Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Kai sun pitäis pyytää ihan suoraan häneltä eikä huhuillla av-palstalla ilman tunnnisteita, jos todella haluat yhteyttä ottaa ja tavata.

Vierailija kirjoitti:

Saataisiinkohan me järjestettyä yhteistä aikaa kahdestaan? Haluaisitko sinä? Kaipaan nainen sinua niin paljon.

Laita vain viestiä, varmasti saataisiin. Kaipauksin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla mies ollut hyvä loma?

No en menisi kehumasn. Sinua ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Jos tahdot olla oman elämäsi aktiivinen toimija etkä ajelehtiva ajopuu, sun on sanottava tämä suoraan sille toiselle. Onnelliset ihmiset toimii niin, ottaa vastuun tavoitteistaan. Muuten mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla mies ollut hyvä loma?

No en menisi kehumasn. Sinua ikävä.

Kohta nähdään.

Vierailija kirjoitti:

En mä sua koskaan kuitenkaan omakseni saa. :'(

Edes pieni hellä hetki?❤️😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä sua koskaan kuitenkaan omakseni saa. :'(

Voitaisiinko silti puhua asiat selviksi?

Miten tämä voisi toteutua? Minua kyllä kiinnostaisi puhua asiat selviksi. (sivusta)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Mistä tiedät mitään vaivaako vai ei, jos ei ole muuta yhteyttä kuin palsta. Tämäkin anonyymi ja voisi 99.9% varmuudella veikata että kaipaamasi ihminen ei ole täällä.

Mikä voi pelottaa niin paljon ettei voi ottaa yhteyttä? Toinen vaihtoehto on mennä puhumaan tunnelukoistaan ammattiauttajan kanssa. Sehän on sun ongelma, ei sen toisen. Hän on varmaan autuaan tietämätön sun mietteistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Jos tahdot olla oman elämäsi aktiivinen toimija etkä ajelehtiva ajopuu, sun on sanottava tämä suoraan sille toiselle. Onnelliset ihmiset toimii niin, ottaa vastuun tavoitteistaan. Muuten mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan.

Komppaan edellistä, mutta samanlaisen tilanteen kokeneena tunnen myötätuntoa ap:n kanssa. Parisuhteissa käydään usein valtapeliä ja siihen kuuluu toisen kontrollointi. Kontrolli, joka voi olla hyvin ikävävää käyttäytymistä toista kohtaan, saattaa muuttua päinvastaiseksi, etenkin kun toinen osapuoli (se alistuvampi) alkaa osoittaa lähdön merkkejä. Tällöin tullaan tilanteeseen, jossa samanaikaisesti mielessä myllää aikaisemmat negatiiviset kokemukset parisuhteessa, uusi hengensalpaava rakastuminen ja puolison voimistunut kuhertelu. Ei siis ihme että meinaa pää hajota. Keskeistä on tosiaan ottaa itse vastuuta hyvinvoinnistaan eikä antaa muiden sitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätköhän sitä että mitä se aiheuttaa minussa kun et reagoi millään lailla yhteydenottooni. Voin tälläkin hetkellä tosi pahoin fyysisesti. En ymmärrä sua. Niin ristiriitainen fiilis kaikesta. En tiennyt että sua ei kiinnosta pitää yhteyttä. Olisit ehkä saattanut kuulla jotain yllättävää.. Mutta antaa olla..

Tämä tuskin kuuluu varsinaisesti mulle, mutta tuli tätä lukiessani mieleen, että mulla on ainakin kaksi vanhentunutta mailiosoitetta ja yksi puhelinnumero, joihin on turha kenenkään mitään lähetellä, koska niihin mulla ei ole mitään pääsyä enää. Ovat olleet käytössä vielä joitain vuosia sitten, mutta eri syistä eivät nyt Eli ajantasaiset yhteystiedot ainakin kannattaa varmistaa jokaisen joka vanhoja kaipauksiaan alkaa tavoitella.

Esimerkiksi WhatsAppia käytettäessä tiedot tulee tarkastaneeksi ihan itsestäänkin ; vastaako profiilikuva numeroa?

Jos kuvassa on kaivattusi, on numerokin oikea.

Samoin yleensä siitä näkee koska henkilö ollut viimeksi paikalla .

Toki poikkeuksena nämä joilla profiilikuvana vaikka kukkaruukku ja vielä varmuudeksi piilottaneet paikallaolotietonsa...

Sinussa on mies kaikki oikein + 1 lisänumero.

Onko olemassa rakkautta

onko olemassa kosketusta

joka kalliosta hioo pintaa.

