Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle xxx
Jälleen napsahti lukkoon kaipaajien ketju. Tässä upouusi, olkaatten hyvät!
Kommentit (3899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko että voisit joskus lakata ajattelemasta mitä muut (lähinnä kai työkaverit) ajattelee? Elätkö sä elämäsi todella niin, että se näyttää sun työkavereiden silmissä hyvältä ja hyväksyttävältä, ettei kukaan heistä varmasti pääse puhumaan pahaa? Tekeekö se sinusta todella aidosti onnellisen loppupeleissä? Entä jos kukaan heistä ei edes tosiasiassa välitä siitä, että millaista elämää elät, ei jaksa loppupeleissä edes juoruta. Aika tyhjä saa kenenkään elämä olla, että jaksaa kovin pitkään toisten elämästä puhua ja kiinnostua. Sellaisia ihmisiä vartenko sä elät?
Elän läheisilleni, en työkavereilleni. Teen ratkaisut läheisteni kannalta, siksi sinutkin lemppasin. Tuo viestisi osoittaa ettet tunne minua lainkaan, perustat tuntemuksesi puhtaasti omille kuvitelmillesi, ja pidät niitä yhtenä totuutena. Sen kun mutta älä tuputa niitä minulle, joka tiedän omalta kannaltani parhaiten mikä on totuus. Se ettet kelpaa minulle. Elä sen tiedon kanssa.
En perusta kuvitelmille, vaan hänen sanomisille. Hän on sanonut lukuisia kertoja, että mitähän työkaverit ajattelee. Tuntuu olevan siitä kovin huolissaan.
Ja sinä luulet, että se on suurta rakkautta jossa joidenkin randomien työkavereiden mielipiteet painaa enemmän kuin sinä tai se mitä teidän välillä on?
Kehottaisin teitä naiset arvostamaan itseänne hitusen enemmän. Älkää ihan pelleiksi alkako.
Minä voisin mennä julistamaan rakkauttani vaikka televisioon jos se toisi Hänet ulottuvilleni. Millään muulla tässä elämässä ei olisi mitään väliä, jos vain saisin painaa Hänet rintaani vasten. Siinä minulla olisi sylissäni koko maailmankaikkeus.
Niin no tuo on kyllä totta että eipä hän mahda minusta tippakaan välittää, jos työkavereiden mielipiteet on tärkeämpiä (ja ehkä myös kavereiden ja sukulaisten mielipiteet)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskotko että voisit joskus lakata ajattelemasta mitä muut (lähinnä kai työkaverit) ajattelee? Elätkö sä elämäsi todella niin, että se näyttää sun työkavereiden silmissä hyvältä ja hyväksyttävältä, ettei kukaan heistä varmasti pääse puhumaan pahaa? Tekeekö se sinusta todella aidosti onnellisen loppupeleissä? Entä jos kukaan heistä ei edes tosiasiassa välitä siitä, että millaista elämää elät, ei jaksa loppupeleissä edes juoruta. Aika tyhjä saa kenenkään elämä olla, että jaksaa kovin pitkään toisten elämästä puhua ja kiinnostua. Sellaisia ihmisiä vartenko sä elät?
Elän läheisilleni, en työkavereilleni. Teen ratkaisut läheisteni kannalta, siksi sinutkin lemppasin. Tuo viestisi osoittaa ettet tunne minua lainkaan, perustat tuntemuksesi puhtaasti omille kuvitelmillesi, ja pidät niitä yhtenä totuutena. Sen kun mutta älä tuputa niitä minulle, joka tiedän omalta kannaltani parhaiten mikä on totuus. Se ettet kelpaa minulle. Elä sen tiedon kanssa.
En perusta kuvitelmille, vaan hänen sanomisille. Hän on sanonut lukuisia kertoja, että mitähän työkaverit ajattelee. Tuntuu olevan siitä kovin huolissaan.
Ja sinä luulet, että se on suurta rakkautta jossa joidenkin randomien työkavereiden mielipiteet painaa enemmän kuin sinä tai se mitä teidän välillä on?
Kehottaisin teitä naiset arvostamaan itseänne hitusen enemmän. Älkää ihan pelleiksi alkako.
