Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
20.12.2018 |
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
En käyttäisi sanaa onnellinen. Arki toimii, mutta rakkaus on hiipunut.
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Tässä ketjussa? No... veikkaan, että nuo jotka vastaavat olevansa, ovat niitä pettäjää vahtivia vaimoja tai palstan yleisiä moraalinvartijoita ja koettavat vain vedättää.
Itse en ole. Jos noita aiemmin mainittuja vaiheita sovellan, niin taidan olla siinä kohtaa, jossa toisen mahdollisuuden olen todennut epäonnistuneeksi ja jäljellä on alistuminen määrättömän mittaiseen onnettomaan ja ahdistavaan suhteeseen, jossa ainut lohtu on saavuttamattoman rakkauden kaipailu unelmissa, tai isojen päätösten teko ja vastuun ottaminen omasta sekä perheenjäsenten elämästä. Käytännössä olen kai päättänyt jo lopullisesti. Onnellisuutta eropäätös ei tuo, mutta toivoa kylläkin. Tunteet ja ajatukset ovat polarisoituneet, mutta parempi sekin kuin lattea, jatkuvasti hieman negatiivinen toivottomuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Olen, ihan normaalin onnellinen. Sitä ymmärtää jo tässä iässä, että ei elämä tai pitkä parisuhde voi joka päivä olla suurta onnen tai intohimon ilotulitusta. Mutta tyytyväinen olen elämääni, ja tuohon puoli elämää mukana kulkeneeseen omaan kultaani. En osaani vaihtaisi.
Mites itse?
Ihastuitko kuitenkin minuun? En ole onnellinen, sillä kaipaan sinua koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.
Olisiko sitten varppina tunnelmallista, kun olisi tunnelmallinen ravintolakin? :) En lähtisi syömään, koska sinne mennään mielestäni sitten, kun toinen tunnetaan paremmin ja todetaan, että voidaan ja halutaan istua useampi tunti samassa pöydässä kahdestaan. Kävely sitä vastoin kuulostaisi hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin sinut unessani, kiva kun tulit. Saa tulla toistekin 😍
Olen aika varmatoiminen. Harvoin en tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Tuossa pari viestiä aiemmassa joku kuvasi hienosti parisuhteen kulkua kriisitilanteissa tai kun vain sattuu valitsemaan kumppanin, jonka kanssa elo on haasteellista. Sanoisin olevamme toisen mahdollisuuden tilanteessa. Uutta samaa toistoa en pysty enää kantamaan ja omat rajat on nyt koeteltu. Siihen riitti oma oivallus erosta, samasta mistä minua oli vuosikausia uhkailtu. Oman eroaikeen ilmaisu muutti tilanteen, käytössä on nyt toiset aseet, tai ehkä hän on nyt muuttunut, aika näyttää.
Kaipaatko silti toista kun tässä ketjussa vielä olet? Eikö helpompi tapa aloittaa puhtaalta pöydältä vaimosi kanss olisi unohtaa toiset naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä fanitan sua jo kymmenettä vuotta. En mä oikeasti ole mikään sarjaihastuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.
Olisiko sitten varppina tunnelmallista, kun olisi tunnelmallinen ravintolakin? :) En lähtisi syömään, koska sinne mennään mielestäni sitten, kun toinen tunnetaan paremmin ja todetaan, että voidaan ja halutaan istua useampi tunti samassa pöydässä kahdestaan. Kävely sitä vastoin kuulostaisi hyvältä.
Hänen kanssaan olen istunut samassa pöydässä aika monta tuntia. Keskustelimme paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
– Liekö oli oikeasti kiinnostunut, Beata sanoi
ja virnisti ilkukurisesti. – Karjalan runoista.
– Miksipä ei, rykäisin.
– Niinpä niin, hän sanoi. – Kovin likihän tuo
sattumoisin tuli. Taas kerran.
– Jos tulikin, murahdin ja syvennyin taas
laskelmiini. – Niin kunniallinen rouvahan hän.
– Kuitenkin kovin yksinäistä tuo valtiopäivämiehen
vaimon elämä.
