Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx

Jossakin oli että suuteleminen on suhteen mittari. Se on niin intiimiä että kertoo missä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Minä ainakin luen mieluummin fiksuja suhdeanalyyseja ja pohdintoja kuin haistatteluja, mukahauskaa kuittailua, lääkkeet-läpänheittoa tai tylsiä ja hyödyttömiä kirjainbingoarvailuita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Mikä sun mielestä siellä taustalla sitten on, jos ei kaipaus? Mikä on motivaattori tuolle kaikelle?

Vierailija kirjoitti:

Rrakastan sua, joka tiedät, että Blue Train -levyn kakkospuolen toinen biisi on 'I'm Old Fashioned'. Sulla on eteinen täynnä numeron 38 kenkiä, mutta joskus käytät (väkivalloin) hieman pienempiäkin. Karvapohja on sun mielestä hauska sana, mutta et halua allesi minkään sortin karvapohjia. Ja Wagnerista sulla tulee mieleen Riku, sitten hellacopter ja lopulta agent orange. 'Nuff Said?

Kerrankin on kunnon tunnisteet eikä mitään aakkosia, loistavaa! Lisää tällaista! Toivotaan, että terveiset menivät perille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Niin ketä sä sitten kaipasit? Vai ootko vaan jankatakses paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Mikä suutelemisessa erityisesti ällöttää? Oletko aikaisemmin pitänyt siitä hänen kanssaan, entä muiden kanssa?

Tilanteesi kuulostaa hirveältä. :( Tuskin sulla on ollut näin aina kuitenkaan, ethän olisi nainut vaimoasi. Onko hän muuttunut vuosien saatossa radikaalisti vai mistä moinen inhoaminen nykyään?

Ei kyse ole inhoamisesta eikä toisen ulkonäössä ole mitään vikaa. Olemme vaan etääntyneet ja lisäksi olen rakastunut toiseen.

Hyvää joulua sekä hyvän yön toivotus, suukko & hali elämäin naiselle mieheltä satojen km ja useiden kuntarajain takaa. Etunimemme alkavat samalla ääntiöllä. Ikävä. Eilen en saattanut viestiä ensinkään. Ajattelen siua

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

No eikö kaikissa pitkissä suhteissa ala toisen suuteleminen ällöttää? Meillä ei olla suudeltu varmaan 15 vuoteen, mutta ihan onnellisia ollaan silti. Läheisyyttä on ja seksiä. Ei kuitenkaan kielisuudelmia, en voisi edes kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Mikä sun mielestä siellä taustalla sitten on, jos ei kaipaus? Mikä on motivaattori tuolle kaikelle?

Ei kiinnosta, kun fakta on se, että on taas sivukaupalla jauhettu varattujen pettämisistä ja suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

Mikä suutelemisessa erityisesti ällöttää? Oletko aikaisemmin pitänyt siitä hänen kanssaan, entä muiden kanssa?

Tilanteesi kuulostaa hirveältä. :( Tuskin sulla on ollut näin aina kuitenkaan, ethän olisi nainut vaimoasi. Onko hän muuttunut vuosien saatossa radikaalisti vai mistä moinen inhoaminen nykyään?

Ei kyse ole inhoamisesta eikä toisen ulkonäössä ole mitään vikaa. Olemme vaan etääntyneet ja lisäksi olen rakastunut toiseen.

Podetko huonoa omatuntoa, voisiko se vaikuttaa? Tai kenties alitajuisesti koet pettäväsi rakkautesi kohdetta puolisosi kanssa?

Luulen, että molemmat tietää, mitä toinen tuntee. Sitä en tiedä, onko tämä mielestäsi hyvä vai huono juttu. Ehkä toivot ja odotat, että tämä menee ohitse. Ehkä mun pitäisi pysyä jatkossa poissa näkyvistä, jos niin on sulle helpompi. Ehkä en tiedä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Minä ainakin luen mieluummin fiksuja suhdeanalyyseja ja pohdintoja kuin haistatteluja, mukahauskaa kuittailua, lääkkeet-läpänheittoa tai tylsiä ja hyödyttömiä kirjainbingoarvailuita.

Joo no mitään kaipausta ne ”fiksut suhdeanalyysit” ei kuitenkaan ole.