Minä voisin mennä julistamaan rakkauttani vaikka televisioon jos se toisi Hänet ulottuvilleni. Millään muulla tässä elämässä ei olisi mitään väliä, jos vain saisin painaa Hänet rintaani vasten. Siinä minulla olisi sylissäni koko maailmankaikkeus.
Niin no tuo on kyllä totta että eipä hän mahda minusta tippakaan välittää, jos työkavereiden mielipiteet on tärkeämpiä (ja ehkä myös kavereiden ja sukulaisten mielipiteet)
Mene siis eteenpäin! Yritä löytää joku, joka on sinun arvoisesi. Sellainen tajuaa myös sinun arvosi.
Vierailija kirjoitti:
Menetän mielenterveyteni nainen kohta takiasi. Olen hulluna sinuun, mutta teet minut hulluksi.
Aikamoista vuoristorataa tämä meno on kyllä ollut. Mutta on meidän esiliinatkin ollut aikamoisia... Melko hullu talo. Silti minä sinua vaan
Älä välitä noista pahanilkeistä nilkeistä, jotka eivät katkeruuksissaan kestä toisten onnea tai sen tavoittelua ja kauniita tunteita ja ajatuksia. Ei kai heitä ole kuin yksi, pahoittelen monikkoa, joka vaadittiin loppusointusyystä. Yksinäisiä nuo tuommoiset ovat elämänsä loppuun saakka. He eivät osaa rakastaa eikä heitä rakasteta, silti he sitä janoaisivat. Siitä kai katkeruus, viha ja ilkeys kumpuaa. Yrittämällä sabotoida toisten onnea poloiset kuvittelevat tulevansa suhteellisesti onnellisemmaksi.
Kiitos siitä, että olet olemassa. Olen onnellisempi sinun ansiostasi.
Joku on toisen työkavereistakin mustasukkainen. Ei hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos siitä, että olet olemassa. Olen onnellisempi sinun ansiostasi.
Takas sulle. Miten tämä nyt tällaiseksi hempeilyksi taas lipsahti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipausketjun tuottamat maanis-depressiiviset ailahtelut ovat karseita. Vuorokauden sisään voi hekumoida kuinka kaikki merkit täsmäävät ja taatusti se on se oma kaivattu nainen joka kirjoittelee juuri minusta. Sitten tulee realismin romahdus joka jyrää kaiken onnen alleen ja jäljelle jää synkkä yksinäisyys; ei, se ei voi olla. Samat merkit sopivat tuhansiin ja hän olisi kyllä tuonut asian esiin oikeassa elämässä eikä täällä hilluisi.
Täällä hilluva on mitä suurimmalla varmuudella ypöyksin ja toivottomassa tilanteessa. Siksihän tänne on tullutkin. Hakemaan kesken jääneiden asioiden loppuunkäsittelyä itsensä kesken, koska ei ole vaihtoehtoja, tai elättelemään täysin mahdottomia haaveita ja luomaan harhaisia ajatuksia tai vahvistamaan niitä. Mikä kumma meitä ihmisiä ajaa tällaiseen hulluuteen? Muutoin järkeviä otuksia, kykeneviä itsestään huolehtimaan.
Miksi niin hieno ja iloinen asia kuin rakkaus (kaikissa aste- ja muotoeroissaan) kääntyy meitä vastaan ja alkaa nävertää sisintämme, jättää onnettomia parittomia lillumaan poolittomina muun porukan elämän iloiseen liuokseen, sammuttaa tähdet ja auringon, lakastaa nurmikot ja kukat ja sitten komentaa; selvittelepä itse sotkusi - unohda, nouse ja mene eteenpäin. Kun ei se alkujaankaan ollut oma valinta. Nuolen ampui joku sadistinen pikkupiru ja pakeni rikospaikalta naurettavilla minisiivillään liihottaen, räkänaurun saattelemana.
Tosi hyvää perjantaita ja viikonloppua kaipaamalleni naiselle ja tietysti kanssakärvistelijöillekin!