– Tokkopa vain.
– Niin, onhan hänellä niitä iltamia, Beata sanoi
ja käveli selkäni taakse. – Runolausuntaa, pianinoa.
– Mmm.
– Vaan mikäs paketti tämä on? hän intoutui
kysymään. – Korea kuin mikä.
– Muutama Jack London.
– No jopas, hän sanoi ja laski paketin
käsistään. – Vaan kenelle?
– Tiedät kyllä.
– Näinkö meinaat? hänen silmänsä nauroivat. – Ne
tavattoman kirkkaat silmätkö? Vai ne yönpuhuvat hiukset?
– Tiedä häntä.
– Voi sinua, hän sanoi ja sipaisi hiuksiani. – Aika vaikean
tien olet valinnut.
– Ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.
Olisiko sitten varppina tunnelmallista, kun olisi tunnelmallinen ravintolakin? :) En lähtisi syömään, koska sinne mennään mielestäni sitten, kun toinen tunnetaan paremmin ja todetaan, että voidaan ja halutaan istua useampi tunti samassa pöydässä kahdestaan. Kävely sitä vastoin kuulostaisi hyvältä.
Hänen kanssaan olen istunut samassa pöydässä aika monta tuntia. Keskustelimme paljon.
Milloin olet viimeksi istunut hänen kanssaan samassa pöydässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viedä nainen sinut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Saisit kertoa ihan kaiken mitä mielessäsi on. Tai sitten voitaisiin olla vaan ja katsoa toisiimme. Sinun seurassasi en tunne oloani vaivautuneeksi, vaikka ei koko aikaa puhuttaisikaan ja silmiisi katsominen on parasta mitä tiedän. Sitten voisimme mennä kävelylle.
Olisiko sitten varppina tunnelmallista, kun olisi tunnelmallinen ravintolakin? :) En lähtisi syömään, koska sinne mennään mielestäni sitten, kun toinen tunnetaan paremmin ja todetaan, että voidaan ja halutaan istua useampi tunti samassa pöydässä kahdestaan. Kävely sitä vastoin kuulostaisi hyvältä.
Hänen kanssaan olen istunut samassa pöydässä aika monta tuntia. Keskustelimme paljon.
Siinä tapauksessa tuo on oikein mukava suunnitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
En ole niin herkkänahkainen. Ymmmärrän elämän moninaisuuden ja kimuranttisuudenkin. Kaikki mahdollisuudet ovat aina olemassa ja kaikella aikansa. Ovet ovat auki ja jokaisella oma tahto. Ei asioita voi pakottaa. Kärsivällisyys ei ole aina hyveeni vaikka joskus onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
Oikeassa olet. :( Vaikka tunnen sinua kohtaan todella voimakkaasti, pelko on vielä voimakkaampi. En uskalla enää riskeerata. Jos haluat, sulla on mahdollisuus vetää sanasi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
En pelästynyt, vaan tajusin mikä olet. Onnekseni se tapahtui nopeasti, eikä mitään peruuttamatonta tullut tehtyä. Se on sun oma elämäsi tragedia, jos et kykene pääsemään tuosta yli. Ei mua haittaa vaikka velloisit menneissä lopun elämäsi. Meitä ei enää tule. Se on varmaa jos mikä. Sydämeni on toisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Olen, ihan normaalin onnellinen. Sitä ymmärtää jo tässä iässä, että ei elämä tai pitkä parisuhde voi joka päivä olla suurta onnen tai intohimon ilotulitusta. Mutta tyytyväinen olen elämääni, ja tuohon puoli elämää mukana kulkeneeseen omaan kultaani. En osaani vaihtaisi.
Mites itse?
Kaipaatko toista? En tuomitse, sillä olen itsekin kuvailemassasi tilanteessa. Tyytyväinen, mutta toinen pyörii mielessä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
Vaikka satutit minua lujaa, ei ne tunteet mihinkään hävinneet. Tiedän , kuka olet pohjimmiltasi. Olen odottanut, että näkisin sinua vielä. Olisi paljon sanottavaa.