Onko olemassa palavaa vettä...

Välillä mietin kuvittelenko kaiken ja sitten välillä olen ihan varma, että sinullakin on joitain tunteita minua kohtaan. Harmittaa, että ei voi suoraan kysyä. Itse olen aina joutunut olemaan se aloittava osapuoli ja sen takia en nyt haluaisi olla. Haluaisin, että uskaltaisit ottaa sen ensi askeleen ja sopia tapaamisen ja tehdä aloitteen. Mutta tuskin niin tulee käymään koskaan. Ehkä olet onnellinen ja hyvä niin. Mäkin olen välillä, mutta välillä taas en ollenkaan. Huonoina päivinä mietin, että nyt lähden ja ihan sama kaikki. Mutta kun ei uskalla lähteä. Miettii liikaa mitä muut ajattelee jne. Olisi oikeasti ollut jo monta kertaa oikea syy jo lähteä ja ne ei edes liity mitenkään sinuun. Välillä mietin, että johtuuko kaikki siitä, että omassa suhteessa niin huono olla ja sen takia on tunteita sinua kohtaan. En tiedä. Voi olla, mutta luulen, että niitä olisi kyllä muutenkin. Hauskaa miten kuitenkin huomaa pienistä jutuista, että olet kiinnostunut. Voihan se olla toki ihan vain ystävyyttäkin, mutta kyllä siinä varmasti muutakin on. Voisit jo myöntää sen.

T oltaisiinhan me varmasti aika vaikea yhtälö käytännössä, mutta minä olisin valmis ottamaan sen riskin. Meillä on muuten etunimessä yksi sama kirjain ja sukunimessä ainakin neljä samaa kirjainta. Toivottavasti sinulla oli mukava joulu. Minulla oli aika vauhdikas ja jännittävä tiedät kyllä varmaan. Kiva olis jutella joku päivä.

Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Jos tahdot olla oman elämäsi aktiivinen toimija etkä ajelehtiva ajopuu, sun on sanottava tämä suoraan sille toiselle. Onnelliset ihmiset toimii niin, ottaa vastuun tavoitteistaan. Muuten mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan.

Komppaan edellistä, mutta samanlaisen tilanteen kokeneena tunnen myötätuntoa ap:n kanssa. Parisuhteissa käydään usein valtapeliä ja siihen kuuluu toisen kontrollointi. Kontrolli, joka voi olla hyvin ikävävää käyttäytymistä toista kohtaan, saattaa muuttua päinvastaiseksi, etenkin kun toinen osapuoli (se alistuvampi) alkaa osoittaa lähdön merkkejä. Tällöin tullaan tilanteeseen, jossa samanaikaisesti mielessä myllää aikaisemmat negatiiviset kokemukset parisuhteessa, uusi hengensalpaava rakastuminen ja puolison voimistunut kuhertelu. Ei siis ihme että meinaa pää hajota. Keskeistä on tosiaan ottaa itse vastuuta hyvinvoinnistaan eikä antaa muiden sitä tehdä.

Juuri noin. Silloin, kun toinen on manipulointiin taipuvainen tai muutoin jotenkin epäterve, käyttäen kaikenlaisia likaisia keinoja (uhkailu, kiristys, väkivalta, psyykkinen juonittelu, läheisten manipulointi, uhriutuminen, syyllistäminen, plaa plaa...), niin kriisin uhatessa erityisesti löytyy työkalupakista uusia ja väkevämpiä keinoja. Rajallisen ajan kamalinkin paxiainen osaa teeskennellä kilttiä, rakastunutta, hellää, uskollista, mitä tahansa tarve vaatii. Tai jos kyseessä on jotenkin riippuvainen reppana, niin tämäkin osaa vähäksi aikaa ryhdistäytyä ja ehkä aidosti uskoa muutokseen ja uuteen mahdollisuuteen. Menettämisen pelko yhdistää ja se saa aikaan kaikenlaista pinnistelyä. Mutta muutos on vaikeampaa, eikä tapahdu ilman sisäsyntyistä motiivia. Ulkoinen uhka edes elämänkumppanin menettämisestä ei usein riitä sitä käynnistämään.