Ah, niin tuttua! Eilenkin, palstan jo sulkeuduttua, luin viestejä ja leijailin lähes ilmassa. Ajattelin, että ehkä mikään viesti ei ole juuri häneltä, mutta hänkin saattaa ajatella noin. Tai ehkä jokin häviävän pieni mahdollisuus olisi, kun tunnisteetkin ehkä sopisi. Juuri kun taas olin miettinyt, että miten saisin pakotettua itseni unohtamaan, kun en oikeasti halua unohtaa. Harmittelin, etten pystynyt enää vastaamaan ja aioin kaivaa ne viestit esiin uudelleen.
Tänään kun katsoin, että mitäs ne viestit oli, mihin piti vastata, en tunnistanut niitä enää enkä saanut yhdestäkään kunnolla kiinni. Olin yöllä vain jossain useiden viestien kollektiivisesti luomassa pilvessä. Luultavasti ne oli sinun (jolle nyt vastaan) kirjoittamiasi. Tyylistä päätellen. Eikä se tyyli edes sovi kaivattuni tyyliin. Mulla on käsitys hänen kirjoitustyylistään, ja vaikka se voi tietyiltä osin olla vääräkin, niin en usko että hän pystyisi feikkaamaan sitä noin päin.
Elät ja valvot trollin kirjoittamana ja kirjoitetulla! On se jäätävää roikkua aamuyöllä miettimässä uutta p:tä tänne!
Tsempit! Rakas kanssakaipaaja💕
Hyvä YP-jankuttaja, täällä on useampikin P, mutta koska olet ennenkin kiusannut minua niin tämä varmaankin liittyi siihen. Kiitos siitä, että viestisi oli kauniisti paketoitu.
En ole "sinun YP:si" enkä edes mies, vaan parisen vuotta sinkkuna ollut nainen. Olen kirjoitellut täällä miehelle, johon ihastuin käsittämättömän vahvasti enkä päässyt tunteistani eroon. Kirjoitan ympäripyöreitä niinkuin muutkin, koska kiusaajat (sinä mukaanluettuna) tarttuvat kirjoituksiin ja koska en halua avautua täällä liikaa henkilökohtaisista asioista. Täällä on entistäkin vähemmän ihmisiä, jotka käyttävät nimimerkkiä tai tunnisteita, koska kaikki ovat nähneet miten nimimerkillä kirjoittavia haukutaan ja kiusataan. Tyypillinen suomalainen luonteenlaatu on muutenkin varovainen ja se näkyy täällä hyvin.
Minä en ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Voisitko ystävällisesti jättää minut ja muut kaipaajat rauhaan. Terveisin -P-
Vierailija kirjoitti:
Huomenta 😙!
Heräsin tänään iloisena ja hyvällä tuulella! Veikkaisin, että se johtuu sinusta. Olen ollut masentuneena taas niin pitkän jakson, että tämä tuntuu oudolle. Toivon ettei mikään synkkä alavire tule taas iloni seuralaiseksi.
Odottaen maanantaita ❤...
Täällä näköjään on kaksi ❤️-tyyppiä, joten vaihdan omani 🧡
T. Riutuvalle Runoilijalle vastannut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä. Sinä tiedät, että minä olen tässä sinua varten. Voin olla puolisosi, ystäväsi tai rakastajasi; ihan mitä sinä haluat. Jos haluat, että olen sinulle jotain näistä, niin kerro minulle. Kaipaan rohkaisua, koska en voi tietää, mitä ajattelet. Teen kyllä sitten aloitteen, mitä ikinä haluatkin. Olen sinun, jos niin haluat. Rakastan sinua koko sydämestäni. Nuku hyvin. Kauniita unia.
En enää tiedä leikitkö kanssani. Jos siis olet sinä. Oletko? Annoin selkeät "avaimet". Sinä et. Olen ymmälläni. Mieluisinta ja helpointa minulle on selvittää asioita irl. En pysty siihen täällä tämän enempää. Sinulla on yhteystietoni. ☀️
Anna jokin "sisäpiirin" vihje. Jos ymmärrän sen, lähestyn sinua irl.