Ja toki osaan ne skipata, mutta käyhän se vähän tylsäksi skipata viesti toisensa jälkeen sivu toisensa perään ja miettiä, että mitenhän tääki nyt tänne liittyy ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Mikä sun mielestä siellä taustalla sitten on, jos ei kaipaus? Mikä on motivaattori tuolle kaikelle?

Ei kiinnosta, kun fakta on se, että on taas sivukaupalla jauhettu varattujen pettämisistä ja suhteista.

No voi sentään. Onko maailma nyt pilalla?

Hei, tätä ketjua ei ole pakko lukea. Jos siis tuntuu, että tänne kirjoittelevat kaipauksestaan sun mielestä vääränlaiset ihmiset, niin tässä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

No eikö kaikissa pitkissä suhteissa ala toisen suuteleminen ällöttää? Meillä ei olla suudeltu varmaan 15 vuoteen, mutta ihan onnellisia ollaan silti. Läheisyyttä on ja seksiä. Ei kuitenkaan kielisuudelmia, en voisi edes kuvitella.

Ei ole alkanut suuteleminen ällöttää, jos siitä on aikaisemmin todella pitänyt kyseisen henkilön kanssa ja hygienia ym. on kunnossa. Jos muut asiat eivät toimi niin se heijastuu suuteluhalukkuuteen. Minulle suuteleminen on oikeastaan tärkeämpää parisuhteessa kuin seksi.

Hyvää täysikuuta ja talvipäivänseisausta E-naiselle E-mieheltä.

Suutelu on tärkeetä suhteessa. Suudelman lähetän tärkeälle miehelle❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolisoni on ihan hyvä ja luotettava, minua ällöttää hänen suutelemisensa. Seksi onnistuu (tai lähinnä paneminen), mutta suutelu ja esileikit tökkivät ja pahasti. Onko kukaan muu tällaisessa tilanteessa? Ollaan yritetty varata kahdenkeskisiä menoja, viety lapsia hoitoon ja yritetty satsata suhteeseen, mutta jotain vain puuttuu. Tätäkö tämä on? Onko muillakin tällaista? En puhu nyt mistän parin viikon jaksosta, vaan pidemmästä ajasta.

No eikö kaikissa pitkissä suhteissa ala toisen suuteleminen ällöttää? Meillä ei olla suudeltu varmaan 15 vuoteen, mutta ihan onnellisia ollaan silti. Läheisyyttä on ja seksiä. Ei kuitenkaan kielisuudelmia, en voisi edes kuvitella.

Ei ole alkanut suuteleminen ällöttää, jos siitä on aikaisemmin todella pitänyt kyseisen henkilön kanssa ja hygienia ym. on kunnossa. Jos muut asiat eivät toimi niin se heijastuu suuteluhalukkuuteen. Minulle suuteleminen on oikeastaan tärkeämpää parisuhteessa kuin seksi.

Voipa olla noinkin. Mieheni ei osaa suudella ja kuinka haaveilenkaan...

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että molemmat tietää, mitä toinen tuntee. Sitä en tiedä, onko tämä mielestäsi hyvä vai huono juttu. Ehkä toivot ja odotat, että tämä menee ohitse. Ehkä mun pitäisi pysyä jatkossa poissa näkyvistä, jos niin on sulle helpompi. Ehkä en tiedä mistään mitään.

Toivon ja odotan että meille tulisi tilaisuus olla kaksin, ja sitten edes toinen meistä uskaltaisi tehdä oikean aloitteen. Olen kyllä odotellut että jos tämä menisikin ajan kanssa ohitse, mutta ei ole mennyt, enkä enää haluakaan menevän. Joka kerta kun näen sinut/hänet menee pasmat ihan sekaisin. Luulen että huomaatkin sen :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas hiljaista,

Tämähän tarkoittaa vain sitä, ettei ne varatut kerkeä paikalle kaipaamaan, kun pakko keskittyä muihin välillä.

Ja sinkut nukkuu..

Juu, juuri aukaisin silmät ja makoilen vielä tässä sängyssä somettamassa.

Tänä jouluna kaipaus on tosiaankin hellittänyt ja yhdessäolo läheisten kanssa voittanut, ehkä muillakin samaa ”vikaa” ja siksi ketju ollut eilisestä saakka hiljaisempi?