Yhden kerran jokainen mielestäni ansaitsee uuden mahdollisuuden, mikäli muuten on rakkautta taikka painavia syitä, kuten lapset. Jos ollaan siinä pisteessä, että eropaperit on tulostettu ja vakavasti erosta jo puhutaan, niin silloin on sen viimeisen mahdollisuuden paikka. Mikäli samasta tai samankaltaisesta syystä myöhemmin ollaan uudelleen samassa pisteessä, ei uutta mahdollisuutta enää ansaitse. Sen ainoansa jos jätti käyttämättä, menettää myös ainoansa. Muussa tapauksessa siitä, joka antaa toistuvasti armoa, tulee kyllä ihan omastakin syystään elinkautisvanki. Ihminen voi muuttua, mutta saman tuhoisan mallin toistaminen osoittaa, ettei siihen halua tai pysty. Jääminen ja toistuva anteeksianto siirtää vastuuta myös kärsivälle osapuolelle siltä osin, että tämä hyväksyy kohtalonsa ja vapaaehtoisesti altistuu toisen tuhoisalle toiminnalle. 

Tuossa tilanteessa painiskellessaan pitäisi ottaa ihan erityisesti etäisyyttä omiin sen hetkisiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa ja pyrkiä kylmän viileisiin päätöksiin. Tunteet ailahtelevat, mutta tosiasiat pysyvät. Yksi tosiasia on sekin, millaista tunnekirjoa yhteiselämä pitkällä tähtäimellä tuottaa, ja siinä menneisyys on vahva ennuste tulevasta. Ei yksi hetki, joka voi olla altis monenlaiselle vääristymälle. 

Näin sinut unessani, kiva kun tulit. Saa tulla toistekin 😍

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.

Kuulostaisi ihanalta, mutta uskallatko laittaa viestiä ja ehdottaa tätä irl?

Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oikeasti pyydän koko sydämestäni, että voitaisiin edes kerran nähdä ja jutella! <3 Mä oon niin pahasti jumissa tässä tilanteessa, ettei todellistakaan. :( mun puoliso tekee nykyään kaikkensa, että olisin onnellinen. On todella hyvä mua kohtaan. On sanonut, että on valmis luopumaan kaikesta muusta, paitsi minusta ja lapsista. Tiedän, että hän tarkottaa sitä! Sitten tulee se mutta... mä en pysty ottamaan sitä huomiota ja hellyyttä vastaan, mitä saan. Tai pystyn, mutta en oo aidosti mukana niissä tilanteissa. :( Vaikeaa näiden vuosien jälkeen ja etenkin sinun kohtaamisesi jälkeen. Jos me tavattaisiin niin saataisiin varmasti molemmat ajatuksia selkeytymään. Tiedän, että tämä vaivaa sua vähintään yhtäpaljon, kuin minuakin. :(

Jos tahdot olla oman elämäsi aktiivinen toimija etkä ajelehtiva ajopuu, sun on sanottava tämä suoraan sille toiselle. Onnelliset ihmiset toimii niin, ottaa vastuun tavoitteistaan. Muuten mitään ei tapahdu ja kaikki pysyy ennallaan.

Komppaan edellistä, mutta samanlaisen tilanteen kokeneena tunnen myötätuntoa ap:n kanssa. Parisuhteissa käydään usein valtapeliä ja siihen kuuluu toisen kontrollointi. Kontrolli, joka voi olla hyvin ikävävää käyttäytymistä toista kohtaan, saattaa muuttua päinvastaiseksi, etenkin kun toinen osapuoli (se alistuvampi) alkaa osoittaa lähdön merkkejä. Tällöin tullaan tilanteeseen, jossa samanaikaisesti mielessä myllää aikaisemmat negatiiviset kokemukset parisuhteessa, uusi hengensalpaava rakastuminen ja puolison voimistunut kuhertelu. Ei siis ihme että meinaa pää hajota. Keskeistä on tosiaan ottaa itse vastuuta hyvinvoinnistaan eikä antaa muiden sitä tehdä.

Kontrolliltahan tuo parisuhde kuullostaa. Mutta jos ap haluaa puhua jollekkin muulle jostakin epäselvyydestä, hänen on rohjettava ilmaista se toiselle. Mitään keskustelua ei synny jos odottaa sitä taivaasta saapuvaksi, kyllä siihen on aktiivisesti ilmaistava tarve muutenkin kuin tämmöisellä palstalla jossa toinen tuskin käy.

Vierailija kirjoitti:

Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?

Olen, ihan normaalin onnellinen. Sitä ymmärtää jo tässä iässä, että ei elämä tai pitkä parisuhde voi joka päivä olla suurta onnen tai intohimon ilotulitusta. Mutta tyytyväinen olen elämääni, ja tuohon puoli elämää mukana kulkeneeseen omaan kultaani. En osaani vaihtaisi.

Mites itse?

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.

Milloinka tavataan, tuijotellaan ja kävellään? Kuulostaa hyvältä. Oikein hyvältä.