Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö puolisosi, että olet ihastunut minuun.

Tietää, tietty! Me puhutaan ihan kaikesta. Mun puoliso ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa voi tulla ihastumisia puolin ja toisin..

Toivottavasti et ole kaipaamani mies.

Minun kaipaamani ei ainakaan ole, koska ei osaa käyttää välimerkkejä. Ei ole olemassa mitään kahta pistettä, mistä tuo tapa edes tulee?

Pienestä se saattaa olla suunta elämälle kiinni jos vaikka yksi kohtalokas piste jää epähuomiossa tai typotuksen takia uupumaan :D

Totesin, että siitä tiedän, ettei ole minun kaipaamani. Henkilö, jolle vastasin, vain toivoi, mutta itse saatoin olla varma - jotkut nimittäin oikeasti lukevat tekstin ennen lähettämistä ja pisteet jäävät kiinni. Samalla tavalla tiedän, että vaikka olisi mitkä tunnisteet kohdillaan, niin jos siellä lukee ”niinkuin” tai ”jokatapauksessa” tai jotain muuta hämärää, se ei ole minun.

Mutta se on totta, että elämäni suunta ei ole tästä ketjusta kiinni kyllä yhtään.

Kyllä. Samoin on varmaan että on parisuhteita joissa on hyväksyttyä hakea seksiä myös muualta. Ei tarkoita että sinun elämän suuntaan vaikuttaa tuokaan.

En kyllä ymmärrä, miten liittyy koko keskusteluketjuun tämä? Minun puolestani toki kukin veivatkoon mitä lystää kenen kanssa lystää, koska ei tosiaan kosketa itseä.

Jos kohtaat varatun, jolla on lupa niin se koskee sinua ;)

Joo. Tapaan useitakin varattuja henkilöitä, enkä heidän seksilupiaan kysele, kun ei kiinnosta. Se, joka kiinnostaa, ei ole millään ”luvalla”, joten spekulaatiosi ei tosiaan kosketa minua mitenkään.

Miksi otit tällaisen tulokulman asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkö puolisosi, että olet ihastunut minuun.

Tietää, tietty! Me puhutaan ihan kaikesta. Mun puoliso ymmärtää, että pitkässä parisuhteessa voi tulla ihastumisia puolin ja toisin..

Toivottavasti et ole kaipaamani mies.

Minun kaipaamani ei ainakaan ole, koska ei osaa käyttää välimerkkejä. Ei ole olemassa mitään kahta pistettä, mistä tuo tapa edes tulee?

Pienestä se saattaa olla suunta elämälle kiinni jos vaikka yksi kohtalokas piste jää epähuomiossa tai typotuksen takia uupumaan :D

Totesin, että siitä tiedän, ettei ole minun kaipaamani. Henkilö, jolle vastasin, vain toivoi, mutta itse saatoin olla varma - jotkut nimittäin oikeasti lukevat tekstin ennen lähettämistä ja pisteet jäävät kiinni. Samalla tavalla tiedän, että vaikka olisi mitkä tunnisteet kohdillaan, niin jos siellä lukee ”niinkuin” tai ”jokatapauksessa” tai jotain muuta hämärää, se ei ole minun.

Mutta se on totta, että elämäni suunta ei ole tästä ketjusta kiinni kyllä yhtään.

Kyllä. Samoin on varmaan että on parisuhteita joissa on hyväksyttyä hakea seksiä myös muualta. Ei tarkoita että sinun elämän suuntaan vaikuttaa tuokaan.

En kyllä ymmärrä, miten liittyy koko keskusteluketjuun tämä? Minun puolestani toki kukin veivatkoon mitä lystää kenen kanssa lystää, koska ei tosiaan kosketa itseä.

Jos kohtaat varatun, jolla on lupa niin se koskee sinua ;)

Ai että kaikkien avoimessa suhteessa elävien varattujen asiat koskivat kaikkia muita ihmisiä kohdatessa? Mitä sä selität?

Kenenkään randomin varatun luvat ei kyllä koske minua. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Näinhän se on. Näitä samanlaisia kertomuksia tiedän useita ja aina vaihtamalla on parantunut (ainakin täksi hetkeksi, mutta tässä hetkessähän sitä nimenomaan eletään).

Mielestäni kenenkään ei kuulu kärvistellä kyllästymisessä, vaan noissa tapauksissa kannattaa erota ennen kuin kuvio menee rumaksi asti. Sitä saattaa säilyttää hyvät välit entiseen ja saavuttaa joskus jopa jonkinlaisen ystävyyden tason vielä, kunhan hoitaa asiat kunniallisesti.

Kaikilla meillä on vain yksi elämä. Vaikka ketjun moraalinvartija mitä jankuttaisi, niin ihmiset ympärillään saa valita kyllä.

