntää, että se kaivattu onkin onnellinen omassa suhteessaan, eikä halua kaipaajaa omaan elämäänsä. Lienee vaikea myöntää häviönsä, ja silloin uskotellaan, että kyllä kaikki avioliitot ovat sellaisia joissa menee huonosti ja osapuolet haluavat pettää ja vaihtaa kumppania. Erityisesti sen oman kaivatun suhde on sellainen. Mietin vaan välillä, että miten tämmöiset henkilöt kuvittelevat usein olevansa jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka saapuvat pelastamaan sen uhrin sieltä kamalasta suhteesta, ja sitten eletään elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Totuus sen sijaan on, että suhde joka alkaa pettämisellä, myös usein loppuu samalla tavalla, eikä se uniikki lumihiutale ollutkaan sen kummempi, kuin kukaan muukaan tuleva lumihiutale.
Asia on varmasti juuri näin. Varattuun ihastunut, jonka kanssa se varattu on ehkä flirttaillut, haluaa nähdä itsensä ainutlaatuisen ihanana ihmisenä sen varatun näkökulmasta. Tosi moni pönkittää itseään ja etsii oikeutusta tunteelleen siitä, että varattu vain velvollisuudesta olisi vuodesta toiseen ankeassa liitossaan, ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta. Ja onhan varattukin voinut itsekin näin sanoa, ehkä ihailun ja hetkellisen säpinän kaipuussaan.
Totuus lienee kuitenkin se, ettei kukaan ole sellaisessa suhteessa missä ei haluaisi olla, jos "parempaakin" olisi tarjolla. Ei meidän yhteiskunnassa, jossa eroaminen on helppoa ja hyväksyttyä. Kyllä jokainen ihan itse valitsee sen suhteen, josta kokee saavansa eniten ja sen ihmisen, joka merkitsee eniten ja jota oikeasti rakastaa.
Väitän muuten että kukaan joka oikeasti rakastaa puolisoaan ei lähde flirttailemaan ja antamaan ymmärtää toiselle jotakin. Väitän että jos sun puoliso rakastaa sua aidosti ja merkitset hänelle eniten, ei pelaa mitään pelejä sun selän takana.
No ei _flirttailu_ liity rakastamiseen mitenkään tai ole mitään pelailua kenenkään selän takana.
Jotkut ihmiset vaan on flirttejä, toiset ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se lisäys vielä, ennen kuin lähden tästä muihin projekteihin, että totta kai ymmärrän että on myös vaikeita ja ahdistavia parisuhteita, joista kaipaa pois. En väheksy sitä. Tsempit kaikille raskaassa tilanteessa eläville. Kritisoin vaan tyhmää yleistämistä mihinkään suuntaan.
Puolet avioliitoistakaan ei pääty eroon. Väitän, että niissä elää paljon kaltaisiani ihan onnellisia ihmisiä. Hyvät perjantait kaikille!
T. Tyytyväinen äijä
No, yleistäjät lienee niitä ihmisiä, jotka kaipailee varattuja. Olisihan se kamalaa myöntää, että se kaivattu onkin onnellinen omassa suhteessaan, eikä halua kaipaajaa omaan elämäänsä. Lienee vaikea myöntää häviönsä, ja silloin uskotellaan, että kyllä kaikki avioliitot ovat sellaisia joissa menee huonosti ja osapuolet haluavat pettää ja vaihtaa kumppania. Erityisesti sen oman kaivatun suhde on sellainen. Mietin vaan välillä, että miten tämmöiset henkilöt kuvittelevat usein olevansa jotain uniikkeja lumihiutaleita, jotka saapuvat pelastamaan sen uhrin sieltä kamalasta suhteesta, ja sitten eletään elämä onnellisena loppuun asti yhdessä. Totuus sen sijaan on, että suhde joka alkaa pettämisellä, myös usein loppuu samalla tavalla, eikä se uniikki lumihiutale ollutkaan sen kummempi, kuin kukaan muukaan tuleva lumihiutale.
Asia on varmasti juuri näin. Varattuun ihastunut, jonka kanssa se varattu on ehkä flirttaillut, haluaa nähdä itsensä ainutlaatuisen ihanana ihmisenä sen varatun näkökulmasta. Tosi moni pönkittää itseään ja etsii oikeutusta tunteelleen siitä, että varattu vain velvollisuudesta olisi vuodesta toiseen ankeassa liitossaan, ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasta. Ja onhan varattukin voinut itsekin näin sanoa, ehkä ihailun ja hetkellisen säpinän kaipuussaan.
Totuus lienee kuitenkin se, ettei kukaan ole sellaisessa suhteessa missä ei haluaisi olla, jos "parempaakin" olisi tarjolla. Ei meidän yhteiskunnassa, jossa eroaminen on helppoa ja hyväksyttyä. Kyllä jokainen ihan itse valitsee sen suhteen, josta kokee saavansa eniten ja sen ihmisen, joka merkitsee eniten ja jota oikeasti rakastaa.
Väitän muuten että kukaan joka oikeasti rakastaa puolisoaan ei lähde flirttailemaan ja antamaan ymmärtää toiselle jotakin. Väitän että jos sun puoliso rakastaa sua aidosti ja merkitset hänelle eniten, ei pelaa mitään pelejä sun selän takana.
No ei _flirttailu_ liity rakastamiseen mitenkään tai ole mitään pelailua kenenkään selän takana.
Jotkut ihmiset vaan on flirttejä, toiset ei.
Riippuu niin siitä flirtin laadusta.
Vierailija kirjoitti:
Palstaharhoista pahin, eli kolmas pyörä -painajainen iski. Tajusin että melko varmasti tunnistamani kaivattuni kaipaileekin ketjussa toista miestä ja on ehkä luullut jotain viestiäni hänen kirjoittamakseen. Murskaannun.
Itse olen jättänyt tietynlaisia postauksia pois, koska muuan mies luuli minua kaipaamakseen naiseksi. Olen siis mies. Yhden häneen liittyvän tunnisteen jätin pois, koska useampikin 'väärä' nainen luuli minun kirjoittavan nimenomaan hänelle. Joskus käytin viesteissäni nimikirjaintani, mutta sitten useampikin nainen kuvitteli kirjaimen viittaavan aivan erinimisiin miehiin kuin mitä itse olen. Melkoinen ketju.
Ketju on lukittu.
Ehkä ihmisiä hämmentää se, että olet kuitenkin tässä kaipausketjussa. Kaipaatko siis onnestasi huolimatta toista?