Et taida olla. Tämä on tätä palstailua. Ymmärrän täysin kyllä tämän luonteen. Harmitonta ja mukavaahan tänne on
" avautua". Itsekkin löysin koko palstan vasta joulukuussa 2018. Että sellaista. Elämäni on hyvää irl. Sinä mahtuisit siihen silti täydellisesti. Jos olet sinä. Tunnen että meillä voisi olla jotain arvokasta. Ymmärrän myös että se voi olla täysin yksipuolinen tunne. Pystyn elämään sen kanssa. Ajattelen sinua hyvällä. Tottakai toiveet herää helposti kun kokee jonkun kanssa sellaista yhteyttä mitä minä sinun kanssasi. Minulle se ei ole tavallista vaikka sinulle hyvin voi ollakkin. Sellaisessa tilaisuudessa missä kohtasimme, en itse ole käynyt aiemmin. Ystäväni jonka vuoksi tulin, on kyllä. Ja sinäkin mitä ilmeisimmin. Mutta olen onnellinen ylipäänsä että kohtasin sinut. Sillä oli jokin tarkoitus, ei se sattumaa ollut, vaikkei meistä mitään tulisikaan. Vaikkei mitään " meitä" olisikaan. Olen silti kiitollinen siitä mitä sinusta välittyi. Että sain kokea sen.
Miehelle. Toivottavasti uusi vuosi on alkanut mukavasti. Minä olen surullinen. Ehkäpä se tarkoittaa sitä, että pääsen tästä jossain vaiheessa lopultakin eteenpäin. Saa nähdä. Joka tapauksessa kaikkea hyvää sinulle. -P-
Edistystä. Pystyn näköjään jo lukemaan näitä niin, etten sinkoudu sinne harhahattaraan. Kyllä tätä jumpattiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä. Sinä tiedät, että minä olen tässä sinua varten. Voin olla puolisosi, ystäväsi tai rakastajasi; ihan mitä sinä haluat. Jos haluat, että olen sinulle jotain näistä, niin kerro minulle. Kaipaan rohkaisua, koska en voi tietää, mitä ajattelet. Teen kyllä sitten aloitteen, mitä ikinä haluatkin. Olen sinun, jos niin haluat. Rakastan sinua koko sydämestäni. Nuku hyvin. Kauniita unia.
En enää tiedä leikitkö kanssani. Jos siis olet sinä. Oletko? Annoin selkeät "avaimet". Sinä et. Olen ymmälläni. Mieluisinta ja helpointa minulle on selvittää asioita irl. En pysty siihen täällä tämän enempää. Sinulla on yhteystietoni. ☀️
Anna jokin "sisäpiirin" vihje. Jos ymmärrän sen, lähestyn sinua irl.
Et taida olla. Tämä on tätä palstailua. Ymmärrän täysin kyllä tämän luonteen. Harmitonta ja mukavaahan tänne on
" avautua". Itsekkin löysin koko palstan vasta joulukuussa 2018. Että sellaista. Elämäni on hyvää irl. Sinä mahtuisit siihen silti täydellisesti. Jos olet sinä. Tunnen että meillä voisi olla jotain arvokasta. Ymmärrän myös että se voi olla täysin yksipuolinen tunne. Pystyn elämään sen kanssa. Ajattelen sinua hyvällä. Tottakai toiveet herää helposti kun kokee jonkun kanssa sellaista yhteyttä mitä minä sinun kanssasi. Minulle se ei ole tavallista vaikka sinulle hyvin voi ollakkin. Sellaisessa tilaisuudessa missä kohtasimme, en itse ole käynyt aiemmin. Ystäväni jonka vuoksi tulin, on kyllä. Ja sinäkin mitä ilmeisimmin. Mutta olen onnellinen ylipäänsä että kohtasin sinut. Sillä oli jokin tarkoitus, ei se sattumaa ollut, vaikkei meistä mitään tulisikaan. Vaikkei mitään " meitä" olisikaan. Olen silti kiitollinen siitä mitä sinusta välittyi. Että sain kokea sen.
Jos tässä on se "sisäpiirin vihje" niin enpä ymmärrä sitä. En tiedä mistään tilaisuudesta, enkä ystävästäsi, jonka vuoksi siellä olit. Eli huti taisi mennä. Muuten kyllä jotenkin tutulta kuulosti.