Kaipaan sinua jatkuvasti, eikä ylipääseminen ole kohdallani mahdollista.
Olen aivan hukassa ja tarvin sua ohjaamaan mut takaisin oikeaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä naimisissa oleva mies, oletko onnellinen?
Tässä ketjussa? No... veikkaan, että nuo jotka vastaavat olevansa, ovat niitä pettäjää vahtivia vaimoja tai palstan yleisiä moraalinvartijoita ja koettavat vain vedättää.
Itse en ole. Jos noita aiemmin mainittuja vaiheita sovellan, niin taidan olla siinä kohtaa, jossa toisen mahdollisuuden olen todennut epäonnistuneeksi ja jäljellä on alistuminen määrättömän mittaiseen onnettomaan ja ahdistavaan suhteeseen, jossa ainut lohtu on saavuttamattoman rakkauden kaipailu unelmissa, tai isojen päätösten teko ja vastuun ottaminen omasta sekä perheenjäsenten elämästä. Käytännössä olen kai päättänyt jo lopullisesti. Onnellisuutta eropäätös ei tuo, mutta toivoa kylläkin. Tunteet ja ajatukset ovat polarisoituneet, mutta parempi sekin kuin lattea, jatkuvasti hieman negatiivinen toivottomuus.
Kuulostat trollilta, mutta kommentoinpa silti. Olen se realistisen tyytyväinen aviomies muutama viesti ylöspäin, jonka lyhyttä kommenttia väitit suoralta kädeltä valeeksi. Sinä siis oman onnettoman elämäntilanteesi takia heität reippaana yleistyksenä, ettei onnellisia liittoja voi muillakaan olla. Se on jo loogisesti typerä väite: vakiintuneet parisuhteet ovat sun päättelyn mukaan automaattisesti onnettomia. Heh heh. Noin ajattelevan kannattaakin pitäytyä vauvapalstalla haaveilemassa saavuttamattoman perään. Älä vaan koskaan ota ensimmäistäkään askelta koska sillä samalla sekunnilla suuri onnettomuus astuu elämääsi.
Mulla on kiva ja sopiva vaimo, ollut aina mun ja perheen puolella ja muutenkin hoitanut hommansa ihailtavasti. Voin tunnustaa, että edelleen pitkän yhteiselon jälkeen ihailen ja arvostan häntä. Voisi jopa sanoa vähän epäsuomalaisesti, että rakastan. Ajattelen tulevaisuutta rauhallisin mielin, yhdessä murun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka asiat meni miten meni ja tulin varmaan loukanneeksi ja pelästyttäneeksi sinut niin ettet en yhteyttä ota, niin kaipaan sinua silti. Ei oo päivää etten olis sua miettinyt. Ehkä jonain päivänä voin sanoa päässeeni sinusta yli. Ihan viel en kuitenkaan. Olen hukassa.
En pelästynyt, vaan tajusin mikä olet. Onnekseni se tapahtui nopeasti, eikä mitään peruuttamatonta tullut tehtyä. Se on sun oma elämäsi tragedia, jos et kykene pääsemään tuosta yli. Ei mua haittaa vaikka velloisit menneissä lopun elämäsi. Meitä ei enää tule. Se on varmaa jos mikä. Sydämeni on toisen.
Sinähän vaikutat oikein sympaattiselta kaverilta! 😅
Ketju on lukittu.
Tuossa pari viestiä aiemmassa joku kuvasi hienosti parisuhteen kulkua kriisitilanteissa tai kun vain sattuu valitsemaan kumppanin, jonka kanssa elo on haasteellista. Sanoisin olevamme toisen mahdollisuuden tilanteessa. Uutta samaa toistoa en pysty enää kantamaan ja omat rajat on nyt koeteltu. Siihen riitti oma oivallus erosta, samasta mistä minua oli vuosikausia uhkailtu. Oman eroaikeen ilmaisu muutti tilanteen, käytössä on nyt toiset aseet, tai ehkä hän on nyt muuttunut, aika näyttää.