Kyllä saa valita.

Saisiko tästä näytöstä tulemaan käden, joka antaisi litsarin joka kerta, kun tämän ketjun avaisi. Ja kirjoittamisesta pannulla päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Ota rakastaja. Vaikka mut. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies olisit vapaa, haluaisitko minut omaksesi?

En, valitettavasti, siinäkään tapauksessa. Et ole sitä tyyppiä, että kiinnostaisit minua vakavammassa mielessä.

Kerro milla kirjaimella hänen etunimensä alkaa...

Eipä taida kannattaa. Kyllä hän itsensä täältä ihan tarpeeksi hyvin tunnistaa.

Kaikki ei kuule kuvittele että kaikki viestit ois itselle, tai joltain tutulta vaikka sä niin kuvittelet. Vitsi sä oot sekasin, inhottavalta ihmiseltä ja ylimieliseltä vaikutat ja kaiken lisäksi luulet olevasi jokin hyväkin ihmistuntija ja tietäväs mitä muut ihmiset ajattelee. Sua ei oikeesti kaipaa kukaan.

Kumpa ei kaipaiskaan. Ei tarvitsis yötä päivää olla viestipommituksen kohteena ja estoja laittelemassa yms. Uskokaa pois, mulle riittäis ihan hyvin se, että mua kaipailis vaan ne, jotka oon itse elämääni valinnut. Mutta aina se ei mee niin ihanteellisesti.

Hei jätkä, mikäs tyyppi sä luulet oikein olevas? Ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää joulua Ville, toivottavasti olet nyt onnellinen sen uuden naisesi kanssa, kolme vuotta sitten jouluna lähettelit vielä lemmekkäitä viestejä minulle. Vieläkin minä hölmö ajattelen sinua vaikka tiedän että olet siirtynyt eteenpäin ajat sitten.

Meissä oli taikaa ;)

Olen onnellinen nykyisen kanssa. Hän onkin vähän tasokkaampaa seuraa, kuin sinä. T. Ville

Hei jätkä, katsopa peiliin...

Rakastan sinua mies.

I didn't get the gift I expected. I tried to look everywhere, but eventually I had to give up. My gift would be such a big package. Yes, it would be easy to find. If you can't find a 185 cm gift box you are blind. It should be brown hair, hazel eyes and  smiling mouth. It would have been a great pleasure to get it. I don't know if I should blame Santa Claus or mail. Both deny. I am a little bit angry.

All I want for Christmas is you my sunshine. But I wish too much. You are too precious gift. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Kaipaan seksiä kanssasi Precious. Olit minulle hyvin rakas <3

ShadowOfThePast kirjoitti:

Kaipaan seksiä kanssasi Precious. Olit minulle hyvin rakas <3

Precious ei kaipaa sua, eikä sexiä sun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Mikä suutelemisessa erityisesti ällöttää? Oletko aikaisemmin pitänyt siitä hänen kanssaan, entä muiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

ShadowOfThePast kirjoitti:

Kaipaan seksiä kanssasi Precious. Olit minulle hyvin rakas <3

Precious ei kaipaa sua, eikä sexiä sun kanssa.

Precious varmasti kertoo sen viestillä kännyyn sitten eikä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ShadowOfThePast kirjoitti:

Kaipaan seksiä kanssasi Precious. Olit minulle hyvin rakas <3

Precious ei kaipaa sua, eikä sexiä sun kanssa.

Precious varmasti kertoo sen viestillä kännyyn sitten eikä palstalla.

Ehkä Precious ei pysty vastaamaan, koska se on sormus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Mikä suutelemisessa erityisesti ällöttää? Oletko aikaisemmin pitänyt siitä hänen kanssaan, entä muiden kanssa?

Tilanteesi kuulostaa hirveältä. :( Tuskin sulla on ollut näin aina kuitenkaan, ethän olisi nainut vaimoasi. Onko hän muuttunut vuosien saatossa radikaalisti vai mistä moinen inhoaminen nykyään?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Eksän kanssa suuteleminen alkoi ällöttää, kun hän aloitti nuuskan käytön. Pikku hiljaa kaikki muutkin ongelmat pahensivat vuosien mittaan tilannetta niin, ettei hampaiden pesulla, suuvedellä ja purukumilla aikaan saatu hetkellinen raikastus pystynyt enää asiaa korjaamaan. Jos olisin saanut itseni taisteltua alkuun niin luultavasti olisin loppuaikoinakin edelleen pitänyt suutelemisesta ym. ja toinen osapuoli olisi varmasti ollut innolla mukana. Ongelmat ja erimielisyydet olivat valitettavasti niin isoja, ettei fyysinen yhteensopivuus riittänyt suhteen säilyttämiseksi.