Ajattelen sinua hyvin paljon ja tykkään sinusta ihan valtavasti, joskus tuntuu, että jopa rakastan. Minulle on kuitenkin perhe aina ykkönen, enkä pystyisi koskaan laittamaan toista miestä oman perheeni edelle. Täytyy vain hyväksyä nämä tunteet ja odottaa niiden menevän ohi. Uskon, että sinä ajattelet samaan tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos siitä, että olet olemassa. Olen onnellisempi sinun ansiostasi.
Mulla oli tämä sama tunne erään suhteen joskus. Elämä ennen hänen kohtaamistaan oli samaa tylsää harmaata, puuduttavaa. Pakko oli vain nousta joka aamu ylös ja jaksaa. Sitten hän sytytti siihen valot ja sai mut hymyilemään. Nousin joka aamu innolla ylös ja muutuin energiseksi. Jos tiesin näkeväni hänet sinä päivänä, niin olin yhtä hymyä. Nautin elämän kaikista pienistäkin asioista. Hymyilin sisäisesti aina kun ajattelin että hän on olemassa. Sitten ne valot vain taas sammuivat. Paitsi että ne sammuivat hänen puoleltaan, niin myös sairastuminen sammutti ne. Nyt ne ovat sammuneet pysyvästi eivätkä syty enää koskaan.
...valoisaa päivää, Аннушка.
Toivottavasti pidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos siitä, että olet olemassa. Olen onnellisempi sinun ansiostasi.
Mulla oli tämä sama tunne erään suhteen joskus. Elämä ennen hänen kohtaamistaan oli samaa tylsää harmaata, puuduttavaa. Pakko oli vain nousta joka aamu ylös ja jaksaa. Sitten hän sytytti siihen valot ja sai mut hymyilemään. Nousin joka aamu innolla ylös ja muutuin energiseksi. Jos tiesin näkeväni hänet sinä päivänä, niin olin yhtä hymyä. Nautin elämän kaikista pienistäkin asioista. Hymyilin sisäisesti aina kun ajattelin että hän on olemassa. Sitten ne valot vain taas sammuivat. Paitsi että ne sammuivat hänen puoleltaan, niin myös sairastuminen sammutti ne. Nyt ne ovat sammuneet pysyvästi eivätkä syty enää koskaan.
Olipa surullinen kirjoitus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos siitä, että olet olemassa. Olen onnellisempi sinun ansiostasi.
Mulla oli tämä sama tunne erään suhteen joskus. Elämä ennen hänen kohtaamistaan oli samaa tylsää harmaata, puuduttavaa. Pakko oli vain nousta joka aamu ylös ja jaksaa. Sitten hän sytytti siihen valot ja sai mut hymyilemään. Nousin joka aamu innolla ylös ja muutuin energiseksi. Jos tiesin näkeväni hänet sinä päivänä, niin olin yhtä hymyä. Nautin elämän kaikista pienistäkin asioista. Hymyilin sisäisesti aina kun ajattelin että hän on olemassa. Sitten ne valot vain taas sammuivat. Paitsi että ne sammuivat hänen puoleltaan, niin myös sairastuminen sammutti ne. Nyt ne ovat sammuneet pysyvästi eivätkä syty enää koskaan.
Voi miten surullista! Miten ne valot sammuivat hänen puoleltaan? Ja varmasti vielä sinun elämääsi valot syttyvät, vaikkei juuri nyt siltä tuntuisikaan.
Toivottavasti ei vakavasta sairaudesta ole kyse! Voimia sinulle!
Vierailija
2939/2808
klo 11:26 | 5.1.2019
Menetän mielenterveyteni nainen kohta takiasi. Olen hulluna sinuun, mutta teet minut hulluksi.
Oot siis jo hullu valmiiksi ja tarttet syntipukiksi naisen? Hyvää mielenterveyttä ja logiikkaa myös.
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
ylös9
alas0
Vedä hihasta ja sano, että tarvitsisit vähän apua mielenterveysasioissa.