Hän tulee välillä mieleen, mutta ei mitenkään kipeästi tai niin, että kokisin pakottavaa tarvetta päästä yhteyteen hänen kanssaan.

Ja toisaalta joku muu on alkanut valtaamaan aivojeni pinta-alaa siinä määrin, että taitaa tätä menoa kickiä kohta kaivattuni kokonaan muille maille vierahille ajatuksistani.

Minulle on edelleen tuskaa viettää aikaa vaimoni kanssa. Lasten kanssa kyllä mutta vaimoni on vastenmielinen suorastaan. Haaveilen kaivatustani ja kärsin kun en ole hänen kanssaan.

Sinähän fiksusti olet elämäsi suuria valintoja tehnyt! Kantsii juu mennä naimisiin ja pygätä lapsia sellaisen tyypin kanssa, joka on suorastaan vastenmielinen ja jonka kanssa on tuskaa viettää aikaa. Olisipa mahtavaa olla sun valittu, koko omakin elämä siinä pelissä!

Oletko yhtä talentti äijä muillakin elämän alueilla?

Ihmiset voi alkaa ällöttää ajan kanssa. Olin minäkin ex-mieheen alussa tosi ihastunut, mutta muutaman vuoden jälkeen kaikki aluksi ihastuttaneet tavat alkoivat ärsyttää ja viiden vuoden kohdalla en enää kestänyt koko ihmistä silmissäni. Ero tuli.

Ei valintojen laatua tiedä kuin jälkikäteen, sehän on tässä ketjussakin todettu monta kertaa.

Eikä muuten ole kysymys ulkonäöstä. Kun toisesta tulee vaan yhtä tuttu ja kiinnostava kuin vasemman jalan villasukka, ei siitä jaksa enää innostua, vaikka miten varattaisiin romanttisia viikonloppuja. Oikeastaan kahdenolo vain korostaa tilannetta, arjessa etääntyminen on helpompi unohtaa. Tällaisessa suhteessa on riski rakastua toiseen, eikä tämän jälkeen se puolison seura tunnu siltä kädenlämpöiseltä hailakaltakaan, vaan haluaa vaan pois. Sivusta.

Niin no suurinosa ihmisistä vaan on hemmetin tylsiä, sinäkin (ajatusmaailmasi paljastaa).

Deal with it ja hanki uutuudenviehätystä vaikka matkustelemalla ihmissuhdesäädön sijaan.

Mutta sinä se vasta mukavalta vaikutat.

- eri

Ei ollut tarkoitus yrittää vaikuttaa mukavalta, pahoittelut jos luulit niin.

En luullut. Annoin tämän arvion ihan muuten vaan, samalla lailla kuin sinäkin edelliselle kirjoittajalle - pyytämättä ja epäkohteliaasti.

Ole hyvä.

Ok, ja tämä kiinnostaa: ei kiinnosta.

Miksi tämä ketju muuten meni taas tällaiseksi varattujen paskajankkaukseksi?

Hankkikaa keskusteluapua tai jotain, vaikutatte reppanoilta eikä noi ees kuulu tähän ketjuun.

Taas ainakin kolme sivua jauhettu aiheesta.

Missä on määritelty, kenen kaipaus kelpaa ketjuun?

Jankkaus, puolison ja suhteen analysoiminen, eettinen pohdinta (JANKKAUS) ym. ei ole kaipausta.

Mikä sun mielestä siellä taustalla sitten on, jos ei kaipaus? Mikä on motivaattori tuolle kaikelle?

Ei kiinnosta, kun fakta on se, että on taas sivukaupalla jauhettu varattujen pettämisistä ja suhteista.

No voi sentään. Onko maailma nyt pilalla?

Hei, tätä ketjua ei ole pakko lukea. Jos siis tuntuu, että tänne kirjoittelevat kaipauksestaan sun mielestä vääränlaiset ihmiset, niin tässä ratkaisu.

Eihän pointtina ollut se, että vääränlaiset ihmiset kirjoittaisivat, vaan se, että ketjun aiheessa ei pysytä. Jos sivukaupalla jankataan siitä, miksi joku ei halua suudella miestään, voisi aihetta ihan hyvin käsitellä omassa ketjussaan, koska mitkään niistä viesteistä eivät ole terveisiä kaivatulle. -eri