Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Tuntuiko sinustakin hyvältä se lyhyt hetki, joka oltiin lähekkäin? Minusta se tuntui paremmalta kuin mikään läheisyys aikoihin, vaikka ei mitään sen isompaa tapahtunutkaan.

Milloin tämä hetki? Töissä?

A kotisohvalla sormet huuliesi välissä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuiko sinustakin hyvältä se lyhyt hetki, joka oltiin lähekkäin? Minusta se tuntui paremmalta kuin mikään läheisyys aikoihin, vaikka ei mitään sen isompaa tapahtunutkaan.

Milloin tämä hetki? Töissä?

Ei töissä. Yöaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö puolisosi, että olet ihastunut minuun.

Tietää, tietty! Me puhutaan ihan kaikesta. Mun puoliso ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa voi tulla ihastumisia puolin ja toisin..

Toivottavasti et ole kaipaamani mies.

Minun kaipaamani ei ainakaan ole, koska ei osaa käyttää välimerkkejä. Ei ole olemassa mitään kahta pistettä, mistä tuo tapa edes tulee?

Pienestä se saattaa olla suunta elämälle kiinni jos vaikka yksi kohtalokas piste jää epähuomiossa tai typotuksen takia uupumaan :D

Totesin, että siitä tiedän, ettei ole minun kaipaamani. Henkilö, jolle vastasin, vain toivoi, mutta itse saatoin olla varma - jotkut nimittäin oikeasti lukevat tekstin ennen lähettämistä ja pisteet jäävät kiinni. Samalla tavalla tiedän, että vaikka olisi mitkä tunnisteet kohdillaan, niin jos siellä lukee ”niinkuin” tai ”jokatapauksessa” tai jotain muuta hämärää, se ei ole minun.

Mutta se on totta, että elämäni suunta ei ole tästä ketjusta kiinni kyllä yhtään.

Kyllä. Samoin on varmaan että on parisuhteita joissa on hyväksyttyä hakea seksiä myös muualta. Ei tarkoita että sinun elämän suuntaan vaikuttaa tuokaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuiko sinustakin hyvältä se lyhyt hetki, joka oltiin lähekkäin? Minusta se tuntui paremmalta kuin mikään läheisyys aikoihin, vaikka ei mitään sen isompaa tapahtunutkaan.

Milloin tämä hetki? Töissä?

Ei töissä. Yöaikaan.

Voi, et ole kaivattuni. Meillä ei ole ollut hellää hetkeä yöllä. Toivottavasti natsaa irl.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Ei muuta kuin uutta putkeen, kyllästymään ka ärsyyntymään muutaman vuoden kuluttua ja ero vireille. Toista samaa rallia niin kauan kuin pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö puolisosi, että olet ihastunut minuun.

Tietää, tietty! Me puhutaan ihan kaikesta. Mun puoliso ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa voi tulla ihastumisia puolin ja toisin..

Toivottavasti et ole kaipaamani mies.

Minun kaipaamani ei ainakaan ole, koska ei osaa käyttää välimerkkejä. Ei ole olemassa mitään kahta pistettä, mistä tuo tapa edes tulee?

Pienestä se saattaa olla suunta elämälle kiinni jos vaikka yksi kohtalokas piste jää epähuomiossa tai typotuksen takia uupumaan :D

Totesin, että siitä tiedän, ettei ole minun kaipaamani. Henkilö, jolle vastasin, vain toivoi, mutta itse saatoin olla varma - jotkut nimittäin oikeasti lukevat tekstin ennen lähettämistä ja pisteet jäävät kiinni. Samalla tavalla tiedän, että vaikka olisi mitkä tunnisteet kohdillaan, niin jos siellä lukee ”niinkuin” tai ”jokatapauksessa” tai jotain muuta hämärää, se ei ole minun.

Mutta se on totta, että elämäni suunta ei ole tästä ketjusta kiinni kyllä yhtään.

Kyllä. Samoin on varmaan että on parisuhteita joissa on hyväksyttyä hakea seksiä myös muualta. Ei tarkoita että sinun elämän suuntaan vaikuttaa tuokaan.

En kyllä ymmärrä, miten liittyy koko keskusteluketjuun tämä? Minun puolestani toki kukin veivatkoon mitä lystää kenen kanssa lystää, koska ei tosiaan kosketa itseä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Hymyilen nimellesi puhelimeni ruudulla <3

Näinhän sen pitäisi olla. Minä en tähän asti päässyt kovinkaan usein, sen sijaan nimen näkeminen on aiheuttanut pitkin matkaa paljon kaikenlaisia tunteita tai pikemminkin tunteiden pyörremyrskyä. Mukana on hempeiden tunteiden lisäksi ollut muun muassa hämmennystä, ahdistusta, ärsyyntymistä vastaamattomuudesta ja pelkoa tuntemattomasta tulevaisuudesta. Tällä hetkellä nimi on taas poistettuna, vaikka viimeiset viestit syyskuulta ovat edelleen tallella. Tuntuu hiukan helpommalta niin. Sitä ennen poistin jo kerran kaikki hänen viestinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Ei muuta kuin uutta putkeen, kyllästymään ka ärsyyntymään muutaman vuoden kuluttua ja ero vireille. Toista samaa rallia niin kauan kuin pystyt.

Tai sitten ei ala. Etukäteen ei voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Vierailija kirjoitti:

A kotisohvalla sormet huuliesi välissä ?

J miehen sormet uuh...ja sitten .....J miehen.... oooh....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Näinhän se on. Näitä samanlaisia kertomuksia tiedän useita ja aina vaihtamalla on parantunut (ainakin täksi hetkeksi, mutta tässä hetkessähän sitä nimenomaan eletään).

Mielestäni kenenkään ei kuulu kärvistellä kyllästymisessä, vaan noissa tapauksissa kannattaa erota ennen kuin kuvio menee rumaksi asti. Sitä saattaa säilyttää hyvät välit entiseen ja saavuttaa joskus jopa jonkinlaisen ystävyyden tason vielä, kunhan hoitaa asiat kunniallisesti.

Kaikilla meillä on vain yksi elämä. Vaikka ketjun moraalinvartija mitä jankuttaisi, niin ihmiset ympärillään saa valita kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuiko sinustakin hyvältä se lyhyt hetki, joka oltiin lähekkäin? Minusta se tuntui paremmalta kuin mikään läheisyys aikoihin, vaikka ei mitään sen isompaa tapahtunutkaan.

Milloin tämä hetki? Töissä?

Ei töissä. Yöaikaan.

Jos olisit hän, niin sanoisin että oli yksi parhaista hetkistä kanssasi siitä huolimatta, että tunsin itseni idiootiksi. Vilkaisin näkeekö kukaan ja astuin vielä askeleen lähemmäksi, jotta uskaltaisin hyvin hiljaa kertoa sinulle totuuden. Sinä hymyilit niin ihanasti, että päätäni huimasi ja tunsin lämpösi hehkuvan suloisesti, vaikkemme edes koskeneet toisiamme. Anteeksi kun kerroin.

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö puolisosi, että olet ihastunut minuun.

Tietää, tietty! Me puhutaan ihan kaikesta. Mun puoliso ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa voi tulla ihastumisia puolin ja toisin..

Toivottavasti et ole kaipaamani mies.

Minun kaipaamani ei ainakaan ole, koska ei osaa käyttää välimerkkejä. Ei ole olemassa mitään kahta pistettä, mistä tuo tapa edes tulee?

Pienestä se saattaa olla suunta elämälle kiinni jos vaikka yksi kohtalokas piste jää epähuomiossa tai typotuksen takia uupumaan :D

Totesin, että siitä tiedän, ettei ole minun kaipaamani. Henkilö, jolle vastasin, vain toivoi, mutta itse saatoin olla varma - jotkut nimittäin oikeasti lukevat tekstin ennen lähettämistä ja pisteet jäävät kiinni. Samalla tavalla tiedän, että vaikka olisi mitkä tunnisteet kohdillaan, niin jos siellä lukee ”niinkuin” tai ”jokatapauksessa” tai jotain muuta hämärää, se ei ole minun.

Mutta se on totta, että elämäni suunta ei ole tästä ketjusta kiinni kyllä yhtään.

Kyllä. Samoin on varmaan että on parisuhteita joissa on hyväksyttyä hakea seksiä myös muualta. Ei tarkoita että sinun elämän suuntaan vaikuttaa tuokaan.

En kyllä ymmärrä, miten liittyy koko keskusteluketjuun tämä? Minun puolestani toki kukin veivatkoon mitä lystää kenen kanssa lystää, koska ei tosiaan kosketa itseä.

Jos kohtaat varatun, jolla on lupa niin se koskee sinua ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuiko sinustakin hyvältä se lyhyt hetki, joka oltiin lähekkäin? Minusta se tuntui paremmalta kuin mikään läheisyys aikoihin, vaikka ei mitään sen isompaa tapahtunutkaan.

Milloin tämä hetki? Töissä?

Ei töissä. Yöaikaan.

Sinun halauksessasi oli pakkasen karkottavaa lämpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Sitä se on.